Olet täällä

Amfetamiini, metamfetamiini sekä muut piristeet

Julkaistu 20.12.2005. Päivitetty 1.9.2009

Amfetamiini 

Amfetamiini ja sen johdannaiset, metamfetamiini ja dekstroamfetamiini, vaikuttavat keskushermostoa kiihottavasti. Amfetamiini esiteltiin julkisuudessa ensimmäisen kerran 1930-luvulla uutena lääkkeenä nenän vaikeaan tukkoisuuteen. Toisen maailmansodan aikana sitä annettiin sotilaille hälytysvalmiutta tehostamaan. 1950- ja 60-luvuilla amfetamiinia käytettiin piristeenä sekä masennuksen ja ylipainon hoitoon. Se luokiteltiin Suomessa huumausaineeksi vuonna 1968. Katukaupassa amfetamiinia myydään tabletteina, kapseleina, jauheena, liuoksena ja kiteinä. Väri vaihtelee kellertävän vaaleasta keltaiseen. Sitä voidaan nuuskata, polttaa, käyttää suonensisäisesti sekä suun kautta tabletteina tai kapseleina.

Amfetamiinin, kuten kaikkien päihdyttävien aineiden vaikutukset käyttäjälleen riippuvat siitä, millaisessa mielentilassa ja seurassa ainetta käytetään. Myös se, käytetäänkö ainetta yhdessä muiden päihteiden kanssa ja se, onko käyttäjä ensikertalainen vai kokenut käyttäjä, muokkaavat päihteen vaikutusta. Amfetamiinin välittömiä psyykkisiä vaikutuksia ovat hyvänolon ja energisyyden tunne. Annosta suurennettaessa käyttäjästä tulee puhelias ja levoton. Hän voi tuntea itsenä voimakkaaksi ja ylivertaiseksi. Monet käyttäytyvät aggressiivisesti tai vihamielisesti. Amfetamiini vaikuttaa keskushermoston lisäksi sydämeen, keuhkoihin ja muihin elimiin. Jo suhteellisen pienillä annoksilla ruokahalu vähenee, hengitys ja sydämen lyöntitiheys nopeutuvat, verenpaine kohoaa ja pupillit laajenevat. Suuremmat annokset aiheuttavat kuumeilua, hikoilua, päänsärkyä, näön hämärtymistä ja huimausta. Erittäin suurten annoksien vaikutuksia ovat sydämen rytmihäiriöt, kouristukset ja koordinaatiokyvyn menetys. Tällöin puhutaan amfetamiinimyrkytyksestä. Amfetamiinin käytöstä johtuvien kuolemien syitä ovat aivoverenvuoto, sydänhalvaus ja korkea kuume.

Koska amfetamiini vähentää ruokahalua, voi jatkuvan käytön seurauksena olla vajaaravitsemus ja sen myötä vastustuskyvyn heikkeneminen. Amfetamiinia jatkuvasti käyttävä voi olla arvaamaton ja väkivaltaltainen. Käytös johtuu huumeen aiheuttamista harhoista: käyttäjä kokee, että muut ihmiset uhkaavat tai vainoavat häntä. Pitkäaikaiskäyttäjillä on todettu ns. amfetamiinipsykoosia, joka oireiltaan muistuttaa paranoidia skitsofreniaa. Psykoosin oireet katoavat yleensä muutamassa päivässä tai viikossa käytön lopettamisen jälkeen. Suonensisäisesti käytettynä likaiset neulat ja epähygieeniset pistämistavat voivat vaurioittaa elimistöä ja aiheuttaa tulehduksia. Henkilöllä, joka käyttää yhteisneuloja, on riski sairastua virustauteihin, esimerkiksi AIDSiin ja B- tai C-hepatiittiin. Lisäksi amfetamiinituotteet sisältävät usein aineita, jotka liukenevat huonosti veteen, ja seurauksena voi olla hiusverisuonten tukkeutuminen ja verisuonten seinämien heikentyminen. Riskinä tällöin on mm. munuaisten vaurioituminen ja sydänkohtaus.

