A A A
  • Suomi
  • Svenska
  • English
  • Русский
  • Viittomakieli

Olet täällä

LSD

Mitä se on?

LSD (d-lysergihapon dietyyliamidi) on erittäin voimakas huumausaine, joka vaikuttaa mielen toimintaan ja aistikokemuksiin. LSD on synteettinen johdos lysergihapon dietyyliamidista, jota saadaan torajyvistä. [1] LSD on useimmiten imeytetty johonkin toiseen aineeseen, kuten paperiin tai sokeripaloihin. Annos nautitaan suun kautta. [2] Muut käyttötavat ovat harvinaisia. [3]

Laillinen asema: LSD on luokiteltu huumausaineeksi. Sen käyttö, osto, myynti ja hallussapito on Suomessa kiellettyä. [4] [5]

Käytön yleisyys ja ongelmakäyttö: LSD:n käyttö on Suomessa harvinaista: sitä on kokeillut tai käyttänyt noin prosentti väestöstä. [6] LSD tai sen kaltaiset päihteet ovat harvoin syy päihdehoitoon hakeutumiselle. [7] [8] Käyttö on useimmiten luonteeltaan satunnaista. [3]

Miten se vaikuttaa?

LSD vaikuttaa sitoutumalla eri puolilla aivoja sijaitseviin serotoniinireseptoreihin. [1] [9] [10] Nämä reseptorit ovat aistien, muistin, tunteiden ja itsetietoisuuden kannalta keskeisiä. [9] Vaikutus alkaa 30-60 minuutin kuluttua aineen ottamisen jälkeen ja voi kestää kokonaisuudessaan jopa 16 tuntia. [11]

LSD:n vaikutukset voivat olla hyvin yksilöllisiä. [10] Annoksen koolla on suuri merkitys, kuten myös käyttäjän mielentilalla, odotuksilla ja käyttöympäristöllä. [1] Vaikutukset voivat erota annoskoosta riippuen paitsi voimakkuudeltaan myös laadultaan. [10]

Psyykkiset vaikutukset: LSD vaikuttaa ajatusprosesseihin, tunnetiloihin ja aisteihin. Vaikutuksen alaisena käsitys minästä ja todellisuudesta voi hämärtyä, suurilla annoksilla jopa kadota kokonaan. LSD vaikeuttaa informaation käsittelyä, kommunikointia ja loogista ajattelua. Ajan ja tilan merkitys voi muuttua: muutama minuutti voi tuntua siltä kuin tuntikausia olisi jo kulunut, ja käyttäjä voi kokea ikään kuin sulautuvansa ympäristöönsä. Aine korostaa niitä tunteita ja ajatuksia, jotka ovat juuri sillä hetkellä mielessä päällimmäisenä. Tunteet voivat vaihdella ääripäästä toiseen. Aistit yleensä korostuvat ja voivat myös sekoittua keskenään (synestesia).  [1] [2] [9] [10] [11]

Monissa yhteyksissä LSD luokitellaan hallusinogeeneihin, sillä se vaikuttaa visuaalisiin aistikokemuksiin. Varsinaiset hallusinaatiot ovat kuitenkin harvinaisia ja liittyvät useimmiten suuriin annoskokoihin. [2] [10] Usein käytetäänkin myös luokitusta “psykedeelit”, joihin kuuluvat LSD:n lisäksi esimerkiksi psilosybiini, meskaliini ja ayahuasca. [10]

Fyysiset vaikutukset: LSD:n fysiologiset vaikutukset ovat vähäisiä. Käytön aikana keho voi lämmetä, sydämen lyöntitiheys nopeutua ja verenpaine nousta. Huimausta, uneliaisuutta ja pahoinvointia esiintyy melko tavallisesti. Pupillit voivat laajentua. [2] [3] [11] Kokonaisuudessaan LSD:n vaikutukset muistuttavat sienten vaikutuksia.

