Kannabis

• Julkaistu
• 4.04.06

Kannabis » Mitä se on

Tuoteseloste: Hamppukasvista (Cannabis Sativa) saatavien erilaisten valmisteiden yleisnimitys. Marihuana on valmistettu kasvin kuivatuista lehdistä ja varsiosista, hasis pihkasta. Kannabisöljy on valmistettu tislaamalla. Valmisteiden THC-pitoisuudet ja niistä seuraava päihdyttävän vaikutuksen voimakkuus vaihtelevat marihuanan 0,35–12%:sta hasiksen 1–15%:iin ja kannabisöljyn 15–70%:iin. Heinälä 1998; Fabritius & Salaspuro 1998, 419. Käytetään polttamalla joko sellaisenaan tai tupakkaan, ruokaan tai juomaan sekoitettuna. Fabritius & Salaspuro 1998, 419.

Laillinen asema: Luokiteltu huumausaineeksi. Käyttörikokseksi voidaan katsoa (RL 50:2a) pienen määrän käsittely omaa käyttöä varten, jos hasista on alle 10 g tai marihuanaa alle 15 g. Arvioitaessa RL 50:7 §:n perusteella syyttämättä tai tuomitsematta jättämistä aineen laadun perusteella, kannabis voi periaatteessa olla lieventävä tekijä. Valtakunnansyyttäjänvirasto 2002. Koska merkkejä käytöstä jää elimistöön, voi aiheuttaa rattijuopumustuomion päiviä tai jopa viikkoja käytön jälkeen.

Kansanterveydellinen merkitys: Vähäinen, mutta kannabista ensisijaisena päihteenään käyttävien osuus päihdehuollon palvelujen käyttäjistä on suuri. Valtaosalle kannabiksen käyttäjistä ei aiheudu todettavaa fyysistä tai psyykkistä haittaa edes pitkäaikaiskäytössä Heinälä 1998. Kannabiksen käytön ei ole todettu lisäävän kuolleisuutta Saarnio 2000, 160. Kannabiksen käyttäjät eivät myöskään ole yliedustettuina liikennekuolemissa Hall, Room & Bondy 1995.

• Julkaistu
• 4.04.06

Kannabis » Miten se vaikuttaa

Vaikutusmekanismi: Kannabiksessa on runsaasti tajuntaan vaikuttavia ainesosia, joista tärkein on delta-9-tetrahydrokannabinoli (THC). Fabritius & Salaspuro 1998. Ne vaikuttavat aivojen kannabisreseptoreihin. Kannabisreseptorien muista tehtävistä ei olla selvillä, mutta niitä tavataan alkeellisillakin eläimillä. Heinälä 1998.

Odotetut ja toivotut vaikutukset: Niin piriste- kuin lamauttaviakin vaikutuksia ja myös lieviä aistiharhoja. Sekä sosiaalisuutta lisääviä että sisäänpäin kääntäviä vaikutuksia. Assosiaatiot ja aistikokemukset korostuvat.

Päihtynyt on usein ja varsinkin aluksi ulospäin suuntautunut, puhelias, aktiivinen ja hyväntuulinen. Päihtynyt voi usein vaikuttaa myös sisäänpäin kääntyneeltä, mutta ajatusten lento ja assosiointi on kuitenkin vilkasta. Erilaiset aistikokemukset korostuvat, yksityiskohtiin kiinnitetään paljon huomiota. Fabritius & Salaspuro 1998, 420. Subjektiivinen ajantaju muuttuu Saarnio 2000, 161.

Kannabispäihtymys kestää poltettaessa kolmesta neljään tuntiin ja syötäessä jonkin verran pidempään. Heinälä 1998.

Päihtymykseen voi liittyä erilaisia aistiharhoja ja illuusioita, jotka käyttäjä tunnistaa päihteestä johtuviksi ohimeneviksi ilmiöiksi. Heinälä 1998.

Sydämen syketaajuus voi nousta, silmien sidekalvot verestää ja suu kuivua. Heinälä 1998. Verensokeri laskee, mikä lisää ruokahalua ja makean nälkää Fabritius & Salaspuro 1998.

Ei-toivotut vaikutukset: Varsinkin kokemattomilla käyttäjillä tai suurista annoksista ahdistus- ja paniikkikohtauksia, masentuneisuutta tai sekavuustiloja, jotka yleensä menevät ohi päihtymyksen lakatessa; sydämen hakkaaminen, hikoilu.

