Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

Perusviestejä huumeista lapsille

Päivitetty 18.6.2021

Meitä aikuisia askarruttaa usein kysymys siitä, miten voisimme suojella lapsia tulemasta riippuvaisiksi päihteistä tai huumeista, tai kohtaamasta muita päihteiden käyttöön liittyviä ongelmia.

Hyvä keskustelu yhteys erityisesti hankalista tai herkistä aiheista on tärkeää lapsen turvallisen kasvun tukemiselle ylipäätään. Haastavista aiheista keskustelua on hyvä tietoisesti harjoitella, jotta lapsen kanssa saa luotua avoimen keskusteluyhteyden ja pidettyä sitä yllä myös murrosikään tultaessa. Päihdekeskusteluissa olisi hyvä luoda lapselle mielikuva, että myös päihteisiin liittyvistä ajatuksista, tunteista ja kokemuksista saa puhua, myös silloin kun kohtaa niihin liittyviä huolia tai ongelmia. Olisi hyvä keskustella päihteistä neutraalisti, arvottamatta liikaa asiaa, ja ennen kaikkea pelottelematta. Päihteistä neutraalisti keskustelemalla voi tukea lapsia asennoitumaan päihteiden käyttöön siten, että niihin ei liity mitään hienoa tai tavoiteltavaa, mutta ei myös esimerkiksi mitään stigmatisoivaa tai pelottavaa.

Mitä pienempi lapsi on, sitä vähemmän hän tarvitsee tietoa aineista tai niiden ominaisuuksista. Lapsen kasvaessa ja kohdatessa elinpiirissään päihteitä häntä tulee informoida niihin liittyvistä riskeistä ja vaaroista, lasta kuunnellen ja hänen kysymyksiinsä vastaten. Kun lapsi joutuu tilanteeseen, jossa hän kohtaa päihteidenkäyttöön liittyvää uhkaa tai pelkoa, häntä kannattaa rohkaista puhumaan kokemuksistaan.

Lapsen kanssa voi keskustella jo varhain siitä, miten päihteet voivat vaikuttaa ihmiseen erilaisten seurausten – hyvien ja pahojen – muodossa, sekä miten ihminen muuttuu ollessaan päihtyneenä. Lapsen kanssa voi puhua myös siitä, miten päihteidenkäyttö voi aiheuttaa muille perheenjäsenille häpeää, pelkoa tai vihaa laiminlyönnin, hylkäämisen tai pettymyksen takia, tai siitä, miten päihteidenkäytöstä kärsiviä tai heidän läheisiään tuetaan ja voitaisiin tukea yhteiskunnassamme.

Jo pienelle lapselle on tärkeää painottaa sitä, että hän ei saa lähteä vieraan mukaan eikä ottaa vastaan mitään vieraalta ihmiseltä. Lasta rohkaistaan suojelemaan itseään myös siten, että kavereiden tehdessä jotain hölmöä hän voi toimia toisin eli opetella vastustamaan ryhmäpainetta. Lasta kannustetaan harkitsemaan asioita itsenäisesti, ja tunnistamaan omia tarpeitaan, halujaan ja rajojaan, ja pitämään niistä kiinni.

Omat vanhemmat tai muut lapselle läheiset ihmiset, kuten opettaja, terveydenhoitaja tai päivähoitaja ovat sopivia henkilöitä puhumaan lapselle päihteisiin liittyvistä asioista. Lasten kanssa puhutaan ja hänen kyselyihinsä vastataan luottamuksellisessa ja turvallisessa ilmapiirissä sekä mahdollisimman luonnollisissa tilanteissa. Puhutaan rehellisesti ja avoimesti lapsen kehitystaso huomioiden. Oma opettaja voi keskustella päihteistä opetustilanteen luonnollisena osana, jolloin opetus on jatkuvaa. Jos lapsi puhuu esimerkiksi koulussa kodin päihdeongelmista, keskustelut on tärkeä hoitaa kahden kesken. Lasta rohkaistaan puhumaan luotettavaksi kokemalleen aikuiselle.

Välitettäessä lapsille perusviestejä huumeista korostuvat mallit, jotka lapsi saa aikuisilta päihteiden käyttämisestä. Myös vanhemmuuden taidot korostuvat, ja niin sanottu lämmin vanhemmuus onkin yksi voimakkaimmin lasta päihteiden käytölle altistavilta riskeiltä suojaavista tekijöistä. Lapsen on tärkeä tuntea, että aikuinen huolehtii hänen hyvinvoinnistaan ja turvallisuudestaan. Selkeät rajat, ja johdonmukaiset seuraukset rajojen rikkomisesta suojaavat turvallista kasvua. Vanhempien tulee esimerkiksi tietää, missä ja kenen seurassa lapsi on. Lasta ei myöskään tarvitse laskea illalla ulos, vaikka muut menisivätkin. Lapsesta tulee välittää paitsi asettamalla selkeät rajat oikealle ja väärälle, myös antamalla hänelle vastuuta ja mahdollisuuksia tehdä omia valintoja. Edelleen lämmin ja avoin vuorovaikutus on tärkeä osa turvallista kasvuympäristöä. Positiivisen palautteen säännöllinen antaminen on keskeinen lämpimän vanhemmuuden, rajojen asettamisen ja hyvän vuorovaikutussuhteen rakennuspalikka.

Kotia laajemminkin yhteiset säännöt ja yhteisvastuu luovat turvallisuutta. Vanhemmat voivat keskenään muodostaa päiväkotiryhmien tai luokkien sääntöjä lasten kotiintuloajoista, läksyjen tekemisestä, säännöllisistä ruoka-ajoista, kotibileiden valvonnasta ym. Vanhemmat voivat myös sopia ilmoittavansa toisilleen lastensa tekemisistä ja siten tukea toisiaan kasvatusasioissa. Vanhemmuuden voimavarojen tukeminen esimerkiksi näin vertaistuen kautta on tärkeää myös päihdehaittojen ehkäisylle.

Kouluissa hyvä päihdekasvatus perustuu avoimen vuorovaikutuksen luomiselle, lapsen kasvun laaja-alaiselle tuelle, sekä erilaisten elämäntaitojen (kuten päätöksentekotaidot, sosiaaliset taidot, sosiaalisen paineen vastustaminen ym.) harjoittelulle, ja päihteiden käyttöön liittyvien sosiaalisten normien kriittiselle tarkastelulle.

Ehkä tärkein asia, miten voimme tukea lasta päihteettömään elämään, on lapsen itsetunnon vahvistaminen. Kun lapsi hyväksytään omana itsenään, kun häntä tuetaan hyviin ihmissuhteisiin, harrastuksiin ja yksilöllisyyteen ja kun hän tuntee kuuluvansa johonkin, hänellä on hyvät mahdollisuudet selvitä ilman päihde- ja huumekokeiluja.

VTM Annikka Taitto
lapsi- ja perhekonsultti

Päivittänyt 1.11.2011:
Tuija Vilkko
TtM, psyksh., kehittämiskoordinaattori
Kettutien erityispoliklinikka/Järvenpään sosiaalisairaala

Päivittänyt 18.6.2021
Hanna Heikkilä
Alue- ja järjestötyön osaston päällikkö, Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry

Alkuperäinen julkaisu 20.12.2005 

Lähteet

UNODC/WHO International Standards on Drug Use Prevention Second updated edition. Lähde saatavilla sähköisesti.

sekä esim Thomas, McLellan and Perrera, 2013, Cochrane Database of Systematic Reviews 2013, Issue 4. Universal school-based prevention for illicit drug use (Review)