A A A

Olet täällä

Tupakkariippuvuus

Julkaistu 4.4.2006. Päivitetty 30.9.2010

Tupakointi on riippuvuusoireyhtymä, johon liittyy tapariippuvuuden ja fyysisen nikotiiniriippuvuuden lisäksi muitakin riippuvuuden muotoja, jotka osaltaan vahvistavat ja ylläpitävät tupakointia. Näitä tupakkariippuvuuden muotoja ovat yhteenkuuluvuutta vahvistava sosiaalinen riippuvuus ja tunnereaktioihin liittyvä psyykkinen riippuvuus. Tupakoinnista tulee tapa, jonka ylläpitämiseen tai lopettamispäätökseen vaikuttavat kaikki edellä mainitut tupakkariippuvuuden muodot.

Tupakointi aloitetaan yleensä kaveripiirissä, jossa nuori toivoo kuuluvansa joukkoon. Tupakkaringistä tulee sosiaalinen tapahtuma, jossa vaihdetaan kuulumisia ja puretaan paineita. Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunne saa vahvistusta kehittyvästä nikotiiniriippuvuudesta. Nikotiiniriippuvuuden synnyttyä sosiaalisen riippuvuuden merkitys tupakointia ylläpitävänä tekijänä vähenee, mutta tupakointiin liittyy edelleen yhteenkuuluvuutta ja yhteisöllisyyttä. Käänteisesti sosiaalinen riippuvuus voi estää lopettamisen, koska tupakoijan näkökulmasta hänen on luovuttava tietyistä ympäristöistä voidakseen olla tupakoimatta.

Fyysisen nikotiiniriippuvuuden kehittymisen myötä tupakointiin muodostuu myös psyykkinen riippuvuus, jonka seurauksena tupakointia aletaan useissa tilanteissa käyttää tunteidensäätelykeinona. Tyypillisimmin tupakointia käytetään epämiellyttävien tilanteiden välttämiseen, stressinpurkuun ja tunnereaktion sietämiseen tai voimistamiseen. Käytösmallin toistaminen jättää aivoihin muistijälkiä, joita vahvistavat nikotiinin mielihyvää tuottavat ainesosat – näin aivot oppivat, että esimerkiksi stressitilanteissa nopean helpotuksen tuottaa poltettu savuke.

Tupakkariippuvuuden kehittymisherkkyydessä on suuria yksilöllisiä eroja. Ihmisen perintötekijät saattavat osaltaan vaikuttaa tupakoinnin aloittamiseen ja eri riippuvuusmuotojen kehittymiseen. Perinnöllisiä tekijöitä ovat esimerkiksi autonomisissa hermosoluissa sijaitsevien nikotiinireseptoreiden määrä, tyyppi ja jakauma, sekä maksan toiminta nikotiinin aineenvaihdunnan työstämisessä. Vaikka perinnöllisyystekijät eivät määrää tupakoinnin aloittamista tai estä sen lopettamista, alttius nikotiiniriippuvuudelle voi hankaloittaa riippuvuudesta eroon pääsyä.

Oikeiden välineiden ja oman motivoitumisen avulla tupakoinnin lopettaminen on mahdollista. Tupakoinnin lopettamisessa on tärkeää huomioida kaikki erilaiset riippuvuuden muodot, jotta voi löytää itselleen sopivimmat välineet lopettamisen tueksi. Tupakoinnin jatkamisen keskeinen syy on fyysinen nikotiiniriippuvuus ja lopettamisen aiheuttamat vieroitusoireet.

Nikotiini aiheuttaa fyysisen riippuvuuden

Nikotiini on kirkas, mauton emäksinen aine, joka imeytyy keuhkoista verenkiertoon nopeasti. Ensimmäiset nikotiinimolekyylit ovat aivoissa muutamissa sekunneissa. Nikotiini hajoaa maksassa ja erittyy sellaisenaan munuaisten kautta virtsaan. Pitoisuus laskee varsin nopeasti: noin puolessatoista tunnissa elimistössä on enää puolet polttamalla saadusta nikotiinimäärästä. Tarvitaan uusi annos. Nikotiini säätelee tupakointia, vaikka siihen vaikuttavat myös muut tekijät.

Käytännössä nikotiiniriippuvuus tarkoittaa, että elimistössä on oltava jatkuvasti riittävä määrä nikotiinia vieroitusoireiden välttämiseksi. Nikotiiniriippuvuuden kehityttyä tupakoija kokee tupakan lievittävän akuuttia stressiä, sillä nikotiinin vierotusoireisiin kuluu lisääntynyt ärtyvyys. Osa tupakkariippuvuuden mekanismeista on samoja kuin yleisesti päihderiippuvuuksissa.

Aivoissa nikotiini vaikuttaa kaikkialla. Se kiihdyttää aivojen toimintaa ja tupakoija kokee hetkellisen nautinnon. Vaikka nikotiini on hermomyrkky, aivot alkavat tottua siihen toistuvasti nikotiinille altistuttuaan. Aivojen rakenne muuttuu pysyvästi. Tämä selittää, miksi vuosia tupakoimattomana ollut tupakoija jää usein koukkuun jo yhden savukkeen polttamisen jälkeen.

Päivittäin tupakoiva polttaa keskimäärin 20 savuketta päivässä, joista hän vetää kymmenisen imua/savuke. Se tekee 200 käden liikettä päivässä, 200 imua keuhkoihin, 200 suunsuipistusta, 200 kihelmöintiä kurkussa ja 200 savukiehkuraa ulos puhallettuna. Toistetut liikkeet muodostavat opitun liikesarjan. Tupakointi on myös fyysinen suoritus ja sen toistaminen tuo sinänsä nautintoa. Tämä vahvistaa tapariippuvuutta, koska pyrimme mieluummin toistamaan opittuja liikeratoja kuin tekemään uusia.

Lisää tietoa tupakkariippuvuudesta: http://www.stumppi.fi/portal/etusivu.

Kristiina Patja
asiantuntijalääkäri, THL

Päivittänyt:
Juha Sedergren, Stumppi-työryhmä

Duodecim/terveysportti
www.stumppi.fi

Oliko tämä artikkeli hyödyllinen?
Ääniä annettu: 1060 - Keskiarvo: 3

Jaa

Facebook Twitter Google+ Delicious Google bookmarks