. .

Amfetamiini

Amfetamiini » Mitä se on

Tuoteseloste: Amfetamiini on kemiallisesti valmistettu huumausaine ja vaikuttaa keskushermostoa kiihdyttävästi. Amfetamiinia valmistetaan lääketeollisuudessa ja laittomissa laboratorioissa. Amfetamiini ja sen johdokset esiintyvät vaaleina, epäpuhtauksien vuoksi erisävyisinä jauheina, tabletteina, kapseleina ja liuoksina. Sitä käytetään suun kautta, nuuskaamalla, suonensisäisesti tai mällinä. Suomessa tavataan amfetamiinia jonkin verran voimakkaampaa metamfetamiinia sekä useita synteettisiä amfetamiinijohdoksia, kuten ekstaasia. Amfetamiinia on käytetty lääketieteellisessä tarkoituksessa vaihtelevin menetelmin, mutta sen käyttö on lopetettu Suomessa haittavaikutusten vuoksi. (Dahl&Hirschovits 2005, 31, 37, 40.)

Laillinen asema: Amfetamiinit ja niiden johdokset luokitellaan erittäin vaarallisiksi huumausaineiksi. (Rikoslaki 50:5§).

Kansanterveydellinen merkitys: Vaikka vähäinen alkoholin ja tupakan rinnalla, riippuvuus- ja syrjäytymisongelmien sekä suonensisäisen käytön takia merkittävin laiton päihde. Amfetamiinia käyttää valtaosa niin sanottujen ”kovien” tai ”erittäin vaarallisten” (lakitermi) huumausaineiden käyttäjistä. Myös hoidolla mitattuna se on Suomessa pitkään ollut ykkönen, viime vuosina tosin opiaatit ovat nousseet rinnalle. (Virtanen 2003.)

Amfetamiini » Miten se vaikuttaa

Vaikutusmekanismi: Amfetamiinit ja metamfetamiini kiihdyttävät elimistössä eri alueiden toimintaa lisäämällä keskushermostossa esiintyvien välittäjäaineiden, etenkin dopamiinin, eritystä. (Dahl&Hirschovits 2005, 31, 37.)

Odotetut ja toivotut vaikutukset: Matalat annokset aiheuttavat ruokahaluttomuutta, euforiaa, ylienergisyyttä, itsevarmuutta, seksuaalisuuden ja voimakkuuden tunnetta. Annosten lisääntyessä euforia ja itsevarmuus lisääntyvät. Yhden annoksen vaikutus kestää useita tunteja. (Dahl&Hirschovits 2005, 32, Fabritius&Salaspuro 2003, 459.)

Ei-toivotut vaikutukset: Amfetamiinit aiheuttavat unettomuutta, sekavuutta, aistiharhoja, vainoharhaisuutta, masennusta, vapinaa ja suun kuivumista sekä kiihdyttävät sydämen toimintaa, hengitystä ja sydämen lyöntitiheyttä. Käyttäjä saattaa olla ärtyisä, vihamielinen ja levoton ja hänen arviointikykynsä voi heiketä. (Dahl&Hirschovits 2005, 32-33, Fabritius&Salaspuro 2003, 459.)

Amfetamiini » Keskeiset riskit

Riippuvuus ja sieto: Erityisesti suonensisäisesti käytettynä toleranssi eli sietokyky aineen vaikutuksille ja kerta-annokset kasvavat nopeasti. Muutaman vuorokauden yhtäjaksoisen käytön jälkeen annokset voivat nousta kymmenkertaisiksi. Käyttöön liittyy voimakkaan riippuvuuden riski. Vieroitusoireita ovat vapina, hikoilu, kouristukset, ahdistuneisuus, pelko- ja tuskatilat, apaattisuus ja masennus. (Dahl&Hirschovits 2005, 34-35.)

Akuutit riskit ja haitat: Onnettomuus- ja väkivalta-alttius. Aineenvaihduntahäiriöt ja kuumeilu. Aggressiivisuus, sekavuus ja paniikkitilat. Vainoharhaisuus ja harha-aistimukset. Lämpöhalvauksen, keskushermostovaurioiden, kouristusten ja sydämen rytmihäiriöiden riski. Lämpöhalvauksesta, sydämenpysähdyksestä ja aivoverenvuodosta johtuneita kuolemia, yliannostuskuolemia. (Dahl&Hirschovits 2005, 33,36, Fabritius&Salaspuro 2003, 459.)

Nestetasapainon häiriöt ja ylilämpöisyys voivat seurata, kun amfetamiinia käytetään kestävyyden lisäämiseksi pitkäaikaisessa aktiviteetissa (EMCDDA 1997, 26). Äkillisesti saatu suuri annos voi aiheuttaa myös vainoharhaisuutta ja harha-aistimuksia. (Seppälä 2001, 15.)

Yliannostuksen yhteydessä lämmön, verenpaineen nousua ja pulssin kiihtymistä. Vakavassa yliannostuksessa esiintyy lisäksi kouristuksia, rintakipua ja tajuttomuutta. Tällöin aivoverenvuodon riski on lisääntynyt ja seurauksena voi olla kuolema. Suonensisäinen käyttö altistaa HIV- ja hepatiittiviruksille sekä verenmyrkytyksille. (Dahl&Hirschovits 2005, 36, Fabritius&Salaspuro 2003, 459.) Myös ”piikkikoukku”, riippuvuus itse piikittämiseen, on mahdollinen. Nuuskaaminen voi aiheuttaa nuhaa, puhkaista nenän väliseinämän tai vahingoittaa hajuaistia. Suuret annokset ja erityisesti metamfetamiini ovat neurotoksisia eli vahingoittavat hermostoa. (EMCDDA 1997, 26-27.)

