Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

Motivoiva toimintatapa ja motivoiva haastattelu

Julkaistu 27.6.2017

Motivoiva toimintatapa perustuu William R. Millerin ja Stephen Rollnickin kehittämään motivoivaan haastatteluun sekä James Prochaskan ja Carlo DiClementen määrittelemään transteoreettiseen muutosvaihemalliin. Taustalla vaikuttavat kognitiivis-behavioraaliset teoriat ja tutkimukset. Suomessa sen nimeksi on vakiintunut motivoiva haastattelu, vaikka sanatarkka käännös voisi olla motivaatiota selvittävä keskustelu tai haastattelu. Koska motivoiva toimintatapa on kokonaisvaltainen, asiakaslähtöinen, ihmisen voimavaroja, kiinnostuksia, arvoja, merkityksiä, ongelmia ja toimijuutta korostavasta ajattelu-, asennoitumis- ja vuorovaikutusmalli – eikä tekniikka, on kuvaavampaa käyttää termiä motivoiva toimintatapa kuin motivoiva haastattelu.

Motivoivaa toimintatapaa voi hyödyntää useassa auttamistyön neuvonta- ja ohjaustilanteessa, kuten terveyden edistämisessä, elämäntapamuutoksissa, sairauden itsehoidossa, lääkehoidossa, tupakoinnin lopettamisessa, pelaamisen ja päihteiden käytön vähentämisessä ja lyhytneuvonnassa eli mini-interventiossa. Sosiaali- ja terveydenhuollossa, rikosseuraamusalalla, työvoima-alalla ja velkaneuvonnassa tarvitaan jatkuvasti motivoinnin taitoja, koska niissä käsitellään toistuvasti muutosta, ponnistellaan todellisen muutoksen saavuttamiseksi tai kielteisen kehityksen hidastamiseksi. Myös muutosta vastustavalla tai muutoksen tarpeesta epävarmalla ihmisellä on oikeus kunnioittavaan, välittävään ja myötätuntoiseen kohteluun.

Motivoiva toimintatapa perustuu asiakkaan ja työntekijän luottamukseen ja kumppanuuteen, jossa osapuolet tutkivat ja rakentavat uutta ymmärrystä, ratkaisevat ongelmia ja tarkastelevat ristiriitoja. Auttamistyössä motivoitumiseen tarvitaan: yhteistyösuhde, kokemuksia kumppanuudesta, saavutettavia mutta myös haasteellisia yhdessä laadittuja, suorittajalle merkityksellisiä tavoitteita. Vaikka asiakas tekee todellisen työn ajatuksien, tunteiden ja toiminnan muuttamiseksi ja ongelmasta toipumiseksi, työntekijä voi motivoivalla toimintatavalla mahdollistaa ja vahvistaa muutoksen toteutumista.

Motivoiva toimintatapa vahvistaa muutosmotivaatiota, palvelee itsereflektion kehittymistä koko auttamisprosessin ajan. Tämä lähestyminen toimii alkuvaiheessa ja etenkin vihaisten ja vastustavien asiakkaiden kanssa. Motivoivaa toimintatapaa yhdistetään usein muihin kognitiivis-behavioraalisiin lähestymistapoihin, kuten dialektiseen käyttäytymisterapiaan, masennuksen hoitoon ja psykososiaaliseen kuntoutukseen.

Ihmisen sisäinen motivaatio rakentuu vähitellen neljästä peräkkäin, rinnakkain ja myös risteillen kulkevasta prosessista, jotka ovat: yhteistyösuhde, fokusointi, herättely ja muutoksen suunnittelu. Joskus jotkin osat voivat toteutua samanaikaisesti, mutta keskeistä on, että kullakin niistä on oma tehtävänsä yhteistyösuhteen rakentumisessa ja motivoitumisessa. Työskentelyn kohteena eivät ole vain ongelmat, vaan pyrkimyksenä on vahvistaa ja saada käyttöön ihmisen voimavaroja ja löytää tarkoituksenmukaisempia toimintamuotoja.

Motivoivan toimintatavan avaintaidot

Motivoivan toimintatavan hengen ja periaatteiden noudattaminen edellyttää vuorovaikutuksen avaintaitojen toteuttamista. Lisäksi Jukka Oksasen (2014) mukaan tarvitaan järkevää ajattelua, ystävällisyyttä ja myötätuntoa, mikä tarkoittaa, että työntekijä osoittaa olevansa kiinnostunut, keskittyy levollisesti kuuntelemaan, kysyy tarkennuksia, osoittaa myötätuntoa ja rohkaisee jatkamaan. Avaintaitojen tarkoitus on saada asiakas kertomaan hänelle merkityksellisistä asioista. Työntekijä puolestaan nostaa keskusteluun muutoksen kannalta tärkeitä seikkoja.

