Olet täällä

C-hepatiitti ja suojautuminen

Julkaistu 25.1.2017

C-hepatiitti on viruksen aiheuttama maksatulehdus. Suomessa sen saa vuosittain noin 1200 ihmistä. Suurinta riskiryhmää ovat huumeita pistämällä käyttävät henkilöt, joilla tartuntoja esiintyy noin 80 prosentilla. Vaikka neljäsosa paranee C-hepatiitista itsestään, jää suurin osa viruksen kantajaksi eli heillä virus kroonistuu.

Oireet

Tartunnan saanut on usein tietämätön tartunnastaan, sillä C-hepatiitti on yleensä oireeton. Mikäli oireita esiintyy, voivat ne lievinä sekoittua flunssaan. Akuutin vaiheen oireita ovat ruokahaluttomuus, väsymys, kuumeilu, nivel- ja lihaskivut sekä ihon ja silmänvalkuaisten keltaisuus.

Edetessään C-hepatiitti voi vaurioittaa maksaa aiheuttaen maksakirroosia ja maksasolusyöpää. Suomessa todetaan vuosittain noin 2500 maksakirroosia, jonka aiheuttajana on C-hepatiitti. Eteneminen maksavaurioon asti tapahtuu hitaasti noin 10–20 vuodessa.

Toteaminen ja hoito

C-hepatiitti voidaan todentaa verikokeella luotettavasti vasta kuuden kuukauden kuluttua tartunnasta. Verestä todetut vasta-aineet kertovat siitä onko virus joskus käynyt elimistössä. Ne eivät kuitenkaan kerro mahdollisesta kantajuudesta. Kantajuuden selvittämiseksi tarvitaan toinen verikoe, jota kutsutaan PCR-testiksi. Positiivisen vasta-ainetestin jälkeen tulisikin aina hakeutua tarkempiin tutkimuksiin mahdollisen kantajuuden selvittämiseksi.

C-hepatiittiin on tehokkaita lääkkeitä. Lääkkeet annostellaan joko ihon alle laitettavilla pistoksilla (interferonihoito) tai suun kautta otettavilla tableteilla (uudet virusspesifiset lääkkeet). Lääkityksen valintaan vaikuttavat monet seikat kuten perussairaudet, päihteiden käyttö ja muu lääkitys. Hoito tapahtuu erikoissairaanhoidossa, jonne saa lähetteen terveysasemalta.

Tartuntatavat

C-hepatiitti tarttuu pääosin veren välityksellä

  • yhteisistä neuloista, ruiskuista ja muista huumeiden ja dopingaineiden valmistamiseen ja pis-tämiseen käytettävistä välineistä,
  • epähygieenisissä olosuhteissa otetuista tatuoinneista, lävistyksistä ja akupunktiosta,
  • ulkomailla terveydenhuollossa saaduista verivalmisteista,
  • äidistä lapseen synnytyksen tai imetyksen aikana ja
  • suojaamattomassa seksissä tartunnan saaneen kanssa.

Tartunnan voi saada myös parranajoteristä, hammasharjoista tai muista hygieniavälineistä. C-hepatiitti ei tartu tavanomaisessa päivittäisessä kanssakäymisessä.

Näin suojaudut

Jos käytät huumeita, pyri pistämistä turvallisempiin käyttötapoihin kuten nuuskaamiseen tai polttamiseen. Jos käytät huumeita pistämällä, käytä aina omia käyttövälineitä. Älä tee verivalaa. Jos otat tatuoinnin tai lävistyksen huolehdi siitä, että ne tehdään steriilisti. Satunnaisissa seksisuhteissa käytä aina kondomia.

Testauspaikat

Muuta erityistä

C-hepatiitista tunnetaan useita eri genotyyppejä, joista voi saada päällekkäistartunnan. Tartunnan voi saada parantumisen jälkeen samastakin genotyypistä uudelleen eli C-hepatiitille ei tule immuuniksi. C-hepatiittia vastaan ei ole rokotetta.

Mervi Holm
Projektikoordinaattori, A-klinikkasäätiö
 

 

C-hepatiitti Suomessa: Kansallisen keskustelun kautta kohti aktiivista ennaltaehkäisyä ja tasa-arvoista hoitoa (2015)

C-hepatiitin tietosivusto: seonveressa.fi

Hepatiitti C: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Munuais- ja maksaliitto

Suomen C-hepatiittistrategia 2017-2019: Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2016:63

Oliko tämä artikkeli hyödyllinen?
Ääniä annettu: 282 - Keskiarvo: 3

Jaa

Facebook Twitter Google+ Delicious Google bookmarks