A A A

Olet täällä

Kannabiksen laillistaminen

Julkaistu 20.12.2005. Päivitetty 1.9.2009

Vuonna 1961 hyväksyttiin YK:ssa huumausaineyleissopimus (Single Convention on Narcotic Drugs), jossa kannabis luokiteltiin vaaralliseksi huumeeksi ilman laajempaa lääkinnällistä käyttöä. Allekirjoittajamaita, Suomi mukaan lukien, kehotettiin säätämään mahdollisimman ankarat lait kannabiksen käytön rajoittamiseksi. Sopimukseen liittyy kuitenkin mahdollisuus käyttää omaa harkintavaltaa kansallisessa lainsäädännössä. Vuosien varrella jotkut maat ovatkin siirtyneet sallivammalle linjalle ja lieventäneet oikeuskäytäntöään kannabikseen liittyvien rikosten suhteen.  

Hyvin tunnettu esimerkki on Alankomaiden ”coffee-shop” -järjestelmä, jonka mukaan kannabiksen hallussapito ja käyttö pienissä määrin ovat sallittuja (dekriminalisoitu). Vuonna 2004 Englannissa kannabis siirrettiin alempaan (eli lievempään) huumausaineluokkaan. Korkeiden THC-pitoisten valmisteiden (”skunk”) käytön yleistymisen takia sekä tutkimustiedon valossa, että kannabiksen pitkäaikaiskäyttö voi nostaa skitsofreniariskiä, kannabisluokituksessa palattiin kuitenkin entiseen luokitukseen neljä vuotta myöhemmin.  

Suomen lainsäädännössä (huumausainelaki 1289/93) noudatetaan huumausaineyleissopimusta ja muita kansainvälisiä sopimuksia, mutta näyttää siltä, että viime vuosien aikana meilläkin oikeuskäytäntö on muuttunut liberaalimpaan suuntaan. Esim. lehtitietojen mukaan (Helsingin Sanomat 8.8.2009) poliisin sakotuskäytännöt vaihtelevat suuresti ympäri maata, mutta yleisesti yhä useampia kannabiksen käyttörikoksia on hoidettu huomautusmenettelyllä sakkojen sijaan. Erilaisista kansallisista sovellutuksista huolimatta on kuitenkin edelleen niin, että YK:n huumausainesopimus sitoo allekirjoittajamaita ainakin periaatteen tasolla eikä yksittäisten maiden irtisanoutuminen sopimuksesta näytä realistiselta. Lisäksi YK:n viralliset kannanotot ovat viime vuosien aikana painottaneet, että linjanmuutos kannabiksen suhteen saattaa huonontaa tilannetta myös nykyään vaarallisemmaksi havaittujen huumeiden suhteen.  

Nykytietämyksen valossa kannabiksen alkuperäinen luokittelu erittäin vaaralliseksi aineeksi YK:n yleissopimuksessa on melko yliampuva sekä objektiivisesti että myös muihin päihteisiin verrattuna. Samassa sopimuksessa esimerkiksi kokaiinia ei ole luokiteltu erittäin vaaralliseksi aineeksi. Yleisessä keskustelussa esitetään usein vertailu kannabiksen ja alkoholin välillä ja korostetaan kannabiksen vähäisempiä terveyshaittoja alkoholiin verrattuna.  

Samanlaiseen tulokseen on päätynyt myös arvostettu englantilainen asiantuntijaryhmä, joka on arvioinut eri päihteiden terveyshaittoja yksilötasolla, niiden riippuvuuspotentiaalia sekä niiden yhteiskunnalle aiheuttamia haittoja. Tämä johti ”vaihtoehtoiseen” päihteiden luokitteluun (Nutt ym. Lancet 2007; 369(9566):1047–53), jonka mukaan kannabis löytyy sijalta 11 alkoholin (sija 5) ja tupakan (sija 9) jälkeen. Listaa johtavat heroiini ykkösenä ja kokaiini kakkosena. Objektiivinen haittojen ja riskien arviointi on siis osittain ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että yksi päihde on luokiteltu laittomaksi huumeeksi ja toinen (kuten alkoholi) on laillinen nautintoaine. Toisaalta on otettava huomioon, että alkoholilla on perinteisesti hyvin vahva asema länsimaisessa kulttuurissa. Alkoholin kieltämistä on kokeiltu Yhdysvalloissa ja Suomessa, mutta hankkeista on luovuttu. 

Monet kannabisaktivistit korostavat kannabiksen lääkkeenomaista vaikutusta eri oireisiin (esim. spastisuuteen, kipuun, kohonneen silmäpaineeseen) ja Suomessa on yksittäisissä tapauksissa myönnetty potilaskohtaisia erityislupia lääkekannabis-valmisteen käytölle. Toisaalta kaikille näillä käyttöalueille on jo olemassa perusteellisesti tutkittuja tehokkaita lääkkeitä. Tästä johtuen, kannabiksen hyvin rajallinen lääkinnällinen hyöty ei näytä puoltavan kannabiksen laillistamista, joka mahdollistaisi yksilöiden ”itsehoitoa” erilaisissa todellisissa tai kuvitelluissa tiloissa.   

Yhteiskunnassamme suhtautuminen kannabikseen tulee jatkossakin olemaan ristiriitaista eikä kaikkia osapuolia tyydyttävää ratkaisua laillistamisen osalta ole näköpiirissä. Keskustelun yhteydessä on erityisesti pohdittava, haluammeko helpottaa yhteiskunnasamme selvästi haitallisten alkoholin ja tupakan lisäksi kolmannen keskushermostoon vaikuttavan aineen saatavuutta. Kysymys on erityisen tärkeä myös kannabiksen ajokykyä huonontavan vaikutuksen takia. Vaikka monet käyttäjät ovat sitä mieltä, että heille kannabis on harmiton nautintoaine, osa saa aineen pitkäaikaisesta käytöstä terveyshaittoja, joihin julkinen terveydenhuolto joutuu vastaamaan. On tärkeää, että hoidon tarpeessa olevat ongelmakäyttäjät pääsisivät hoitoon, eikä rangaistuksen pelko saisi estää hoitoon hakeutumista. 

LKT Ulrich Tacke
Päihdelääketieteen dosentti
Kuopion yliopisto

Lue lisää:
Larmela T, Peltoniemi, T.: Kahta mieltä kannabiksesta. Prevnet, A-klinikkasäätiön raporttisarja no 25, 1998. 

 

Ballotta D, Bergeron H, Hughes B. A cannabis reader: global issues and local experiences. Kirjassa: A cannabis reader: global issues and local experiences. EMCDDA monographs 8, 2008. 

Lardot R. Huumeiden käyttörikoksesta harvoin sakkoja. Helsingin Sanomat 8.8.2009.

Nutt D, King LA, Saulsbury W, Blakemore C. Development of a rational scale to assess the harm of drugs of potential misuse. Lancet 2007 Mar 24;369 (9566):1047–53. 

Oliko tämä artikkeli hyödyllinen?
Ääniä annettu: 865 - Keskiarvo: 2

Jaa

Facebook Twitter Google+ Delicious Google bookmarks