. .

Kannabis

Kannabis » Mitä se on

Tuoteseloste: Hamppukasvista (Cannabis Sativa) saatavien erilaisten valmisteiden yleisnimitys. Marihuana on valmistettu kasvin kuivatuista kukista, lehdistä ja varsiosista, hasis pihkasta. Kannabisöljy on valmistettu tislaamalla. Valmisteiden huumaavista ainesosista delta-tetra-hydrokannabiboli (THC) on psykoaktiivisin. THC-pitoisuudet ja niistä seuraava päihdyttävän vaikutuksen voimakkuus vaihtelevat marihuanan 0,35-12%:sta hasiksen 4-10%:iin ja kannabisöljyn 15-70%:iin. Päihdekannabista käytetään yleisimmin vesi- tai tavallisessa piipussa tai sätkissä polttamalla, mutta voidaan käyttää myös sekoitettuna ruokaan tai juomaan (leivokset, tee). (Dahl&Hirschovits 2005, 7, Fabritius&Salaspuro 2003, 453.)

Laillinen asema: Luokiteltu huumausaineeksi. Käyttörikokseksi voidaan katsoa (Rikoslaki 50:2a§) pienen määrän käsittely omaa käyttöä varten, jos hasista on alle 10 g tai marihuanaa alle 15 g. Arvioitaessa Rikoslaki 50:7§:n perusteella syyttämättä tai tuomitsematta jättämistä aineen laadun perusteella, kannabis voi periaatteessa olla lieventävä tekijä. (VKS 2006.) Kannabis pysyy elimistössä pitkään (poistumisaika voi olla jopa viikkoja) ja näin ollen voi aiheuttaa rattijuopumustuomion päiviä tai jopa viikkoja käytön jälkeen. (Dahl&Hirschovits 2005, 8.)

Kansanterveydellinen merkitys: Vähäinen, mutta kannabista ensisijaisena tai oheispäihteenä käyttävien osuus päihdehuollon palvelujen käyttäjistä on suuri. Vuoden 2008 tehdyn kartoituksen mukaan suomalaisista 13 % on kokeillut tai käyttänyt kannabista. (Rönkä&Virtanen 2009, 39, 59-61.) Kannabiksen käytön pitkäaikaishaitoista on tieteen tutkimuskentällä jatkuvaa tutkimustyötä ja polemiikkia. Kannabiksen käytöstä on saatu näyttöä psyykkisistä ja kognitiivisista haitoista. (Salokangas 2008, 3079, Suhonen 2008, 2685, Witton 2008, 117—135.) Kannabiksen käytön ei ole todistettavasti todettu lisäävän ennenaikaisen kuoleman riskiä. Kuolemantapaukset joihin kannabiksen käyttö liittyy, ovat yleensä tapaturmia tai itsemurhia (Dahl&Hirschovits 2005, 14). Liikenteessä kannabis on todettu olevan riskitekijä (Mann ym. 2008, 175—191).

Kannabis » Miten se vaikuttaa

Vaikutusmekanismi: Kannabiksessa on runsaasti tajuntaan vaikuttavia ainesosia, kannabinoleja, joista yleisin ja eniten tajuntaan vaikuttava on delta-9-tetrahydrokannabinoli (THC). (Dahl&Hirschovits 2005, 8.) Kannabinolit vaikuttavat sitoutumalla kannabisreseptoreihin, joita suurimmaksi osaksi tavataan keskushermostossa ja immuunijärjestelmässä (Corrican 2008, 34). Kannabispäihtymys alkaa poltettaessa sekuntien kuluessa ja kestää kolmesta neljään tuntiin. Suun kautta nautittuna kannabiksen vaikutukset alkavat hitaammin ja kestävät kuudesta kahdeksaan tuntiin. (Corrican 2008, 33.)

Odotetut ja toivotut vaikutukset: Niin piristäviä kuin lamauttaviakin vaikutuksia ja myös lieviä aistiharhoja. Sekä sosiaalisuutta lisääviä että sisäänpäin kääntäviä vaikutuksia. Rentoutuminen, euforia ja empatian lisääntyminen. Assosiaatiot ja aistikokemukset korostuvat. (Dahl&Hirschovits 2005, 7, Witton 2008, 118.)

