Olet täällä

Ikääntyneiden päihteiden käyttö

Julkaistu 6.4.2006. Päivitetty 16.10.2009

Ikääntyneiden lisääntyneet päihdeongelmat ovat nousseet esille yhteiskunnallisen ikääntymiskeskustelun myötä. Toisaalta väestötasolla ikääntyneiden päihteiden käyttö on kuitenkin muita ikäryhmiä vähäisempää. Ikääntyneiden suhteellisen osuuden kasvaessa ikääntyneiden päihdeongelmaisten absoluuttinen määrä tulee jatkossa kasvamaan. Toisaalta ikääntyneet salailevat päihteiden käyttöään ja päihdehaitat jäävät helposti fysiologisten ja psyykkisten vanhenemismuutosten varjoon. Valtaosa ikääntyneistä päihdeongelmaisista on siis avun tavoittamattomissa.

Sekä ikääntyminen että päihteiden liiallinen käyttö ovat suhteellisia ja kulttuurisidonnaisia ilmiöitä. Ne ovat myös medikalisoituneita ja marginalisoituneita käsitteitä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Ikääntyneet ja ikääntyneet päihdeongelmaiset ovat heterogeeninen ryhmä, vaikka stereotypiamme usein kuvaavat heidät hyvinkin samanlaisiksi. Mm. päihdehuollon, terveydenhuollon, kotipalvelun ja kotisairaanhoidon työntekijät ovat viime aikoina todenneet ikääntyneiden asiakkaiden määrän olevan kasvussa. Tämä koskee myös ikääntyneitä naisasiakkaita. Terveyden- ja päihdehuollon työntekijöiden kokemusten mukaan ikääntyneiden päihdeongelmiin liittyy entistä useammin myös ns. kaksoisdiagnoosit, alkoholidementia, alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttö sekä joku muu addiktio (esim. peliriippuvuus).

Suomessa arvioidaan 5–10%:lla yli 64-vuotiaista, ainakin ajoittain, olevan alkoholin ongelma- ja riskikäyttöä. Pitkittyneestä alkoholiriippuvuudesta arvioidaan kärsivän n. 1% em. ikäryhmään kuuluvista. Suurimman osan päihdeongelmista arvioidaan kuitenkin jäävän piiloon. Kuolinsyytilastojen mukaan vuonna 2007 alkoholin käytön seurauksena kuoli 1796 henkilöä, joista eläkeiässä (yli 64-vuotiaita) oli 371. Ikääntyneiden ongelmallinen alkoholin käyttö, kuten alkoholikuolematkin, vähenevät jyrkästi ns. neljännessä iässä eli n. 75:nnen ikävuoden jälkeen.

Arviolta noin 2/3 ikääntyneistä päihdeongelmaisista on aloittanut runsaan päihteiden käytön jo nuoruusvuosinaan. Myöhemmin eläköitymisen ja ikääntymismuutosten seurauksena ongelmat kumuloituvat ja tulevat näkyvämmiksi henkilön elämänpiirissä. Nämä ikääntyneet ovat monesti "sinnitelleet" läpi työelämän eläkkeelle saakka ongelmistaan huolimatta. Selvästi pienempi osa (1/3) ikääntyneistä päihdeongelmaisista on niitä, jotka aloittavat runsaamman alkoholin käytön vasta myöhemmällä iällä. Syynä tähän saattaa olla yksinäisyys, traumaattiset kokemukset, sairaudet, toimettomuus, eksistentiaaliset pelot jne.

Ikääntyneet ovat erityisen haavoittuva ryhmä päihteiden liiallisen käytön suhteen. Alkoholin sietokyky, humalakäyttäytyminen ja päihdehaitat ovat usein erilaisia kuin nuoremmalla iällä. Ikääntymisen mukanaan tuomat sairaudet, rajoitteet ja lääkitys ovat päihteiden käyttöön yhteydessä arvaamaton riski. Mm. ikääntyneiden liiallisesta päihteiden käytöstä aiheutuvat kognitiiviset oireet ja alkava dementia ovat, ainakin maallikolle, vaikeasti toisistaan erotettavissa. Yksinäisyys, masennus ja ulkopuolisuuden kokemukset ja liiallinen alkoholin käyttö nivoutuvat myöhemmällä iällä myös toisiinsa.

Ikääntyneille sopivien hoitomallien ja vanhenemista koskevan tiedon vähäisyys on myös nähty hoidon puutteina. Joillekin ikääntyneille sopii lääkärin toteuttama mini-interventio. Toisilla taas mm. traumaattisten kokemusten läpityöstäminen vaatii pidempää psykoterapiaa. Alun tunnustelevan vaiheen jälkeen ikääntyneet kiinnittyvät yleensä hyvin hoitoon. Ikääntyneet naiset häpeilevät usein ongelmaansa, jonka vuoksi heillä hoitoon tulemisen kynnys on usein korkea.

Ikääntyneiden päihdeongelman tehokas kohtaaminen edellyttää käytännössä kotipalvelun, kotisairaanhoidon, terveydenhuollon ja päihdetyön toimijoiden tiivistä yhteistyötä ja tehokasta palveluohjausta. Ikääntyneiden osalta hoitotulokset ovat käytännön kokemusten mukaan vähintäänkin samaa tasoa kuin nuoremmissakin ikäryhmissä.

Heikki Suhonen
lehtori
Turun yliopisto, Sosiaalipolitiikan laitos

 

Aalto, M. & Holopainen, A.: Ikääntyneiden alkoholin suurkulutuksen tunnistaminen ja hoito. Duodecim 124(2008)3: 1492–1498.

Breslow, RA. & Faden, VB. & Smothers, B.: Alcohol consumtion by elderly Americans. Journal of Studies on Alcohol 64(2003)6: 884–892.

Holbert, KR. & Tueth, MJ.: Alcohol abuse and dependence. A clinical update on alcoholism in the older population. Geriatrics 59(2004)9: 38–40.

Oslin, DW: Evidence-based treatment of geriatric substance abuse. Psychiatric Clinics of North America 28(2005)4: 897–911.

Suhonen, H.: Elämä on pysähtynyt keinu. Tutkimus ikääntyneistä A-klinikan asiakkaista ja heidän asiakkuudestaan. A-klinikkasäätiön monistesarja nro 48. A-klinikkasäätiö 2005.

Tilastokeskus: Kuolemansyytilasto 2007, Helsinki 2008.

Vaillant, GE.: A 60-year follow-up of alcoholic men. Addiction 98(2003)8: 1043–1051.

Oliko tämä artikkeli hyödyllinen?
Ääniä annettu: 1272 - Keskiarvo: 3

Jaa

Facebook Twitter Google+ Delicious Google bookmarks