Olet täällä

Päihteet ja vammaisuus

Julkaistu 22.04.2010. Päivitetty 18.10.2012

Stakesin (nykyisin THL) vuonna 2007 suorittamassa päihdetapauslaskennassa huomioitiin ensimmäistä kertaa erilaiset toimintakykyyn ja aisteihin liittyvät vammat. Laskentapäivän aikana kaikista päihde-ehtoisista sosiaali- ja terveyspalvelujen asioinneista näkövammoja esiintyi neljällä prosentilla, kuulovammoja kahdella prosentilla ja liikuntavammoja yhdellätoista prosentilla. Aivovammoja, neurologisia vammoja tai kehitysvammaisuutta oli kahdellatoista prosentilla asiakkaista. Nämä luvut ovat kaikkien vammaisryhmien kohdalla suuremmat kuin kyseisen ryhmän osuus on koko väestöstä. (Esimerkiksi näkövammaisia on väestöstä yli 1,5 prosenttia, mutta laskennassa näkövammoja oli neljällä prosentilla). On myös syytä olettaa, että kaikki palveluja tarvitsevat vammaiset asiakkaat eivät laskentapäivänä päässeet palvelujen piiriin erilaisten esteiden vuoksi.

Vammaispalveluissa on ensisijaisesti panostettu apuvälineisiin, fyysisen toimintakyvyn ylläpitoon ja kuljetuspalveluihin. Asiakkaan päihdeongelmat saattavat tässä palvelupaketissa jäädä tunnistamatta ja asiakasta ei ehkä tarvittaessa osata ohjata päihdehoitoon. Usein asiakkaalla itsellään ei ole riittävästi tietoa päihteistä, päihderiippuvuudesta ja -hoidosta. Myös materiaalin saavutettavuudessa on puutteita. Lisäksi päihdehoitopaikat ovat usein eri tavoin esteellisiä.

Päihdepalveluissa on viime vuosina alettu kiinnittää huomiota vammaiserityisiin kysymyksiin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen laatuarviointilomakkeissa ohjeistetaan luomaan valmiuksia vammaisten palvelemiseen ja samoin vammaispalveluja rohkaistaan päihdeongelmien tunnistamiseen. Kansallisessa Mielenterveys- ja päihdesuunnitelmassa (2009–2015) korostetaan asiakkaiden yhdenvertaista kohtelua ja palveluihin pääsyä. Suunnitelman toimeenpanovaiheessa on huolehdittava siitä, että yhdenvertaisuusperiaate toteutuu ja myös vammaiset asiakkaat pääsevät peruspalveluista päihde- ja mielenterveyspalveluihin.

Esteettömien päihdepalvelujen kehittäminen edellyttää eri tahojen yhteistyötä: päihdetyöntekijöiden on tärkeää saada tietoa esimerkiksi monikanavaisesta viestinnästä samoin kuin vammaispalvelun päihdetietoutta ja päihdeongelmien tunnistamistaitoja tulee kehittää. Rakennetun ympäristön esteettömyyden eteen on myös tehtävä töitä kaikilla palvelusektoreilla. Tilojen muutostöihin voi kysyä apua paikallisesta vammaisneuvostosta tai Invalidiliiton esteettömyysasiantuntijoilta. Hoitomateriaalin selkomukauttamiseen voi saada apua Selkokeskuksesta. Monilla vammaisjärjestöillä on myös ohjaus- ja neuvontapalveluita sekä aluetyöntekijöitä, joilta voi kysyä asiakas- ja kehittämistyöhön liittyviä asioita.

Vammainen asiakas päihdekuntoutuksessa

Vammaista päihdeongelmaista voidaan auttaa samalla tavoin kuin ketä tahansa muutakin, kunhan asiakkaan yksilöllinen toimintakyky ja avuntarve huomioidaan. Näkövammaisen päihdekuntoutuksessa on tärkeää panostaa hoitosuhteen alkuun. Hoitopaikkaan orientoitumista tulee helpottaa riittävällä ohjauksella niin, että uusi paikka tulee tutuksi ja liikkuminen helpottuu. Kirjallinen materiaali muokataan joko pistekirjoitukselle, äänitteeksi tai sähköiseen muotoon.

Kehitysvammaisen asiakkaan kanssa kommunikoidessa kannattaa soveltaa selkokielen periaatteita ja vahvistaa sanomaansa konkreettisten esimerkkien avulla.

Viittomakielisen asiakkaan päihdehoidossa on tärkeää huolehtia etukäteen siitä, että tulkki saa tulla mukaan hoitoon ja tulkkaustunteja on varattu riittävästi. Sähköpostin, tekstiviestien ja tietokoneen lisäksi joissakin tilanteissa voi hyödyntää etätulkkipalveluja. Vammaispalvelulain (380/1987) mukaisten puhe- ja kuulovammaisten tulkkipalvelujen järjestäminen siirtyi kunnilta Kansaneläkelaitokselle 1.9.2010 alkaen. Tulkkipalvelujen järjestämisestä säädetään jatkossa erillisessä lainsäädännössä eikä enää vammaispalvelulaissa. Kunnat ovat jatkossakin vastuussa puhe- ja kuulovammaisten tarvitsemista muista palveluista.

Aivovammaisen asiakkaan kanssa on tärkeätä huomioida asiakkaan vireystila ja pitää keskustelutilanteissa ja -ryhmissä riittävästi lepotaukoja ja kerrata ydinasiat tauon jälkeen. Yksilökeskustelut voivat olla tehokkaampia 15 minuutin tapaamisina useina peräkkäisinä päivinä tai muutoin jaksotettuina.

Liisa Jokela ja Irene Komu
EMPPA – Esteetön mielenterveys- ja päihdetyö

 

Oliko tämä artikkeli hyödyllinen?
Ääniä annettu: 998 - Keskiarvo: 3

Jaa

Facebook Twitter Google+ Delicious Google bookmarks