Kannabis saattaa runsaana annoksena, etenkin syötynä, aiheuttaa sekavuustilan, joka vähenee muutamassa tunnissa päihtymyksen mentyä ohi. Sekavuuteen liittyy tajunnan ja ajattelun hämärtyminen, depersonalisaatio (itsensä epätodeksi ja vieraaksi tunteminen) ja motorinen epävarmuus. Muistamattomuus, näkö- ja kuuloharhat ja joskus väkivaltainen tai outo käyttäytyminen saattavat liittyä sekavuuteen. Heinälä 1998.

Kannabis saattaa aiheuttaa ahdistuneisuushäiriön. Päihtymykseen voi liittyä ahdistuneisuutta, paniikkikohtauksia tai masentuneisuutta, jotka yleensä menevät ohi päihtymyksen haihtuessa. Näitä reaktioita on eniten aineeseen tottumattomilla tai vieraassa tai uhkaavassa ympäristössä. Heinälä 1998.

• Julkaistu
• 4.04.06

Kannabis » Keskeiset riskit

Riippuvuus ja sieto: Krooninen ja runsas kannabiksen käyttö lisää sietokykyä Hall, Room & Bondy 1995. Kannabiksen säännöllinen ja päivittäinen käyttö voi johtaa riippuvuuteen, joka on valtaosin psyykkistä. Mahdolliset vieroitusoireet ovat lieviä. Niitä ovat ärtymys, ahdistus, vapina, hikoilu, huonovointisuus ja unettomuus. Vieroitusoireita esiintyy lähinnä silloin, kun runsas ja pitkäaikainen käyttö lopetetaan äkkiä. Kannabista kokeilleista noin 10 %:n arvioidaan tulevan riippuvaiseksi siitä. Riippuvuus lienee yhtä yleistä kuin alkoholin käyttäjillä, mutta harvinaisempaa kuin tupakan tai opioidien käyttäjillä Heinälä 1998. Erään toisen arvion mukaan kannabiksen riippuvuusriski on tuo sama 10%, mutta alkoholin 15%, opiaattien 23% ja nikotiinin 32% Saarnio 2000, 160.

Psyykkinen riippuvuus ilmenee niin, että säännölliseen ja runsaaseen käyttöön ja aineen hankkimiseen saattaa kulua suuri osa henkilön ajasta. Tämä vaikeuttaa ihmissuhteita, opiskelua, työntekoa tai harrastuksia. Riippuvuudesta kertoo se, jos henkilö jatkaa säännöllistä käyttöä haitallisista vaikutuksista, esimerkiksi väsymyksestä ja pitkittyneestä yskästä, huolimatta. Heinälä 1998.

Kannabisriippuvuuden takia hoitoon hakeutuvia on kuitenkin runsaasti niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa ja myös niissä maissa, joissa hoitoa ei tarvitse käyttää syynä rangaistusten välttämiseen EMCDDA 2002. Kannabiksen runsaan käytön johdosta kannabisriippuvuus on yleisimpiä diagnostisoituja riippuvuussairauksia länsimaissa. Toisaalta suhteellisen pieni osa käyttäjistä hakee apua riippuvuuden takia. Hall, Room & Bondy 1995.

Akuutit riskit: Ei myrkytysvaaraa. Heinälä 1998. Eläinkokeissa niitä saadaan aikaan, mutta vain sellaisilla määrillä, joita ei voi uskoa ihmisen pystyvän tai suostuvan nauttimaan Saarnio 200, 160; Hall, Room & Bondy 1995. Kannabispäihtymyksen ja väkivallan yhteydestä ei ole näyttöä Saarnio 2000, 162.

Runsaina annoksina sekavuustila tai ahdistuneisuushäiriö, joka häviää päihtymyksen mentyä ohi. Onnettomuusriski päihtyneenä. Kannabiksen katsotaan myötävaikuttavan piilevien psykoosien puhkeamiseen. Eräät tutkimukset viittaavat kuitenkin myös siihen, että kannabiksen käyttö lisäisi psyykkisen sairastumisen riskiä myös niillä, joilla ei ole piilevää sairautta.

Kannabispäihtymyksen aikana motorinen koordinaatiokyky, muisti, tarkkaavaisuus ja muu henkinen suorituskyky heikkenevät, samoin ajokyky. Muun muassa reaktiokyvyn, koordinaation ja huomiokyvyn heikkeneminen kasvattavat onnettomuusriskiä Heinälä 1998; Saarnio 2000, 161; Hall, Room & Bondy 1995. Tavanomaisten käyttöannosten vaikutus vastaa 0,7–1 promillen alkoholipäihtymystä simulaattorikokeissa. Kuitenkin kannabiksesta päihtyneet ajoivat kokeessa tavallista hitaammin, kun taas alkoholista päihtyneet tavallista nopeammin Hall, Room & Bondy 1995. Onnettomuusalttius erityisesti liikenteessä on eräiden tutkijoiden mielestä suurin kannabiksen käyttöön liittyvä vaara Hall, Room & Bondy 1995.

