Olet täällä

Tutkimuskemikaalit

Julkaistu 20.12.2010

Tutkimuskemikaali, design-huume vai muuntohuume?

Kirjallisuudessa tutkimuskemikaaleista (RC, research chemical) käytetään joissain yhteyksissä nimityksiä design-huume tai muuntohuumeet. Nimet viittaavat siihen, että niissä aineen rakennetta tai käyttötapaa on jollain tapaa muutettu verrattuna aikaisempaan. Nykyisin suositaan sanaa muuntohuume.

Tämän artikkelin mukaan:

  1. Tutkimuskemikaalit ovat laaja-alainen ryhmä erilaisia synteettisiä molekyylejä, joista osaa voidaan käyttää päihdyttävään tarkoitukseen. Tutkimuskemikaalien ensisijainen käyttötarkoitus on voinut olla täysin laillinen: esimerkiksi uuden lääkeainemolekyylin kehittely (Daisy eli 2-difenyylimetyylipiperidiini) tai tieteellisen tutkimuksen apuaine eläinkokeissa (Bromo-Dragonfly). Jossain vaiheessa molekyylin soveltuvuus päihteeksi on selvinnyt, ja sitä on alettu väärinkäyttää. Tutkimuskemikaalit voivat olla myös muuntohuumeiden valmistamiseen käytettyjä aineita. Tutkimuskemikaaleina voitaisiin pitää mitä tahansa molekyyliä – olipa sillä vaikutusta ihmisiin tai ei – jota on käytetty (tieteellisen) tutkimuksen tekemiseen.
  2. On myös päihtymistarkoituksiin suunniteltuja molekyylejä, jotka eivät kuulu huumausainelainsäädännön piirin. Tästä johtuen muuntohuumeiden valmistamisesta ja myynnistä saatavat tuomiot ovat lievempiä, mikä toimii kannustimena rikolliselle toiminnalle. Useat muuntohuumeet ovat kuitenkin todellisuudessa tutkimuskemikaaleja, sillä niitä ei ole alun perin suunniteltu huumausainelainsäädännön kiertämistä varten (esimerkiksi Bromo-Dragonfly). Suomessa sekä tutkimuskemikaalien että todellisten muuntohuumeiden tilaamista Internetistä voidaan pitää laittomana, sillä Tulli ja FIMEA tulkitsevat yhdisteet lääkkeiksi (vaikka tavallaan tutkimuskemikaalit kuuluvat kemikaalilainsäädännön piiriin).
  3. Mikäli tutkimuskemikaali lisätään huumausainelainsäädännön piiriin kuuluvaksi, tulisi yhdisteestä käyttää nimitystä muuntohuume. Esimerkiksi MDPV (metyleenidioksipyrovaleroni) lisättiin huumausainelistalle kesällä 2010.

Vaikutukset ja haittavaikutukset

Päihdekäytössä käytettävät tutkimuskemikaalit voivat olla luonteeltaan mitä tahansa: esimerkiksi hallusinaatioita aiheuttavia, elintoimintoja lamaavia tai piristeitä. Tämän takia mitään yksittäistä vaikutusmekanismia ei tutkimuskemikaaleille voida määritellä. Mikäli molekyyli pohjautuu kemialliselta rakenteeltaan johonkin tunnettuun yhdisteeseen, voidaan varovaisesti arvioida sillä olevan jossain määrin samankaltaisia vaikutuksia – myös haittavaikutuksien osalta. Annostus voi kuitenkin olla dramaattisesti erilainen, kuten myös vaikutusaika. Yhdisteisiin ja niiden päihdekäyttöön liittyvää luotettavaa tietoa on tarjolla hyvin vähän. Yleisellä tasolla voikaan olettaa, että tutkimuskemikaalien vaikutusmekanismiin tai myrkyllisyyteen liittyvät tiedot ovat hyvin puutteelliset. Mikäli yhdistettä on aikoinaan virallisesti tutkittu esimerkiksi lääkekäyttöön, laadukkaita tutkimuksia aineen lyhytaikaisista ja mahdollisesti myös pitkäaikaisista vaikutuksista saattaa olla olemassa.

