Olet täällä

Opioidiriippuvuuden lääkkeellinen vieroitus- ja korvaushoito

Julkaistu 26.8.2005. Päivitetty 1.6.2010

Opioidiriippuvuuden hoitoon voidaan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen 33/2008 mukaisesti määrätä vieroitus- tai korvaushoitona metadonia tai buprenorfiinia sisältäviä lääkkeitä. Asetus määrittää, että lääkehoidon lisäksi hoitoon on kuuluttava aina myös potilaan muu lääketieteellinen ja psykososiaalinen hoito sekä säännöllinen hoidon seuranta. Aikaisempaan verrattuna uuden asetuksen keskeinen tavoite on hoidon tarpeen arviointi, hoidon aloittaminen sekä toteuttaminen perusterveydenhuollossa, jotta hoito olisi mahdollisimman helposti potilaan saavutettavissa. Ainoastaan vaikeahoitoisuus on peruste erikoissairaanhoidossa tapahtuvalle hoidon arvioinnille ja toteutukselle. Asetuksen mukaan lääkkeellinen korvaushoito voidaan aloittaa sellaiselle potilaalle, joka ei ole vieroittautunut opioideista.

Vieroitushoidon tavoitteena on vieroittautuminen opioideista sekä lääkkeettömyys, eli myös vieroitushoitolääkkeen loppuminen. Vieroitushoito voidaan toteuttaa sekä avo- että laitoshoidossa riippuen potilaan kokonaistilanteesta. Lääkkeellinen korvaushoito on asetuksen määritelmän mukaan kuntouttavaa hoitoa, joka tähtää päihteettömyyteen tai sitten hoidon tavoitteena on haittojen vähentyminen ja elämänlaadun parantuminen. Uuden asetuksen mukaan hoidon pitkäkestoisuuden vuoksi hoito tulee pyrkiä siirtämään mahdollisimman lähelle potilaan asuinpaikkaa.

Lääkkeellisen korvaushoidonhoidon tarpeen arviointi perustuu opioidiriippuvuuden lääketieteelliseen diagnostiikkaan sekä moniammatilliseen selvitykseen potilaan kokonaistilanteesta. Lääkehoidon aloitus tulisi pääsääntöisesti toteuttaa avohoidossa, mutta potilaan päihdekäytön niin vaatiessa (erityisesti bentsodiatsepiinien käyttö) laitosaloitus on hoidon onnistumisen ja turvallisuuden kannalta perusteltua. Tämän jälkeen lääkehoito toteutetaan valvotusti hoitopaikassa. Kotiannoksia voidaan antaa jos potilas osoittaa hyvää hoitomyöntyvyyttä. Tällä ymmärretään usein, että oheiskäyttö on loppunut, potilas on oppinut lääkkeen oikean annostelun ja on valmis noudattamaan sitä.

Korvaushoitolääkkeen valinta ja valitun lääkkeen annos määritellään yksilöllisesti. Lääkityksen tavoitteena on "normalisoida" huumekäytön jäljiltä häiriytynyt aivotoiminta niin, että tarve käyttää huumetta jää pois ja henkilö voi keskittyä ihmissuhde-, työ- ym. asioidensa hoitamiseen. Lääkkeiden vaikutus on tasainen ympäri vuorokauden ilman vahvaa euforista tai lamaavaa vaikutusta ja ilman mielialan ja suorituskyvyn heilahtelua hetkestä toiseen. Tutkimusten mukaan korvaus- ja ylläpitohoito on tuloksellista: laittomien aineiden käyttö jää pois tai ainakin vähenee, rikollisuus vähenee, kuolemanriski ja sairaudet vähenevät, elämänlaatu ja sosiaalinen tilanne paranevat ja muiden hoitokeinojen hyödyntäminen tulee paremmin mahdolliseksi.

Määräajoin on tehtävä perusteellinen arvio siitä onko lääkehoito mahdollista lopettaa ja jatkaa kuntoutumista vain muiden keinojen tuella. Lääkehoito voi tarvittaessa jatkua pitkäänkin. Haittoja vähentävällä korvaushoidolla ymmärretään sellaisten potilaiden hoito, joilla opioidien käytön terveys- ja muiden haittojen vähentäminen ja elämän laadun parantaminen on erityisen tärkeää, vaikkei päihteiden käyttö loppuisikaan.

Korvaushoidon tulee aina perustua hoitosuunnitelmaan, jota on päivitettävä säännöllisesti. Siihen tulee määritellä myös potilaan tarvitsema psykososiaalisen kuntoutus. Se on hoidon keskeinen elementti, jota tulee tarjota riittävässä määrin siitä hyötyville potilaille. Potilaan hoidon tarpeen muuttuessa myös hänelle tarjottavan hoidon tulisi muuttua.

Uuden asetuksen myötä tuli mahdolliseksi määrätä reseptillä toimitettavaksi buprenorfiini-naloksoni-yhdistelmävalmiste. Muutoksen tavoitteena on mahdollistaa potilaiden hoito perusterveydenhuollossa, kuten muissakin pitkäaikaissairauksissa, siinä vaiheessa kun he eivät enää tarvitse tiivistä psykososiaalista kuntoutusta. Lääkkeen määrääminen vaatii apteekkisopimuksen tekemisen ja pääsääntöisesti lääkettä luovutetaan potilaalle 1–2 viikon välein. Yhdistelmävalmiste sai määräaikaisen peruskorvattavuuden 8/09, mikä on lisännyt hoitoja perusterveydenhuollossa.

Korvaus- ja ylläpitohoidon järjestäminen asetuksen mukaisesti sekä hoidon kustannuksista vastaaminen kuuluvat potilaan kotikunnalle. Hoidossa olevien potilaiden määrä on selkeästi lisääntynyt viime vuosina, mutta ongelmia hoitoon pääsyssä esiintyy edelleen suurissa kaupungeissa ja etenkin pääkaupunkiseudulla. Taloudellisen tilanteen tiukentuminen näyttää valitettavasti vievän kehitystä taas huonompaan suuntaan.

Opioidiriippuvuuden lääkkeellinen korvaushoito on vakiinnuttanut asemansa suomalaisessa hoitojärjestelmässä ja keskustelut sen mielekkyydestä ovat selkeästi vähentyneet. Nyt haasteena ovatkin hoidon sisällön ja porrastuksen kehittäminen, jotta eritasoista vaikuttavaa hoitoa voitaisiin tarjota erityyppisille potilasryhmille heidän tarpeensa mukaan. Tavoitteena on mahdollistaa entistä useamman potilaan hoito ilman kustannusten kohtuutonta lisääntymistä.
 

Rauno Mäkelä
Johtava ylilääkäri (eläkkeellä)
Järvenpään sosiaalisairaala

Päivittänyt:
Kaarlo Simojoki
ylilääkäri
Espoon A-klinikkatoimi

 

Oliko tämä artikkeli hyödyllinen?
Ääniä annettu: 1172 - Keskiarvo: 3

Jaa

Facebook Twitter Google+ Delicious Google bookmarks