Runsaan käytön riskit, pitkäaikaishaitat: Pitkäaikainen amfetamiinin käytön seurauksia ovat persoonallisuuden muutokset, kuten sekavuus, paniikki- ja vainoharhatilat, aistiharhat sekä joskus skitsofrenia. Voi johtaa myös ohimeneviin tai toisinaan pysyviin amfetamiinipsykooseihin, jotka voivat vaihdella lievistä vaikeisiin. Ruokahaluttomuutta ja masennusta, joka voi olla vaikea-asteinen mutta useimmiten lyhytkestoinen. (Dahl&Hirschovits 2005, 32-33, Fabritius&Salaspuro 2003, 459.) Metamfetamiinin pitkäaikaiskäyttäjillä on todettu aivotoiminnan häiriöitä vielä lähes vuosi vieroituksen jälkeen (Seppälä 2001, 16).

Amfetamiinin suonensisäiseen käyttöön liittyy likaisten käyttövälineiden vuoksi infektioita ja paikallisia tulehduksia, joskus verenmyrkytyksiä. Veren välityksellä leviävät virusinfektiot (B- ja C-hepatiitit, HIV) uhkaavat niitä, jotka käyttävät pistämisvälineitä epähygieenisesti. (Dahl&Hirschovits 2005, 36.)

Riskit ja haitat sikiölle: Sikiöaikaisen amfetamiinialtistuksen on kuvattu aiheuttavan voimakasta sikiön kehityksen häiriöitä, sydänvikoja, pienipäisyyttä ja henkistä jälkeenjääneisyyttä. Koska käyttäjältä häviää nälän tunne, sikiö altistuu aliravitsemukselle, josta seuraa kasvun hidastuminen. Ennenaikaisen lapsiveden menettämisen ja synnytyksen sekä tulehdusten riski. Vieroitusoireet ovat tavallisia vastasyntyneillä. (Dahl&Hirschovits 2005, 34.)

Seka- ja yhteiskäytön riskit: Sekakäyttö muiden aineiden kuten alkoholin, kannabiksen, opiaattien tai bentsodiatsepiinien kanssa korostaa aineiden haitallisia vaikutuksia, mm. hallitsematonta aggressiivisuutta ja käytön pitkittymistä. Yhteiskäytön masennuslääkkeiden kanssa on todettu aiheuttavan pienemmilläkin annoksilla yliannostusoireiden ilmenemistä, pitkittymistä ja kuolemanriskiä. (Dahl&Hirschovits 2005, 36.)

Amfetamiini » Haittojen vähentäminen

Amfetamiinin haitatonta käyttöä tai riskien minimointia pidetään aineen ominaisuuksien vuoksi vaikeana.

Yliannostustilanteissa nopea lääkärin apu on tarpeen. Pistämisvälineiden yhteiskäyttöä vältettävä. Ahdistukseen ja muihin akuutteihin oireisiin voidaan soveltaa lääkehoitoja. Vieroitus saattaa vaatia kuukausien laitoshoitoa. Pitkäaikainen psykososiaalinen hoito on tarpeen vieroitusvaiheen jälkeen. (Fabritius&Salaspuro 2003, 460-462.) Amfetamiiniriippuvaisille ei ole olemassa spesifistä vieroitus- tai korvaushoitolääkitystä. Tutkimuksia lääkkeistä muun hoidon tukena on käynnissä, mutta laajempaan kliiniseen käyttöön soveltuvia lääkehoitoja ei ole vielä löytynyt.

 

 

Amfetamiini » Lähdeluettelo

Dahl P & Hirschovits T (2005): Tästä on kyse – tietoa päihteistä. Helsinki: YAD Youth Against Drugs ry.

EMCDDA (1997): New Trends in Synthetic Drugs in the European Union. Luxenburg: Office for Official Publications of the European Communities.

Fabritius, C & Salaspuro, M (2003): Amfetamiinin, kokaiinin ja hallusinogeenien päihdekäyttö. Teoksessa Salaspuro, M & Kiianmaa K & Seppä K: Päihdelääketiede, Helsinki: Duodecim. 458-467.

Rönkä S & Virtanen A (2008): Huumevuosiraportti EMCDDA:lle. Huumetilanne Suomessa 2008. Uusin tieto, uusimmat kehityssuuntaukset ja erityisteemat huumeista. Reitox. Helsinki: Stakes.

Seppälä, T (2001): Yleisimmin käytettyjä huumausaineita. Teoksessa Ulmanen, K (toim.) Suomi ja huumeet. Tietopaketti huumeista. 3. uudistettu painos. Irti Huumeista ry, Keskusrikospoliisi, Opetushallitus, Suomen Vakuutusyhtiöitten Keskusliitto, Stakes. Rauma: Kirjapaino West Point Oy.

Virtanen, Ari (2003): Suomen huumausaineiden seurantakeskuksen kansallinen raportti EMCDDA:lle. Huumausainetilanne Suomessa vuonna 2002. Reitox. Helsinki: Stakes

 

   
  • Tulosta tämä sivu
  • Lähetä tämä sivu sähköpostitse
  • Päihdelinkin RSS
  • Del.ici.ous
  • Digg
  • Jaa Facebookissa
  • Jaa StumbleUponissa