Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

Päihteet ja vammaisuus

Julkaistu 8.9.2021

YK:n vammaissopimus velvoittaa Suomea kehittämään yhdenvertaisempaa yhteiskuntaa, jossa vammaisilla ihmisillä on mahdollisuus elää ja asua muun väestön joukossa. Päihde- ja rahapelikysymyksissä vammaiset ihmiset jäävät usein marginaaliin eikä saavutettavia palveluja ole tarpeeksi kaikille. Tietoa päihde- ja rahapelikysymyksistä ei ole saatavilla riittävästi eri kommunikaatiomenetelmillä (pistekirjoitus, apuvälineet) tai ymmärrettävästi helpolla kielellä. Päihde- ja peliongelmat kasaantuvat heikommassa asemassa oleville ihmisille yhteiskunnassa. Vammaisille ihmisille päihde- ja peliongelmat merkitsevät moninkertaista riskiä toimintakyvyn menettämiselle. Lisäksi YK:n vammaissopimuksen mukaan vammaistutkimusta tulisi edistää. Kuitenkin vammaiset ovat päässeet päihdetapauslaskentaan vain kerran mukaan.

Tutkimus- ja tilastotietoa tarvitaan

Varsinaista tilastotietoa ja tutkimusta vammaisten henkilöiden päihteiden käytöstä ja pelaamisesta on vähän. Suomessa tutkimustietoa on saatavilla kattavasti vain nuorista. Vammaisten nuorten osuutta ei tässäkään analysoida.

Stakesin (nykyisin THL) vuonna 2007 suorittamassa päihdetapauslaskennassa huomioitiin ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kerran erilaiset toimintakykyyn ja aisteihin liittyvät vammat Sininauhaliiton Vapa-projektin (nykyisin Esteetön päihdetyö EMPPA) vaikuttamistyön tuloksena. Laskentapäivän aikana kaikista päihde-ehtoisista sosiaali- ja terveyspalvelujen asioinneista näkövammoja esiintyi neljällä prosentilla, kuulovammoja kahdella prosentilla ja liikuntavammoja yhdellätoista prosentilla. Aivovammoja, neurologisia vammoja tai kehitysvammaisuutta oli kahdellatoista prosentilla asiakkaista. Nämä luvut ovat kaikkien vammaisryhmien kohdalla suuremmat kuin kyseisen ryhmän osuus on koko väestöstä. (Esimerkiksi näkövammaisia on väestöstä yli 1,5 prosenttia, mutta laskennassa näkövammoja oli neljällä prosentilla). On myös syytä olettaa, että kaikki palveluja tarvitsevat vammaiset asiakkaat eivät laskentapäivänä päässeet palvelujen piiriin erilaisten esteiden vuoksi.

Ulossulkeminen ja kaksoisleima voivat estää avun hakemisen ja saamisen

Vammaisilla henkilöillä on usein kiusatuksi, torjutuksi ja ulossuljetuksi tulemisen kokemuksia yhteiskunnassa ja erilaisissa lähiyhteisöissä.  Vammaisilla henkilöillä on myös isoja haasteita työllistyä. Nämä ovat merkittäviä riskitekijöitä myös päihde- ja pelihaitoille.

Ulossuljetuksi tuleminen on epämiellyttävä ja jopa kivulias kokea. Ulossulkemiselle ja torjunnan ilmiölle on olemassa myös sana: ostrakismi. Se voi ilmetä lopulta esimerkiksi niin, että torjutuksi tulleessaan henkilö muuttuu näkymättömäksi. Pitkittyessään ostrakismi voi johtaa syrjäytymiseen, mielenterveys- ja päihdeongelmiin.

Voi olla haastavaa tavoittaa päihteistä tai riippuvuuksista haittoja kokevia vammaisia. Taustalla vaikuttaa myös vammaisiin kohdistuva kaksoisleima: Tarvitsemiensa palveluiden piirin hakeutuessa huomio kiinnittyykin helposti ja ensisijaisesti henkilön vammaan ja siitä aiheutuviin vaikeuksiin toimintakyvyssä. Vaikeuksia ja ongelmia tarkastellaan vammasta johtuviksi haitoiksi. Päihdepalvelujen piiriin ei hakeuduta, koska henkilö kokee, että hänellä on jo yksi stigma eli vamma.

