Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

Dekstrometorfaani (DXM)

Päivitetty 31.3.2019

Dekstrometorfaania on käytetty 1950-luvulta lähtien yskänlääkkeenä. Se vähentää yskänärsytystä vaikuttamalla keskushermostossa. Dekstrometrofaania kuten Resilaria® saa ilman reseptiä, mutta osa lääkkeistä vaatii lääkärin kirjoittaman reseptin. Suomessa dekstrometorfaanista saatetaan käyttää slanginimityksenä esimerkiksi ”Ressut”. Päihtymistarkoituksessa dekstrometorfaania on käytetty vuosikymmenten saatossa satunnaisesti. 2000-luvun vaihteen jälkeen päihdekäyttö on kuitenkin tasaisesti kasvanut maailmalla. Yhdistettä päihtymistarkoituksiin käyttävät ovat usein nuoria tai nuoria aikuisia. 

Suurina annoksina dekstrometorfaani aiheuttaa jossain määrin samankaltaisia vaikutuksia kuin ketamiini, fensyklidiini (PCP) tai LSD. Yhdisteeseen voi muodostua psyykkisen riippuvuuden lisäksi myös fyysinen riippuvuus, mutta ilmeisesti riippuvuus ei kuitenkaan muodostu herkästi. Toleranssin eli elimistön sietokyvyn yhdistettä kohtaan tiedetään kasvavan, minkä takia käyttäjät tarvitsevat suurempia annoksia halutun vaikutuksen aikaansaamiseksi. Annoksen kasvaessa myös haittavaikutusten riski kasvaa. 

Verrattuna muihin päihteisiin, dekstrometorfaania ei kuitenkaan voida pitää erityisen vaarallisena päihteenä. Sekakäytössä alkoholin ja muiden päihteiden kanssa yhdisteen vaarallisuus toki lisääntyy.

DXM:n vaikutusmekanismi

Dekstrometorfaanin täsmällinen vaikutusmekanismi ei ole tiedossa. On arvioitu, että ainakin osa vaikutuksista voisi välittyä joko N-metyyli-D-aspartaattireseptoreiden (NMDA) tai sigmareseptoreiden kautta. Tavanomaisina käyttöannoksina dekstrometorfaani ei vaikuta opiaattireseptorien kautta, vaikka se rakenteellisesti muistuttaakin morfiinia.

Suun kautta otettuna yhdiste imeytyy hyvin, noin 30 minuutissa. Yskänlääkkeenä käytettynä vaikutus alkaa 15–30 minuutin kuluessa. Yhdisteen vaikutus kestää noin 3–8 tuntia, riippuen muun muassa käytetyn annoksen suuruudesta. Päihdekäytössä vaikutus voi alkaa hieman hitaammin, mutta kestää pidempään. Maksan toiminnan yksilöllisyydestä johtuen osa käyttäjistä voi saavuttaa päihdyttävän tilan muita käyttäjiä pienemmillä annoksilla. Myös vaikutusaika voi muuttua tai haittavaikutuksia esiintyä tavallista herkemmin.

DXM:n vaikutukset ja haittavaikutukset

Yskänhoidossa aikuisten käyttämät annokset ovat 90–120 milligrammaa vuorokaudessa useaan osaan jaettuna. Tällaisilla annoksilla ei ilmaannu päihdyttäviä vaikutuksia, mielihyvän tunnetta eli euforiaa tai riippuvuutta. Tavanomaisina annoksina dekstrometorfaani aiheuttaa haittavaikutuksia vain harvoin. 

Dekstrometorfaani ja sen metaboliitti dekstrorfaani ovat niin sanottuja dissosiatiivisia yhdisteitä. Tällaiset yhdisteet aiheuttavat esimerkiksi ruumiista irtautumisen kokemuksia. Erilaiset hallusinaatiotilat ovat tavallisia ja niitä pidetään LSD:n, fensyklidiinin (PCP) ja ekstaasin (MDMA) kaltaisina. Dekstrometorfaani voi aiheuttaa erityisesti silmät kiinni tai pimeässä huoneessa nähtäviä liikkuvia värikkäitä muodostelmia. Taulukkoon 1 on koottu erilaisia päihtymystasoja. Yhdisteen vaikutukset riippuvat yksilöstä, käytetystä annoksesta, olemassa olevasta toleranssista sekä muista samanaikaisesti käytetyistä päihteistä. Matalampien tasojen vaikutuksia ei välttämättä koeta korkeammilla tasoilla ollenkaan, mikä on dekstrometorfaanin erityinen piirre.

