A A A
  • Suomi
  • Svenska
  • English
  • Русский
  • Viittomakieli

Olet täällä

Heroiini ja opiaatit

Heroiini » Mitä se on?

Tuoteseloste: Opiaatit ovat oopiumunikosta saatavia huumausaineita, jotka vaikuttavat keskushermostoa lamaavasti. Nykyään voidaan valmistaa myös synteettisiä opioideja. Raakaoopiumista uutetaan morfiinia, josta voidaan valmistaa kemiallisen prosessin kautta heroiinia. Suomessa esiintyvä heroiini on useimmiten erisävyisen ruskeaa tai valkeaa jauhetta. Heroiinia käytetään suun kautta, polttamalla, nuuskaamalla ja suonensisäisesti. Buprenorfiini (Temgesic, Subutex, Suboxone) on vuosia ollut käytössä vahvana kipulääkkeenä sekä opiaattiriippuvuuden hoidossa. Suomessa bubrenorfiini on yleistynyt katukauppaan nopeasti. Morfiinia ja synteettisiä opioideja valuu lääkekäytöstä päihdemarkkinoille erityisesti ulkomailta tuotuna. Myös oopiumunikon siemenkodista uutettua teetä on tavattu Suomen katukaupassa. [1]

Laillinen asema: Heroiini ja opiaatit on luokiteltu erittäin vaarallisiksi huumausaineiksi (Rikoslaki 50:5§).

Kansanterveydellinen merkitys: Määrältään vähäinen, joskin haitat kasvussa ongelmien kasautumisen vuoksi. Vaikeat riippuvuudet ja syrjäytyminen muodostavat haasteen sosiaali- ja terveydenhuollolle.

Heroiini » Miten se vaikuttaa?

Vaikutusmekanismi: Pian käytön jälkeen heroiini pääsee verenkiertoon ja aivoihin, joissa se muuttuu morfiiniksi ja sitoutuu opioidireseptoreihin [6]. Käyttäjä vajoaa omaan sisäiseen maailmaansa [1].

Odotetut ja toivotut vaikutukset: Heroiini vaikuttaa nopeasti tuottaen mielihyvää ja kivunlievitystä matalina annoksina käytettynä. Käyttäjät kuvaavat nopean ja voimakkaan mielihyväkokemuksen. Opiaatti voi joko rauhoittaa tai aktivoida. Heti annostuksen jälkeen henkilö saattaa olla uninen. [1] Riippuvuuskäyttäjä ei välttämättä etsi eikä koe päihtymystä, vaan tarvitsee ainetta kroonisen kivun lievittämiseen ja saavuttaakseen normaalin olon sekä pitääkseen vieroitusoireet loitolla. [6]

Ei-toivotut vaikutukset: Pahoinvointi ja oksentelu. Sekavuus, levottomuus tai apatia, piittaamattomuus, ruokahaluttomuus, libidon heikkeneminen, ihon kutina ja poltto, mustuaisten pienentyminen. Suurempien annosten yhteydessä nukahtaminen, hengityksen hidastuminen, pulssin ja verenpaineen lasku. [1] [5]

Heroiini » Keskeiset riskit

Riippuvuus ja sieto: Opiaatteihin, erityisesti heroiiniin, syntyy voimakas fyysinen ja psyykkinen riippuvuus erittäin nopeasti. Toleranssi kehittyy nopeasti ja annostus kasvaa moninkertaiseksi, jolloin yliannostuksen vaara on huomattava. [1] [7] Myös itse piikittämiseen voi syntyä riippuvuus, niin kutsuttu piikkikoukku [3].

Riippuvuuden kehittyessä elimistö tottuu aineen läsnäoloon ja vieroitusoireet ilmestyvät jos käyttöä vähennetään [6]. Vieroitusoireet alkavat 8-12 tunnin kuluttua edellisestä annoksesta. Ensimmäisiä oireita ovat verestävät silmät, vuotava nenä ja hikoilu. 12-36 tunnin kuluttua oireet lisääntyvät ja esiintyy kiihtymystä, vapinaa, ruokahaluttomuutta ja masentuneisuutta. Mustuaiset ovat laajentuneet. Oireet ovat voimakkaimmillaan 30-70 tuntia viimeisestä annoksesta. Tällöin esiintyy vatsakipuja, ripulointia, pahoinvointia ja oksentelua. Ruumiinlämpö heittelee ja iho on kananlihalla. Pulssi kiihtyy ja verenpaine kohoaa. Lihas- ja nivelkivut, lihaskouristukset ja kontrolloimattomat liikkeet kuuluvat kuvaan. Heroiinin fyysinen vieroitusvaihe kestää n. 7-10 vuorokautta ja pitempiaikaisten opiaattien 3-4 viikkoa. Vieroitustilan jälkeisiä pitkäaikaisia oireita ovat masennus, unettomuus, ruokahaluttomuus ja aineen himo. [1] [5]

