A A A
  • Suomi
  • Svenska
  • English
  • Русский
  • Viittomakieli

Olet täällä

Lihasrelaksantit

Julkaistu 24.8.2017

Lihasrelaksantit vaikuttavat keskushermostoon. Ne ovat kemiallisilta rakenteiltaan ja biologisilta vaikutusmekanismeiltaan sekalainen ryhmä lääkeaineita, jotka vähentävät lihasjännitystä tai lamaavat lihasten toimintaa.

Lihasrelaksantteja käytetään pääasiassa kahteen tarkoitukseen: akuuttien ja kivuliaiden lihasten jännitystilojen tai spastisuuden hoitoon. Tyypillisiä esimerkkejä akuuteista ja tilapäisistä vaivoista ovat erilaiset alaselän ja niska-hartiaseudun lihasten jännitystilat sekä näihin liittyvät kivut. Spastisuudella puolestaan tarkoitetaan keskushermoston toiminnan häiriöstä johtuvaa kroonista liioiteltua tai kouristuksellista ja tahatonta lihassupistusta. Spastisuutta esiintyy muun muassa aivoinfarktin, multippeliskleroosin (MS-tauti) tai muiden etenevien neurologisten sairauksien yhteydessä.

Lääkevalmisteet ja annostus

Alla olevaan taulukkoon on koottu Suomessa käytössä olevia lihasrelaksantteja mahdollisine vuorokausiannoksineen. Yleisimmin käytetään tablettimuotoista titsanidiinia, baklofeenia, orfenadriinia sekä orfenadriinia ja parasetamolia sisältäviä yhdistelmävalmisteita. Kaikki Suomessa markkinoilla olevat valmisteet ovat reseptilääkkeitä. Lisäksi erityisluvalla on saatavilla myös muita lääkemuotoja sekä karisoprodolia ja dantroleenia sisältäviä valmisteita. Varsinaisten lihasrelaksanttien lisäksi tai sijaan lihasjännityksen ja -kipujen hoidossa käytetään myös tulehduskipulääkkeitä ja bentsodiatsepiineja tai erilaisia yhdistelmävalmisteita.

Lääkeaine Kauppanimet Annos (mg/vrk)
Titsanidiini Sirdalud, Tizanidin Orion, Tizanidin Teva 6-24
Baklofeeni Baklofen Mylan, Lioresal 30-80
Orfenadriini Norflex 200-500
Orfenadriini+parasetamoli Norgesic, Dolan 105-210 (orfenadriini)
1350-2700 (parasetamoli)
Karisoprodoli Carisoprodol 750-900
Dantroleeni Dantrium 25-400

 

 

 

 

 

 

 

 

Lihasrelaksanttien välillä ei ole tutkimuksissa havaittu juurikaan tehoeroja. Lihasrelaksantittien teho ei myöskään juurikaan eroa akuutin lihasjännityksen ensisijaisena hoitona käytettävien tulehduskipulääkkeiden tehosta. Akuuttien vaivojen hoidossa käytetään yleisesti titsanidiinia ja orfenadriinia sekä joissain erityistapauksissa karisoprodolia. Spastisuuden hoitoon käytetään puolestaan pääasiassa baklofeenia ja titsanidiinia sekä vaikeissa tapauksissa dantroleenia.

Karisoprodolin ja dantroleenin tarve sekä annostus vaativat erityisen tarkkaa harkintaa. Orfenadriinin ja parasetamolin yhdistelmävalmisteiden käyttäjän tulee taas huomioida, että vuorokausiannos voi sisältää jopa 2,7 grammaa parasetamolia, eikä erillistä parasetamolivalmistetta tule käyttää hoidon aikana.

Lihasrelaksanttien puoliintumisaika on lyhyt (2-4 tuntia), minkä vuoksi vuorokausiannos jaetaan yleensä 2-4 annokseen. Poikkeuksena ovat titsanidiinin ja orfenadriinin depot-valmisteet, joita voidaan annostella 1-2 kertaa vuorokaudessa, sillä niiden puoliintumisaika on useita tunteja yllä mainittuja aikoja pidempi.

Hoidon tavoitteena on vähentää lihasten jännitystilaa tai lihasnykäyksiä, mahdollisimman vähäisin haittavaikutuksin. Hoito tulee aina aloittaa mahdollisimman pienellä annoksella, jota suurennetaan tarvittaessa vähitellen.

Imeytyminen elimistöön

Lihasrelaksantit imeytyvät suun kautta nopeasti ja huippupitoisuus saavutetaan noin tunnin kuluttua annostelun jälkeen. Pitkävaikutteisilla depot-valmisteilla huippupitoisuus saavutetaan useita tunteja myöhemmin ja se on matalampi kuin lyhytvaikutteisilla valmisteilla. Pitkävaikutteisilla valmisteilla myös lääkeaineen pitoisuus säilyy elimistössä tasaisempana.