Runsaan käytön riskit, pitkäaikaishaitat: Nuorena aloitettu säännöllinen käyttö haittaa normaalia nuoruusajan kehitystä. Runsaan ja pitkäaikaisen käytön arvellaan lievästi heikentävän henkistä suorituskykyä. Se korjautuu käytön loputtua.

Pitkäaikaiskäytöllä lienee lieviä vaikutuksia kognitiivisiin toimintoihin, joskin tutkimustulokset ovat ristiriitaisia. Tutkittaessa hoitoon hakeutuneita pitkäaikaiskäyttäjiä on todettu aivotoimintojen häiriöitä, jotka saattavat korjautua vähitellen raittiina aikana Heinälä 1998; Lundqvist 1995, mutta tästä ollaan erimielisiä Hall, Solowij & Lemon 1994. Häiriöitä ilmenisi korkeammissa kognitiivisissa kyvyissä, kuten muistissa, huomiokyvyssä, organisaatiokyvyssä ja kyvyssä käsitellä monimutkaista informaatiota. Vaikka nämä häiriöt ovat vähäisiä, ne saattavat haitata mahdollisuuksia selviytyä vaativista työtehtävistä. Häiriöt kasvavat käytön keston mukaan. Hall, Room & Bondy 1995. Toisen katsausartikkelin mukaan tutkimukset eivät ole tuottaneet näyttöä pitkäaikaisenkaan käytön aiheuttamista kognitiivisista häiriöistä Saarnio 2000, 161.

Kannabiksen polttaminen vaurioittaa hengitysteitä. Suun, kurkunpään ja nielun syöpäriski lisääntyy päivittäin polttavilla. Poltolla saattaa olla samanlaisia sydän- ja verisuonitaudeille altistavia vaikutuksia kuin tupakoinnilla. Se myös rasittaa sydäntä ja verenkiertoelimistöä.

Hengityksen pidättäminen ja kannabissavun syvään vetäminen lisäävät hiukkasten ja tervan kulkeutumista ja kertymistä hengityselimiin. Heinälä 1998. Käyttäjillä esiintyy limakalvon tulehduksia, kroonisia keuhkoputken tulehduksia, yskää ja keuhkolaajentumia. Suun, kurkunpään ja nielun syöpäriski on lisääntynyt päivittäin hasista tai marihuanaa polttavilla Fabritius & Salaspuro 1998, 421. Jotkut näistä syöpätyypeistä ovat yleistyneet nuorten kannabiksen polttajien keskuudessa, vaikka ne muuten ovat nuorilla ihmisillä harvinaisia Hall, Room & Bondy 1995. Myös (in vitro) soluviljelmillä on vahvistettu kannabissavun voivan aiheuttaa syöpää Hall, Room & Bondy 1995. Eräässä tutkimuksessa on todettu tupakoimattomien, mutta kannabista päivittäin polttavien kärsivän hengitysteiden sairauksista yleisemmin kuin tupakoimattomien Hall, Room & Bondy 1995. Nämä vaikutukset ovat ominaisia vain kannabiksen polttamiselle eivätkä voi seurata syömisestä tai juomisesta Hall, Room & Bondy 1995. Kannabiksen poltolla saattaa olla samanlaisia sydän- ja verisuonitaudeille altistavia vaikutuksia kuin tupakoinnilla. Annostelutavan vaihtaminen pienentää mutta ei poista riskejä Hall, Room & Bondy 1995.

Nuoret, jotka eivät menesty koulussa, voivat suoriutua yhä heikommin, jos käyttävät kannabista runsaasti ja jatkuvasti. Kannabiksen käyttö saattaa pahentaa jo todettuja sairauksia (sydän- ja verenkiertoelinten sairaudet, hengitysteiden sairaudet, masennus, skitsofrenia, päihderiippuvuus).

