Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

Toiminnalliset ja luovat menetelmät

Julkaistu 5.12.2017

Toiminnalliset ja luovat menetelmät täydentävät, mahdollistavat ja lisäävät keskinäistä ymmärrystä ja vuorovaikutusta auttamistyössä. Niiden tavoitteena on auttaa asiakasta löytämään sanoja ja muotoa sellaisille kokemuksille, ajatuksille, tunteille ja mielikuville, jotka eivät vielä ole sanallisella tasolla. Aito pyrkimys nostaa asiakkaan ääni kuuluviin yhtenä neuvottelevana osapuolena vaatii monimuotoisia auttamistyön menetelmiä, joiden avulla vuoropuhelu ja jakaminen ovat mahdollisia. 

Tarkoituksena on voimaannuttaa asiakasta edistämällä ja mahdollistamalla ilmaisua ja päästä tutkimaan lähemmin asiakkaan päihteidenkäyttöä, päihdehistoriaa, elämäntilannetta ja -historiaa, erilaisia riskitilanteita, ajatuksia, tunteita, merkityksiä, pyrkimyksiä ja haaveita sekä käsityksiä itsestä ja muista. Erityisen tärkeää on asiakkaan oma kuvaus ja määrittely ongelmista ja kärsimyksestä. Samanaikaisesti tarkastelun kohteena ovat myös asiakkaan omat voimavarat, kiinnostuksen kohteet sekä hallinnan ja selviytymisen keinot. Työntekijä pyrkii toiminnallisten ja luovien toimintamuotojen avulla aikaansaamaan vastavuoroisen dialogin.

Toiminnallisia, luovia ja ilmaisevia menetelmiä toteuttavat työntekijät, jotka ovat saaneet niiden käyttöön koulutuksen, esimerkiksi varsinaista kuvataideterapiaa, musiikkiterapiaa ja toimintaterapiaa voivat toteuttaa ammattitutkinnon suorittaneet henkilöt.

Omien ajatusten, tunteiden ja mielikuvien sanoittaminen eri tavoin

Auttamistyössä ollaan usein tilanteessa, että asiakkaalta puuttuu sanoja kuvata elämäntilannetta, vaikeita ja raskaita kokemuksia. Puhuttu kieli ja käsitteet kuvaavat vain osan ihmisen mielenmaailmasta ja toiminnasta. Suru, menetykset, fyysiset ja psyykkiset traumaattiset kokemukset ovat osa minuutta, mutta niitä ei ole helppo pukea sanoiksi. Marginalisoitumisen ja vieraantumisen kokemuksissa on tavallista kuulla ihmisen sanovan, että hänellä ei ole kerrottavanaan oman elämänsä tarinaa tai edes sellaisia kertomuksia itsestä, jotka voi tunnistaa ja kokea niin arvokkaiksi, että ne voi jakaa toisten kanssa. Meillä kaikilla kuitenkin on suuri toive ja syvä tarve tulla vastaanotetuksi, kuulluksi, nähdyksi ja todesta otetuksi.

Luovat ja ilmaisevat toimintamuodot, kuten esimerkiksi kuvallinen ilmaisu (piirustus, maalaus ja muovailu), valokuvaus tai videointi, musiikki (aktiivinen kuuntelu, laulaminen ja soittaminen), kirjallisuus (tarinoiden, satujen, runojen, elämäkertojen, kokemuksien kirjoittaminen ja lukeminen), tanssi ja liikunta sekä draamalliset menetelmät (rooliharjoitukset, dramatisointi, tarinateatteri ja leikilliset tehtävät), voivat ilmaista ja todentaa tekijän ajatukset, tunteet, muistot ja mielikuvat niin, että ihminen voi kokea tulleensa hyväksytyksi, ymmärretyksi ja autetuksi.

