. .

Alkoholi

Alkoholi » Mitä se on

Tuoteseloste: Alkoholijuomat valmistetaan luonnontuotteista, kuten viljasta ja hedelmistä, käyttämällä tai tislaamalla.

Laillinen asema: Laillinen päihde. Alkoholin valmistus, tuonti, vienti ja tukkumyynti on vapautettu monopolista. Mietoja juomia lukuun ottamatta markkinointi ja mainonta ovat kiellettyjä. Myynti- ja anniskeluikärajat ovat voimassa. (Seppä 2003, 83.)

Kansanterveydellinen merkitys: Suomessa alkoholin käytöstä johtuvia kuolemia on vuosittain n. 3000 ja alkoholiin liittyviä tapaturma- ja väkivaltakuolemia on n. 1000 (tilastot vuosilta 2003—2007). Alkoholi on ollut vuodesta 2005 työikäisten (15-64-vuotiaiden) yleisin kuolinsyy. (Päihdetilastollinen vuosikirja 2009, 20, 104.) Alkoholi aiheuttaa onnettomuus-, väkivalta-, terveys- ja sosiaalikustannuksia ja -haittoja. Kaikkien muiden päihteiden (tupakkaa lukuun ottamatta) haitat ja kustannukset ovat yhteensä 25% alkoholin aiheuttamista. (Poikolainen 2003, 42, 45.)

Alkoholi » Miten se vaikuttaa

Vaikutusmekanismi: Alkoholilla ei ole aivoissa erityistä sitoutumis- ja vaikutuskohtaa, toisin kuin useimmilla muilla päihteillä, vaan se vaikuttaa hermojärjestelmään usein tavoin. Luokitellaan lamaavaksi aineeksi. (Kiianmaa 2003, 120.)

Odotetut ja toivotut vaikutukset: Alhainen määrä virkistää, vilkastuttaa, kohottaa mielialaa ja vähentää estoja. (Kiianmaa 2003, 120—121).

Ei-toivotut vaikutukset: Pahoinvointi, kömpelyys, puheen sammallus, valppauden ja reagointikyvyn alentuminen, onnettomuusalttius, arvostelukyvyn lasku seurauksineen. (Kiianmaa 2003, 121—122.)

Alkoholi » Keskeiset riskit

Riippuvuus ja sieto: Riippuvuuden suhteen keskivahva päihde. Voi aiheuttaa voimakasta fyysistä ja psyykkistä riippuvuutta. Vieroitusoireet voivat olla voimakkaita ja jopa hengenvaarallisia. (Saarnio 2000, 160.)

Akuutit riskit: Akuutti päihtymys heikentää ajattelua ja havaintotoimintoja, muun muassa muistia täydelliseen muistinmenetykseen saakka. (Saarnio 2000, 161). Suuret alkoholiannokset ovat hengenvaarallisia, esimerkiksi hengityksen säätely voi lamautua. Alkoholimyrkytykset aiheuttavatkin merkittävän osan alkoholikuolleisuudesta: Suomessa kuolee vuosittain lähes 500 henkilöä akuutteihin alkoholimyrkytyksiin. (Neuvonen 2003, 287—288.) Viinan korvikkeina käytetyt tekniset alkoholit aiheuttavat vuosittain useita kymmeniä myrkytyskuolemia (Vuori 2009). Korvikealkoholi aiheuttaa myrkytyksen, joka voi tehdä sokeaksi ja olla hengenvaarallinen (Neuvonen 2003, 289—292).

Runsaan kertajuomisen seurauksia, joiden takia hakeudutaan hoitoon, ovat oksentelu, elimistön kuivuminen, hengitysvaikeudet, tajuttomuus ja delirium (juoppohulluus). Juoppohulluus on runsaan alkoholinkäytön lopettamista tai vähentämistä seuraava oireyhtymä. Juoppohulluudelle ovat ominaisia mm. lihasvapina, kouristukset, autonomisen hermoston yliaktiivisuus, keskittymis-, ajatus-, havainto-, muisti- ja orientaatiohäiriöt, uni-valverytmin häiriöt, pelottavat aistiharhat ja mahdollisesti kuolema. (Mäkelä 2003, 190, MOT-sanakirja: lääketiede.)

