Olet täällä

Samanaikainen päihde- ja mielenterveyden häiriö

Julkaistu 3.10.2017

Viittomakielinen artikkeli

Päihteet voivat aiheuttaa erilaisia psyykkisiä oireita. Esimerkiksi alkoholi voi aiheuttaa huomattavia masennus- ja ahdistusoireita. Päihteen käytön loppuessa nämä oireet kuitenkin useimmiten häviävät kuukauden kuluessa. Tällöin ensisijaista on päihdehäiriön hoito. Sen sijaan samanaikaisessa päihde- ja mielenterveyden häiriössä eli kaksoisdiagnoosissa on päihdehäiriön lisäksi päihteiden välittömistä vaikutuksista (käyttö, vieroitus) riippumaton mielenterveyden häiriö. Mielenterveyden häiriö voi olla esimerkiksi mielialahäiriö, ahdistuneisuushäiriö, persoonallisuushäiriö tai psykoottinen häiriö. Kaksoisdiagnoosipotilaan psyykkiset oireet eivät häviä pitkänkään raittiuden jälkeen.

Kaksoisdiagnoosit ovat yleisiä. Alkoholiongelmaisista noin 40 %:lla on jossakin elämänsä vaiheessa jokin päihteistä riippumaton mielenterveyden häiriö. Huumeongelmaisilla luku on yli 50 %. Yleisyyttä voidaan tarkastella myös toisin päin. Noin 30 %:lla mielenterveyden häiriöitä potevista on jossakin elämän vaiheessa myös päihdehäiriö. Luku vaihtelee huomattavasti eri mielenterveyden häiriöissä. Esimerkiksi noin puolella skitsofreniassa tai kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä on jossakin vaiheessa myös päihdehäiriö.

Kaksoisdiagnoosipotilaan hoidossa kiinnitetään huomiota sekä päihdehäiriön että mielenterveyden häiriön hoitoon. Päihteet usein ylläpitävät tai pahentavat kaksoisdiagnoosipotilaan psyykkistä oireilua ja siksi heillekin päihdehäiriön hoito on tärkeää ja usein ensisijainen. Riittävän pitkää päihteetöntä jaksoa tarvitaan, jotta voidaan varmistua päihteistä riippumattoman mielenterveyden häiriön olemassaolosta ja luonteesta. Lisäksi useiden mielenterveyden häiriöiden hoito ei onnistu parhaalla mahdollisella tavalla ilman, että päihdehäiriö on riittävästi hallinnassa. Päihteiden käyttö voi aiheuttaa sen, että lääkehoito tai terapia eivät lievitä masennusta tai ahdistusta.

Kaksoisdiagnoosissa mielenterveyden häiriön hoidossa käytetään soveltaen samoja menetelmiä kuin niille, joilla ei ole päihdeongelmaa. Riippuvuutta aiheuttavia lääkkeitä kuitenkin vältetään. Usein kaksoisdiagnoosipotilaiden psyykkinen oireilu on hoidon alkaessa vaikeampaa kuin niillä, joilla ei ole päihdehäiriötä. Hoidot kuitenkin lievittävät oireita yhtä paljon molemmissa tilanteissa.

Kaksoisdiagnoosipotilaiden hoidossa ovat olleet vallitsevia jaksottaisen ja rinnakkaisen hoidon mallit, joissa molemmissa on kaksi hoitotahoa. Jaksottaisessa mallissa hoidetaan ensin toista häiriötä (esim. päihdehäiriötä päihdeklinikalla) ja kun hoidossa on päästy riittävän hyvään hoitotulokseen, aloitetaan toisen ongelman hoito (esim. masennusta psykiatrian poliklinikalla). Rinnakkaisen hoidon mallissa sen sijaan hoidetaan samanaikaisesti molempia ongelmia mutta kummallekin häiriölle on oma erillinen hoitotaho. Lisääntyvästi kaksoisdiagnoosipotilaiden hoitomallina on käytetty ns. integroitu hoitoa. Siinä sama työryhmä hoitaa molempia ongelmia. Erityisesti vaikeimmissa mielenterveyden häiriöissä tarvitaan usein integroitua hoitoa.

Mauri Aalto
Ylilääkäri, professori
Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri, Tampereen yliopisto

 

Aalto, Mauri (2015): Mielenterveys ja alkoholi. Kirjassa: Aalto M, Alho H, Kiianmaa K, Lindroos L (toim.) Alkoholiriippuvuus. Duodecim, s.221-227.

Aalto, Mauri (2012): Huumeet ja mielenterveys. Kirjassa: Seppä K, Aalto M, Alho H, Kiianmaa K. (toim.) Huume- ja lääkeriippuvuudet. Duodecim, s.164-167.

Ks. myös: Kaksoisdiagnoosipotilaiden hoito

Oliko tämä artikkeli hyödyllinen?
Ääniä annettu: 1569 - Keskiarvo: 3

Jaa

Facebook Twitter Google+ Delicious Google bookmarks