Vaikutusmekanismi

Lihasrelaksantteihin kuuluu useita eri mekanismeilla vaikuttavia lääkeaineita, mutta pääasiallisesti ne vähentävät kouristustiloja lihaksistossa. Lääkkeet eivät yleensä vaikuta lihasten normaaliin supistustilaan, eikä niillä ole haitallista vaikutusta tahdonalaisiin liikkeisiin. Titsanidiinilla ja baklofeenilla on lisäksi kipua lievittävää vaikutusta.

Haittavaikutukset

Lihasrelaksanttien haittavaikutuksista on tehty vain vähän luotettavia tutkimuksia, mutta niiden vaikutuspaikan vuoksi merkittävimmät haittavaikutukset liittyvät keskushermoston toimintaan. Tyypillisimpiä haittoja ovat esimerkiksi uneliaisuus, huimaus, heikkous, näön hämärtyminen, päänsärky, pahoinvointi sekä suun kuivuminen, joita esiintyy jopa yhdellä kymmenestä henkilöstä. Haittavaikutuksia esiintyy lähinnä hoidon alussa tai jos käytetty annos on liian suuri. Yleensä nämä haitat ovat ohimeneviä tai niitä voidaan helpottaa pienentämällä käytettävää annosta.

Spastisuuden hoidossa käytettävien lääkeaineiden on joissain tapauksissa raportoitu pahentaneen alkuperäisen sairauden oireita sekä aiheuttaneen erilaisia psyykkisiä oireita tai epilepsiakohtauksia.

Käytännössä kaikkien lihasrelaksanttien on raportoitu nostavan maksa-arvoja (erityisesti dantroleeni) sekä aiheuttavan yhdessä muiden lääkkeiden kanssa liiallista verenpaineen laskua (erityisesti titsanidiini), mutta nämä vaikutukset ovat harvinaisia.

Yliannostus

Lihasrelaksanttien yliannostuksista on olemassa vain muutamia raportteja ja ainoastaan orfenadriini on yksinään käytettynä suoraan aikuiselle myrkyllinen yli yhden gramman annoksella. On kuitenkin hyvä muistaa, että lihasrelaksanttien aiheuttamat (haitta)vaikutukset ovat hyvin yksilöllisiä.

Yliannostuksen oireita ovat voimakas uneliaisuus, ruoansulatuselimistön oireet, verenpaineen tai sykkeen muutokset, tajunnan häiriöt tai hallusinaatiot sekä vaikeissa tapauksissa hengityksen lamaantuminen ja kooma.

Orfenadriinia lukuun ottamatta lihasrelaksanttien yliannostus aiheuttaa harvoin pysyviä haittoja, mutta yliannostuksesta tai erityisesti yhteiskäytöstä seuranneet oireet vaativat kuitenkin aina sairaalahoitoa ja tällaista epäiltäessä tulee ottaa välittömästi yhteyttä hätäkeskukseen.

Päihdekäyttö

Ainakin baklofeenilla, orfenadriinilla ja titsanidiinilla on kuvattu hallusinogeenisia tai euforisia vaikutuksia jopa normaaleilla hoitoannoksilla, mutta nämä vaikutukset ovat hyvin yksilöllisiä. Mahdollisista euforisista vaikutuksista huolimatta lihasrelaksanttien käyttö viihdetarkoituksiin on harvinaista, koska käytännössä lääkkeen väsyttävä vaikutus on huomattavasti voimakkaampi kuin mahdollinen lyhytaikainen euforia tai nautinnollinen vaikutus.

Yleisimmin väärinkäyttöön päätyvä lääkeaine on titsanidiini ("sirkka"). Orfenadriinin väärinkäyttöä rajoittaa todennäköisesti sen tiedossa oleva myrkyllisyys ja jonkin verran vähäisemmät keskushermostovaikutukset.

Yhteiskäyttö

Titsanidiinia ei tulisi käyttää, jos käytössä on esimerkiksi rytmihäiriö- tai verenpainelääkkeitä, sillä sen käyttöön voi liittyä sydämen rytmihäiriöitä ja verenpaineen laskua. Jotkut suun kautta otettavat ehkäisyvalmisteet voivat suurentaa titsanidiinin ja karisoprodolin pitoisuutta elimistössä haitallisen suureksi. Pitkäaikainen tupakointi puolestaan heikentää titsanidiinin tehoa.