Päihtynyt on usein ja varsinkin aluksi ulospäin suuntautunut, puhelias, aktiivinen ja hyväntuulinen. Päihtynyt voi usein vaikuttaa myös sisäänpäin kääntyneeltä, mutta ajatusten lento ja assosiointi on kuitenkin vilkasta. Erilaiset aistikokemukset korostuvat, yksityiskohtiin kiinnitetään paljon huomiota. Subjektiivinen ajantaju häiriintyy. (Dahl&Hirschovits 2005, 9, Witton 2008, 118.)

Ei-toivotut vaikutukset: Varsinkin kokemattomilla käyttäjillä tai suurista annoksista voi seurata ahdistusta ja paranoiaa. Sen ohessa voi esiintyä myös paniikkikohtauksia, sekavuustiloja, harhaisuutta, epämiellyttäviä mielentiloja ja masentuneisuutta, jotka yleensä menevät ohi päihtymyksen lakatessa. Pulssin lyöntitiheys voi kiihtyä, mikä muuttaa verenpainetta ja saattaa aiheuttaa huimausta ja pyörtymistä. (Witton 2008, 118—119.)

Kannabis saattaa runsaana annoksena, etenkin syötynä, aiheuttaa psykoottisen häiriön, joka vähenee muutamassa tunnissa päihtymyksen mentyä ohi. Sekavuuteen liittyy tajunnan ja ajattelun hämärtyminen, depersonalisaatio (itsensä epätodeksi ja vieraaksi tunteminen) ja motorinen epävarmuus. Muistamattomuus, näkö- ja kuuloharhat ja joskus väkivaltainen tai outo käyttäytyminen saattavat liittyä sekavuuteen. (Fabritius&Salaspuro 2003, 454-455,Witton 2008, 118—119.)

Kannabis » Keskeiset riskit

Riippuvuus ja sieto: Krooninen ja runsas kannabiksen käyttö lisää sietokykyä, ja annoksien määrää tai voimakkuutta on lisättävä saman vaikutuksen saamiseksi (Dahl&Hirschovits 2005, 13). Kannabiksen säännöllinen ja päivittäinen käyttö voi johtaa riippuvuuteen ja aineen pakonomaiseen käyttöön sekä käytön hallinnan heikkenemiseen (Fabritius&Salaspuro 2003, 456). Vieroitusoireita ovat yleensä levottomuus, hermostuneisuus, ärsyyntyminen, ruokahalu- ja unihäiriöt. Vieroitusoireiden voimakkuus vaihtelee käytön laajuuden mukaan. (Witton 2008, 126-127.) Kannabiksen käyttäjistä noin 10 %:n arvioidaan tulevan riippuvaiseksi siitä. Riippuvuuden kehittyminen vastaa suurin piirtein alkoholiriippuvuuden kehittymistä, mutta riippuvuusriski on pienempi kuin nikotiini- tai opioidien käyttäjillä. (Fabritius&Salaspuro 2003, 456.)

Riippuvuusoireet ovat enimmäkseen psyykkisiä. Säännölliseen ja runsaaseen käyttöön ja aineen hankkimiseen saattaa kulua suuri osa henkilön ajasta ja vahvasta riippuvuudesta viestii käytön jatkaminen ilmeisistä haitoista huolimatta. Tämä vaikeuttaa ihmissuhteita, opiskelua, työntekoa tai harrastuksia. (Dahl&Hirschovits 2005, 13, Fabritius&Salaspuro 2003, 456.)

Kannabisriippuvuuden takia hoitoon hakeutuvia on runsaasti niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa ja myös niissä maissa, joissa hoitoa ei tarvitse käyttää syynä rangaistusten välttämiseen (EMCDDA 2002, 16-18). Kannabiksen runsaan käytön johdosta kannabisriippuvuus on yleisimpiä diagnostisoituja riippuvuussairauksia länsimaissa. Toisaalta suhteellisen pieni osa käyttäjistä hakee apua riippuvuuden takia. (EMCDDA 2008, xiii, 203.)