Riskit ja haitat sikiölle: Kannabista raskausaikana polttaneiden äitien lasten syntymäpaino, pään ympärys ja syntymäpituus ovat usein normaalia pienemmät. Tätä näyttöä on kuitenkin pidetty riittämättömänä. Fabritius & Salaspuro 1998. Käyttö odotusaikana lisää ennenaikaisen synnytyksen riskiä. Heinälä 1998. Kannabiksen polton sikiövaikutukset lienevät samantyyppisiä kuin tupakan Saarnio 2000. Sikiövaurioiden lisääntymisestä ei ole saatu näyttöä, mutta mahdollisuutta ei voi täysin sulkea pois Hall, Room & Bondy 1995. Kannabiksen käyttöä tulee välttää raskausaikana tai jos on mahdollisuus tulla raskaaksi, mutta käyttäjällä on vähän todellista syytä pelätä, jos hän lopettaa käytön saadessaan tietää raskaudesta.

On olemassa heikkoa näyttöä, että kohdussa kannabikselle altistuneet lapset voivat kärsiä ohimenevistä kehitys- ja käyttäytymishäiriöistä ensimmäisinä elinkuukausinaan ja että tietyt lapsuusiän syövät ovat yleisempiä sellaisten äitien lapsilla, jotka olivat käyttäneet kannabista odotusaikanaan Hall, Room & Bondy 1995.

Seka- ja yhteiskäytön riskit: Kannabis vahvistaa alkoholin ja joidenkin muiden päihteiden vaikutuksia, mikä saattaa altistaa päihderiippuvuuksille ja tapaturmille. Vrt. Heinälä 1998.

• Julkaistu
• 4.04.06

Kannabis » Haittojen vähentäminen

Jos välttää kannabiksen käyttämistä polttamalla, välttää hengityselinten sairauksien ja syövän riskit. Sekoittaminen tupakkaan lisää riskejä ja altistaa nikotiiniriippuvuudelle.

Suuri annos lisää riskiä saada paniikki- tai ahdistuskohtaus. Psyykkiset häiriöt – ahdistuneisuus tai muut oireet, jotka eivät ole hävinneet päihtymyksen mukana – edellyttävät lääkärinhoitoa.

Riskien vähentämiseksi käyttäjän on syytä asettaa käytölle rajat ja huolehtia, ettei käyttö muodostu ainakaan päivittäiseksi. Kannabisriippuvuutta hoidetaan avohoidon menetelmin, muihin terveys- tai sosiaalisin ongelmiin liittyneenä joskus myös laitoshoidossa.

Jos kyseessä on pelkästään kannabisriippuvuus, hoito on yleensä avohoitoa, jossa voidaan käyttää keskustelun ja neuvonnan lisäksi ryhmähoitoja, verkostotapaamisia, 12 askelen ohjelmaa, erilaisia psykoterapioita ja muita päihderiippuvuuden hoidossa yleisiä menetelmiä. Laitoshoitoa harkitaan, kun kyseessä on monipäihderiippuvuus, avohoito ei osoittaudu riittäväksi, potilas tarvitsee ympäristön muutosta kyetäkseen lopettamaan käytön tai kun potilaalla on psykiatria hoitoa vaativa sairaus. Fabritius & Salaspuro 1998.

Avoimia kysymyksiä ja kiistanalaisia väitteitä
Persoonallisuuden muutokset ja amotivaatiosyndrooma: Runsas pitkäaikainen käyttö johtaa persoonallisuuden muutoksiin, passiivisuuteen ja haluttomuuteen. Kannabiksen passivoiva vaikutus voi laajeta amotivaatio-oireyhtymäksi, johon kuuluvat korostunut välinpitämättömyys, heikentynyt ongelmanratkaisukyky, heikentynyt keskittymiskyky, madaltunut ärsyyntymiskynnys sekä heikentynyt kyky normaaliin vuorovaikutukseen. Käyttäjät ovat sisäänpäinkääntyneitä ja heidän ajatuksenkulkunsa on pirstotunutta. Käytön lopetuksen jälkeen tila voi kestää jopa 6–9 kuukautta. Oireyhtymän esiintyvyydestä on kuitenkin erilaisia arvioita, eikä sitä ole pystytty osoittamaan kontrolloiduissa laboratoriokokeissa. Fabritius & Salaspuro 1998. Käsitettä on arvosteltu huonoksi ja selityksiä eräiden käyttäjien eristäytymiseen arkielämästä ja selitystä passivoitumiseen on haettu pikemminkin kannabiksen, siitä riippumattoman masennuksen ja eräiden elämäntapavalintojen yhteisvaikutuksesta Saarnio 2000, 161. Toinen mahdollinen selitys on se, että syndroomaksi (oireyhtymäksi) on suotta ristitty pelkästään jatkuvan kannabispäihtymyksen merkit Hall, Room & Bondy 1995.

