Olet täällä

Metadoni

Julkaistu 8.8.2011

Metadoni on voimakas synteettinen opioidi. Sitä käytetään pääasiassa keskivaikeiden ja vaikeiden kipujen hoidossa (Dolmed® 5mg tabletit), mutta myös opioidikorvaushoidossa (mm. Methadone Martindale Pharma® 2 mg/ml liuos). Metadoni aiheuttaa muiden päihteenä käytettyjen opioidien tavoin fyysistä ja psyykkistä riippuvuutta.

Metadoni on maailmanlaajuisesti edelleen tärkeä yhdiste erilaisten kiputilojen hoidossa. Metadonin sopivuus heroiiniriippuvaisten hoitoon osoitettiin ensimmäisen kerran tieteellisesti jo vuonna 1965. Metadoni on Euroopan yleisimmin käytetty opioidikorvaushoitovalmiste. Suomessa opioidikorvaushoidossa olevista 40 % saa metadonia, mikä vastaa yli 700 potilasta. Suomessa opioidien väärinkäyttäjiä on arvioiden mukaan 4000–6000, ja he ovat usein sekakäyttäjiä. Metadonin väärinkäyttäjistä ei ole tarkkoja lukuja saatavilla.

Vaikutusmekanismi

Metadoni vaikuttaa pääasiassa keskushermoston µ (myy) -opioidireseptorin kautta.  Metadoni kykenee myös estämään sekä serotoniinin että noradrenaliinin soluunottoa. Soluunoton esto tehostaa kipua lievittävää vaikutusta.

Metadoni imeytyy suun kautta otettuna hyvin ja nopeasti, vaikkakin siihen liittyy merkittävää yksilöllistä vaihtelua. Metadonin vaikutus alkaa 30–60 minuutin kuluessa. Kivun hoidossa käytetyn kerta-annoksen vaikutus kestää noin 4 tuntia, mutta yksilöllinen vaihtelu on merkittävää. Vaikutus pitkittyy jatkuvassa käytössä johtuen yhdisteen kertymisestä kudoksiin: esimerkiksi opioidikorvaushoidossa metadonia annetaan vain kerran päivässä.  Suuntaa-antavana puoliintumisaikana voidaan pitää noin vuorokautta. Suun kautta otettuna maku on karvas.

Vaikutukset ja haittavaikutukset

Opioideihin tottumattomille metadoni on vaikutuksiltaan samankaltainen kuin morfiini.  Metadoni lamaa keskushermostoa ja täten aiheuttaa tokkuraisuutta sekä mielihyvän tunnetta, mitä päihdekäyttäjät usein tavoittelevat.  Pahoinvointi, oksentelu ja ummetus ovat tavallisia haittoja, kuten myös ruokahaluttomuus, kuiva suu, hikoilu ja väsyneisyys. Myös seksuaalitoimintahäiriöitä, matalaa verenpainetta, sydämen toiminnan hidastumista ja lihasnykähdyksiä voi esiintyä. Tokkuraisuuden ohella metadoni voi aiheuttaa hengityslamaa, mitä pidetään yhtenä vakavimmista haittavaikutuksista. Johtuen vaikutuksista serotoniinijärjestelmään, metadonin käyttö lisää ns. serotoniinioireyhtymän riskiä.

Pidempiaikaisessa käytössä elimistö tottuu metadoniin, joten käyttäjä tarvitsee entistä suurempia annoksia halutun vaikutuksen aikaansaamiseksi. Elimistö tottuu myös useimpiin metadonin aiheuttamiin haittavaikutuksiin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta (ummetus ja silmän mustuaisten supistumistila eli mioosi). Pitkäaikaisessa käytössä metadoni ei enää aiheuta mielihyvän tunnetta, vaan pikemminkin estää vieroitusoireiden ilmaantumista.

