Olet täällä

Disulfiraami (Antabus®)

Julkaistu 21.10.2011

Disulfiraami (Antabus) lienee Suomen yleisimmin käytetty lääke alkoholismin hoidossa. Normaalisti etanoli muuttuu elimistössä asetaldehydiksi, joka vastaavasti muuttuu nopeasti etikkahapoksi ja poistuu elimistöstä. Disulfiraami estää asetaldehydin muuttumista etikkahapoksi, joten asetaldehydiä alkaa kerääntyä elimistöön moninkertaisia määriä. Asetaldehydi aiheuttaa pieninäkin pitoisuuksina pahoinvointia, oksentelua (mm. riski ruokatorven vaurioille), ihon kirvelyä ja punoitusta sekä hengenahdistusta – eli niin sanotun antabusreaktion. Muita oireita ovat esimerkiksi hikoilu ja verenpaineen lasku. Vakavimmissa tapauksissa saattaa seurauksena olla jopa sokkitila. Antabusoireet ovat yleensä hyvin voimakkaat, joten disulfiraamilääkityksen aikana alkoholin juominen on lähes mahdotonta. Disulfiraami toimii siis juomista hillitsevänä pelotteena, sillä varsinaiseen juomishimoon disulfiraami ei niinkään vaikuta. Disulfiraamilla on myös muita vaikutusmekanismeja, kuten noradrenaliinin tuotannon vähentäminen.

Annostus

Disulfiraamihoitoa ei voida aloittaa, mikäli potilas on alkoholin vaikutuksen alaisena. Suuntaa-antavasti hoidon aloittamista edeltävän 12 tunnin aikana potilas ei ole saanut juoda yhtään alkoholia. Potilaan tulee myös olla tietoinen lääkityksen aloittamisesta ja alkoholin käytön aiheuttamasta ns. antabusreaktiosta. Aloitusannos on 800 mg/vuorokausi muutaman vuorokauden ajan. Ylläpitohoidoksi riittää 100–200 mg/vuorokausi tai 400–800 mg kaksi kertaa viikossa. Lääkäri voi ohjeistaa myös muunlaisen käyttötavan, esimerkiksi vain tarvittaessa ottamisen (juhlat, lomat).

Valvotusti annettuna (terveyskeskukset, puoliso ym.) hoidon onnistuminen on todennäköisempää – tämä on tärkeää etenkin hoitoa aloitettaessa. Potilaan kanssa voidaan tehdä ns. Antabussopimus, jossa potilas esimerkiksi sitoutuu noudattamaan hoitoa kuuden kuukauden ajan. Ilman valvontaa disulfiraamin käyttö voi olla epäsäännöllistä ja siksi tuloksetonta. Apteekista saa reseptillä disulfiraamia (Antabus, 200 mg), joka on poretablettimuodossa. Poretabletti liuotetaan puoleen lasilliseen vettä juuri ennen käyttöä. Maku on neutraali. Hoidon onnistumisen kannalta lääkitys kannattaa ottaa heti aamulla.

Disulfiraamia saa myös pitkävaikutteisena implanttina. Sen teho on ollut heikko, sillä elimistöön imeytyvän disulfiraamin määrä on usein jäänyt liian pieneksi. Implantin käyttö nykyään lienee hyvin vähäistä.

Disulfiraamin ominaisuudet

Disulfiraami muuttuu elimistössä erinäisten välivaiheiden kautta varsinaiseksi vaikuttavaksi aineeksi (dietyylikarbamiinihapon metyyliesteri). Vaikutus alkaa parin tunnin kuluessa. Paras teho saavutetaan noin kolmen hoitopäivän kuluttua. Lääkityksen loputtua vaikutus kestää noin 1–2 viikkoa. Kestoaikaan liittyy mm. käytetyn annoksen suuruus ja henkilökohtaiset ominaisuudet. Pitkästä vaikutusajasta johtuen disulfiraami tukee alkoholittomuutta, vaikka potilas jättäisi tarkoituksella ottamatta muutaman disulfiraamiannoksen. Potilaalle ei saa koskaan antaa disulfiraamia ”salassa”, sillä alkoholi voi aiheuttaa disulfiraamin kanssa otettuna elinvaurioita ja johtaa jopa kuolemaan.

Suun kautta otettuna disulfiraamin ja alkoholin yhteiskäytön aiheuttamat oireet ilmaantuvat hyvin nopeasti, arviolta 5–10 minuutissa. Oireet kestävät 30 minuutista useisiin tunteihin – oikeastaan niin kauan kuin elimistössä on alkoholia. Elimistö ei totu disulfiraamiin, joten hoitoa voidaan jatkaa tarvittaessa useita vuosia. Ajan kuluessa potilas itse asiassa saa entistä herkemmin antabusreaktioita pienistäkin alkoholimääristä.