Erityisesti kognitiivis-behavioraalinen lähestymistapa hyödyntää monenlaisia tehtäviä, joiden avulla harjoitellaan esim. päihteidenkäytön hallintaa, tutkitaan retkahduksia aiheuttavia tilanteita sekä pohditaan esimerkiksi ahdistusta vähentäviä, hallintaa ja selviytymistä edistäviä ajattelun ja toiminnan tapoja. Kirjallisten tehtävien avulla voidaan myös suunnitella ja tarkastella esimerkiksi päivittäisistä toimista selviytymistä, ajan- ja rahankäytön hallintaa, kartoittaa kiinnostuksia ja harrastuksia. Tehtävät voivat rohkaista ja tukea ihmistä tutkimaan ja hankkimaan mielekästä ja merkityksellistä toimintaa päihteidenkäytön sijaan.

Etiikka on tekoja

Toiminnallisen ja luovat menetelmät tarkoittavat työntekijän asettumista dialogiseen suhteeseen asiakkaiden kanssa ja yhteisen kokemuksellisen tiedon tuottamista. Tällainen vuorovaikutus edellyttää suurta eettistä vastuuta, johon sisältyy tietoisuus oman asiantuntijuuden rajallisuudesta. Asiakkaan elämäntilannetta ei kuvata eikä opita tuntemaan pelkästään tosiasioina, vaan enemmän ilmiön eri puolina, jotka voivat muuttua. Asiakkaan tulee saada päättää, mikä on hänen elämässään käyttökelpoista ja tarkoituksenmukaista. Keskeistä on usko selviytymiseen ja luottamus siihen, että tulevaisuudessa on jotain hyvää. Vasta kun ihminen uskoo tulevaisuuteen, voi hän alkaa muovata sitä.    

Työntekijän aito, vastaanottava ja eläytyvä asennoituminen vahvistaa ja voimaannuttaa asiakasta, jolloin hän voi liittää monenlaisia ajatuksia, tunteita ja mielikuvia enemmän itseensä, minuuttaan ja toimijuuttaan edustaviksi. Ihmisen omat havainnot tekemisestä, toiminnasta saamansa palaute tekemisen aikana ja lopputuloksena on kiistämätöntä ja vahvistaa vähitellen toimijuutta oman elämänsä aktiivisena tekijänä.

Sisko Salo-Chydenius
TtM, kehittämiskoordinaattori (eläkkeellä), A-klinikkasäätiö

Lähteet

Jyrkämä J. 2012. Toimijuus ja terveyden edistäminen. Teoksessa A Näslindh-Ylispangar.Vanhuksen terveyden, hyvinvoinnin ja hyvän elämän edistäminen. Edita Publishing Oy, Helsinki, 143–152.

 

Koski-Jännes A. 2014. Addiktioiden yhteiskunnalliset, sosiaaliset ja yksilölliset kehitysehdot. Teoksessa Kuusisto, P. & Saastamoinen, M. (toim.)2014. Hyvän elämän sosiaalipsykologia. Toimijuus, tunteet ja hyvinvointi. UNIpress, Kuopio, 84–100.

 

Mattila-Aalto M, Johansson J. 2011. Kuntoutuskansalaisuutta rakentamassa. Sosiaalisen kansalaisuuden ja osallisuuden näkökulma päihdekuntoutuksessa. Kuntoutus 4, 5–17.

 

Metteri A, Valokivi H, Ylinen S (toim.) 2014. Terveys ja sosiaalityö. PS-kustannus, Jyväskylä.

 

Mönkkönen K. 2007. Vuorovaikutus – dialoginen asiakastyö. Edita, Helsinki.

 

Oksanen, J. 2014. Motivointi työvälineenä. Jyväskylä: PS-kustannus.

 

Salminen, M. 2009. Luovat menetelmät hoito- ja kuntoutustyössä – ”Se voi olla sitä arjessa elävää hyvää” Opinnäytetyö Jyväskylä: JAMK.

 

Salo-Chydenius, Sisko (2015): Asiakaslähtöinen kohtaaminen ja auttamismenetelmät. Teoksessa Partanen, A. & Holmberg, J. & Inkinen, M. & Kurki, M. & Salo-Chydenius, S. 2015. Päihdehoitotyö. Helsinki: SanomaPro. 163–185.

 

Uusitalo-Malmivaara, L. (toim.) 2014. Positiivisen psykologian voima. Jyväskylä: PS-kustannus.