Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

Humala ja krapula

Julkaistu 8.7.2016

Suomalaista alkoholin käyttöä leimaa näkyvimmin humalahakuisuus. Humala on käytännössä tila, jossa aivot lamaantuvat alkoholin käytön seurauksena ja siihen vaikuttaa ensisijaisesti käytetty alkoholimäärä.

Sama alkoholimäärä vaikuttaa ihmisiin yksilöllisesti, humalan voimakkuuden taustalla ovat mm. ikä ja sukupuoli, alkoholin sietokyky (toleranssi) ja synnynnäinen herkkyys alkoholin vaikutuksille. Tilannesidonnaisesti humalaan vaikuttavat esim. ravitsemustila, paasto, lääkekuurit tai säännöllinen lääkitys, hormonaalinen toiminta, stressi ja unen puute. Humalahakuisen käytön riskiä lisää nousuhumalassa koettu mielihyvä esimerkiksi sosiaalisissa tilanteissa. Humalatilaa ja alkoholin vaikutusta ei voi kumota.

Humalaan liittyy erityisiä riskejä tapaturmien ja väkivallan osalta sosiaalisista haitoista puhumattakaan. Hormonaalisista tekijöistä miessukuhormoni kytketään yhdeksi aggressiivisuutta lisääväksi tekijäksi. Perusterveellä työikäisellä henkilöllä 0.5 promillea lisää onnettomuusriskiä 3-5 kertaisesti.

Elimistön alkoholipitoisuuden kohoamisessa on sukupuoleen ja ikään liittyviä eroja. Naisella ja vanhuksella alkoholipitoisuus kohoaa korkeammaksi kehon vesiosuuden ollessa pienempi kuin miehellä, vanhuksella tilanteeseen vaikuttaa myös hermostoon liittyvät muutokset. Nuorella aikuisella puolestaan elimistön kestokyky on yleensä hyvä ja tämä lisää riskiä humalahakuiseen juomiseen sekä opeteltuun humalahakuiseen alkoholin käyttöön. Lapsilla puolestaan jo pienikin annos alkoholia saattaa aiheuttaa vakavan myrkytystilan.

Krapula on käytännössä oireiltaan vieroitustila jossa hermoston toimintaa on häiritty (yliärtynyt tila) alkoholilla lamaamisella, tilanteeseen liittyy elimistön kuivuminen sekä verensokerin lasku. Alkoholin poistuessa elimistössä hermosto pyrkii palautumaan normitilaansa ja tästä aiheutuu erilaisia oireita, kuten päänsärky, pahoinvointi, vapina, sydämentykytys ja mielialan lasku. Huonovointisuutta saattaa lisätä muut tekijät, kuten valvominen ja ”morkkis”. Tavallisimmin krapula aiheuttaa ihmisessä tilan jossa hän päättää välttää alkoholin käyttöä (ei enää koskaan).

Mikäli krapulaa ”lievitetään” alkoholilla on kyseessä riippuvuusvihje, usein toistuessaan tämä voi johtaa jopa alkoholismiin. Normaalisti krapulaoireista toipuu lepäämisellä sekä voinnin salliessa ravitsemuksella ja alkoholittomia nesteitä nauttimalla (vesi, sokeroidut mehut). Saunomista ja runsaasti verensokeria kuluttavaa liikuntaa kehotetaan useissa artikkeleissa välttämään.

Alkoholia käytettäessä olisikin muistettava ottaa opiksi huonoista kokemuksesta ja pohtia omaa käyttötapaa, alkoholimääriä sekä vaihtoehtoisia toimintamalleja sosiaalisissa tilanteissa.

Petri Kylmänen
Sairaanhoitaja YAMK, päihdehoidon koordinaattori
Psykiatrian ja päihdehuollon erityispalvelut, Helsingin kaupunki

Lähteet

Alkoholiongelmaisen Käypä hoito -suositus

Sairaanhoitajan käsikirja