Akuutit riskit: Ei yliannostusriskiä alhaisen akuutin myrkytystason vuoksi (Witton 2008, 119). Eläinkokeissa niitä saadaan aikaan, mutta vain sellaisilla määrillä, joita ei voi uskoa ihmisen pystyvän tai suostuvan nauttimaan (Saarnio 2000, 160). Kannabispäihtymyksen aiheuttaman äkillisen sekavuustilan seurauksena voi joskus esiintyä outoa tai väkivaltaista käytöstä ja puheen sammaltamista (Fabritius&Salaspuro 2003, 455). Pulssin äkillinen nousu ja verenpainemuutokset saattavat altistaa sydän- ja verisuonihäiriöille (Witton 2008, 119).

Runsaina annoksina sekavuustila, voimakasta ahdistuneisuutta tai psykoottinen häiriö, joka häviää päihtymyksen mentyä ohi. Verensokeri laskee, mikä lisää ruokahalua ja makean nälkää. Päihtymyksen oireita ovat myös silmien verestys ja suun kuivuminen. (Fabritius&Salaspuro 2003, 454-455.)

Kannabispäihtymyksen aikana motorinen koordinaatiokyky, reaktioaika, muisti, tarkkaavaisuus ja muu henkinen suorituskyky heikkenevät, samoin ajokyky. Muun muassa reaktiokyvyn, koordinaation ja huomiokyvyn heikkeneminen kasvattavat onnettomuusriskiä. (Dahl&Hirschovits 2005, 19, Mann ym. 2008, 176-176, Witton 2008, 119.)

Kannabiksen käyttö heikentää ajokykyä merkittävästi ja lisää riskiä onnettomuuksiin. Kannabis on alkoholin jälkeen merkittävin liikenneonnettomuuksiin vaikuttava päihde. Kannabiksen käyttö heikentää ajokykyä pienilläkin annoksilla ja tottuneilla käyttäjillä. (Mann ym. 2008, 175-191.)

Runsaan käytön riskit, pitkäaikaishaitat: Nuorena aloitettu säännöllinen käyttö haittaa henkistä kehitystä ja aikuistumisprosessia (Dahl&Hirschovits 2005, 10-11).

Kannabiksen pitkäaikaiskäyttö aiheuttaa kognitiivisten kykyjen rappeutumista, jonka oireita ovat mm. ongelmanratkaisu- ja keskittymiskyvyn heikkeneminen, muistiongelmat, välinpitämättömyys, ärsyyntyminen ja vuorovaikutustaitojen heikentyminen (Dahl&Hirschovits 2005, 10-11). Kannabiksen käyttö pienentää aivoja, tuhoaa muistirakenteita ja selviytyminen kielellistä oppimista mittaavista testeistä on heikompaa (Suhonen 2008, 2685).

Tutkimusten mukaan kannabis lisää akuuttia psykoosin riskiä sekä voi aiheuttaa  pitkäaikaisempia seurauksia, kuten skitsofreniaa. Riski lisääntyy etenkin nuorena aloittaneilla käyttäjillä ja riskit suurenevat käytön lisääntyessä. Kannabiksen käyttö lisää riskiä myös masentuneisuuteen, ahdistuneisuuteen ja mielialahäiriöitä. (Ahlblad 2010, Witton 2008, 127-134.)

Kannabiksen polttaminen vaurioittaa hengitysteitä. Suun, kurkunpään ja nielun syöpäriski lisääntyy kannabista polttavilla. Hengityksen pidättäminen ja kannabissavun syvään vetäminen lisäävät hiukkasten ja tervan kulkeutumista ja kertymistä hengityselimiin. Käyttäjillä esiintyy limakalvon tulehduksia, kroonisia keuhkoputken tulehduksia, yskää ja keuhkolaajentumia. Nuorilla kannabiskäyttäjillä on tavattu suun alueilla kasvaimia, mitä ei heidän ikäluokassaan normaalisti esiinny. (Dahl&Hirschovits 2005, 11, Vierula 2009, Witton 2008, 120-123.)

Kannabiksen käyttö nostaa pulssia ja verenpainetta, joka altistaa sydän- ja verisuonihäiriöille sekä aivoinfarktille, erityisesti iäkkäämmillä käyttäjillä (Dahl&Hirschovits 2005, 12, Witton 2008, 119).