Dekstrometorfaanin mahdolliset vaikutukset eri päihtymystasoilla

Taso 1Taso 2Taso 3Taso 4
– Kohonnut virkeystaso
– Levottomuus
– Näkö- ja kuuloaistimukset
– Euforia
– Voimakkaita näkö- ja kuuloaistimuksia
– Epätasapaino
– Hallusinaatiot
– Energisyys
– Näkö- ja kuulohäiriöitä
– Jaksoittaista tajunnantason laskua
– Hidastunut reagointikyky
– Heikentynyt tiedon käsittelykyky
– Mania tai paniikki
– Osittainen dissosiaatio
– Täydellinen dissosiaatio
– Hallusinaatioita tai harhakuvitelmia
– Koordinaatiokyvyn häiriöt

Taulukossa mainittujen vaikutusten lisäksi dekstrometorfaanin päihdekäyttö voi aiheuttaa:

– aivovaurioita

– ajan hahmottamisen muutos

– energinen tai lämmin olo

– flashback

– hengityslama

– huimaus

– keskittymiskyvyttömyys

– kohonnut verenpaine

– kooma

– kouristuksia

– kuiva suu

– kutina

– kömpelyys

– leijumisen tunne

– maksan vajaatoiminta

– minuuden kokemisen muutokset

– munuaisen vajaatoiminta

– nopeutunut syke

– oksentelu

– pahoinvointi

– psykoosi

– puhevaikeudet

– pupillien koon muutokset

– silmänvärve

– tuntoaistin muutokset

– uneliaisuus

– vapina

– väsymys

Lievissä yliannostustilanteissa ei yleensä ilmene vakavia haittavaikutuksia. Suurten annosten käyttäminen sekä jatkuva tai usein toistuva käyttö lisää vakavien haittavaikutusten riskiä. Päihtymistilan aiheuttamat muutokset harkintakyvyssä altistavat myös onnettomuuksille. Dekstrometorfaanin itsessään aiheuttamat kuolemantapaukset ovat hyvin harvinaisia. 

Dekstrometorfaanin käyttö tilapäisesti yskänlääkkeenä raskauden tai imetyksen aikana ei luultavasti aiheuta haittoja sikiölle tai imeväiselle. Päihdekäytön aiheuttamia haittoja sikiölle tai imeväiselle ei tiedetä.

Apuaineet ja yhdistelmävalmisteet

Päihdekäytössä oman riskinsä muodostavat dekstrometorfaania sisältävien valmisteiden apuaineet kuten etanoli ja makeutusaineet sekä yhdistelmävalmisteiden muut vaikuttavat aineet kuten salbutamoli ja efedriini. Mitä enemmän käyttää dekstrometorfaania, sitä enemmän saa elimistöönsä myös ei-toivottuja yhdisteitä. Nämä ei-toivotut yhdisteet voivat aiheuttaa hyvin voimakkaita haittavaikutuksia ja olla joissain tapauksissa jopa vaarallisempia kuin itse dekstrometorfaani. Tästä syystä osa käyttäjistä käsittelee dekstrometorfaanivalmisteita kemiallisesti esimerkiksi bensiinin avulla. Kemiallinen käsittely saattaa poistaa osan ei-toivotuista ainesosista, mutta samalla käyttäjä altistuu uusille riskeille: uusia kemiallisia yhdisteitä voi joutua elimistöön, käsittelyn aikana voi syttyä tulipalo ja lopputuloksena saadun dekstrometorfaanin pitoisuus voi vaihdella merkittävästi.

Riippuvuus DXM:sta

Dekstrometorfaani voi aiheuttaa fyysistä riippuvuutta, mutta vieroitusoireiden kehittyminen käytön lopettamisen jälkeen luultavasti edellyttää pitkäkestoista ja suuriannoksista käyttöä. Mahdolliset vieroitusoireet voivat ilmaantua vasta useamman vuorokauden kuluttua. Oireet lievittyvät parissa päivässä itsestään ja osa niistä voi muistuttaa opioidivieroitusoireita:

– hallusinaatioita/flashback-tiloja

– levottomuus

– lihaskivut

– masentuneisuus

– oksentelu

– ripuli

– univaikeudet

– yöhikoilu

Yhteisvaikutukset

Dekstrometofaanilla on vaarallisia yhteisvaikutuksia eräiden lääkkeiden kanssa. Tärkeimmät lääkeaineryhmät ovat SSRI-lääkkeet kuten fluoksetiini sekä niin sanotut MAO-estäjät kuten moklobemidi. Ne lisäävät sekä dekstrometorfaanin pitoisuutta elimistössä että altistavat serotoniinisyndroomalle. Serotoniinisyndrooman tyypillisiä oireita ovat muun muassa ruumiinlämmön nousu, vapina, sekavuus ja levottomuus. Serotoniinisyndrooma kehittyy parin tunnin viiveellä ja voimakkaana saattaa olla hengenvaarallinen.

Metadonia, trisyklisiä masennuslääkkeitä, litiumia, klonatsepaamai, petidiiniä, ekstaasia (MDMA), tryptofaania ja mäkikuismaa pidetään myös haitallisina yhteiskäytössä. 