Alkoholismin lisäksi alkoholin raju kertakäyttö johtaa usein aivojen vahingoittumiseen, jonka seurauksena saattaa esiintyä mm. dementiaoireita. (Hillbom 2003, 315). Alkoholi aiheuttaa vuosittain 60—80% akuuteista haimatulehdustapauksista; akuutin haimatulehduksen kuolleisuus on noin 10%. (Pikkarainen 2003, 352-353.) Alkoholinkäytöllä ja väkivaltarikoksilla on perinteisesti ollut vahva yhteys. Viime vuosina henkirikoksiin syylliseksi epäillyistä noin 50-60 % ja pahoinpitelyrikoksiin syylliseksi epäillyistä noin 60-70 % oli alkoholin vaikutuksen alaisena. Tieliikenneonnettomuuksista viime vuosina n. 12 % on alkoholilla ollut osuutta asiaan. (Päihdetilastojen vuosikirja 2009, 20, 83.)

Runsaan käytön riskit, pitkäaikaishaitat: Vakavia ajattelu- ja havaintotoimintojen häiriöitä, henkistä taantumista. Psykooseja. Ravitsemushäiriöitä, diabetes, kihti, sydän- ja verenkiertosairauksia. Rasvamaksa, alkoholihepatiitti ja maksakirroosi. Aivosairauksia ja -häiriöitä, epilepsiaa. Ääreishermosto- ja lihassairauksia. Närästys, ruokatorven syöpä ja ylävatsan, vatsalaukun ja suoliston sairauksia kuten mahahaava ja paksunsuolen syöpä. Krooninen haimatulehdus. Sydämen vajaatoimintaa, rytmihäiriöitä sekä sydänperäisiä äkkikuolemia. Kohonnut verenpaine. Impotenssi, kivesten surkastuminen, hedelmättömyys ja rintarauhasten suurentuminen miehillä. Naisilla munasarjojen toimintahäiriöt, kuukautishäiriöt ja hedelmättömyys. Alkoholi kasvattaa rintasyövän riskiä. Osteoporoosi (luukato) molemmilla sukupuolilla. Suun, nielun, kurkunpään, ruokatorven ja maksan syövät. Anemia. Vakavia tulehdussairauksia kuten verenmyrkytys, keuhkokuume ja tuberkuloosi.

Alkoholistinen juominen aiheuttaa vakavia ajattelu- ja havaintotoimintojen häiriöitä, jotka ilmenevät muun muassa ongelmanratkaisutaitojen ja oppimisen voimakkaana taantumisena. Runsas alkoholin käyttö aiheuttaa psykooseja. Alkoholiriippuvuus ja erilaiset persoonallisuushäiriöt esiintyvät yhdessä erittäin usein, sama pätee depressioon. (Saarnio 2000, 161.)

Alkoholin suurkuluttajilla esiintyy useanlaisia ravitsemushäiriöitä (Salaspuro 2003, 294—297). Alkoholi ja sen aiheuttamat aineenvaihduntahäiriöt altistavat mm. diabetekselle ja kihdille sekä sydän- ja verenkiertosairauksille (Savolainen 2003, 301, 305, Kupari 2003, 356).

Alkoholimaksasairauksiin kuuluvat rasvamaksa, alkoholihepatiitti ja maksakirroosi. Rasvamaksa paranee yleensä, mikäli alkoholin käyttö loppuu. Alkoholihepatiitin paranemisennuste alkoholinkäytön loputtua on 75 %. Myös maksakirroosi, vaikka onkin krooninen tila, voi pysähtyä ja olla muuttumatta kuolinsyyksi, jos potilas raitistuu. (Salaspuro 2003, 337-338.)

Alkoholin runsas käyttö vahingoittaa usein aivoja ja altistaa monille tunnetuille aivosairauksille. Tutkimusten mukaan osa keskushermostohäiriöistä on ohimeneviä, kun juominen lopetetaan.  Alkoholin ja epilepsian välillä on voimakas yhteys. Alkoholinkäyttö lisää riskiä aivoverenkiertohäiriöihin ja esimerkiksi aivoverenvuodon vaara on kaksinkertainen muuhun väestöön verrattuna. (Hillbom 2003, 315—320.)

Alkoholin suurkulutukseen liittyy usein ääreishermoston sairauksia, kuten tunto- ja heijastehäiriöt, ja harvemmin lihasten sairauksia, kuten lihasten surkastumista ja heikkenemistä. (Juntunen 2003, 330—335.)

Runsas alkoholinkäyttö altistaa refluksisairaudelle (närästykselle), ruokatorven syövälle ja ylävatsan, vatsalaukun ja suoliston sairauksille, kuten suoliston verenvuodoille, pohjukaissuolen haavalle (mahahaavalle) ja paksusuolen syövälle. Pitkäaikainen, runsas alkoholinkäyttö voi aiheuttaa kroonisen haimatulehduksen, joka on kivulias ja saattaa johtaa diabeteksen puhkeamiseen. (Pikkarainen 2003, 346—350, 354.)