Vieroitusoireet

Metadonin pitkäaikaisen käytön nopea lopettaminen aiheuttaa usein vieroitusoireita (taulukko 1). Metadonin pitkästä puoliintumisajasta johtuen vieroitusoireet jäävät miedommiksi kuin lyhytvaikutteisten opioidien aiheuttamat, mutta ne kestävät pidempään. Oireet alkavat viiveellä, ja ne ovat voimakkaimmillaan vasta 4.–6. päivänä käytön lopettamisen jälkeen. Oireiden kesto on tavallisesti 10–12 päivää, mutta ne voivat kestää pidempäänkin. Oireet ovat harvoin henkeä uhkaavia.

Taulukko 1. Opioidien, kuten metadonin, aiheuttamat keskeisimmät vieroitusoireet.

Oireet:
 
Hikoilu, syljen eritys, kyynelehtiminen, voimakas nuha, aivastelu
Lihaskivut, sisäelinkivut, suoliston kouristukset, oksentelu
Rauhattomuus, univaikeudet, ahdistuneisuus, vapina, huumehakuinen käytös
Ruokahaluttomuus, painon lasku, silmän mustuaisen laajentuneisuus, sydämen tiheälyöntisyys, iho ”kananlihalla”
Kehon lämpötilan, verenpaineen ja hengitystiheyden nousu, vilun tunne

Väärinkäyttö ja yliannostusriski

Pitkäaikaiskäytössä metadonin kyky aiheuttaa mielihyvää heikkenee, mutta suonensisäisesti käytettynä tämä kyky säilyy jossain määrin. Suonensisäisesti käytettynä tarvittava annos on myös pienempi. Näiden syiden vuoksi metadonia käytetään myös suonensisäisesti päihteenä. Suonensisäinen käyttö aiheuttaa herkemmin riippuvuutta. Voimakkaana ja pitkävaikutteisena opioidina metadoni on erityisen vaarallista suonensisäisesti käytettynä, mutta hyvin vaarallista myös suun kautta otettuna.

Opioidikorvaushoidossa käytetyt annokset ovat tappavia satunnaisesti opioideja käyttäville ja vaarallisia myös kokeneille käyttäjille – etenkin jos käytössä on ollut taukoa. Opioideihin tottumattomille tappavan annoksen arvioidaan olevan 50–100 milligrammaa. Suonensisäisesti käytettynä annos on pienempi. Metadonikorvaushoidossa tavallisia päiväannoksia ovat hoidon alussa suun kautta otettuna 10–40 milligrammaa ja ylläpitohoidon aikana 60–120 milligrammaa. Mikäli korvaushoitoannoksia jää useampia välistä, joudutaan seuraavaa annosta pienentämään 25–50 prosenttia, millä varaudutaan toleranssin vähenemiseen. Korvaushoitoa lopetettaessa annoksia pienennetään asteittain, esimerkiksi 2,5–5 milligrammaa viikossa.

Koska metadonivalmisteita (tabletit, liuos) ei ole tarkoitettu käytettäväksi suonensisäisesti, väärinkäytön seurauksena elimistöön joutuu apuaineita, jotka voivat tukkia verisuonia ja aiheuttaa erilaisia tulehduksia. Silmävauriot ovat myös mahdollisia.

Yliannostusta voidaan hoitaa antamalla naloksonia suonensisäisesti tai lihakseen pistämällä. Koska metadonilla on pitkä vaikutusaika, naloksonia saatetaan joutua antamaan toistuvasti kunnes metadonin vaikutus loppuu. Metadonin aiheuttamien kuolemantapauksien määrä on moninkertaistunut Suomessa 2000-luvulla. Usein taustalla on ollut päihteiden sekakäyttöä: erityisesti bentsodiatsepiinien ja alkoholin tai muiden opioidien.

Veli-Matti Surakka
proviisori

 

Corkery JM, Schifano F, Ghodse AH, Oyefeso A: The effect of methadone and its role in fatalities. Human Psychopharmacology: Clinical and Experimental 19(8): 565–576, 2004.

Davis MP: Methadone as a rescue for failed high-dose opiate therapy for catastrophic pain. Supportive Care in Cancer 8(2): 138–140, 2000.

European Monitoring Centre for Drugs and Drug Addiction (EMCDDA): Figure HSR-2. Estimated number of clients in opioid substitution treatment (OST) in EU 15–12, 1993–2008. Päivitetty viimeksi 4.1.2011.