Haittavaikutukset

Vaikka disulfiraami voi aiheuttaa myös alkoholista riippumattomia haittavaikutuksia, sitä pidetään yleisellä tasolla kohtuullisen turvallisena lääkkeenä. Yleisimpiä haittavaikutuksia ovat väsymys, päänsärky, vatsavaivat, makuaistin häiriöt ja pahanhajuinen hengitys. Lääkityksen jatkuessa haittavaikutukset kuitenkin menevät usein ohitse. Maksaentsyymiarvojen suureneminen sekä keltaisuus (ikterus) ovat myös mahdollisia, mutta oireet poistuvat lääkityksen lopettamisen jälkeen. Ennen hoidon aloittamista sekä säännöllisin väliajoin hoidon aikana maksaentsyymiarvot (transaminaasit, S-GT) sekä bilirubiini tulisi määrittää. Hoitoa aloitettaessa määrittäminen tulisi tehdä kahden viikon välein kahden kuukauden ajan. Tämän jälkeen riittää kerran 3–6 kuukaudessa. Nikkeliallergikkojen tiedetään olevan tavallista herkempiä saamaan haittavaikutuksia. Melko harvinaisia tai harvinaisia haittavaikutuksia ovat iho-oireet ja vapina. Kuten kaikkien muidenkin lääkkeiden kohdalla, pitkäaikainen käyttö (vuosia) suurilla annoksilla lisää vakavien haittavaikutusten riskiä. Tavanomaisessa käytössä disulfiraami on kuitenkin turvallinen ja hyvin siedetty lääke.

Käyttöä ei suositella raskauden tai imetyksen aikana puutteellisten tutkimusten takia, vaikkakin se on sikiölle luultavasti turvallisempaa kuin äidin runsas alkoholin käyttö. Raskaana olevan tai imettävän äidin tulisi kuitenkin keskustella lääkärin kanssa ennen käytön aloittamista.

Yhteisvaikutukset

Useilla lääkeaineilla on disulfiraamin kanssa yhteisvaikutuksia (taulukko 1). Taulukkoon kootut esimerkit ovat suuntaa-antavia. Potilaan onkin tärkeä kertoa hoitavalle lääkärilleen kaikki käytössä olevat lääkkeet ja luontaistuotteet yhteisvaikutusten välttämiseksi. Apteekissa voidaan myös tarkastaa mahdolliset yhteisvaikutukset. Yhteisvaikutusten taustalla on mm. disulfiraamin vaikutukset elimistön eräiden entsyymien toimintaan (mm. CYP2C9- ja CYP2E1-estäjä). On hyvä huomioida, että eräät reseptilääkkeet aiheuttavat alkoholin kanssa samanlaisen reaktion kuin disulfiraami.

 

Taulukko 1. Esimerkkejä disulfiraamin yhteisvaikutuksia eräiden lääkeaineiden kanssa.

Lääke/vaikuttava aine

Kauppanimi

Vaikutus

verenohennuslääke varfariini

Marevan

 

 

lääkkeen pitoisuus kasvaa

trisyklinen masennuslääke amitriptyliini

Triptyl

epilepsialääke fenytoiini

Hydantin

eräät bentsodiatsepiinit kuten diatsepaami

Stesolid

astmalääke teofylliini

Retafyllin

kolesterolilääkkeet fluvastatiini ja rosuvastatiini

Lescol, Crestor

disulfiraamin pitoisuus kasvaa

antibiootti isoniatsidi

Tubilysin

vakavia keskushermostovaikutuksia

kofeiini

-

kofeiinin vaikutus tehostuu

Disulfiraamilääkityksen aikana tulisi varoa kaikkea, mikä sisältää alkoholia. Erään arvion mukaan Antabusoireet ilmaantuvat herkille potilaille kun veren alkoholipitoisuus on vain 0,05–0,1 promillea. Vertailun vuoksi: yksi III-olut aiheuttaa 70 kilogrammaa painavalle aikuiselle veren alkoholipitoisuudeksi vajaa 0,2 promillea. Käytännössä siis yksi kulaus keskiolutta voi riittää aiheuttamaan oireita. Erityisesti huomioon otettavia valmisteita ovat eräät alkoholia sisältävät nestemäiset lääkevalmisteet (mm. useat yskänlääkkeet). 0,5 promillen humalassa Antabusoireet ovat yleensä jo täysimittaiset, ja 1,25–1,5 promillen humalassa saattaa esiintyä tajuttomuutta.  Alkoholipitoisia elintarvikkeita ei tule myöskään syödä tai juoda; myös ”alkoholittomiin” oluihin kannattaa suhtautua varauksella. Mahdollisesti jopa liköörikonvehdit tai ehtoollisviini saattavat laukaista antabusoireet.