Runsas jatkuva alkoholinkäyttö heikentää sydäntä ja aiheuttaa sydämen vajaatoimintaa, rytmihäiriöitä sekä sydänperäisiä äkkikuolemia. Kohtuullinen alkoholin käyttö jopa suojaa sepelvaltimotaudilta ja sydänkohtauksilta, mutta suurkulutus ja runsas kertajuominen saattavat altistaa niille. Säännöllisen alkoholikulutuksen ja kohonneen verenpaineen välillä on vahva yhteys. (Kupari 2003, 356.)

Impotenssi, kivesten surkastuminen, hedelmättömyys ja rintarauhasten suurentuminen ovat yleisiä runsaan alkoholinkäytön seurauksia miehillä. Naisilla vastaavia vaikutuksia ovat munasarjojen toimintahäiriöt, kuukautishäiriöt ja hedelmättömyys. Alkoholi kasvattaa rintasyövän riskiä. (Laitinen&Välimäki 2003, 366—367.)

Alkoholinkäytöllä on väitetty olevan yhteyttä luusairauksiin, kuten osteoporoosiin (luukatoon) molemmilla sukupuolilla (Laitinen&Välimäki 2003, 368).

Alkoholin suurkulutus lisää suun, nielun, kurkunpään, ruokatorven, maksan ja paksusuolensyövän riskiä ja jossain määrin saattaa myös lisätä haimasyövän riskiä (Salaspuro 2003, 380—181).

Krooninen alkoholinkäyttö voi johtaa anemiaan. Sitä todetaan noin puolella sairaalaan otetuista alkoholisteista. Alkoholisteilla esiintyy tavallista enemmän vakavia tulehdussairauksia kuten sepsistä (verenmyrkytys), keuhkokuumetta ja tuberkuloosia. Tämä joutuu monesta tekijästä ja alkoholin suorat vaikutukset ovat vain osa niistä. (Pikkarainen 2003, 382, 385.)

Riskit ja haitat sikiölle: Keskenmenon riski, epämuodostumia ja sikiövaurioita, kasvun hidastumista, istukan irtoamisen ja ennenaikaisen synnytyksen vaara. Synnytyskomplikaatioita. FAS-oireyhtymä: pienipäisyys, hermosto-oireet, henkinen ja fyysinen jälkeenjääneisyys.

Toistaiseksi ei ole pystytty osoittamaan luotettavaa turvallisen alkoholinkäytön rajaa. On kuitenkin on selvää, että raskaudenaikainen jatkuva ja runsas sekä toistuva humalahakuinen alkoholinkäyttö on yhteydessä sikiövaurioihin. Sikiön herkkyys alkoholille on aina yksilöllistä, eikä raskaana olevan alkoholinkäytön vaikutuksia sikiöön voida täysin ennustaa. Käytännön suositus on pidättäytyä alkoholista raskauden aikana. (Savonia AMK 2009.)

Runsas alkoholinkäyttö voi aiheuttaa keskenmenon raskauden kahdella ensimmäisellä kolmanneksella. Runsas alkoholinkäyttö raskauden alkuvaiheessa altistaa epämuodostumille ja sikiövaurioille, kuten sydän- ja luustovaurioille, ja voi haitata sikiön kasvua. (Halmesmäki 2003, 404—405.)

Toisella raskauskolmanneksella ennenaikaisen synnytyksen sekä istukan irtoamisen vaara kasvaa. Aivojen alikehittyminen, pienipäisyys ja muut fetaalialkoholisyndrooman (FAS) ilmenemismuodot voivat saada alkunsa alkoholin käytöstä tässä vaiheessa. (Halmesmäki 2003, 405-406.) FAS-lapsia syntyy Suomessa vuosittain noin 100 ja lievempioireisia FAE-lapsia noin 200. FAS-oireyhtymän piirteitä ovat poikkeukselliset ulkonäköpiirteet, kuten pieni pää ja pienikokoisuus, kasvuhäiriöt sekä keskushermostolliset toimintahäiriöt, jotka vaihtelevat kehitysvammasta lieviin oppimishäiriöihin. (Vrt. Salokorpi 2009, 1-2).

Eräiden tutkimusten mukaan runsas alkoholinkäyttö raskauden loppuaikoina aiheuttaisi synnytyksen yliaikaisuutta. Alkoholin suurkuluttajista selvästi normaalia suurempi osa joutuu synnyttämään keisarinleikkauksella. (Halmesmäki 2003, 406—407.)

