Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

Huumeet ja laki

Julkaistu 9.8.2016

Huumausaineisiin liittyvä toiminta on kiellettyä, mutta kysymys siitä, mikä on huumausaine ei ole yksinkertainen. Lääketieteessä puhutaan huumausaineina ihmisten psyykkisiin toimintoihin, tunteisiin, mielialoihin ja kognitioihin vaikuttavista aineista. Aineen ominaisuuksien luonnehdinnan avulla ei kuitenkaan onnistuta sulkemaan määrittelyn ulkopuolelle täysin laillisia ja hyväksyttäviä aineita. Yleiskielessä huumausaineilla voidaan tarkoittaa laittomia päihdyttäviä aineita, mutta tämäkin määritelmä on kritiikille altis.

Oikeudellisesti on ollut vaikea ratkaista, mitä aineita pitäisi käsitellä huumausaineina. Kysymys on sopimuksenvaraisesta asiasta, josta ei ole vallinnut yksimielisyyttä. Huumausainelaista löytyvän määritelmän mukaan kyse on kansainvälisissä sopimuksissa ja menettelyissä tai kansallisella päätöksenteolla erikseen huumausaineiksi listatuista aineista.

Huumausainekontrolli perustuu pitkälti kansainvälisiin sopimuksiin. Yhdistyneiden kansakuntien (YK) piirissä eri vuosikymmeninä solmituissa sopimuksissa huumausaineiksi määriteltyjen aineiden määrä on vähitellen kasvanut. Huumausaineiden luokittelusta käydään kansainvälisillä areenoilla jatkuvasti keskustelua. Viime vuosina on esitetty puheenvuoroja, joissa osa aineista haluttaisiin poistaa listoilta, kun taas useita uusia aineita haluttaisiin saattaa nopeasti huumausainekontrollin piiriin.

Yhdistyneiden kansakuntien lisäksi huumausaineen luokittelusta voidaan päättää EU:n sisäisesti. Tarkoituksena on ollut luoda YK:ta ketterämpi menettely, jotta uudet psykoaktiiviset aineet (muuntohuumeet) pystytään luokittelemaan kielletyiksi huumausaineiksi koko EU:n alueella.

Suomalaisen huumausainelainsäädännön lähtökohtana on sitoutuminen kansainvälisiin sopimuksiin, mutta sen lisäksi kansallisella päätöksenteolla voidaan päättää muidenkin aineiden luokittelemisesta huumausaineeksi. Huumausainelaissa on erikseen säädetty, että huumausaineena pidetään myös kat-kasvia, meskaliinia sisältäviä kaktuskasveja ja Psilosybe-sieniä.

Huumausaineen oikeudellinen määritelmä ei sisällä vain haitallisia aineita, vaan osa lääkkeistä on luokiteltu huumausaineiksi. Valtioneuvosto on antamallaan asetuksellaan yksityiskohtaisesti selventänyt, mitä aineita, valmisteita ja kasveja pidetään huumausaineina.

Vuonna 2014 säädettiin uudesta mahdollisuudesta kieltää psykoaktiivisia aineita (muuntohuumeita) kuluttajamarkkinoilta. Näiden aineiden valmistus, maahantuonti, varastointi, myynnissä pitäminen ja luovuttaminen on kiellettyä.

Huumausainerikoksina rangaistavat teot

Huumausainelaissa säädetään huumeisiin liittyvästä yleiskiellosta, josta voidaan poiketa lääkinnällisessä, tutkimuksellisessa, valvonnallisessa ja teollisessa tarkoituksessa. Tällaista tarkoitusta varten on yleensä haettava lupa Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskukselta (Fimealta) ja toimijoilla on sen jälkeen useita velvollisuuksia heidän käsitellessään huumausaineita. Jos he rikkovat luvan hakemiseen tai muihin velvollisuuksiin liittyviä määräyksiä, heidät voidaan tuomita huumausainerikkomuksesta sakkoihin. Tätä säännöstä sovelletaan hyvin harvoin. Yleensä ihmiset tulevat tuomituiksi rikoslain perusteella, kun he hankkivat, liikuttelevat, kaupittelevat tai käyttävät huumausaineita laittomilla markkinoilla.

Huumausaineen käyttö ja vähäisen määrän hallussapito omaa käyttöä varten on huumausaineen käyttörikos, josta seurauksena on tavallisesti sakkoa. Poliisi voi määrätä sakon, eikä rikosasiaa tarvitse käsitellä tuomioistuimessa. Rangaistusasteikko ulottuu kuuteen kuukautta vankeutta asti, mutta pelkästä käyttörikoksesta henkilöä ei tuomita vankeuteen. Rangaistusasteikon takia poliisi voi kuitenkin tehdä kotietsinnän käyttörikosepäilyn perusteella. Huumausaineen käyttörikokseen syyllistyy myös, jos käyttää huumausaineeksi luokiteltua lääkettä ilman lääkärin määräystä.

Huumausainerikoksella tarkoitetaan huumausaineen laitonta valmistamista, maahantuontia, maastavientiä, kuljettamista, levittämistä ja hallussa pitämistä. Huumausainerikoksesta voidaan tuomita sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Jos henkilö on syyllistynyt omaan käyttöön liittyvään huumausainerikokseen, kuten että hän on tuonut vähäisen määrän huumausainetta maahan tai hän on kasvattanut vähäistä määrää kannabista, hänet tuomitaan yleensä sakkorangaistukseen. Vankeusrangaistus voi olla ehdollinen tai ehdoton, ja silloin henkilön katsotaan usein pitäneen huumeita hallussaan levitystarkoituksessa.

Huumausainerikos on törkeä, jos rikoksen kohteena on erittäin vaarallinen tai suuri määrä huumausainetta, rikoksella tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä, rikoksentekijä toimii järjestäytyneen ryhmän jäsenenä, rikoksella aiheutetaan usealle ihmiselle vakava terveyden tai hengen vaara tai huumausainetta levitetään alaikäisille tai muuten häikäilemättömällä tavalla. Rikoksen pitää olla myös kokonaisuutena arvioiden törkeä. Rangaistuksena on vähintään vuosi ja enintään kymmenen vuotta vankeutta. Törkeästä huumausainerikoksesta seuraa yleensä ehdotonta vankeutta. Poliisilla on myös mahdollisuus käyttää useita salaisia pakkokeinoja rikosten selvittämiseksi, kuten telekuuntelua ja -valvontaa.

Rikoslaissa on myös rangaistussäännökset huumausainerikoksen valmistelusta ja edistämisestä, mutta näitä rikosnimikkeitä sovelletaan hyvin harvoin.

Rangaistussäännökset löytyvät sähköisesti oikeusministeriön ylläpitämästä Finlexistä. Huumausainerikokset ovat rikoslain lopussa, sen 50. luvussa.

Heini Kainulainen
Yliopistonlehtori, OTT, kriminologian dosentti, Turun yliopisto

Lähteet

Rikoslaki 39/1889: 50 luku Huumausainerikoksista (17.12.1993/1304)

Valtioneuvoston asetus huumausaineina pidettävistä aineista, valmisteista ja kasveista (28.8.2008/543)