Menestymättömyys: On tutkimustuloksia, joiden mukaan kannabista käyttävät nuoret keskeyttäisivät koulunkäynnin muita useammin ja kiinnittyisivät työelämään muita heikommin. Syy-yhteys ei kuitenkaan ole todennäköinen, sillä näillä nuorilla oli vähemmän kunnianhimoinen suhtautuminen kouluun ja työhön jo ennen kannabiksen käytön aloittamista. Sopeutumaton asenne olisi siis sekä menestymättömyyden että kannabiksen käytön taustalla Hall, Room & Bondy 1995.

Vaikutukset hedelmällisyyteen: Eläinkokeissa on todettu säännöllisen ja jatkuvan kannabiksen käytön saattavan alentaa urosten testosteronitasoa, sperman tuotantoa, siittiöiden liikkuvuutta ja elinkykyä ja häiritsevän naaraiden ovulaatiokiertoa. Tuloksia ei ole voitu vahvistaa ihmisillä, mutta mahdolliset vaikutukset voivat olla huomionarvoisia esimerkiksi tilanteissa, joissa lapsen saamista toivotaan, mutta se osoittautuu vaikeaksi. Hall, Room & Bondy 1995

Perinnölliset muutokset: Jotkut soluviljelmillä tehdyt kokeet ovat viitanneet mahdollisuuteen, että kannabiksen käytöllä saattaisi olla osuus periytyviin kromosomi- ja geenimuutoksiin, mutta selvää näyttöä tästä ei ole Hall, Room & Bondy 1995.

Elimistön puolustuskyvyn heikkeneminen: THC heikentää elimistön vastustuskykyä heikentämällä immunologisia puolustusmekanismeja ja heikentämällä kykyä tuhota infektoituneita soluja Fabritius & Salaspuro 1998, 421. Kannabiksen on eläinkokeiden perusteella arvioitu vaikuttavan haitallisesti myös immuunijärjestelmään. Siitä ei kuitenkaan ole epidemiologista näyttöä. Kannabiksen käyttö ei ole myöskään edistänyt HIV-positiivisten miesten sairastumista aidsiin. Mahdollisuutta, että krooninen runsas kannabiksen käyttö heikentää vähäisessä määrin immuunijärjestelmää, ei ole kyetty sulkemaan pois. Saarnio 2000, 160; Hall, Room & Bondy 1995.

Kannabispsykoosi: Kannabis saattaa aiheuttaa psykoottiseen häiriön, johon liittyy harhaluuloja ja aistiharhoja. Voidaan päätellä, että häiriö liittyy pelkästään kannabiksen käyttöön eikä mikään muu sairaus selitä oireita. Häiriö ei esiinny pelkästään sekavuustilan aikana. Oireet lievittyvät yleensä muutamassa vuorokaudessa. Tyypillisiä oireita ovat ahdistuneisuus, tunnetilojen voimakas vaihtelu, depersonalisaatio ja muistinmenetys. Psykoottisen häiriön uhkaa lisäävät suuret annokset, henkilön ominaisuudet sekä vieras tai uhkaava ympäristö. Heinälä 1998 Psyykkisistä vaikeuksista kärsivät nuoret ovat erityinen riskiryhmä, ja erityisesti runsas kannabiksen käyttö voi aiheuttaa psykoosin tai vaikeuttaa siitä kuntoutumista Heinälä 1998.

Toisaalta suomalaisessa katsausartikkelissa väitetään, ettei kannabispsykoosista ole tieteellistä näyttöä. Kannabiksen käytöllä on havaittu olevan yhteys skitsofrenian puhkeamiseen mutta ei taudin esiintymistiheyteen. Tämä merkitsisi sitä, että kannabiksen käyttö edesauttaa taudin puhkeamista siihen ennestään alttiilla henkilöillä. Saarnio 2000, 161. Näyttö akuutin psykoosin syntymisen mahdollisuudesta on vahvempaa kuin kroonisen Hall, Room & Bondy 1995.

THC:n varastoituminen ja takautumat. On vahvaa näyttöä siitä, että säännöllisesti toistuva kannabiksen nauttiminen voi aiheuttaa THC:n varastoitumista rasvakudoksiin, missä se saattaa säilyä pitkiä aikoja. Tämän tosiasian vaikutus terveyteen on epäselvä. Väitetään, että varastoitunut THC voisi päästä takaisin verenkiertoon ja aiheuttaa päihtymyksen oma aikojaan Fabritius & Salaspuro 1998, 420, mutta tämä on joko äärimmäisen harvinaista tai sitä ei tapahdu ollenkaan Hall, Solowij & Lemon 1994.