Avaintaitoja ovat
1. Muutospuheen tukeminen ja vahvistaminen tunnistamalla ja nimeämällä asiakkaan vahvuuksia, pyytämällä esimerkkejä ja tarkennuksia, vastaamalla, kysymällä, harkiten kyseenalaistamalla, pohtimalla asiakkaan kanssa hänen arvojaan, tavoitteitaan ja tulevaisuutta.
2. Avoimet kysymykset kutsuvat asiakasta kertomaan tilanteestaan, ajatuksista ja tunteistaan.
3. Heijastava kuuntelu tarkoittaa, että työntekijä reagoi asiakkaan kertomaan, esimerkiksi toistaa, arvailee ääneen, mitä toinen tarkoittaa ja tarkistaa, onko hän ymmärtänyt oikein.
4. Yhteenvetojen tekeminen ja tiivistäminen aika ajoin todentaa asiakkaalle, että häntä kuunnellaan. Samalla asiakkaalla on tilaisuus korjata mahdollisia väärinkäsityksiä.
5. Myönteinen palaute toiminnasta todentaa ja vahvistaa ihmisen omanarvontuntoa ja pystyvyyttä, koska havainnot, jotka ihminen tekee toiminnasta ovat kiistattomia.

Jokainen tarvitsee hyväksyntää, tunnustusta ja kannustusta. Yritys on jo suoritus, on tärkeää tutkia ja kokeilla vaihtoehtoisia toimintamahdollisuuksia. On hyvä puhua, vaikkapa mitä käytännön järjestelyjä ihminen voi tehdä kotonaan. Millainen toiminta auttaa ja tukee, kenties helpottaa, huojentaa ja tuottaa iloa? Esimerkiksi päivittäisistä toimista ja kotielämästä keskusteleminen voi sekä lisätä keskinäistä ymmärrystä että kannustaa ihmistä oman elämänsä tekijäksi, koska kaikkien meidän pitää välillä siivota, laittaa ruokaa tai pestä pyykkiä. Toivo tulee todeksi toimimalla: ihmisellä on myös toisintoimimiskykyä ja toisintoimimismahdollisuuksia.

Tutkimustuloksia

Motivoivasta haastattelusta ja sen soveltamisesta on tehty lukuisia satunnaistettuja tuloksellisuustutkimuksia. Motivoiva haastattelu on hyväksytty myös Käypä hoito -suosituksiin Alkoholiongelmaisen hoito (2015) ja Huumeongelmaisen hoito (2012). Osin ristiriitaisetkin tutkimustulokset eivät täysin selitä muutokseen vaikuttavaa prosessia eivätkä sitä, mikä tekee motivoivasta lähestymisestä toimivan menetelmän. Menetelmänä motivoiva toimintatapa (motivoiva haastattelu) saattaa vaikuttaa helpolta, mutta sen toteuttaminen on yllättävän monimutkaista. Keskeistä näyttää olevan työntekijän aito, välittävä, ja myötätuntoinen, lämmin, mutta ei omistamishaluinen, neutraali ja samalla tavoitesuuntautunut toiminta. Erityisen tärkeää on työntekijän kyky löytää muutospuhetta, tehdä monimuotoisia reflektioita ja malttaa kuunnella potilaan näkökulmaa. Työntekijän herkkyys puuttua yhteistyösuhteen (allianssin) ongelmiin on keskeinen, samoin kyky joustavasti säädellä toimintaansa.

Motivoivan hengen ja periaatteiden toteuttaminen lisää asiakkaan muutos- ja sitoutumispuhetta, mikä ennustaa myönteistä lopputulosta. Erityisen haitallista on, jos työntekijä noudattaa liian jäykästi mitä tahansa menetelmää, on kriittinen, moralistinen, kyyninen, väittelevä, väsynyt, jännittynyt tavalla, jota hän ei itse tunnista. Motivoiva toimintatapa ei kuitenkaan ole yleislääke joka vaivaan, vaan sitä tulee harkiten soveltaa ihmisen tilanteen ja tarpeiden mukaan. Motivoivan toimintatavan tiedollinen ja taidollinen oppiminen ja hallinta edellyttävät motivaatioprosessin luonteen ja rakentavan vuorovaikutuksen ymmärtämistä, työntekijän jatkuvaa itsearviointia, koulutusta ja työnohjausta. Oppiminen on oivaltamista ja todeksi tekemistä sellaisessa vuorovaikutuksessa, joka lisää ihmisen uskoa muutosvoimiin.

Sisko Salo-Chydenius
kehittämiskoordinaattori, TtM, A-klinikkasäätiö

Lähteet

Oksanen, J. 2014. Motivointi työvälineenä. Jyväskylä: PS-kustannus.

 

Rollnick, S. & Miller, W. & Butler, C. 2008. Motivational Interviewing in Health Care. New York: The Guilford Press.

 

Salo-Chydenius, S. 2015. Motivaatio. Teoksessa Partanen, A. & Holmberg,J. & Inkinen, M. & Kurki, M. & Salo-Chydenius, S. 2015. Päihdehoitotyö. Helsinki: SanomaPro. 131-162.