Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

Perheväkivalta

Päivitetty 29.12.2021

Perheväkivallalla tarkoitetaan perheen sisäistä väkivaltaa, joka voi kohdistua kehen tahansa perheenjäseneen. Perheväkivaltaan kuuluu avo- tai aviopuolisoiden keskinäinen väkivalta, vanhempien tai heihin verrattavien aikuisten lapsiinsa kohdistama väkivalta, sisarusten toisiinsa kohdistama väkivalta ja lasten vanhempiinsa kohdistama väkivalta.

Suomessa kaikki perheen sisäinen väkivalta on kriminalisoitu ja virallisen syytteen alainen rikos. Tämä tarkoittaa sitä, että väkivallan tullessa poliisin tietoon se tutkitaan ja saatetaan syyttäjälle syyteharkintaan ja mahdollista rikossyytettä varten riippumatta siitä, haluaisiko väkivallan kohde itse nostaa asiasta syytettä.

Perheväkivalta on henkistä, fyysistä, seksuaalista, taloudellista tai kunniaan liittyvää väkivaltaa, tai laiminlyöntiä. Fyysinen väkivalta itsessään on aina samalla myös henkistä väkivaltaa, se loukkaa ja alistaa kohdettaan. Muita henkisen väkivallan muotoja on periaatteessa rajattomasti. Sekä lapseen että puolisoon kohdistuvana näitä voivat olla vähättely (ulkonäön, seksuaalisuuden, ymmärryksen tai muun ominaisuuden pilkkaaminen) ja pelottelu ja uhkailu (esim. väkivallalla). Puolisoiden välillä henkistä väkivaltaa voi olla esimerkiksi toisen eristäminen ystävistä, sukulaisista ja harrastuksista ja muu kontrollointi, lapsiin kohdistuvat uhkailut tai uhkaus katkaista toisen vanhemman yhteys yhteisiin lapsiin (esim. aiheettomilla pahoinpitely- tai insestisyytöksillä). Niin ikään henkinen väkivalta voi kohdistua sijaiskohteisiin (huonekalujen paiskominen, lemmikkieläinten uhkailu tai vahingoittaminen). Toista voidaan uhkailla suoraan tai välillisesti (esim. itsemurhalla).

Suomessa perheväkivalta sekä naisiin kohdistuva väkivalta ovat edelleen vakava ongelma. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2020 aikuisiin kohdistuneesta perhe- ja lähisuhdeväkivallasta puolet oli avio- tai avopuolisoiden välistä. Aikuisista uhreista 75,2 prosenttia oli naisia ja kaikista epäillyistä 78,1 prosenttia oli miehiä. Kaikista uhreista alaikäisiä oli 21,3 prosenttia. Alaikäisten uhrien osuus on noussut vuoden 2009 noin 18 prosentista vuoden 2019 vajaaseen 25 prosenttiin. Vuonna 2020 osuus laski 21,3 prosenttiin. Kaikki väkivalta ei kuitenkaan tule viranomaisten tietoon.

Runsas alkoholin käyttö lisää lähisuhdeväkivallan riskiä ja vaikuttaa väkivallan uusiutumiseen, vakavuuteen ja seurauksiin. Tekijän päihtymys lisää riskiä enemmän kuin uhrin päihtymys. Alkoholisidonnaiseen väkivaltaan vaikuttavat yksilöllisten fysiologisten vaikutusten lisäksi myös esimerkiksi henkilön persoonallisuuden piirteet, taustatekijät ja kokemukset sekä tilannetekijät. Päihtyneenä olemista voidaan käyttää myös tekosyynä väkivaltaan, tai sillä voidaan kieltää oma vastuu väkivallasta tai sen seurauksista.

Väkivaltaa esiintyy myös ilman alkoholinkäyttöä. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että alkoholi lisää väkivallan riskiä huomattavasti. Humalatila ja varsinkin pitkäaikainen alkoholinkäyttö heikentää kykyä havainnoida oikein toisten käyttäytymistä ja puheita, lisää alttiutta loukkaantua vähäpätöisistä asioista ja hämärtää suhteellisuudentajua. Kaikki nämä tekijät lisäävät läheisiin kohdistuvien väkivallantekojen riskiä humalaisten riidoissa.

Lapsiin kohdistuva perheväkivalta

Kaikki lapsiin kohdistuva väkivalta on ollut Suomessa kiellettyä vuodesta 1984 lähtien, jolloin lasten ruumiillinen kuritus kiellettiin lailla. Laissa lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta (1§) todetaan: ”Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Lapsen itsenäistymistä sekä kasvamista vastuullisuuteen ja aikuisuuteen tulee tukea ja edistää”.

