Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

Usein kysytyt kysymykset

Usein kysyttyä -palsta koostuu Päihdelinkin verkkoneuvonnan kautta lähetetyistä kysymyksistä vastauksineen. Kysymyksiä ja vastauksia on muokattu niin, ettei yksittäisiä ihmisiä tai hoitopaikkoja voida tunnistaa.

Jos valmista vastausta ei löydy, voit kysyä nimettömästi asiantuntijoiltamme verkkoneuvonnan kautta. Saat silloin henkilökohtaisen vastauksen.

Yleistä käytöstä, haitoista ja terveydestä

Mikä on normaali maksa-arvo miehellä/naisella?

Maksa-arvoja on useita erilaisia. Tavallisimmin käytetyt testit ovat ALAT, ASAT ja GT, joista vain jokin tai kaikki voivat olla kohonneita. Se, mikä täsmälleen ottaen on normaali maksa-arvo, vaihtelee laboratoriosta riippuen. Karkea nyrkkisääntö on, että alle 50 olevat arvot ovat normaaleja naisille ja alle 60 olevat arvot miehille.

Mitkä ovat maksakirroosin oireet?

Maksakirroosi on alkuvaiheessaan oireeton. Pitkälle edenneessä taudissa voi esiintyä väsymystä, kutinaa, ihon ja silmien valkuaisten keltaisuutta sekä vatsan turpoamista. Alkoholin käytön aiheuttamaan maksakirroosiin liittyy usein edeltävästi alkoholin käytön aiheuttama maksatulehdus, jonka oireina voi olla vatsakipua, ihon ja silmien valkuaisten kellastumista sekä ihon kutinaa.

Voiko maksa kumminkin olla vioittunut vaikka maksa-arvokontrolleissa asat- ja alat-arvot olisivat ok ja mitään kummempia oireita ei olisi?

Maksan tehtävänä on mm. hajottaa vieraat aineet elimistössä. Alkoholi on yksi näistä. Hajottamiseen maksa käyttää erilaisia kemiallisia prosesseja, joihin osallistuvat entsyymit. Kun maksa rasittuu esim. lääkityksen, alkoholin tai sairauden johdosta tapahtuu entsyymien toiminnan lisääntymistä sekä niiden vuotoa maksasoluista, jota voidaan mitata verestä. Siten ne kertovat maksavauriosta.

Säännöllinen pitkäaikainen alkoholin käyttö aiheuttaa rasvamaksan, eli ylimääräistä rasvaa kertyy maksasolujen väliin heikentäen niiden toimintaa. Rasvamaksa ei kuitenkaan johda kuin harvoin kohonneisiin maksa-arvoihin. Tutkimusten perusteella tiedetään kuitenkin, että myös pitkäaikainen rasvamaksa saattaa johtaa maksakirroosiin ilman maksa-arvojen nousua kuin vasta loppuvaiheessa.

Maksankin täytyy siis saada levätä välillä. Sen takia parikin tipatonta kuukautta vuodessa ovat paikallaan. Kun juomisen lopettaa rasvamaksa pystyy lähes aina palautumaan ennalleen.

Miten haimatulehdus ilmenee?

Äkillinen haimatulehdus ilmenee tavallisimmin nopeasti alkavana voimakkaana ylävatsakipuna, joka voi säteillä selkään. Kipuun voi liittyä pahoinvointia ja oksentelua. Joskus runsaan tai pitkään jatkuneen alkoholin käytön jälkeen seuraava äkillinen yleiskunnon romahdus voi olla merkki haimatulehduksesta.

On olemassa myös toistuva tai pitkäaikainen haimatulehduksen muoto, joka ilmenee toistuvina ylävatsakipuina ja ripulina. Tämä voi myöhemmin vuosien kuluttua johtaa rasvaripuliin, laihtumiseen ja sokeritautiin. Haimatulehduksen tavallisin syy Suomessa on alkoholin käyttö.

Mitkä ovat c-hepatiitin ensioireet?

C-hepatiitti voi olla täysin oireeton. Mikäli oireita tulee, ne ovat samankaltaisia kuin muissakin virusten aiheuttamissa hepatiiteissa. Ensioireina voi olla kuumetta tai lämpöilyä, ruokahaluttomuutta, pahoinvointia ja ihon sekä silmän valkuaisten kellastumista. Mikäli oireita tulee, tulevat ne yleensä aikaisintaan kolmen viikon ja viimeistään kolmen kuukauden kuluttua tartunnasta.

Mitä vaikutuksia alkoholilla ja kannabiksella on sikiöön ennen raskauden toteamista?

Tilapäinen alkoholinkäyttö ennen raskauden toteamista ei todennäköisesti aiheuta ongelmia. Normaaliin raskauteen – ilman sen kummempia altistavia tekijöitä – liittyy 2-3 %:n riski siitä, että sikiöllä on jotain poikkeavuuksia. Satunnainen alkoholinkäyttö, kun äiti ei vielä tiedä olevansa raskaana, ei oleellisesti lisää tätä riskiä. Myöskään aikaisemmasta, ennen alkua tapahtuneesta hasiksen tai marihuanan käytöstä ei aiheudu ongelmia.