Amfetamiinin jatkuva käyttö lisää sietokykyä, jolloin käyttäjä tarvitsee suurempia annoksia saadakseen aineesta saman vaikutuksen. Sietokyky ei kuitenkaan kehity kaikkiin vaikutuksiin samalla tavoin, vaan jotkut vaikutukset saattavat tulla aiempaa pienemmillä annoksilla. Säännöllinen pitkäaikaiskäyttö voi johtaa psyykkiseen riippuvuuteen. Amfetamiinin vieroitusoireita ovat väsymys, pitkä, mutta häiriintynyt uni, voimakas nälkä, ärtyisyys ja masentuneisuus sekä väkivaltaisuuden puuskat.

Metamfetamiini

Metamfetamiini on amfetamiinin sukulaisaine, jota syntetisoidaan usein pienissä salalaboratorioissa lähellä käyttäjäkuntaa tai laajassa mittakaavassa mm. Kaukoidässä. Viime vuosien aikana aineen käyttö on kasvanut erityisesti Yhdysvalloissa ja Australiassa. EU:n alueella käytössä oleva aine on suurilta osin peräisin Tsekin tasavallasta, jossa myös käyttö on voimakkaasti lisääntynyt. Suomessa metamfetamiini ei ilmeisesti vielä ole kovin laajassa käytössä, mutta tulevaisuudessa aineen salakuljetus Suomeen, tai sen valmistus paikanpäällä, voi lisääntyä.

Ainetta myydään laittomasti valkoisena, vesiliukoisena jauheena, kiteinä (”ice”) tai tabletteina (kuten ekstaasia). Metamfetamiinin käyttö tapahtuu syömällä, nuuskaamalla, polttamalla tai suonensisäisesti. Erityisesti viimeksi mainitut käyttötavat johtavat nopeasti riippuvuuteen, koska aikaansaadut neurokemialliset (dopamiinin ja noradrenaliinin vapauttaminen synapsirakoon) ja päihdyttävät vaikutukset ovat voimakkaat. Aine aiheuttaa amfetamiinin tavoin verenpaineen nousua, sydämen tykytyksiä, levottomuutta, energisyyden tunnetta ja unettomuutta, mutta sen teho on suurempi. Metamfetamiini johtaa myös herkästi sekavuuteen, impulsiiviseen käytökseen, väkivaltaisuuteen sekä harhaluuloisuuteen ja harha-aistimuksiin. Psykoosioireet voivat olla samantyyppiset kuin ns. paranoidisessa skitsofreniassa. Aineen puoliintumisaika plasmassa on noin 9 tuntia ja osa aineesta hajoaa amfetamiiniksi.

Metamfetamiinin säännöllinen käyttö johtaa riippuvuuteen. Usein ainetta käytetään amfetamiinin tavoin muutaman päivän jaksoina, minkä jälkeen yliaktiivisuus, unettomuus tai muut oireet pakottavat käytön keskeyttämiseen. Tästä seuraavat vieroitusoireet muistuttavat amfetamiinivieroitusta (ahdistusta, masennusta, lisääntynyt unen tarve yms.). Pitkäaikaiskäytön jälkeen on osoitettu neurokemiallisia ja neuroanatomisia muutoksia ja riippuvuuden yhteydessä on kuvattu muistivaikeuksia, vaikeuksia ongelmanratkaisuissa ja kielellisissä suorituksissa. Metamfetamiinin suonensisäiseen käyttöön liittyy samat riskit (hepatiitti, HIV/AIDS), kuin muiden huumeiden pistoskäyttöön. Metamfetamiinin aiheuttama alentunut harkintakyky ja impulsiivisuus voi lisätä tapaturma-alttiutta ja seksitautien riskiä.

VTM Sanna Sairanen

Päivittänyt:
LKT Ulrich Tacke
Farmakologian dosentti, Kuopion yliopisto

Päihteet ja aivot -animaatiossa kerrotaan kuinka eri päihteet vaikuttavat aivojen välittäjäaineiden kautta käyttäjän tuntemuksiin ja toimintaan.

Oliko tämä artikkeli hyödyllinen?
Sinä annoit 2 tähteä. Ääniä annettu: 1210 - Keskiarvo: 2

Jaa

Facebook Twitter Google+ Delicious Google bookmarks