A A A
  • Suomi
  • Svenska
  • English
  • Русский
  • Viittomakieli

Olet täällä

Liitteet

Kohtaamisen ansat

1. Kysymys-vastaus-ansa

Hallitset keskustelua suurella määrällä kysymyksiä, joihin asiakas vastaa ”kyllä” tai ”ei”. Tästä tulee helposti kuulustelu. Asiakas joutuu passiiviseen asemaan, jolloin hän ei itse työstä asiaa enempää. Yleisenä nyrkkisääntönä voidaan pitää, ettei ole hyvä tehdä kolmea kysymystä peräkkäin.

Lue lisää

Kysy avoimilla kysymyksillä, mihin ei voi vastata vain ”ei” tai ”kyllä.”  Jälkimmäiset eivät anna asiakkaalle riittävästi tilaa tutkia eivätkä tuottaa itseä motivoivia lauseita, jotka ovat olennainen osa haastatteluprosessia. Optimaalinen lähestymistapa on sellainen, jossa tehdään avoin kysymys ja reagoidaan asiakkaan vastaukseen heijastavalla kuuntelemisella.

2. Puheen ja ajattelun tai tekojen väliset ristiriidat, kieltämisen ansa

Kun asiakas tulee vastaanotolle, hänellä on usein ristiriitaisia ajatuksia. Hän saattaa ajatella, että pitäisi muuttua, mutta ei välttämättä ole valmis luopumaan nykyisestä elämäntavastaan. Jos työntekijä aloittaa heti puhumaan muutoksen puolesta, asiakas ryhtyy helposti puolustuskannalle. Työntekijä löytää esimerkiksi informaationpalasen, joka viittaa ”ongelmaan” kuten alkoholismiin. Asiakas voi reagoida seuraavasti: ”Ei minun ongelmani niin vakava ole ” tai ”ei minun oikeastaan niin paljon tarvitse muuttua”.

Ansa on käynnissä joka kerta, kun hoitaja väittelee asiakkaan kanssa. Motivoivan haastattelun kaksi perusstrategiaa – heijastava kuunteleminen ja itseä motivoivien lauseiden kehittäminen – on tarkoitettu ehkäisemään ansan syntymistä.
Jos joudut kyseiseen tilanteeseen, voit purkaa tilannetta käyttämällä avoimia kysymyksiä ja heijastavaa kuuntelua. Näin palautat keskustelun takaisin uomalleen.

3. Asiantuntija-ansa

Työntekijä luo asiakkaalle mielikuvan, että hän tietää kaikki vastaukset ja yrittää hoitaa ongelmat asiakkaan puolesta. Tavallisin seuraus on, että asiakas siirtyy passiiviseen rooliin. Tämä on ristiriidassa motivoivan haastattelun lähestymistavan kanssa, joka antaa ihmiselle mahdollisuuden tutkia ristiriitaisia tunteitaan.

Lähestymistavassa yritämme kasvattaa asiakkaan motivaatiota. Näin tuskin tapahtuu, jos asiakas pannaan passiiviseen avun vastaanottajan rooliin. Leimaamisväittelyn (”ongelmiisi tällä alueella”, ”alkoholisti”) taustalla on usein valtataistelu. Suosittelemme, että pyrit leimojen vähättelyyn motivoivan haastattelun aikana: 

En ole niinkään kiinnostunut leimoista tai nimityksistä, suuri merkitys on kuitenkin sillä, mitä haittaa alkoholikäytöstäsi on ja mitä voimme sille asialle tehdä.

Motivoivassa haastattelussa vuorovaikutus perustuu sinä-minä-asetelmaan eikä niinkään potilas-asiantuntija tai asiakas-asiantuntija.

Voit ehkäistä ansan syntymistä tilan antamisella asiakkaan aktiivisuudelle ja korostamalla hänen asiantuntemustaan omasta itsestään. Asiakas on asiantuntija omasta tilanteestaan, hän tietää parhaiten itse tilanteestaan, arvoistaan, toimeenpanevasta voimastaan ja voimavaroistaan.

4. Leimaamisansa

Työntekijä tekee diagnoosin, tuomitsee ja arvostelee ensitapaamisella. Leima-väittelyssä on pohjimmiltaan kysymys valtataistelusta. Suosittelemme, että pyrit leimojen välttelyyn motivoivan haastattelun aikana. Vaikka asiakas käyttäisi itsestään alkoholistinimikettä, se ei tarkoita sitä, että työntekijällä olisi oikeus käyttää asiakkaasta samaa nimeä.

T:….ongelmiisi tällä alueella.
A: Väitätkö että olen alkoholisti?
T: En ole niinkään kiinnostunut leimoista tai nimityksistä, suuri merkitys on kuitenkin sillä, mitä vaikutusta alkoholikäytölläsi on sinun terveydentilaasi ja mitä asialle voisi tehdä.

Vinkki

Vastalääke on siirtää huomio alkoholin liikakäyttöön ja mitä sille voidaan tehdä.

