Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

Korvikealkoholien käyttö

Päivitetty 24.4.2020

Alkoholijuomien kokonaiskulutusta laskettaessa tilastoituun kulutukseen lisätään tilastoimaton alkoholin kulutus. Se koostuu itse valmistetuista, matkustajien maahan tuomista ja salakuljetetuista alkoholijuomista sekä alkoholijuomien korvikkeista. Korvikealkoholien tarkka määrittely on vaikeaa. Korvikkeet voivat olla muuhun kuin nautintokäyttöön tarkoitettuja alkoholivalmisteita, joita kuitenkin juodaan. Niillä voi olla samanlaisia vaikutuksia kuin nautittaviksi tarkoitetuilla alkoholijuomilla. Tällaisten tuotteiden kirjo on laaja, koska niiden kemialliset ominaisuudet poikkeavat toisistaan. Yhteistä näille tuotteille on, että valtiovalta pyrkii ehkäisemään niiden juomista.

Korvikealkoholien toisessa ääripäässä on lääkinnällisiin tarkoituksiin valmistettu puhdistettu väkiviina, josta nestettä lisäämällä saadaan viinaan verrattavissa oleva juoma. Toisessa ääripäässä korvikealkoholeihin kuuluvat monet alkoholia sisältävät lääkkeet, suu- ja ihovedet. Lisäksi näihin kuuluvat sellaiset denaturoidut puhdistustarkoituksiin valmistetut alkoholia sisältävät tuotteet tai autotarvikkeet, joiden juominen saattaa viedä välittömästi hengen. Korvikkeet voivat olla myös alkoholijuomien korvikkeiksi valmistettuja tuotteita. Niillä voi olla nimellisesti jokin muu käyttötarkoitus, mutta niiden väri, maku ja pakkaus kielivät, että ne soveltuvat hyvin päihtymistarkoitukseen. Usein näiden tuotteiden suurin terveydellisin riski on varsinaisten alkoholijuomien lailla niiden sisältämä etyylialkoholi.

Korvikkeina käytetyt aineet vaihtelevat ajallisesti ja paikallisesti. Yhtenä syynä tähän on viranomaisten pyrkimys estää niiden käyttöä alkoholijuomien korvikkeina. Tällöin tuotteen nousu suosituksi korvikealkoholiksi johtaa sellaisiin vastatoimiin, jotka vaikeuttavat huomattavasti sen saatavuutta tai lopettavat sen myynnin kokonaan.

Korvikealkoholien käytön laajuuden selvittäminen on pulmallista, koska korvikkeiden käyttöä pidetään sosiaalisesti häpeällisenä ja osoituksena niiden käyttäjien jonkinasteisesta alkoholisoitumisesta. Näin ollen niiden käyttöä salaillaan eikä sitä myönnetä haastattelu- tai kyselytutkimuksissa. Lisäksi korvikkeita käyttävä väestönosa on yleensä suhteellisen pieni ja vaikeasti tavoitettavissa. Esimerkiksi vuoden 1984 juomatapatutkimuksessa yksikään haastatelluista ei myöntänyt käyttäneensä korvikkeita viimeksi kuluneen vuoden aikana. Samana vuonna tehdyistä noin 200 000 säilöönotosta 554 tapauksessa eli vajaassa 0.3 prosentissa päihdyttävänä aineena oli ollut denaturoitu sprii, hajuvedet, apteekkilääkkeet tai jokin muu vastaava aine. Saman vuoden marraskuussa Alkon alkoholin valmistuksen ja käytön valvontaosasto arvioi suurimpien kaupunkien sosiaaliviranomaisilta keräämisensä tietojen perusteella, että vakinaisten tai satunnaisten korvikealkoholistien määrä oli 419. Suurimmissa kaupungeissa asui tuolloin noin kolmasosa Suomen väestöstä.