Seka- ja yhteiskäytön riskit: Alkoholilla on lukuisia, osin huonosti ennustettavia yhteisvaikutuksia lääkkeiden ja muiden päihteiden kanssa. Sekakäytön vaikutukset ovat arvaamattomia ja saattavat johtaa aggressiiviseen käyttäytymiseen, kontrollin ja muistin menettämiseen ja jopa kuolemaan. Sekakäytön erityispiirteisiin kuuluvat vaikutusten voimistuminen, pitkittyminen tai jopa päinvastaiset vaikutukset kuin on odotettu. Jo pienikin annos yhteisvaikutuksena toisen aineen kanssa saattaa aiheuttaa vakavan myrkytyksen ja pysyviä elinvaurioita tai kuoleman. (Dahl&Hirschovits 2005, 147—152.)

Alkoholi » Haittojen vähentäminen

Kaikki alkoholinkäytön riskit liittyvät joko runsaaseen kertajuomiseen tai runsaaseen ja pitkäaikaiseen käyttöön. Huonovointisuus ja oksentelu edellyttävät valvontaa ja huolenpitoa. Tajuttomuus, ”sammuminen”, on aina vaarallinen tila ja edellyttää samoin valvontaa. Alkoholin laukaisema delirium ja muut voimakkaat psyykkiset oireet vaativat lääkärinhoitoa.

Runsas pitkäaikainen alkoholin kulutus on terveysriski. Viikkotasolla hoidollista puuttumista edellyttäviksi riskirajoiksi määritellään keskikokoisella miehellä yleensä 24 annosta viikossa ja naiselle 16 annosta viikossa. Yksilötasolla riskirajat voivat vaihdella johtuen henkilön koosta, sukupuolesta, perimästä, sairauksista ja lääkityksistä sekä sosiaalisesta tilanteesta. Toistuva riskirajan ylittäminen lisää todennäköisyyttä saada alkoholinkäytöstä johtuvia fyysisiä tai psyykkisiä oireita. Kertakäytön riskirajana pidetään miehillä seitsemää ja naisilla viittä annosta. (Seppä 2003, 57.)

Kustannuksia ja haittoja vähentäisi juomatapojen muuttuminen hillitymmäksi. Kohtuullinen alkoholinkäyttö suojaa sepelvaltimotaudilta, luukadolta, tromboottiselta aivohalvaukselta, sappikiviltä ja ehkä myös sokeritaudilta ja Alzheimerin taudilta. Runsas alkoholinkäyttö taas aiheuttaa useita sairauksia ja ennenaikaisia kuolemantapauksia. (Poikolainen 2003, 42.)

Muuta huomattavaa:
Alkoholisteilla tavataan usein ohimenevää ja pitkäaikaista dementiaa. Alkoholi vaikuttaa dementiaan syntyyn sekundaarisesti, koska se on vaaratekijä dementiaa aiheuttavien aivosairauksien syntyyn. Ohimenevän dementian yhteys alkoholinkäyttöön on osoitettu, mutta alkoholin suorat vaikutukset pysyvään dementiaan ovat vielä tutkimusten alla. (Hillbom 2003, 315−316.)

Lisää aiheesta:
Tietopankin A-linja – tietoa alkoholista

Alkoholi » Lähdeluettelo

Dahl P & Hirschovits T (2005): Tästä on kyse – tietoa päihteistä. Helsinki: YAD Youth Against Drugs ry.

Halmesmäki, E (2003): Alkoholi ja raskaus. Teoksessa Salaspuro, M & Kiianmaa K & Seppä K: Päihdelääketiede. Helsinki: Duodecim. 404-412.

Hillbom, M (2003): Aivot ja alkoholi. Teoksessa Salaspuro, M & Kiianmaa K & Seppä K: Päihdelääketiede. Helsinki: Duodecim. 315-329.

Juntunen, J (2003): Alkoholi, ääreishermosto ja lihakset. Teoksessa Salaspuro, M & Kiianmaa K & Seppä K: Päihdelääketiede. Helsinki: Duodecim. 330-335.

Kiianmaa, K (2003): Päihteiden neurobiologia: Alkoholi. Teoksessa Salaspuro, M & Kiianmaa K & Seppä K: Päihdelääketiede. Helsinki: Duodecim. 120-131.

Kupari, M (2003): Alkoholi, sydän ja verenpaine. Teoksessa Salaspuro, M & Kiianmaa K & Seppä K: Päihdelääketiede. Helsinki: Duodecim. 356-364.