On myös mahdollista, että iholle tai limakalvoille käytettävät alkoholia sisältävät tuotteet – kuten desinfektioaineet, partavedet, deodorantit ja suuvedet – voivat aiheuttaa antabusreaktion. Käyttörajoituksia em. valmisteille on vaikea määritellä, sillä oireiden ilmaantuminen on monien eri osien summa (esimerkiksi iholle käytetyn desinfektioaineen vahvuus, käyttöalueen laajuus ja paksuus sekä onko muita alkoholia sisältäviä tuotteita käytetty ym.). Tieteellisiä julkaisuja em. aineiden aiheuttamista yhteisvaikutuksista on joitakin, mutta ne käsittelevät lähinnä yksittäistapauksia. Alkoholia sisältävien tuotteiden käyttöä on suositeltavaa välttää mahdollisuuksien mukaan. Tiedetään, että pelkkä alkoholin haju voi saada alkoholistin retkahtamaan, mikä on disulfiraamilääkityksen aikana hengenvaarallista – täydellinen kielto saattaisi vähentää tätä riskiä. Mikäli käyttö on välttämätöntä, kannattaa esimerkiksi alkoholia sisältävää ihogeeliä levittää ensiksi vain pienelle ihoalueelle. Jos oireita ei ilmaannu 1–2 tunnin sisällä, valmisteen käyttäminen on luultavasti turvallista. Käytännössä asia selviää vain kokeilemalla – varmin ratkaisu olisi toki käyttää jotain muuta valmistetta. On myös arveltu, että pieni antabusreaktio jopa saattaisi olla hyödyksi potilaalle, sillä se osoittaisi lääkityksen tehokkuuden.

Yliannostus

Yli kolmen gramman kerta-annokset disulfiraamia voivat aiheuttaa yliannosoireita (pahoinvointi, voimakas väsymys). Osa vakavista oireista voi ilmaantua viiveellä (koordinaatiovaikeudet, puhevaikeudet, älyllisten toimintojen heikentyminen). Osa oireista voi olla pysyviä. Hoito on oireiden mukaista, sillä disulfiraamille ei ole vasta-ainetta. Merkittävä yliannostus (lapset 0,3 grammaa/kg ja aikuiset 0,5 grammaa/kg) voi johtaa kuolemaan. Yliannostusta epäiltäessä on välittömästi hakeuduttava päivystykseen tai soitettava yleiseen hätänumeroon (112).

Veli-Matti Surakka
proviisori

Huolestuttaako sinua oma tai läheisesi alkoholin käyttö? Tee käyttöä kartoittava AUDIT-testi.

 

Alko.fi: C2H5OH – asiaa alkoholista: Kun veressä on alkoholia. Haettu internetistä 5.10.2011 [HUOM 4.2.2014: ulkoinen linkki ei ole enää saatavilla]

Antabus®-valmisteyhteenveto. Haettu internetistä 4.10.2011 osoitteesta http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/humspc/1/247211.pdf.

Drugs.com: Disulfiram. Haettu internetistä 5.10.2011 osoitteesta http://www.drugs.com/pro/disulfiram.html.

Koulu M, Tuomisto J: Farmakologia ja toksikologia, 2007.

Neuvonen PJ, Backman JT, Himberg J-J, Huupponen R, Keränen T, Kivistö KT: Kliininen farmakologia ja lääkehoito, 2011.

Pharmaca Fennica 2011.

Piscitelli SC, Rodvold K: Drug Interactions in Infectious Diseases, 2001.

Rassool GH: Alcohol and Drug Misuse. A Handbook for Students and Health Professionals, 2009.

Salaspuro M, Widenius T: Disulfiraamihoito. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 110(2):153, 1994.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Päihdelääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä: Käypä hoito: Alkoholiongelmaisen hoito, 2011. Haettu 4.10.2011 internetistä osoitteesta http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi50028.

TherapiaFennica.fi: Salaspuro M: Alkoholi. Haettu internetistä 5.10.2011 osoitteesta
http://therapiafennica.fi/wiki/index.php?title=Alkoholi.

Tacke, Ulrich. Henkilökohtainen tiedonanto 9.10.2011.

Oliko tämä artikkeli hyödyllinen?
Ääniä annettu: 1288 - Keskiarvo: 3

Jaa

Facebook Twitter Google+ Delicious Google bookmarks