Kannabiksen voimakkuuden kasvu: Olemassa olevan tutkimuskirjallisuuden väitetään aliarvioivan kannabiksen terveysriskejä, koska tutkimukset on tehty nykyistä heikkotehoisempien kannabislaatujen ollessa yleisimpiä. Näyttö kannabiksen muuttumisesta voimakkaammaksi on heikkoa ja jos väite pitäisikin paikkansa, muutoksen vaikutus terveysriskeihin olisi hyvin epävarma, sillä käyttäjät todennäköisimmin muuttaisivat käyttötapaansa siten, että saisivat vain haluamansa vaikutuksen Hall, Solowij & Lemon 1994. Kannabikselta ei yleensä haeta maksimaalista vaikutusta.

Niin sanottu porttiteoria, joka väittää kannabiksen ominaisuuksien jotenkin johtavan muiden päihteiden käyttöön, ei saa tutkimuksesta tukea. Sitä vastoin on osoitettu, että monet kannabiksen käytön nuorena aloittavat henkilöt ovat alun perin riskialttiita monenlaiselle ongelmakäyttäytymiselle Saarnio 2000, 160.

Yhteenveto
Kannabiksen vaikutuksia on tutkittu runsaat kolmekymmentä vuotta epidemiologisesti sekä eläin- ja ihmistutkimuksen menetelmillä. Tieto on vielä osittain puutteellista. Pitkäkestoisen käytön terveysvaikutuksia tunnetaan edelleen huonosti. Heinälä 1998. Vaikka kannabiksen käyttökulttuurit ovat eräissä maissa hyvinkin vanhoja ja niissä on runsaasti kokemusta pitkäaikaisesta ja runsaasta käytöstä, ne ovat heikosti esillä tutkimuskirjallisuudessa Hall, Room & Bondy 1995. Kannabiksen käytön vaikutukset muiden henkilöiden kuin käyttäjän itsensä terveyteen, esimerkiksi passiivisen altistuksen välityksellä, ovat tutkimaton alue Hall, Room & Bondy 1995.

Riskeille alttiimpia ryhmiä: Nuoret, jotka eivät menesty koulussa, voivat suoriutua yhä heikommin, jos ovat jatkuvasti päihtyneitä. Raskaana olevilla naisilla ja naisilla, jotka saattavat tulla raskaiksi ja polttavat kannabista, saattaa olla suurempi riski saada lapsia, joilla on alhainen syntymäpaino tai synnynnäinen vamma. Henkilöt, joilla on jokin sairaus ennestään, saattavat pahentaa sitä polttamalla tai muuten käyttämällä kannabista, sairaudesta riippuen: sydän- ja verenkiertoelinten sairaudet, hengitysteiden sairaudet, psyykkiset ongelmat kuten skitsofrenia ja päihderiippuvuudet Hall, Solowij & Lemon 1994; Heinälä 1998.

• Julkaistu
• 4.04.06

Kannabis » Lähdeluettelo

EMCDDA: Vuosiraportti Euroopan unionin ja Norjan huumeongelmista. Luxenburg 2002: Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto. Online.

Hall W & Room R & Bondy S: A comparative Appraisal of the Health and Psychological Consequenses of Alcohol, Cannabis, Nicotine and Opiate Use. 1995. Online 1 Online 2

Hall W & Solowi N. & Lemon J: The health and psychological consequences of cannabis use, National Drug Strategy Monograph Series No. 25. Australian Government Publishing Service. Australia: Canberra 1994.

Fabritius, C & Salaspuro, M: Kannabis päihteenä. Teoksessa Salaspuro, M & Kiianmaa K & Seppä K: Päihdelääketiede, Helsinki 1998: Duodecim.

Heinälä, P: Kannabis ja sen terveysvaikutukset. Duodecim 1998:114(20): 2115. Helsinki.

Saarnio, P: Alkoholin ja kannabiksen haittavaikutusten kautta suomalaiseen huumausainepolitiikkaan. Yhteiskuntapolitiikka 2/2000. Helsinki: Stakes.

Valtakunnansyyttäjän virasto: VKS:2002:3 Seuraamuksen määrääminen huumausaineen käyttörikoksesta. Yleinen ohje syyttäjille, annettu 11.9.2002. Helsinki. Online.