Olet täällä

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy sivustolle, jotta voit käyttää kirjanmerkkejä

Nuorallakävelijä

Julkaistu 7.5.2012

Olen 41 v. ja aloittanut alkoholin käytön 16v. ikäisenä. Kulutustottumuksiini kuuluu suuri kertajuominen, ei juuri koskaan tissuttelu. Perusluonteeltani olen herkkä ja ujokin, mutta humalassa on tullut tehtyä kaikki älyttömyydet tappamista lukuunottatta, tietääkseni. Pari vuotta sitten huomasin, että en saa alkoholista enää sellaisia nousuja, mistä olenkin ollut erittäin onnellinen. Tämä fysiologinen ikääntymisen muutos on rauhoittanut mieltäni, joka onkin ollut täyttä myllerrystä teini-iästä alkaen.

Haaveilen raittiudesta, mutta pelkään jättää taakseni niitä mukamas hienoja huuruisia hetkiä. Tiedostan kuitenkin, että nämä hetket ovat haaveita, jotka liittyvät elettyyn elämään. Kaikki se tuska mitä sitä on aiheuttanut muille ja itselle alkoholin ja päihteiden kautta, ei kerta kaikkiaan ole verrattaavissa yhteenkään humalakokemukseen.

En tiedä tuleeko minusta raitis vai pystynkö vähentämään, mutta tiedostan hyvin, että jotain pitää muuttua. Minulla on mahtava perhe, joka jotenkin ihmeen kaupalla on pysynyt kasassa.

Kohtuukäytön opettelu tuntuu täysin itsensä huijaamiselta. Välillä on mennyt 2-4 viikkoa ilman humalaa, mutta aina välit taas tihenevät. Alkoholista on tullut elämässäni suunnannäyttäjä ja samalla este muiden asioiden toteuttamiseksi. Kankkusessa asiat siirtyvät ja tuntuu, että ympäristö on oppinut myötäilemään. Reilusti yli 20v. kestäneen alkoholin ja välillä huumeiden käytön seurauksena olen erkaantunut itsestäni. Minulla on hyvä työ ja kaikki mahdollisuudet, mutta tarvitsen työkaluja uuden elämän aloittamiseen.

Suurin ihailuni kaikille teille, jotka avoimesti myönnätte riippuvuutenne alkoholiin.

Nimimerkki: 
Pakki hukassa
+1
+338

Lisää uusi kommentti