Myös CYP2D6-entsyymin välityksellä tapahtuvaan metaboliaan (mm. bupropioni) tai NMDA-reseptoriin (mm. memantiini) vaikuttavat lääkeaineet lisäävät vakavien haittavaikutusten kuten psykoosin riskiä. CYP2D6-entsyymitoiminnan estäminen saattaa jopa monikymmenkertaistaa dekstrometorfaanipitoisuuden.

Alkoholi saattaa yhteiskäytössä tehostaa sekä dekstrometorfaanin että alkoholin omaa vaikutusta. Tietoa muiden päihteiden aiheuttamista yhteisvaikutuksista on hyvin niukasti.

DXM:n yliannostus

Yliannostusoireet ilmenevät usein kiihtymysoireina, mutta mahdollisesti myös hitautena ja uneliaisuutena. Yliannostustapauksissa hoito on lähinnä oireenmukaista eikä erityistä vasta-ainetta ole olemassa. Kouristuksiin saatetaan käyttää bentsodiatsepiineja ja ylilämpöistä kehoa tulee aktiivisesti jäähdyttää. Lääkehiilestä tai vatsahuuhtelusta saattaa olla apua, mikäli se annetaan tai suoritetaan ajoissa. Oksennuttamista ei suositella, sillä riskinä on oksennuksen joutuminen keuhkoihin. 

Pharmaca Fennican mukaan dekstrometorfaanin kuolettava annos ihmisellä olisi noin 500 milligrammaa, mutta todellisuudessa kuolettava annos lienee huomattavasti suurempi. Esimerkiksi Erowid-tietokannan mukaan ”keskiverto” annos on 200–400 milligrammaa ja voimakas annos 300–600 milligrammaa, mutta jopa 1500 milligramman annoksia on käytetty. Mikäli kehittyy oireita kuten kuumeilua tai selvää tajunnantason laskua, tulisi hakeutua ensiapuun vaikka käytetty annos olisikin ollut pieni. Mikäli samanaikaisesti on käyttänyt muita päihteitä, tulisi ensiapuun hakeutua tavallista herkemmin.

Veli-Matti Surakka
Proviisori

Alkuperäinen julkaisu 19.1.2011 

Lähteet

Alaspää A: Lääkemyrkytykset. Lääkärin käsikirja, 2009.

 

Antoniou T, Juurlink DN: Dextromethorphan abuse. Canadian Medical Association, CMAJ, November 4, 2014, 186(16).

 

Bankena JA, Fosterb H: Dextromethorphan. An Emerging Drug of Abuse.  Annals of the New York Academy of Sciences 1139: 402–411, 2008.

 

Chyka PA, Erdman AR, Manoguerra AS ym.: Practice guideline: Dextromethorphan poisoning: An evidence-based consensus guideline for out-of-hospital management. Clinical Toxicology 45:662–677, 2007.

 

Hendrickson RG, Cloutier RL: Selected Topics: Toxicology: “Crystal Dex”: Free-base dextromethorphan. The Journal of Emergency Medicine  32(4):393–396, 2007.

 

Kankaanranta H, Moilanen E: Hengitysteiden sairauksien hoidossa käytettävät lääkeaineet.  Kirjassa: Farmakologia ja toksikologia, ss. 513. 7. uudistettu painos. Toim. Koulu M, Tuomisto J, Kustannusosakeyhtiö Medicina, Kuopio 2007.

 

Miller SC: Case Report: Dextromethorphan psychosis, dependence and physical withdrawal.  Addiction Biology 10:325–327, 2005.

 

Mutschler J, Koopmann A, Grosshans M, Hermann D, Mann K, Kiefer F: Case Report:  Dextromethorphan Withdrawal and Dependence Syndrome. Deutsches Ärzteblatt International  107(30):537–540, 2010.

 

Pharmaca Fennica 2018.

 

Romanelli F, Smith KM: Review: Dextromethorphan abuse: Clinical effects and management. Journal of the American Pharmacists Association 49(2): e20–e27, 2009.

 

Ruuskanen O, Korppi M: Lasten yskänlääkkeiden myynti pitää lopettaa. Aikakauskirja Duodecim 124(15):1689–90, 2008.

 

Schwartz RH: Adolescent Abuse of Dextromethorphan. Clinical Pediatrics 44: 565–568, 2005.

 

Spangler DC, Loyd CM, Skor EE: Dextromethorphan: a case study on addressing abuse of a safe and effective drug. Spangler et al. Substance Abuse Treatment, Prevention, and Policy (2016) 11:22.

 

Terveysportti.fi: Lääkeinteraktiot ja -haitat –tietokanta (haettu internetistä 27.3.2019).

 

The Vaults of Erowid: DXM. Viimeksi muokattu 22.9.2010. Haettu internetistä 27.3.2019 osoitteesta: http://www.erowid.org/chemicals/dxm/

 

Ziaee V, Hamed EA, Hoshmand A, Amini H, Kabriaeizadeh A, Saman K: Short communication: Side effects of dextromethorphan abuse, a case series. Addictive Behaviors 30:1607–1613, 2005.