Minun masennus

Nimimerkki: Minun masennus

Minun masennus alkoi jo lapsena. Kuukautiset 8-vuotiaana, koulu meni huonosti. Olin yksinäinen ja koulukiusattu. Olen aina yksin koska en siedä ketään. Oli mulle MTT:ssä hoitoa siihen masenukseen, mutta hyödytöntä, koska minua ei kuunneltu. Lääkkeitä kyllä löytyi kourakaupalla,mutta ei keskustelua, jota kaipasin.

Sitten lähdin töihin toiselle paikkakunnalle ja heitin kaikki lääkkeet pois. Taistelin pahan ihottuman kanssa noin 10 vuotta. Olin todella monelle aineelle allerginen: pesuaineet, sitrushedelmät, nikkeli, villa, lanoliini, fusariun homesieni. Lääkkeitä tarvitsen vieläkin allergiaan. Kotonani olin vain hullu sisarusteni taholta. Nyt olen heidät hyljännyt totaallisesti. Selkäni on myös kipeä. Diagnoosi on selkäranka-ahtautuma, kaularanka-ahtautuma ja kolmoishermosärky kasvoissa. TK:ssa lääkäri huusi, että sinä luulet, että olet kipeä. Hoito tuli sitten kun joudun päivystävään lääkäriin, joka laittoi kuviin ja sain avun ja kolmiolääkkeet.

Vuodesta 2010 olen ollut eläkkeellä selkäni ja masennuksen takia. Tenox oli ongelmani noin 27 vuotta. Se oli ainut lääke joka auttoi pahaan oloon. Ja tämä tenoxi annettiin mulle MTT:stä. Ei sanottu, että nopeasti tulee riippuvuussuhde. Ei ollut potilaista mitään vastuuta. Antaisin 0,5 arvosanan Suomen mielenterveystyölle.

Nykyinen elämäni on hyvässä jamassa. Asun yksin, hoidan asiani. Olen jopa oppinut käyttämään tietokonetta. Tenoksien käyttö rajottuu 10mg 1-3 tablettia päivässä. Alkoholi ei ole mulle ongelma. Tämän selkäsairauden yhteydessä yksi tohtori teki vierotusohjelman. Kun oli vielä järki päässä, päätin että pärjään enkä tuhoa enää itseäni. Toinen asia mikä auttoi oli lukeminen. Historia on lempiaiheeni. Jumala kulki silloinkin mukana, kun en sitä ymmärtänyt. Olen nyt tyytyväinen.

Sellaisen neuvon antaisin lääkeorjuudesta kärsiville: päätös, että tämän on loputtava. Oikeaa elämää tilalle. Siitä voi kirjoittaa runoja ja mielestä pois, jos ei ole kuuntelijaa.