Kannabiksen käyttö todennäköisesti vaikuttaa negatiivisesti miesten ja naisten hedelmällisyyskykyyn ja seksuaaliseen halukkuuteen, etenkin miehillä (Dahl&Hirschovits 2005, 12, Witton 2008, 124).

Kannabis heikentää oppimiskykyä ja voi heikentää nuorten koulumenestystä sekä aikuisten pärjäämistä työtehtävissä, jotka vaativat älyllistä suorituskykyä (Dahl&Hirschovits 2005, 9-10). Kannabiksen käyttö saattaa pahentaa jo todettuja sairauksia (sydän- ja verenkiertoelinten sairaudet, hengitysteiden sairaudet, masennus, skitsofrenia, päihderiippuvuus).

Riskit ja haitat sikiölle: Kannabista raskausaikana polttaneiden äitien lapsilla on tavattu alhaisempaa syntymäpainoa ja hidastunutta kasvua. Käyttö odotusaikana lisää ennenaikaisen synnytyksen riskiä. Polttamalla käytetyn kannabiksen sikiövaikutukset lienevät samantyyppisiä kuin tupakan, mm. heikentää sikiön ravinnonsaantia. Kannabiksen käyttö raskauden aikana saattaa aiheuttaa lapselle leukemiariskiä ja kognitiivisten kykyjen ja koulumenestyksen heikentymistä myöhemmällä iällä. Sikiövaurioiden lisääntymisestä ei ole saatu pitävää näyttöä, mutta mahdollisuutta ei voi täysin sulkea pois. Kannabiksen vaikuttaja-aine THC erittyy äidinmaitoon ja imettäessä vauvalle. (Dahl&Hirschovits 2005, 12, Witton 2008, 123-125.)

Seka- ja yhteiskäytön riskit: Kannabis vahvistaa alkoholin ja joidenkin muiden päihteiden vaikutuksia, mikä saattaa altistaa päihderiippuvuuksille ja tapaturmille (Dahl&Hirschovits 2005, 14).

Kannabis » Haittojen vähentäminen

Jos välttää kannabiksen käyttämistä polttamalla, välttää hengityselinten sairauksien ja syövän riskit. Sekoittaminen tupakkaan lisää riskejä ja altistaa nikotiiniriippuvuudelle. (Vierula 2009.)

Suuret annokset, toistuva käyttö tai herkkä persoonallisuus lisää riskiä saada paniikki- tai ahdistuskohtaus (Witton 2008, 127). Psyykkiset häiriöt – ahdistuneisuus tai muut oireet, jotka eivät ole hävinneet päihtymyksen mukana, edellyttävät lääkärin hoitoa.

Riskien vähentämiseksi käyttäjän on syytä asettaa käytölle rajat ja huolehtia, ettei käyttö muodostu ainakaan päivittäiseksi. Kannabisriippuvuutta hoidetaan avohoidon menetelmin, muihin terveys- tai sosiaalisin ongelmiin liittyneenä joskus myös laitoshoidossa. (Fabritius&Salaspuro 2003, 456-157.) Jos kyseessä on pelkästään kannabisriippuvuus, hoito on yleensä avohoitoa, jossa voidaan käyttää keskustelun ja neuvonnan lisäksi ryhmähoitoja, verkostotapaamisia, 12 askelen ohjelmaa, erilaisia psykoterapioita ja muita päihderiippuvuuden hoidossa yleisiä menetelmiä. Laitoshoitoa harkitaan, kun kyseessä on monipäihderiippuvuus, avohoito ei osoittaudu riittäväksi, potilas tarvitsee ympäristön muutosta kyetäkseen lopettamaan käytön tai kun potilaalla on psykiatria hoitoa vaativa sairaus. (Fabritius&Salaspuro 2003, 457.)

Avoimia kysymyksiä ja kiistanalaisia väitteitä

Vaikutukset hedelmällisyyteen: Eläinkokeissa on todettu säännöllisen ja jatkuvan kannabiksen käytön saattavan alentaa urosten testosteronitasoa, sperman tuotantoa, siittiöiden liikkuvuutta ja elinkykyä ja häiritsevän naaraiden ovulaatiokiertoa. Tuloksia ei ole voitu vahvistaa ihmisillä, mutta mahdolliset vaikutukset voivat olla huomionarvoisia esimerkiksi tilanteissa, joissa lapsen saamista toivotaan, mutta se osoittautuu vaikeaksi. (Hall, Room & Bondy 1995.)