5. Ennenaikaisen tarkentamisen ansa

Eräs keskustelun ansa on ennenaikainen kohteen valinta. Työntekijällä on liian kiire. Työntekijä näkee ongelmia, joita asiakas ei koe ongelmaksi. Työntekijä esimerkiksi kiirehtii löytämään päihdeongelman, vaikka asiakas kokee työntekijän nimeämän ongelman vain yhtenä hänen ongelmistaan. Asiakkaalla saattaa olla vähemmän halua muutokseen kuin työntekijällä. On tärkeää, että potilas saa tilaa puhua muistakin asioista, esimerkiksi parisuhdepulmastaan, vaikka työntekijä näkisi päihteiden käytön oikeana puheenaiheena.

Tärkeintä on, ettei alussa ryhdy väittelyyn hoidon oikeasta kohteesta. Kun aloitamme asiakkaan eikä hoitajan huolenaiheella, varmistamme, että näin ei tapahdu.

Vinkki

Vastalääke on lähteä asiakkaan huolista, ei itse määrittelemästäsi ongelmasta.

6.Syyttelyansat

Työntekijä lähtee mukaan etsimään syyllistä tai syytä asiakkaan juomiseen.
Kuka on syyllinen ongelmiin, on vähemmän tärkeä neuvonantajan roolissa.

Tämän keskustelun tarkoitus ei kuitenkaan ole löytää syyllistä, vaan olen kiinnostunut siitä, mikä sinua painaa ja mitä voisimme yhdessä tehdä sille asialle.

Vinkki

Vastalääke on keskittyä siihen, mitä itse ongelmalle voidaan tehdä. Syyllisten etsiminen on hyödytöntä.

Tiesulut ja vastarinta

Seuraavia reagointitapoja ei voida pitää kuuntelemisena, vaan niitä kutsutaan tiesuluiksi, koska ne ovat esteinä asiakkaan etenemiselle.

Lue lisää

  • määräily, komentelu, uhkailu
  • valmiiden ratkaisujen tarjoaminen
  • esimerkit omasta elämästä
  • luennoiminen, logiikalla taivutteleminen, väittely
  • moralisointi, saarnaaminen, kertominen asiakkaalle mitä pitää tehdä
  • eri mieltä oleminen, kritisointi, syyttely, kehuminen, nolaaminen, leimaaminen
  • lohduttaminen, tunkeileva kyseleminen
  • vetäytyminen, aiheen muuttaminen

Jos alat väitellä asiakkaan kanssa, vuorovaikutustilanne voi lukkiutua. Alkuvaiheessa vastarintakäyttäytyminen on varsin luonnollinen osa neuvontatyötä, eikä siitä tarvitse työntekijänä ahdistua. 

Reagoit voimakkaasti, asia herättää sinussa voimakkaita tunteita.
Käydään läpi sitä, miten alkoholin käyttösi vaikuttaa sinun terveyteesi, ei sitä, onko sinulla alkoholiongelma vai ei.

Voit kysyä ensin alkoholinkäytön hyvistä puolista ja vasta sitten siihen liittyvistä haitoista.

Vastarinta kertoo siitä, että asiakas ei pysy mukana tai käytät strategioita, jotka eivät ole sopusoinnussa asiakkaan muutosvaiheen kanssa. Saattaa olla, että et ole riittävän mukautuva tai herkkä tunnistamaan asioita keskustelusta. Sellaisissa tilanteissa olisi tärkeää yrittää neutralisoida tilannetta.

Asiakkaan vastustaessa kannattaa varoa välttelyä, kyseenalaistamista, arvostelua, syyttämistä, kielteisistä seurauksista muistuttamista sekä logiikalla tai todistusaineiston avulla vakuuttelua. Vältä vastausten ”syiden” tulkitsemista tai erittelyä, auktoriteettiin nojautumista, asiakkaan epäilyä tai sarkasmia.

Vaihda strategiaa, jos asiakas alkaa väitellä, kieltää tai vähätellä ongelmaansa. Hyödynnä hyökkäystä, tavoitteena on vähentää vastustusta, ei lisätä sitä. Yritä avoimilla kysymyksillä ja heijastavalla kuuntelulla.

Myötäily on viisaampaa kuin yritys murtaa vastustus:

A: En voi lopettaa juomista: Menettäisin kaikki kaverini!”
T: Voi olla, että tämän keskustelun jälkeen päätät kuitenkin jatkaa entiseen malliin. Muutoksen toteuttaminen voi toisiaan olla liian hankalaa. Riippuu kokonaan itsestäsi, mitä haluat tehdä.
A: Kyllä minä pystyn lopettamaan jos vaan päätän niin.

Vastarinta voi johtua esimerkiksi siitä, että työntekijällä ja asiakkaalla on erilainen käsitys ja näkemys asioista. Heillä voi olla erilaiset arvot ja tavoitteet, erilainen käsitys rooleista tai muutoksen etenemistahdista. Tavallisia ovat myös väärinkäsitykset, sen takia on aina hyvä tarkentaa, että ymmärtää asiat samalla tavalla.

Tavallisimmat käyttäytymistavat, jolla asiakas saattaa osoittaa vastarintaa.

  • Sanoa vastaan tai kyseenalaista
  • Keskeyttää
  • Kieltää (on eri mieltä, muitten syy)
  • Vähättelee

On huomattu, että työntekijän konfrontoivat reaktiot ennustavat suoraan asiakkaan vastustusta. Vastustus ennustaa hoidon epäonnistumista.

Jaa

Facebook Twitter Google+ Delicious Google bookmarks