Olet täällä

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy sivustolle, jotta voit käyttää kirjanmerkkejä

Eksynyt vm86

Julkaistu 4.1.2016

Masennusta olen sairastanut useamman vuoden. Sairauslomalla olen ollut kohta melkein vuoden. Nuorena viiltelin ja kuvittelin, että se jäi siihen nuoruuteen, mutta viime kuukausina se on tullut takaisin. Käyn joka viikko tai joka toinen viikko mielenterveyskeskuksessa tarinoimassa mukavia. Tapasin viime kuussa itseäni pari vuotta nuoremman poitsun, se oli menoa se. Tyyppi veti nenään jotain valkoista jauhetta, jota se myös käytti suonensiäisesti nenän edessäni. En tiennyt huumeista mitään, vaikka joskus nuorempana olen kokeillut kukkaa.

Alettiin seurustella. Jätkä on narkkari ollut monta vuotta sekä riippuvainen lääkkeistä plus menossa ensi vuonna vankilaan sekä pantarangaistus tulossa. Mitä ihmettä päässäni liikkui, miksi halusin pyöriä sellaisen ihmisen kanssa? Oli eräs ilta kun jätkä teki viivan jälleen, kysyi haluanko minäkin. No joo voishan tuota kokeilla. Se ensimmäinen viiva oli niin virhe! Piri alkoi olla jo tuttu juttu. Siitä se sitten lähti, lisää ja lisää joka päivä milloin enemmän milloin vähemmän. Myös subua kokeilin. Ajoin myös piri ja kännipäissäni autoa.

Tyyppi oli välillä tosi sekasin ja psykoosissa. (voisin kertoa vaikka kuinka pitkälti mutta koitan lyhyesti ja ytimekkäästi). Sitten meidän tiemme erkani. Viikko kaksi eron jälkeen mietin melkein koko aika piriä, että haluan sitä, kunnes löysin itseni ostamassa piriä. Sanoin itselleni, että se on ensimmäinen ja viimoinen kerta (aikasemmin poikaystäväni on "tarjonnut"). Mutta ei se sitten viimoinen kerta ollutkaan. Taistelen aina välillä piriä vastaan etten ota. Kerran löysin itseni asunnosta jossa oli neljä ihmistä minun lisäksi, kaikki veti hihaan ja oli sekasin, vain minä olin selvänä ja fiksu enkä ottanut mitään.

Reilu pari viikkoa sitten vejin viimeeksi viiniä, kirkasta sekä piriä. Kolme päivää sitten tein raskaustestin, joka osoittautui positiiviseksi, tittidii. Minulla on ensi viikolla neuvola. Se mikä tässä mietityttää on se, että kuka on isä, onko se tämä exä vai eräs toinen vaiko vielä yksi muu? Mutta exäni ei vastaa puhelimeen eikä häntä saa kiinni. Olisi kiva kertoa hänelle, että olen raskaana ja hän voi olla isä.

Ajatukset on ihan sekaisin. Minulla on vanhemmat (eronneet) sekä ihanat isosiskot, joille voisin puhua asioista mutta en vaan pysty enkä uskalla. Muutamalle ihmiselle olen puhunut huumeitten käytöstä sekä raskaudesta. Olen vaan loppupeleissä niin yksin tämän asian kanssa. Se mitä tiedän on, etten enää vejä piriä enkä juo alkoa kun olen raskaana vaan otan itseäni niskasta kiinni ja koitan selviytyä.
 

Nimimerkki: 
Eksynyt valkoinen lammas
+1
+285

Kommentit

lammas on laumaeläin

Käyttäjän Hanna Heikkilä kuva

Moi. Kuulostat kyllä älykkäältä nuorelta naiselta joka vain on ollut väärässä seurassa. Mieti toki, onko maisemanvaihto paikallaan, jonnekin rauhallisempaan, missä olisi vähemmän houkutuksia. Perheesi, sisaresi ovat oikeaa seuraa sinulle, ei sinun heitä pidä eikä tarvitse pelätä, he varmasti ajattelevat sinun parastasi ja sinä ansaitset parasta. Hyvät suhteet ihmisiin ovat paljon antoisampia kuin mikään aine. Sinusta tulee äiti, onneksi olkoon ihanasta lahjasta. Et ole enää vastuussa pelkästään itsestäsi vaan myös toisesta elävästä olennosta. Suo lapsellesi turvallinen kasvuympäristö, rakkaiden ja turvallisten aikuisten ympäröimänä, Suo nämä myös itsellesi. Et todellakaan ole yksin. Sinä kyllä selviydyt, se matka ei ehkä ole mutkaton, mutta sinulla on voimavarat tehdä mitä vain maailmassa. Sinä kyllä selviydyt ja olet myös paras esimerkki lapsellesi.

+1
+428

Kiitos sinulle vastauksesta.

Käyttäjän Eksynyt valkoinen lammas kuva

Kiitos sinulle vastauksesta. Täytyy sanoa että sen verran meni tunteisiin että kyyneleet valui pitkin poskia, lähti nimittäin siinä kohtaa kun onnittelit, kiitos :) Siinä olet aivan oikeassa että en mä mikään "tyhmä" olekaan ainakaan normaalisti. Olen tavannut vain vääriä ihmisiä ja sen mukana vääriin porukoihin ja aineisiin jota on vaikea antaa itelleni anteeksi, mutta ajan kanssa. Tällä hetkellä olen raskaana jo 8+3 ja ensi viikolla neuvola. Ensimmäisessä ultrassa oli aika jännä fiilis kun ylilääkäri totesi ääneen että "joo o kyllä täällä sydän lyö". Exääni en ole tavoittanut, joten olin noheva ja vein positiivisen raskaustestin hänen oven taa johon kirjotin onneksi olkoon. Myöhemmin tapasin hänen kaveriaan jolle mainitsin asiasta, niin oli kuulemma sanonut että paketti oli tippunut luukusta mutta ei edes katso sitä koska ei kiinosta. Olen yrittänyt unohtaa koko ihmisen, mitä enemmän ajattelen sitä enemmän rikon itseäni. Plus se että minulle riittää yksi lapsi mitä tulen hoitamaan, en tarvitse kahta. Alkoholin käytön lopetin siihen paikkaan kun testi näytti positiivista sekä amfetamiinia en ole käyttänyt testin jälkeen enkä koskaan enää käytäkkään tää on niin päätetty juttu. Ajatukset pyörii raskauden ympärillä ja pelkään keskenmenoa koska kaikki on mahdollista viikolle 12. Yöt tulee valvottua ja unirytmit sekasin. En ole vielä uskaltanut kertoa omille vanhemmille enkä siskoille raskaudesta, mutta kunhan aikaa vielä kuluu niin kerron kyllä. Vain kolme kaveria tietää asiasta. Masennuslääkkeet jätin myös tuossa viimeviikolla, yllättävän hyvin olen selvinnyt vieroitusoireista. Eniten koskee ja aristaa rintoja tämän raskauden takia =) Mutta jos mietin itseäni silloin kun kirjoitin tänne ja nyt niin olen ihan eri ihminen. Ja se että kaikella on tarkotus :)

+1
+414

Lisää uusi kommentti