Perinnölliset muutokset: Jotkut soluviljelmillä tehdyt kokeet ovat viitanneet mahdollisuuteen, että kannabiksen käytöllä saattaisi olla osuus periytyviin kromosomi- ja geenimuutoksiin, mutta selvää näyttöä tästä ei ole. (Hall, Room & Bondy 1995.)

Elimistön puolustuskyvyn heikkeneminen: THC heikentää elimistön vastustuskykyä heikentämällä immunologisia puolustusmekanismeja ja heikentämällä kykyä tuhota infektoituneita soluja (Fabritius&Salaspuro 2003, 456). Kannabiksen on eläinkokeiden perusteella arvioitu vaikuttavan haitallisesti myös immuunijärjestelmään. Siitä ei kuitenkaan ole epidemiologista näyttöä. Kannabiksen käyttö ei ole myöskään edistänyt HIV-positiivisten miesten sairastumista aidsiin. Mahdollisuutta, että krooninen runsas kannabiksen käyttö heikentää vähäisessä määrin immuunijärjestelmää, ei ole kyetty sulkemaan pois. (Saarnio 2000, 160, Hall, Room & Bondy 1995.)

THC:n varastoituminen ja takautumat. Pitkään käyttäneillä kannabinolit varastoituvat elimistöön ja voivat aiheuttaa oireita vielä viikkoja käytön jälkeen. Tämän tosiasian vaikutus terveyteen on epäselvä. Väitetään, että poistuessaan varastoitunut THC voisi aiheuttaa lieviä päihtymystiloja, vaikka ainetta ei olisikaan käyttänyt lisää. Kannabiksen käyttö voi myös aiheuttaa takaumia. (Dahl&Hirschovits 2005, 8, 10.) Tämä on joko äärimmäisen harvinaista tai sitä ei tapahdu ollenkaan (Hall, Solowij & Lemon 1994).

Kannabiksen voimakkuuden kasvu: Olemassa olevan tutkimuskirjallisuuden väitetään aliarvioivan kannabiksen terveysriskejä, koska tutkimukset on tehty nykyistä heikkotehoisempien kannabislaatujen ollessa yleisimpiä. Näyttö kannabiksen muuttumisesta voimakkaammaksi on heikkoa ja jos väite pitäisikin paikkansa, muutoksen vaikutus terveysriskeihin olisi hyvin epävarma, sillä käyttäjät todennäköisimmin muuttaisivat käyttötapaansa siten, että saisivat vain haluamansa vaikutuksen. (Hall, Solowij & Lemon 1994, Witton 2008, 134.) Kannabikselta ei yleensä haeta maksimaalista vaikutusta.

Niin sanottu porttiteoria, joka väittää kannabiksen ominaisuuksien jotenkin johtavan muiden päihteiden käyttöön, ei saa tutkimuksesta tukea. Sitä vastoin on osoitettu, että monet kannabiksen käytön nuorena aloittavat henkilöt ovat alun perin riskialttiita monenlaiselle ongelmakäyttäytymiselle. (Saarnio 2000, 160.)

Yhteenveto
Kannabiksen vaikutuksia on tutkittu runsaat kolmekymmentä vuotta epidemiologisesti sekä eläin- ja ihmistutkimuksen menetelmillä. Tieto on vielä osittain puutteellista. Pitkäkestoisen käytön terveysvaikutuksia tunnetaan edelleen huonosti. Vaikka kannabiksen käyttökulttuurit ovat eräissä maissa hyvinkin vanhoja ja niissä on runsaasti kokemusta pitkäaikaisesta ja runsaasta käytöstä, ne ovat heikosti esillä tutkimuskirjallisuudessa. Kannabiksen käytön vaikutukset muiden henkilöiden kuin käyttäjän itsensä terveyteen, esimerkiksi passiivisen altistuksen välityksellä, ovat tutkimaton alue. (Hall, Room & Bondy 1995.)