Yleisesti lihasrelaksantteja tulee käyttää varoen, mikäli käytössä on muita keskushermostoon vaikuttavia lääkeaineita. Yhteiskäyttö muiden keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden tai aineiden, kuten muiden lihasrelaksanttien, opioidien tai alkoholin, kanssa voi voimistaa lihasrelaksanttien sedatiivisia vaikutuksia ja kasvattaa esimerkiksi hengityspysähdyksen tai keskushermostolaman riskiä.

Vieroitusoireet

Erityisesti akuuteissa vaivoissa on tärkeää pitää hoito mahdollisimman lyhyenä. Jos hoito on kestänyt useita viikkoja tai hoidossa on käytetty suuria annoksia, voi äkillinen lopettaminen aiheuttaa vieroitusoireita.

Spastisuuden hoitoon käytettävien valmisteiden äkillisen lopettamisen on havaittu aiheuttavan lisääntynyttä oireilua ja yleisesti lihasrelaksanttien äkillinen lopettaminen voi aiheuttaa esimerkiksi liiallista verenpaineen nousua, rytmihäiriöitä sekä ahdistuneisuutta ja sekavuutta.

Lihasrelaksanttien lihaksia rentouttavalle vaikutukselle ei todennäköisesti kehity toleranssia, mutta koska lääkkeiden tehossa on yksilöllisiä eroja, voi potilas herkästi ajatella annoksen olevan riittämätön, jos oireet jatkuvat pitkään. Vieroitusoireiden vähentämiseksi lihasrelaksanttien käyttö tulee lopettaa annosta asteittain pienentämällä.

Raskaus ja imetys

Lihasrelaksanttien käyttöä raskauden ja imetyksen aikana ei suositella. Käytöstä raskauden ja imetyksen aikana on vain vähän tutkimustietoa. Loppuraskauden aikana käytettynä useimmat lihasrelaksantit aiheuttavat vieroitusoireita vastasyntyneelle. Useimmat lihasrelaksantit erittyvät äidinmaitoon, mutta niiden haittoja imeväiselle ei tunneta.

Jenni Küblbeck
Farmaseuttiopiskelija, Itä-Suomen yliopisto

Niina Karttunen
Proviisori, FaT, Itä-Suomen yliopisto

 

Atula S: Spastisuus. Lääkärin käsikirja. Kustannus Oy Duodecim 2016.

Das S, Palappalllil DS, Purushothaman ST ym.: An unusual case of baclofen abuse. Indian J Psychol Med 38:475-476, 2016.

Duodecim Lääketietokanta.

Fimea: Luettelo PKV-lääkevalmisteista sekä huumausaineita ja psykotrooppisia aineita sisältävistä lääkeaineista.

Gahr M, Freudenmann RW, Eller J ym.: Abuse liability of centrally acting non-opioid analgesics and muscle relaxants - a brief update based on comparison of pharmacovigilance data and evidence from the literature. Int J Neurophyschopharmacol 17:957-9, 2014.

Karjalainen K ja Hakkarainen P: Lääkkeiden väärinkäyttö 2000-luvun Suomessa - Esiintyvyys, käyttäjäryhmät ja käyttötarkoitukset. Yhteiskuntapolitiikka 78: 498-508, 2013.

Nasti JJ ja Brakoulias V: Chronic baclofen abuse and withdrawal delirium. Aust N Z J Psychiatry 45:86-7, 2011.

Pohjolainen T, Jousimaa J ja Malmivaara A: Alaselkäkipu. Lääkärin käsikirja. Kustannus Oy Duodecim 2016.

Reeves RR, Burke RS ja Kose S: Carisoprodol: update on abuse potential and legal status. South Med J 105:619-23, 2012.

Rigal L, Legay Hoang L, Alexandre-Dubroeucq C ym.: Tolerability of High-dose Baclofen in the Treatment of Patients with Alcohol Disorders: A Retrospective Study. Alcohol Alcohol 50:551-7, 2015.

Schifano F, Marra R ja Magni G: Orphenadrine abuse. South Med J: 81:546-7, 1988.

Viikari-Juntura E: Niska-hartiakipu. Lääkärin käsikirja. Kustannus Oy Duodecim 2016.

Witenko C, Moorman-Li R, Motycka C ym.: Considerations for the Appropriate Use of Skeletal Muscle Relaxants for the Management Of Acute Low Back Pain. Pharmacy and Therapeutics 39: 427-35, 2014.

Zullino DF, Eskenasy AC ja Beeson J: High-dose tizanidine abuse. Psychopharmacol Bull 37:5-6, 2003

 

Oliko tämä artikkeli hyödyllinen?
Ääniä annettu: 16 - Keskiarvo: 3

Jaa

Facebook Twitter Google+ Delicious Google bookmarks