Käyttö lääkkeenä: 1960-luvulla LSD:n mahdollisuuksia psyykenlääkkeenä tutkittiin runsaasti. 2000-luvulla kiinnostus on herännyt uudestaan. [10] Tutkimuksia LSD:n käytöstä on tehty muun muassa vakaviin sairauksiin liittyvän ahdistuksen [12] ja alkoholismin [13] hoidossa. [10] On kuitenkin huomioitava, että luvanvaraiset tutkimukset on toteutettu kliinisissä, valvotuissa ja turvallisissa olosuhteissa: LSD on Suomessa laiton päihde eikä sitä tule käyttää itsehoitolääkkeenä.

Keskeiset riskit

Akuutit riskit: Kokemus minän menettämisestä ja todellisuuden pirstaloitumisesta voi johtaa ahdistukseen, pelkoon ja paniikkiin. [1] [11] LSD:llä on myös taipumus nostaa pintaan tiedostamattomia ajatuksia, tunteita, muistoja ja traumoja. Tämä itsessään ei välttämättä ole vaarallista, mutta LSD:n käyttö voi pahentaa mielenterveysongelmia tai johtaa psykoosiin sellaisilla ihmisillä, joilla psykoosiriski on suuri. [2] [3] LSD:n käytön aiheuttamat aistiharhat voivat palautua takaumina jopa kuukausien päästä aineen käytön jälkeen. [14] LSD:n yhteydestä mielenterveysongelmiin ja psykoosiin on esitetty myös kriittisiä näkemyksiä. [15] [16]

Koska LSD:n vaikutuksen alaisena olevan henkilön kokemus todellisuudesta on muuttunut, voi tämä olla altis itsensä tai ympäristönsä vahingoittamiselle. Onnettomuusriski on suuri etenkin, jos päihdettä käyttää julkisella paikalla tai ilman selväpäisen ihmisen valvontaa. [10]

Sekakäytön riskit: Sekakäyttöä etenkin piristävien aineiden, kuten amfetamiinin, kanssa on syytä välttää niiden psykoosiriskiä nostavien vaikutusten vuoksi.

Runsaan käytön riskit: LSD:n pitkäaikaiskäytöllä ei ole todettu olevan fyysisiä tai psyykkisiä haittavaikutuksia. [10] [15]

Riippuvuus: LSD ei aiheuta fyysistä riippuvuutta eikä siten myöskään vieroitusoireita. Psyykkisen riippuvuuden kehittyminen on harvinaista. [2] [3] [9] [10] Toistuvan käytön myötä toleranssi LSD:hen ja muihin psykedeeleihin kasvaa hyvin nopeasti, jos käyttöä jatkaa useamman päivän peräkkäin. Se kuitenkin palautuu ennalleen muutamassa päivässä. [2] [3] [10]

Käyttö raskauden aikana: Vamuuden vuoksi LSD:n käyttöä raskauden aikana on syytä välttää, sillä aineen vaikutuksia sikiöön ja raskauteen ei tunneta. [2]

Miten riskejä voi vähentää?

Päihteiden käyttöön sisältyy aina riskejä. LSD on erittäin voimakas päihde, jonka vaikutukset kestävät pitkään: jos ainetta päättää kokeilla, tulisi sitä kokeilla aluksi vain hyvin pieniä määriä. Annoskoon kasvaessa myös negatiivisten vaikutusten riski kasvaa. [2] Eri ihmiset myös reagoivat samoihin päihteisiin ja annoskokoihin hyvin eri tavoin.

LSD:tä ei tule käyttää, jos on epäily piilevistä mielenterveysongelmista ja/tai psykoosiriskistä. [2] Lievään paniikkikohtaukseen auttaa rauhallinen puhe ja odottelu. [1]

LSD:n ja sen kaltaisten päihteiden vaikutukset ovat erityisen herkkiä käyttäjän mielentilalle ja ympäristölle, jossa ainetta otetaan. [3] Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että LSD:n nauttiminen negatiivisessa mielentilassa, rauhattomassa ympäristössä ja turvattomassa seurassa johtaa hyvin todennäköisesti epämiellyttäviin kokemuksiin. Paras keino vähentää LSD:n käyttöön liittyviä riskejä onkin ottaa ainetta turvallisessa ja rauhallisessa ympäristössä, jos ollenkaan. Tuttu seura luo turvallisuuden tunteen ja auttaa ehkäisemään onnettomuuksia. [2]

 

[1] Airaksinen, Mauno; MacDonald, Ewen & Korpi, Esa R (2014): “Varsinaiset psykotomimeetit: lysergidi (LSD) ja psilosybiini”. Teoksessa “Lääketieteellinen farmakologia ja toksikologia” (toim. Pelkonen, Olavi & Ruskoaho, Heikki). 4. painos, Duodecim, Helsinki.
 