Laitinen, K & Välimäki M (2003): Alkoholin hormonaaliset ja luustovaikutukset. Teoksessa Salaspuro, M & Kiianmaa K & Seppä K: Päihdelääketiede. Helsinki: Duodecim. 365-371.

MOT-sanakirja, lääketiede.

Mäkelä R (2003): Alkoholiriippuvuus ja muu psyykkinen sairastavuus. Teoksessa Salaspuro, M & Kiianmaa K & Seppä K: Päihdelääketiede. Helsinki: Duodecim. 183-191.

Neuvonen, P (2003): Alkoholimyrkytys. Teoksessa Salaspuro, M & Kiianmaa K & Seppä K: Päihdelääketiede. Helsinki: Duodecim. 287-292.

Pikkarainen, P (2003): Ruuansulatuskanava ja alkoholi. Teoksessa Salaspuro, M & Kiianmaa K & Seppä K: Päihdelääketiede. Helsinki: Duodecim. 346-350.

Pikkarainen, P (2003): Haima ja alkoholi. Teoksessa Salaspuro, M & Kiianmaa K & Seppä K: Päihdelääketiede. Helsinki: Duodecim. 351-355.

Pikkarainen, P (2003): Alkoholin vaikutukset vereen. Teoksessa Salaspuro, M & Kiianmaa K & Seppä K: Päihdelääketiede. Helsinki: Duodecim. 382-386.

Poikolainen, K (2003): Päihteet ja kansanterveys. Teoksessa Salaspuro, M & Kiianmaa K & Seppä K: Päihdelääketiede. Helsinki: Duodecim. 42-46.

Päihdetilastollinen vuosikirja (2009): Alkoholi ja huumeet. Helsinki : Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL).

Saarnio, P (2000): Alkoholin ja kannabiksen haittavaikutusten kautta suomalaiseen huumausainepolitiikkaan. Yhteiskuntapolitiikka 2000/2 (65). Helsinki: Stakes. 159-165.

Salaspuro, M (2003): Alkoholi ja ravitsemus. Teoksessa Salaspuro, M & Kiianmaa K & Seppä K: Päihdelääketiede, Helsinki: Duodecim. 293-298.

Salaspuro, M (2003): Alkoholimaksasairaus. Teoksessa Salaspuro, M & Kiianmaa K & Seppä K: Päihdelääketiede. Helsinki: Duodecim. 336-345.

Salaspuro M (2003): Syöpä ja alkoholi. Teoksessa Salaspuro, M & Kiianmaa K & Seppä K: Päihdelääketiede. Helsinki: Duodecim. 378-381.

Salokorpi T (2009): FAS oireyhtymä. Fetal alcohol syndrome, Fetaalialkoholisyndrooma. Rinnekoti-Säätiö, Lasten kuntoutuskoti. Haettu 22.2.2010.

Savolainen, M (2003): Alkoholin vaikutukset aineenvaihduntaan. Teoksessa Salaspuro, M & Kiianmaa K & Seppä K: Päihdelääketiede. Helsinki: Duodecim. 300-302.

Savolainen, M (2003): Alkoholi, verensokeri ja insuliini. Teoksessa Salaspuro, M & Kiianmaa K & Seppä K: Päihdelääketiede. Helsinki: Duodecim. 303-306.

Savolainen, M (2003): Alkoholin vaikutukset nestetasapainoon. Teoksessa Salaspuro, M & Kiianmaa K & Seppä K: Päihdelääketiede. Helsinki: Duodecim. 311-314.

Savonia AMK (2009): Päihteidenkäyttö ja raskaus - alkoholin vaikutuksia raskaudenkulkuun ja sikiöön. TerveSuomi. Haettu 26.2.2010.

Seppä, K (2003): Alkoholiongelman varhaistoteaminen. Teoksessa Salaspuro, M & Kiianmaa K & Seppä K: Päihdelääketiede. Helsinki: Duodecim. 57-63.

Seppä, K (2003): Päihdelainsäädäntö. Teoksessa Salaspuro, M & Kiianmaa K & Seppä K: Päihdelääketiede. Helsinki: Duodecim. 83-90.

Vuori E (2009): Myrkytykset – Sairauksien ehkäisy. Terveyskirjasto Duodecim. Haettu 22.2.2010.

   
  • Tulosta tämä sivu
  • Lähetä tämä sivu sähköpostitse
  • Päihdelinkin RSS
  • Del.ici.ous
  • Digg
  • Jaa Facebookissa
  • Jaa StumbleUponissa