 

On kuitenkin tärkeää tiedostaa ne vakavat riskit, joita sikiölle voi koitua, jos alkoholin tai huumeiden käyttö jatkuu. Sikiön elimistö alkaa erilaistua ja kehittyä heti kuukautisten jäätyä pois, joten alkoholin käyttö on hyvä lopettaa viimeistään silloin kun epäilee raskautta.

 

Koska turvallista rajaa alkoholin käytön suhteen ei tunneta, tulisi alkoholin käyttöä mieluiten välttää kokonaan raskauden aikana. Yleisesti ottaen alkoholin käyttöä olisi hyvä välttää jo raskauden suunnitteluvaiheessa, koska usein äiti ei vielä tiedä raskaudestaan ensimmäisten viikkojen aikana. Kohtuullinenkin alkoholinkäyttö voi vaikuttaa hedelmällisyyteen ja vaikeuttaa raskaaksi tuloa.

 

Alkoholi läpäisee helposti istukan ja siirtyy sikiöön. Sikiö ei kykene hajottamaan alkoholia samaa tahtia kuin aikuinen, ja siten alkoholipitoisuus sikiössä voi olla jopa korkeampi kuin äidissä. Runsas, toistuva alkoholin käyttö alkuraskaudessa lisää sikiön epämuodostuma- ja keskenmenoriskiä. Toistuva tai runsas ajoittainen alkoholinkäyttö raskauden aikana voi aiheuttaa sikiön alkoholisyndrooman, johon kuuluu poikkeavien ulkonäköpiirteiden, pienikasvuisuuden ja pienipäisyyden lisäksi keskushermoston kehityshäiriö. Keskushermostovaurion vaikeusasteesta riippuen ongelmat voivat lapsuusiässä tulla esiin oppimisvaikeuksina, käytöshäiriöinä tai kehitysvammaisuutena.

 

Aikaisemmin tapahtuneella marihuanan käytöllä ei ole vaikutusta myöhemmin alkaneeseen raskauteen. Raskauden aikainen marihuanan tai hasiksen poltto sen sijaan vähentää istukan verenvirtausta ja voi vähentää sikiön ravinnonsaantia johtaen kasvun hidastumiseen. Pitkäaikaisvaikutukset (myöhemmällä iällä esiin tulevat mahdolliset vaikutukset esim. käyttäytymiseen) ovat mahdollisia, jos äiti käyttää näitä aineita raskauden aikana.

Voivatko vanhemmat hakea täysi-ikäisen lapsensa holhousta vedoten lapsen alkoholiongelmaan ja sekakäyttöön?

Mainituilla perusteilla (sekakäyttö, alkoholin ja huumeiden väärinkäyttö, huumeiden välittäminen) tuskin ketään voi saada Suomessa holhoukseen ja sitä kautta päihdehoitoon. Yhteiskunnan antamat päihdepalvelut perustuvat miltei yksinomaan vapaaehtoisuuteen. Pakkokeinoihin ryhdytään hyvin harvoin, myös esimerkiksi vangit osallistuvat vankilan tarjoamiin päihdehoitoihin (päihteettömät osastot) omasta vapaasta tahdostaan.

 

Tietopankistamme löytyy valmis aiheeseen liittyvä tietoisku: Tahdosta riippumaton hoito. Lisätietoja päihdehuoltolain mukaisesta, tahdosta riippumatta toteutettavasta hoidosta saa kotikunnan terveyskeskuksesta tai sosiaaliviranomaisilta.

Sosiaaliset tilanteet ahdistavat, mistä voi olla kyse?

Oireet, kuten hikoilu, tunne muiden ihmisten tuijottamisesta, pakottava tarve päästä pois saattavat olla ainakin sukua paniikkihäiriölle. Varsinainen paniikkihäiriö syntyy tavallisesti jo nuoruusiässä. Googlettamalla ja laittamalla hakusanaksi sanan ”paniikkihäiriö” löytää helposti faktaa paniikkihäiriöstä ja sen hoidosta. Esimerkiksi Mieli ry:n sivut käsittelevät aihetta.

 

Myös esimerkiksi kannabiksen tai amfetamiinin käyttö aiheuttaa paniikkihäiriötä muistuttavia oireita. Samoin liiallinen alkoholin käyttö sekä kaikenlainen sekakäyttö voivat aiheuttaa samantyyppisiä oireita.

 

Jos paniikkihäiriöt jatkuvat, kannattaa ottaa yhteyttä omaan lääkäriin ja keskustella oireista.

Onko tutkittua tietoa siitä periytyykö toleranssi?

Asiaa on tutkittu ja siihen vaikuttaa moni asia. Maksassa tapahtuva alkoholin aineenvaihdunta vaikuttaa alkoholin käyttöön ja alkoholin aineenvaihdunnan nopeutuessa runsaan keskeytymättömän juomisen seurauksena voi juomari lisätä päivittäistä alkoholiannostaan (aineenvaihdunnallinen siedon lisääntyminen). Edellä mainittu ominaisuus häviää käytön loputtua noin viikon sisällä.