Rangaistuksista säädetään rikoslain pahoinpitelyä koskevissa pykälissä. Pahoinpitelyä on kaikki tahallinen kivun tai vamman aiheuttaminen toiselle. Perheessä lapseen kohdistuvasta väkivallasta puhutaan usein kaltoinkohteluna. Termi pitää sisällään kaikki väkivallan muodot ja viittaa tilanteisiin, joissa väkivalta ilmenee vastuu-, luottamus- tai valtasuhteessa heikommassa asemassa olevaa henkilöä kohtaa. Lapsen kaltoinkohtelu voi ilmetä aktiivisena tekemisenä sekä passiivisena tekemättä jättämisenä.

Lapsiin kohdistuvaa perheväkivallan yleisyyttä on viimeksi laajasti tutkittu vuonna 2013 ilmestyneessä lapsiuhritutkimuksessa, jossa vastaajina olivat 15-16 -vuotiaat nuoret. Lasten kokema perheväkivalta on dramaattisesti vähentynyt vuosien saatossa. Kun elämänsä aikana lievää väkivaltaa oli vuonna 1988 kokenut 72 % ja vakavaa väkivaltaa 8 % vastaajista, vuoden 2008 lapsiuhritutkimuksessa vastaavat luvut olivat 38 % ja 4 %, ja vuoden 2013 lapsiuhritutkimuksessa 21 % ja 3 %. 25 vuodessa lievää väkivaltaa kokeneiden lasten määrä on siis pudonnut reilusti alle kolmasosaan ja vakavaa väkivaltaa kokeiden lasten määrä alle puoleen. Vuoden 2013 jälkeen lasten ja nuorten väkivaltakokemusten esiintyvyyden kartoittaminen siirtyi osaksi THL:n Kouluterveyskyselyä. Vaikka väkivaltaa ei voida käsitellä Kouluterveyskyselyssä yhtä kattavasti ja lapsisensitiivisesti kuin lapsiuhritutkimuksessa, tarjoaa se tärkeää tietoa lasten ja nuorten kokemasta väkivallasta. Vuoden 2021 Kouluterveyskyselyn mukaan etenkin lasten ja nuorten vanhempien taholta kokema henkinen väkivalta on kasvussa. Yläkouluikäisistä tytöistä 42,5 % oli kokenut viimeisen vuoden aikana henkistä väkivaltaa vanhempiensa taholta. Vuonna 2019 vastaava luku oli 37 %. Vuoden 2021 Kouluterveyskyselyssä fyysistä väkivaltaa vanhempiensa taholta viimeisen vuoden aikana kokeneiden lasten ja nuorten määrä oli hienoisessa kasvussa samoin kuin muiden perheenjäsenten fyysistä väkivaltaa kokeneiden lasten ja nuorten määrä. Vuoden 2013 lapsiuhritutkimus osoitti äitien ja isien syyllistyvän lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan suunnilleen yhtä usein. Poikkeuksen tekevät lasten surmat, joissa tekijänä on biologinen äiti noin 80 prosentissa tapauksia ja biologinen isä noin 20 prosentissa tapauksia.

Kaltoinkohtelu on luonteeltaan ylisukupolvista. Lapsena kaltoinkohdelluista vanhemmista 80 % kaltoinkohtelee omia lapsiaan. Ruumiillinen kurittaminen on ollut Suomessa lailla kiellettyä vuodesta 1984, eikä suurin osa suomalaisista hyväksy lapsen ruumiillista kurittamista edes poikkeustapauksissa. Kuritusväkivaltaa käytetään kuitenkin edelleen kasvatuskeinona. Vuonna 2021 tehdyssä Lastensuojelun keskusliiton selvityksessä 44 % vastaajista kertoi käyttäneensä kuritusväkivaltaa joskus jossain muodossa. Yleisimpiä kuritusväkivallan muotoja vuoden 2021 selvityksessä olivat kovakourainen kiinni tarttuminen ja retuuttaminen, tukistaminen, luunappi ja väkivallalla uhkailu.

Perheessä tapahtuva väkivalta on lapsen kokemuksena traumatisoivampaa kuin muu koettu väkivalta. Väkivallan todistajana ja kokijana olo on lapselle yhtä vahingollista. Itseen tai perheenjäseniin kohdistuvan väkivallan pelossa eläminen on vakava riski lapsen kehitykselle. Sen lisäksi, että väkivalta ja sen uhka aiheuttavat riskin tulevaisuudelle, ne aiheuttavat lapselle myös välitöntä kärsimystä.