Ulossulkeminen voi olla tahatontakin. Päihdepalveluissa ei nähdä tarvetta kehittää palveluita, koska koetaan ettei vammaisia asiakkaita ole. Vammaispalveluissa työntekijät kokevat, että päihdeongelmiin on vaikea saada apua, koska vammaisia henkilöitä ei tunnisteta päihdepalvelujen tarvitsijoina riittävästi.

Kohti saavutettavia päihdepalveluita

Päihdepalveluissa on viime vuosina alettu kiinnittää huomiota vammaiserityisiin kysymyksiin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen laatuarviointilomakkeissa ohjeistetaan luomaan valmiuksia vammaisten palvelemiseen. Samoin vammaispalveluja rohkaistaan päihdeongelmien tunnistamiseen. Päihde- ja riippuvuusstrategia sisältää painopisteet ja suuntaviivat yhteiselle kehittämistyölle vuoteen 2030. Edelleen suunnitelman toimeenpanovaiheessa on huolehdittava siitä, että yhdenvertaisuusperiaate toteutuu ja myös vammaiset asiakkaat pääsevät peruspalveluista tarvitsemiinsa päihde- ja mielenterveyspalveluihin.

Saavutettavuudesta ja esteettömyydestä hyötyvät kaikki kansalaiset. Jotta esimerkiksi eri tavoin vammaiset henkilöt saavat tietoa päihdepalveluista ja voivat käyttää verkkopalvelua, on niistä tehtävä saavutettavia. Yhdenvertaisuuslaki velvoittaa yleisesti saatavilla olevien palvelujen tuottajia tekemään verkkosivuistaan saavutettavia kaikille.

Esteetön työ EMPPA on listannut saavutettavan hoitopaikan tunnusmerkit seuraavasti:

– siitä saa tietoa saavutettavalla tavalla

– sinne pääsee esteettömästi

– siellä pystyy toimimaan omista rajoituksista huolimatta

– siellä saa inhimillistä ja ammattitaitoista kohtelua

– siellä huomioidaan kokonaistilanne ja toimintakyky

– siellä kohdellaan kaikkia tasapuolisesti

– siellä uskalletaan verkostoitua myös erilaisten palveluiden tuottajien kanssa

On hyvä selvittää asiakkaan kanssa hänen esteettömyystarpeensa. Käytännöllisiä kysymyksiä ratkottavaksi voivat olla esimerkiksi:  

– Missä toiminnoissa henkilö tarvitsee apua: päällysvaatteet, wc-asiointi ym.

– Onko tarve puhe- tai viittomakielen tulkille, miten järjestyy?

– Miten opas- tai avustajakoira otetaan vastaan?

– Onko avustajalle taukotila?

– Onko materiaaleja saatavilla esimerkiksi selkokielellä?

Myös rakennuksen esteettömyys on hyvä selvittää. Ovatko kulkuväylät esteettömiä? Miten autopaikka tai saattoliikenne järjestyy?  Onko rakennuksessa hissi? Onko wc -tila esteetön?

Ennaltaehkäisevää päihdetyötä ei saa unohtaa

On tärkeää, että vammaiset ihmiset saavat yhdenvertaisesti päihde- ja pelihaitoista myös ennaltaehkäisevää tietoa. Haittoja voidaan ehkäistä tehokkaasti. On tärkeää tarjota ymmärrettävää tietoa päihteistä ja pelaamisesta, jotta vammainen henkilö voi tehdä omaa hyvinvointiaan edistäviä valintoja ja päätöksiä. On myös tärkeää ottaa puheeksi huolta herättävä päihteiden käyttö tai pelaaminen ajoissa. Mitä varhaisemmassa vaiheessa huolestuttavat asiat otetaan puheeksi, sitä paremmat ovat mahdollisuudet välttyä isommilta ongelmilta.

Liisa Jokela
projektiasiantuntija, Kehitysvammaliitto ry/SELVIS-hanke