Käyttöön liittyvät riskit

Tietyn tutkimuskemikaalin käyttäjiä saattaa olla maailmassa vain muutamia kourallisia: vaikka yhdisteen käytöstä ei heille olisikaan aiheutunut minkäänlaisia haittoja, todellisuudessa yhdiste voi olla suurelle osalle – tai vain pienelle erityisryhmälle – erittäin vaarallinen. Taustalla voi olla esimerkiksi eroavaisuudet tutkimuskemikaalin hajoamisnopeudessa elimistössä. Oman riskinsä muodostavat yhdisteen mahdolliset pitoisuusvaihtelut eri valmistuserien tai valmistajien kesken, sekä epäpuhtaudet valmistusprosessissa. Laittomilla markkinoilla kaupiteltu yhdiste voi myös osoittautua aivan joksikin muuksi: yhdiste voi olla vahingossa nimetty väärin. Toisaalta, viranomaisia pyritään harhauttamaan nimeämällä yhdiste tarkoituksella väärin tai jättämällä kertomatta aineen lisääminen (mm. niin sanotut Spice-valmisteet).

Periaatteessa yksikin käyttökerta voi aiheuttaa pitkäkestoisia haittavaikutuksia. Toisaalta niiden syntyminen saattaa vaatia toistuvia käyttökertoja lyhyen ajan sisällä. Yhdiste voi myös kumuloitua elimistöön pitkän ajan kuluessa, ja täten aiheuttaa haitat viiveellä. Toleranssin kasvaminen on mahdollista, kuten myös fyysisen riippuvuuden syntyminen. Erityisen vaarallista on käyttää tutkimuskemikaaleja suonensisäisesti (mm. yliannostusriski, allergiset reaktiot, epäpuhtaudet). Yhteisvaikutuksia lääkkeiden tai muiden päihteiden tai tutkimuskemikaalien kanssa ei luonnollisestikaan tunneta tarkasti. Lukuisten epävarmuustekijöiden johdosta tutkimuskemikaalien päihdekäyttö on itsensä altistamista lukuisille ja tuntemattomille vaaroille. Oman turvallisuuden vuoksi yhdisteitä ei tulisi edes kokeilla. Mikäli yhdistettä kuitenkin aikoo kokeilla, haittojen vähentämiseksi on erittäin tärkeää käyttää huomattavasti ”suositeltua” pienempää annosta – vaikka yhdiste olisi ”entuudestaan tuttu”. Uuden yhdisteen ominaisuudet tulisi myös selvittää mahdollisimman hyvin useista eri luotettavista lähteestä.

Saatavuus

Yksittäisten tutkimuskemikaalien päihdekäyttö on usein ohimenevä muoti-ilmiö. Kun uuden yhdisteen sopivuus päihdekäyttöön keksitään, siitä keskustellaan aktiivisesti esimerkiksi Internetin keskustelupalstoilla. Kokeilunhaluisimmat tilaavat yhdistettä Internetin kautta, ja yhdisteen yleinen saatavuus saattaa kasvaa hetkellisesti esimerkiksi katukaupassa. Aikanaan keskustelu laantuu hiljalleen ja käyttö vähenee, kunnes uusi yhdiste keksitään ja kierre alkaa alusta. Jokin tietty yhdiste saattaa kasvattaa uudelleen suosiota muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen (Bromo-Dragonfly). Yhdisteen luokitteleminen huumausaineeksi hillitsee omalta osaltaan yhdisteellä käytävää kauppaa. Tullin mukaan tutkimuskemikaalien päihdekäyttö on kasvava ilmiö.

Ulkomailla yhdisteitä valmistavat tehtaat tai niitä kauppaavat sivustot saattavat sinällään olla täysin laillisia – saattaahan kyseessä olla tutkimuskemikaali, jota edelleenkin käytetään tieteellisiin tutkimuksiin. Vastuulliset valmistajat ja jälleenmyyjät pyrkivät varmistamaan ostajan (mm. yliopisto, lääketehdas) olevan oikeutettu käyttämään kyseisiä yhdisteitä ennen tavaran lähettämistä, etenkin jos yhdisteellä tiedetään olevan väärinkäyttöpotentiaalia. Markkinoilla toimii kuitenkin lukuisia harmaalla alueella toimivia jälleenmyyjiä, jotka tietävät vastaanottajien todennäköisesti käyttävän yhdisteitä päihdetarkoituksiin. Toki tutkimuskemikaaleja voidaan valmistaa ja jälleenmyydä myös täysin laittomissa laboratorioissa järjestäytyneen rikollisuuden toimesta.

Veli-Matti Surakka
proviisori

 

www.erowid.org

www.paihdelinkki.fi

www.tulli.fi

Tacke, Ulrich. Itä-Suomen yliopisto. Kirjallinen tiedonanto 17.12.2010.

Eräät päihteisiin liittyvät keskustelupalstat.

Oliko tämä artikkeli hyödyllinen?
Ääniä annettu: 1132 - Keskiarvo: 3

Jaa

Facebook Twitter Google+ Delicious Google bookmarks