Tiedonkeruuseen liittyvistä pulmista huolimatta voidaan todeta, että korvikealkoholien osuus alkoholin kokonaiskulutuksesta on tällä hetkellä pienempi kuin mitä se oli 50 vuotta tai 30 vuotta sitten. Korvikealkoholien käytön vähenemisestä kertovat muun muassa päihdetapauslaskennat. Niiden mukaan noin yhdeksän prosenttia sosiaali- ja terveydenhuollon päihdepalvelujen käyttäjistä oli vuonna 1991 juonut korvikkeita enemmän tai vähemmän satunnaisesti. Vuonna 2003 vastaava osuus oli kuusi prosenttia. Vähenevä kehitys ei kuitenkaan ole ollut aivan suoraviivaista. Esimerkiksi 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa T-spriin päihdekäyttö oli niin laajaa, että joka kymmenes juopumuksen vuoksi säilöön otettu oli käyttänyt korvikealkoholeja.

Viranomaiset ovat puuttuneet T-spriin, muiden puhdistusaineiden, autotarvikkeiden ja lääkkeiden päihdekäyttöön. Myös lääkäreiden oikeutta hankkia halpaa puhdistettua väkiviinaa on rajoitettu. Korvikealkoholien käytön vähenemistä selittävät viranomaisten korvikkeiden vastainen toiminta, elintason nousu ja alkoholin saatavuuden paraneminen. Myös alkoholiveron alennus vuonna 2004 on tehnyt laillisesta alkoholista kilpailukykyisemmän korvikealkoholeihin verrattuna.

Korvikealkoholien käyttäjät ovat pääsääntöisesti vanhempia miehiä. Tuotevalvontakeskuksen vuosina 1997–2000 tekemä kartoitus korvikealkoholien käytöstä ei viitannut käytön lisääntymiseen. Tässä kartoituksessa oli mukana myös salakuljetettu itäpirtu, joka näytti nousseen korvikkeiden ohi alkoholistien juomana. Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2002 tekemän kartoituksen mukaan varsinaisina korvikkeina olivat etupäässä huoltoasemilla myytävät eri alkoholeja sisältävät autokemikaalit.

Vuonna 2002 tehdyn kartoituksen mukaan vaarallisten kemikaalien käyttö korvikkeina ei ollut hävinnyt Suomesta. Kartoituksen mukaan korvikkeiden käyttäjät tiesivät niiden vaarallisuudesta. Koska korvikkeita käytetään ennen muuta päihtyneenä, niiden vaarallisuudella ei juomistilanteessa näytä olevan käyttäjälle kovin suurta merkitystä. Tuotteen halpa hinta ja helppo saatavuus ovatkin merkityksellisempiä tekijöitä kuin niiden vaarallisuus silloin, kun tavoitteena on päihtyminen. On mahdollista, että korvikealkoholien käyttö voi Suomessakin nousta, jos niiden myynnin kontrolloinnista ja käytön valvonnasta luovuttaisiin tai sitä vähennettäisiin.

Suomen liityttyä EU:n jäseneksi vuonna 1995 EU ei myöntänyt Suomelle poikkeuslupaa metanolin vähittäismyynnin kieltämiselle ja metanolia sisältävät lasinpesunesteet tulivat markkinoille. Aiemmin lasinpesunesteet olivat sisältäneet denaturoitua alkoholia. Jäsenyyden jälkeen kuolleisuus metanolimyrkytyksiin kymmenkertaistui. 2000-luvun alussa kuolemia oli vuosittain keskimäärin lähes 40. Kuolemat johtuvat korvikealkoholikäytöstä mutta mukana on myös itsemurhia. Vuonna 2011 myyntiehtoja tiukennettiin ja mm. metanolia piti alkaa säilyttämään lukitussa tilassa. Tämän seurauksena metanolikuolemien määrä laski kolmannekseen. Vuonna 2019 Suomessa tuli voimaan metanolin pitoisuusrajoitus, joka laskee metanolipitoisuuden niin alhaiseksi, että lasinpesunesteen juominen ei todennäköisesti johda kuolemaan.

Esa Österberg
erikoistutkija, THL

Päivittänyt:
Janne Nahkuri
A-klinikkasäätiö

Ensimmäinen päivitys 24.9.2009
Alkuperäinen julkaisu 24.01.2008

Lähteet

Kartoitus alkoholikorvikkeiden käytöstä Suomessa vuonna 2002. Sosiaali- ja terveysministeriö 2003. Lähde saatavilla sähköisesti.

Viranomaiskeinot tehoavat: metanolikuolemat kääntyivät laskuun 2010-luvulla. Tukes 14.11.2017. Lähde saatavilla sähköisesti.