[2] Julien, Robert M.; Advokat, Claire D. & Comaty, Joseph E. (2011): “A Primer of Drug Action. A Comprehensive Guide to the Actions, Uses and Side Effects of Psychoactive drugs”. 12. painos, Worth Publishers, New York.
 
[3] Barceloux, Donald G. (2012): “Medical Toxicology of Drug Abuse. Synthesized Chemicals and Psychoactive Plants”. John Wiley & Sons, Inc., Hoboken, New Jersey.

[4] Valtioneuvoston asetus huumausaineina pidettävistä aineista, valmisteista ja kasveista (543/2008). Finlex verkkosivut, katsottu 30.6.2017.
 
[5] Huumausainelaki (373/2008). Finlex verkkosivut, katsottu 30.6.2017.
 
[6] THL (2016): “Päihdetilastollinen vuosikirja 2016. Alkoholi ja huumeet”. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki.
 
[7] THL (2016): “Päihdehuollon huumeasiakkaat 2015”. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki.
 
[8] Alho, Hannu (2012): “Hallusinogeeniriippuvuuden hoito”. Teoksessa “Huume- ja lääkeriippuvuudet” (toim. Seppä, Kaija; Aalto, Mauri; Alho, Hannu & Kiianmaa, Kalervo). Duodecim, Helsinki.
 
[9] dos Santos, Rafael, Osório, Flávia; Crippa, José & Hallak, Jaime (2016): “Classical hallucinogens and neuroimaging: A systematic review of human studies: Hallucinogens and neuroimaging.” Neuroscience and Behavioral Reviews, vol. 71, 715–728.
 
[10] Nichols, David (2016): “Psychedelics”. Pharmacological Reviews, vol. 68:2, 264–355.
 
[11] Schmid, Yasmin; Enzler, Florian; Gasser, Peter; Grouzmann, Eric; Preller, Katrin; Vollenweider, Franz; Brenneisen, Rudolf; Müller, Felix; Borgwardt, Stefan & Liechti, Matthias (2015): “Acute Effects of Lysergic Acid Diethylamide in Healthy Subjects”. Biological Psychiatry, 78:8, 544–553.
 
[12] Gasser, Peter; Holstein, Dominique; Michel, Yvonne; Doblin, Rick; Yazar-Klosinski, Berra; Passie, Torsten, & Brenneisen, Rudolf (2014): “Safety and Efficacy of Lysergic Acid Diethylamide-Assisted Psychotherapy for Anxiety Associated With Life-threatening Diseases”. The Journal of Nervous and Mental Disease, 202:7, 513–520, DOI: 10.1097/NMD.0000000000000113.
 
[13] Krebs, Teri & Johansen, Pål-Ørjan (2012): “Lysergic acid diethylamide (LSD) for alcoholism: meta-analysis of randomized controlled trials”. Journal of Psychopharmacology, vol. 26:7, 994–1002, DOI: 10.1177/0269881112439253.
 
[14] Hermle, Leo; Simon, Melanie; Ruchsow, Martin & Geppert, Martin (2012): “Hallucinogen-persisting perception disorder”. Therapeutic Advances in Psychopharmacology, vol. 2:5, 199–205, DOI: 10.1177/2045125312451270.
 
[15] Krebs, Teri & Johansen, Pål-Ørjan (2015): “Psychedelics not linked to mental health problems or suicidal behavior: a population study”. Journal of Psychopharmacology, vol. 29:3, 270-279, DOI: 10.1177/0269881114568039.
 
[16] Krebs, Teri & Johansen, Pål-Ørjan (2013): “Psychedelics and Mental Health: A Population Study”. PLOS ONE, vol. 8:8, 1–9.

 

Oliko tämä artikkeli hyödyllinen?
Ääniä annettu: 13 - Keskiarvo: 4

Jaa

Facebook Twitter Google+ Delicious Google bookmarks