Akuutit riskit: Heroiinimyrkytykset ja -kuolemat. Yliannoksesta seuraa elintoimintojen lamaantuminen ja syvä kooma, joka voi edetä kuolemaan asti. Annostelua vaikeuttaa riippuvuuteen liittyvä aineen himo, aineen vaihteleva koostumus ja voimakkuus sekä siedon väheneminen kuivien kausien aikana. Tästä syystä yliannostus uhkaa helposti vieroituksen läpikäynyttä käyttäjää tämän retkahtaessa uudelleen käyttämään: annokset, joihin hän oli tottunut, voivat nyt olla tappavia. Virusinfektiot (hepatiitit, HIV) ja bakteeri-infektiot leviävät pistämisvälineiden yhteiskäytössä, minkä vuoksi käyttäjille jaetaan puhtaita välineitä. [1]

Runsaan käytön riskit, pitkäaikaishaitat: Yksi vahingollisimmista pitkäaikaishaitoista on itse riippuvuus. Koko elämäntapa keskittyy aineen hankinnan ja käytön ympärille. Heroinisti voi menettää todellisuudentajun yrittäessään hankkia ainetta keinolla millä hyvänsä. Usein käytön rahoittamiseen liittyy rikollisuutta aineen kalleuden vuoksi. Pitkäaikaiskäytön fyysisiä haittoja ovat vaurioituneet ja tukkeutuneet verisuonet, verisuonten ja sydämen tulehdukset, paiseet sekä ihon ja pehmytkudosten tulehdukset, maksa- ja munuaisvauriot. Keuhkosairaudet, kuten keuhkokuume ja tuberkuloosi, niveltulehdukset ja reuma. [1] [6]

Opiaatteja käyttävien naisten ja miesten lisääntymiskyky ja aktiivisuus heikkenevät tai häiriintyvät [1].

Riippuvuus itse piikittämiseen on mahdollinen [3]. Nenän limakalvojen kautta käyttäminen on vähemmän vaarallista kuin suoniin pistäminen, mutta voi vaurioittaa limakalvoja. Buprenorfiinien käyttö pistämällä voi vaurioittaa verisuonia ja näköä lääkkeen sidosaineiden päästessä verenkiertoon. [4]

Riskit ja haitat sikiölle: Opiaattien käyttö raskausaikana on vakava riskitekijä, joka uhkaa sikiön kehitystä, mutta myös äidin ja sikiön henkeä. Keskenmenon, istukan ennenaikaisen irtoamisen ja ennenaikaisen synnytyksen riski. Kohonnut kätkytkuoleman riski. Virtsateiden ja aivojen kehityshäiriöt. Synnynnäiset sydänviat. Raskauden aikaiset verenvuodot ja kohonnut infektioiden riski. Sikiön hapenpuutteesta johtuvat kuolemat. Alatiesynnytys ei aina ole mahdollinen sikiön heikkouden takia. Vastasyntyneillä vieroitusoireita. Opiaattien käyttäjien lapsilla on henkistä ja fyysistä jälkeenjääneisyyttä, josta osa johtunee lapsuusajan oloista ja osa sikiöajasta. [2]

Seka- ja yhteiskäytön riskit: Opiaattien kanssa käytettynä pienetkin annokset muita keskushermostoa lamaavia aineita, kuten alkoholia, bentsodiatsepiinejä tai barbituraatteja, voivat aiheuttaa hengenvaaran [1].

Päihdekäytössä buprenorfiinia käytetään usein erilaisten bentsodiatsepiinien tai kannabiksen kanssa. Buprenorfiini on yhteiskäytössä bentsodiatsepiinien kanssa hengenvaarallinen, varsinkin jos mukana on myös alkoholi. Kuolemantapaukset, jotka on raportoitu buprenorfiinin käytön yhteydessä, liittyvät buprenorfiinin, bentsodiatsepiinien ja alkoholin sekakäyttöön. [4]

Lääkkeitä käytetään keinona pitää vieroitusoireet loitolla. Kroonisista käyttäjistä huomattava osa on näin riippuvaisia myös bentsodiatsepiineista. [5]

Heroiini » Haittojen vähentäminen

Heroiinin haitatonta käyttöä tai riskien minimointia pidetään aineen ominaisuuksien vuoksi vaikeana.