Lastensuojelulain mukaan kuka tahansa voi ilmoittaa tiedossaan olevasta ilmeisessä lastensuojelun tarpeessa olevasta lapsesta kunnan lastensuojeluun. Väkivallasta voi aina ilmoittaa myös poliisille.

Heikki Sariola
erityisasiantuntija, Lastensuojelun keskusliitto

Päivittänyt 29.12.2021:
Riina Karjalainen, perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön asiantuntija, Ensi- ja turvakotien liitto
Katri Kyllönen, perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön asiantuntija, Ensi- ja turvakotien liitto

Ensimmäinen päivitys 8.9.2015
Alkuperäinen julkaisu 30.6.2006

Apua ja tukea

Nettiturvakoti tarjoaa väkivaltaisesti käyttäytyneille, väkivaltaa kokeneille sekä lapsille ja nuorille oman palvelualueensa. Sisältönä mm. selviytymiskertomuksia, tehtäviä ja muutosprosessien kuvauksia. Palvelussa voi myös kysyä nimettömänä ammattilaiselta. Sivuilta löytyvät myös Apua väkivaltaan chat sekä Lasten ja nuorten chat, joissa voi keskustella nimettömästi väkivaltatyön ammattilaisen kanssa.

 

Naisten Linja on valtakunnallinen, maksuton puhelinlinja. Naisten Linja antaa neuvontaa, ohjausta ja tukea tytöille ja naisille, jotka kokevat väkivaltaa, uhkaa tai pelkoa. Naisten Linjan puhelinnumero on 0800 02400.

 

Nollalinja on auttava puhelin lähisuhdeväkivaltaa tai naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tai niiden uhkaa kokeneille. Väkivaltaa kokeneiden läheiset ja ammattilaiset voivat myös soittaa Nollalinjaan. Nollalinja on maksuton, ympäri vuorokauden auki oleva valtakunnallinen auttava puhelin. Soittaessa ei tarvitse kertoa nimeä ja päivystäjä ei näe puhelunnumeroa. Väkivalta- ja kriisityön ammattilaiset auttavat suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Nollalinja p.080 005 005 (auki 24/7).

 

Jussi-toiminta on tukea miehiltä miehille perheväkivaltakierteen katkaisemiseksi. Työntekijöiltä saa kriisiapua, keskusteluapua, neuvontaa ja ohjausta.

 

Lyömätön Linja on lähisuhde- ja perheväkivaltaan erikoistunut toimintamuoto miehille. Pääkaupunkiseudun ja Kuopion toimipisteiden lisäksi tukea on tarjolla valtakunnallisesti puhelin- ja verkkovälitteisesti.

 

Lasten ja nuorten puhelin ja netti tukee lapsia ja nuoria. Puhelinnumeroon 116 111 voi soittaa maksutta koko maassa.  Puhelimen toisessa päässä on koulutettu vapaaehtoinen päivystäjä, joka on vaitiolovelvollinen. Nuorten nettiin voi kirjoittaa luottamuksellisesti ja nimettömänä.

Lähteet

Alkoholi lähisuhdeväkivallan riskitekijänä (2014). Tiedä ja toimi, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Lähde saatavilla sähköisesti

 

Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset 2013, Lapsiuhritutkimuksen tuloksia. Monica Fagerlund, Marja Peltola, Juha Kääriäinen, Noora Ellonen, Heikki Sariola. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 110. Lähde saatavilla sähköisesti

 

Annukka Paasivirta (toim.): Kovemmin käsin – suomalaisten kasvatusasenteet ja kuritusväkivallan käyttö 2021. Lastensuojelun Keskusliiton verkkojulkaisu 7/2021. ISBN: 978-952-7002-50-6 (pdf), ISSN: 2489-4885. Lähde saatavilla sähköisesti

 

Kouluterveyskyselyn tulokset (2021). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kouluterveyskysely/kouluterveyskyselyn-tulokset

 

Kuritusväkivaltaa koskevat asenteet ja lapsiin kohdistuvan väkivallan kehitystrendejä Suomessa. Lastensuojelun Keskusliiton Taloustutkimuksella teettämän kyselyn tulokset. Heikki Sariola 16.5.2012. Lähde saatavilla sähköisesti

 

Sirén, Reino – Aaltonen, Mikko – Kääriäinen, Juha (2010). Suomalaisten väkivaltakokemukset 1980-2009. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 103. Helsinki. Lähde saatavilla sähköisesti

 

Tilastokeskus. Rikos- ja pakkokeinotilasto [verkkojulkaisu]. 15 2020. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 2.11.2021]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/rpk/2020/15/rpk_2020_15_2021-06-01_tie_001_fi.html