Riskeille alttiimpia ryhmiä: Koulussa heikosti menestyvät nuoret voivat suoriutua yhä heikommin, jos ovat jatkuvasti päihtyneitä. Kannabista käyttävillä raskaana olevilla naisilla saattaa olla suurempi riski saada lapsia, joilla on alhainen syntymäpaino tai synnynnäinen vamma. On mahdollista, että kannabiksen käyttö pahentaa jo olevia tautitiloja, kuten; sydän- ja verenkiertoelinten sairaudet, hengitysteiden sairaudet, psyykkiset ongelmat kuten skitsofrenia ja päihderiippuvuudet. (Hall, Solowij & Lemon 1994.)

Kannabis » Lähdeluettelo

Ahlblad, J (2010): Kannabis nostaa nuorten psykoosiriskiä, julkaistu 8.3.2010. Suomen Lääkärilehti, verkkosivut. Katsottu 1.4.2010.

Corrigan, D (2008): The pharmacology of cannabis: issues for understanding its use. Teoksessa EMCDDA 2008: A cannabis reader: global issues and local experiences. Monograph series 8, Volume 1, European Monitoring Centre for Drugs and Drug Addiction, Lisbon.

Dahl, P & Hirschovits, T (2005): Tästä on kyse – tietoa päihteistä. Helsinki: YAD Youth Against Drugs ry.

EMCDDA (2002): Vuosiraportti Euroopan unionin ja Norjan huumeongelmista. Luxenburg 2002: Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto.

EMCDDA (2008): A cannabis reader: global issues and local experiences. Monograph series 8, Volume 2, European Monitoring Centre for Drugs and Drug Addiction, Lisbon.

Fabritius, C & Salaspuro, M (2003): Kannabis päihteenä. Teoksessa Salaspuro, M & Kiianmaa K & Seppä K: Päihdelääketiede. Helsinki: Duodecim. 453—457.

Hall W & Room R & Bondy S (1995): A comparative Appraisal of the Health and Psychological Consequenses of Alcohol, Cannabis, Nicotine and Opiate Use.

Hall W & Solowi N. & Lemon J (1994): The health and psychological consequences of cannabis use, National Drug Strategy Monograph Series No. 25. Australian Government Publishing Service. Australia: Canberra.

Mann, R, Stoduto, G,  Macdonald, S & Brands, B (2008): Cannabis use and driving: implications for public health and transport policy. Teoksessa EMCDDA 2008: A cannabis reader: global issues and local experiences. Monograph series 8, Volume 2, European Monitoring Centre for Drugs and Drug Addiction, Lisbon.

Päihdetilastollinen vuosikirja (2009): Alkoholi ja huumeet. Helsinki : Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL).

Rönkä, S & Virtanen, A (2009): Huumetilanne Suomessa 2009: Huumevuosiraportti EMCDDA:lle: Uusin tieto, uusimmat kehityssuuntaukset ja erityisteemat huumeista. Helsinki: THL.

Saarnio, P (2000): Alkoholin ja kannabiksen haittavaikutusten kautta suomalaiseen huumausainepolitiikkaan. Yhteiskuntapolitiikka 2/2000. Helsinki: Stakes.

Salokangas, Raimo K.R (2008): Kannabis altistaa psykoosioireille. Suomen Lääkärilehti 2008 (38), 3079.

Suhonen, Jaana (2008): Kannabis tuhoaa muistirakenteita. Suomen Lääkärilehti 2008 (34), 2685.

Vierula, H (2009): Kannabiksen polttamiseen liittyy syöpäriski, julkaistu 17.06.2009. Suomen Lääkärilehti, verkkosivut. Katsottu 1.4.2010.

VKS (2006): Valtakunnansyyttäjän virasto: VKS:2006:1 Seuraamuksen määrääminen huumausaineen käyttörikoksesta. Yleinen ohje syyttäjille, annettu 23.10.2006. Helsinki.

Witton, J (2008): Cannabis use and physical and mental health. Teoksessa EMCDDA 2008: A cannabis reader: global issues and local experiences. Monograph series 8, Volume 2, European Monitoring Centre for Drugs and Drug Addiction, Lisbon.

   
  • Tulosta tämä sivu
  • Lähetä tämä sivu sähköpostitse
  • Päihdelinkin RSS
  • Del.ici.ous
  • Digg
  • Jaa Facebookissa
  • Jaa StumbleUponissa