Ferrari AS, Coccia CPR, Bertolini A, Sternieri E: Methadone – metabolism, pharmacokinetics and interactions. Pharmacological Research 50: 551–559, 2004.

Forsell M, Virtanen A, Jääskeläinen M, Alho H, Partanen A: Huumetilanne Suomessa 2010. Kansallinen huumevuosiraportti EMCDDA:lle. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, raportti 40/2010.

Gillman PK: Monoamine oxidase inhibitors, opioid analgesics and serotonin toxicity. British Journal of Anaesthesia 95(4): 434–441, 2005.

Hagelberg N, Pertovaara A: Opioidit. Kirjassa: Farmakologia ja toksikologia, ss. 343–362. 7. uudistettu painos. Toim. Koulu M, Tuomisto J, Kustannusosakeyhtiö Medicina, Kuopio 2007.

Hallinan R, Byrne A, Agho K, McMahon C, Tynan P, Attia J: Erectile Dysfunction in Men Receiving Methadone and Buprenorphine Maintenance Treatment. The Journal of Sexual Medicine 5: 684–692, 2008.

Inturrisi CE: Clinical Pharmacology of Opioids for Pain. The Clinical Journal of Pain 18(4): S3–S13, 2002.

Kalso E: Keskushermoston kautta vaikuttavat kipulääkkeet. Kirjassa: Lääketieteellinen farmakologia ja toksikologia, ss. 642–663. 3. uudistettu painos. Toim. Pelkonen O, Ruskoaho H., Kustannus Oy Duodecim, 2003.

Käypä hoito: Huumeongelmaisen hoito. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Päihdelääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä, 2006.

Martindale: The Complete Drug Reference, 36 painos. Pharmaceutical Press, 2009.

Pharmaca Fennica 2011.

Ruuth P, Väänänen T: Päihdehuollon huumeasiakkaat 2008. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, tilastoraportti 14, 2009. Haettu internetistä osoitteesta: http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/47699564-6dd8-4381-973a-0d441c4fd5ba.

Surakka V-M: Metadoni-naloksoniyhdistelmävalmiste opioidikorvaushoidossa ja kliinisen tutkimuksen valmisteluprosessi. Pro gradu –tutkielma, proviisorin koulutusohjelma. Itä-Suomen yliopisto 2011. Haettu internetistä osoitteesta: http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20110078/.

Tacke U, Holopainen A, Kuoppasalmi K: Päihderiippuvuus. Kirjassa: Kliininen farmakologia ja lääkehoito, 2. uudistetu painos. Toimittanut: Neuvonen PJ, Backman JT, Himberg J-J, Huupponen R, Keränen T, Kivistö KT. Kandidaattikustannus Oy, 2011.

Uosukainen H: Buprenorfiini opioidikorvaushoidossa – kliininen selvitys naloksonin lisäämisen vaikutuksista ja komplianssin monitoroinnista elektronisen lääkepakkauksen avulla. Pro gradu -tutkielma, farmakologian laitos, Kuopion yliopisto 2009.

Uusi-Oukari M: Riippuvuus ja väärinkäyttö. Kirjassa: Farmakologia ja toksikologia, ss 419–446. 7. uudistettu painos. Toim. Koulu M, Tuomisto J, Kustannusosakeyhtiö Medicina, Kuopio 2007.

Vuori E, Ojanperä I, Nokua J, Ojansivu R-L: Oikeuskemiallisesti todetut myrkytyskuolemat Suomessa vuosina 2005–2007. Suomen Lääkärilehti 39(64): 3187–3195, 2009.

World Health Organization (WHO): Guidelines for the Psychosocially Assisted Pharmacological Treatment of Opioid Dependence, 2009. Haettu internetistä osoitteesta: http://www.who.int/substance_abuse/publications/Opioid_dependence_guidelines.pdf.

Oliko tämä artikkeli hyödyllinen?
Ääniä annettu: 1443 - Keskiarvo: 3

Jaa

Facebook Twitter Google+ Delicious Google bookmarks