Ruiskujen yhteiskäyttöä vältettävä infektioriskien (HIV, hepatiitit) vuoksi. Buprenorfiinia käytettäessä suonensisäisesti päihtymistarkoitukseen voidaan sidosaineiden haittavaikutuksia verisuonille vähentää käyttämällä filttereitä, mikä ei kuitenkaan poista infektioiden riskiä yhteiskäytössä. [8]

Yliannostukset vaativat nopeaa lääkärinapua. Ensiaputaidot ovat myös tärkeitä. Yliannostukseen ei tarvitse kuolla.

Buprenorfiinin (mm. Subutex), bentsodiatsepiinien ja alkoholin yhtäaikaista käyttöä tulee välttää. [4]

Vieroitushoito on mahdollista sekä avo- että laitoshoitona. Vieroitukseen on olemassa tehokasta lääkehoitoa ja myös lääkkeettömiä menetelmiä on tarjolla. Toipuminen edellyttää lisäksi pitkäaikaista psykososiaalista hoitoa. [5]

Korvaushoidon aloittamisen helpottamiseksi ja toiminnan laajentamiseksi on päihdehuoltolain 28 §:n valtuutussäännöksen perusteella sosiaali- ja terveysministeriö antanut viimeisimmän asetuksen (33/2008): opioidiriippuvaisten vieroitus- ja korvaushoidosta eräillä lääkkeillä. Sen mukaan korvaushoito saadaan aloittaa sellaiselle opioidiriippuvaiselle potilaalle, joka ei ole vieroittunut opioideista (3 §). Asetusta laajennettiin aikaisemmasta (289/2002) korvaushoidon edellytyksestä, jonka mukaan korvaushoito voitiin aloittaa vain sellaiselle opioidiriippuvaiselle potilaalle, joka ei ole vieroittunut opioideista tieteellisesti perusteltuja ja yleisesti hyväksyttyjä hoitokäytäntöjä ja menettelytapoja noudattamalla (3 §).

 

 

[1] Dahl P & Hirschovits T (2005): Tästä on kyse – tietoa päihteistä. Helsinki: YAD Youth Against Drugs ry.

[2] Halmesmäki, E (2003): Huumeet, lisääntyminen ja raskaus. Teoksessa Salaspuro, M & Kiianmaa K & Seppä K: Päihdelääketiede. Helsinki: Duodecim. 525—531.

[3] Harju, O (2004): Piikkikoukku – mitä ilmiön takana? Tiimi-lehti 1.

[4] Hietalahti, A: Buprenorfiini päihdekäytössä. Päihdelinkki.

[5] Holopainen A & Fabritius C & Salaspuro M (2003): Opiaattiriippuvuus. Teoksessa Salaspuro, M & Kiianmaa K & Seppä K (toim.): Päihdelääketiede. Helsinki: Duodecim. 468—482.

[6] NIDA (2005): Heroin abuse and addiction. National Institute on Drug Abuse Research Report. NIDA Publication Number 05-4165.

[7] Seppälä, T (2001): Yleisimmin käytettyjä huumausaineita. Teoksessa Ulmanen, K (toim.): Suomi ja huumeet. Tietopaketti huumeista. 3. uudistettu painos. Irti Huumeista ry, Keskusrikospoliisi, Opetushallitus, Suomen Vakuutusyhtiöitten Keskusliitto, Stakes. Rauma: Kirjapaino West Point Oy.

[8] YAD – Opioidit. Youth Against Drugs Ry. Katsottu 3.3.2010.

[9] 33/2008: Sosiaali- ja terveysministeriön asetus opioidiriippuvaisten vieroitus- ja korvaushoidosta eräillä lääkkeillä 33/2008 (3§): Korvaushoidon edellytykset. FINLEX@ Lainsäädäntö. Katsottu 4.3.2010.

[10] 289/2002: Sosiaali- ja terveysministeriön asetus opioidiriippuvaisten vieroitus- ja korvaushoidosta eräillä lääkkeillä 289/2002 (3§): Korvaus- ja ylläpitohoidon edellytykset. FINLEX@ Lainsäädäntö. Katsottu 4.3.2010.

Oliko tämä artikkeli hyödyllinen?
Ääniä annettu: 935 - Keskiarvo: 2

Jaa

Facebook Twitter Google+ Delicious Google bookmarks