 

Perinnöllisillä tekijöillä on merkitystä miten kaksi avainentsyymiä (ADH ja ALDH) toimivat. Osalla ihmisistä ne toimivat keskimääräistä nopeammin lisäten maksan kykyä polttaa alkoholia nostaen siten toleranssia. Jos pystyy juomaan keskimääräistä enemmän ilman epämiellyttäviä seurauksia, on riski alkoholisoitua suurentunut.

 

Pakonomaiseen juomiseen johtavat mekanismit sijaitsevat kuitenkin aivoissa eivätkä johdu edellä mainitusta aineenvaihdunnallisesta siedon lisääntymisestä.

Nopeuttavatko erilaiset luontaistuotteet esim. maksan puhdistumista?

Pääsääntöisesti voidaan sanoa, että ns. aineenvaihduntaa kiihdyttävistä aineista ei ole tutkimuksellisesti osoitettu olevan hyötyä, sillä maksa ”puhdistuu” omaa vauhtiaan. Joskus voi olla jopa niin, että luontaistuotteessa on itse asiassa maksaa rasittavia ainesosia. Vitamiineillakaan ei ole vaikutusta maksan ”puhdistumiseen”. Myös niissä omat vaaransa mikäli käyttää rasvaliukoisia vitamiineja runsaasti, sillä ne varastoituvat maksaan ja saattavat pidemmän päälle johtaa maksavaurioon. Lyhyesti sanottuna siis keskeistä on välttää maksaa rasittavia aineita, etenkin alkoholia, ja elää muuten aivan normaalia elämää liikkuen ja monipuolisesti syöden. Sillä saavutetaan parhaimmat tulokset.

Alkoholi

Mikä on alkoholistin määritelmä?

Alkoholismille eli alkoholiriippuvuudelle on määritelty selkeät diagnostiset kriteerit, joihin kuuluvat muun muassa voimakas himo tai pakonomainen tarve ottaa päihdettä, heikentynyt kyky hallita päihteiden käytön aloittamista, määrää tai lopettamista, vieroitusoireet päihteiden käytön lopettamisen yhteydessä (joko krapula tai krapulaoireiden lievittäminen ”krapulakaljoilla”), sietokyvyn kasvu, päihteidenkäytön muodostuminen elämän keskeiseksi asiaksi sekä päihteiden käytön jatkaminen sen aiheuttamista haitoista huolimatta. Näistä kriteereistä kolmen on esiinnyttävä yhtäjaksoisesti kuukauden ajan tai toistuvasti, jos jaksot ovat kuukautta lyhyempiä. Alkoholiriippuvuudessa ei siis ole kyse alkoholimääristä vaan ihmisen ja alkoholin välisestä suhteesta.

 

Oman alkoholinkäytön haitallisuuden arviointiin on kehitetty koko joukko erilaisia itsearviointitestejä. Yksi tunnetuimmista ja yksinkertaisimmista on ns. CAGE-kysymyspatteri, joka sisältää neljä kysymystä:

 

– oletko koskaan ajatellut lopettaa juomistasi?
– ovatko läheisesi huomautelleet juomisestasi?
– oletko tuntenut syyllisyyttä juomisestasi?
– oletko ottanut krapularyyppyjä?

 

Suomessa suurkulutukseen viittaavana pisterajana on 2 pistettä tai yli, kun jokaisesta myöntävästä vastauksesta saa yhden pisteen. Tällainen 4 kysymyksen patteri on tietysti melko karkea, mutta kuitenkin suuntaa-antava. Myös Päihdelinkin sivuilta löytyy itsearviontitesti, jota kannattaa kokeilla oman tilanteen kartoittamiseksi.

 

Tavallisesti alkoholinkäytön yhteydessä puhutaan ns. suurkulutusrajoista, jotka naisilla ovat 12-16 annosta/viikko ja miehillä 23-24 annosto/viikko. Jos nämä rajat ylittyvät säännöllisesti, alkoholihaittojen todennäköisyys kasvaa voimakkaasti. Hyvänä apukeinona omien juomamäärien tarkkailuun on ns. juomapäiväkirja, johon merkitään joka päivä kaikki kulutetut alkoholiannokset. Yksi annos on esim. yksi pullo (0,33 ltr.) keskiolutta, lasi (12 cl) mietoa viiniä tai ravintola-annos (4 cl) väkeviä.

 

Jos oma tai läheisen alkoholin käyttö mietityttää, on suositeltavaa kääntyä jonkun ulkopuolisen ammattiauttajan puoleen. Yksi vaihtoehto on hakeutua lähimmälle A-klinikalle/Päihdeklinikalle. A-klinikat ovat erikoistuneet päihde- ja riippuvuusongelmien hoitoon, ja siellä voi yhdessä ammattilaisen kanssa pohtia omaa tai läheisen tilannetta sekä mahdollisia ratkaisukeinoja. A-klinikoiden palvelut ovat luottamuksellisia ja maksuttomia. A-klinikoilla päihdeongelma nähdään myös aina koko perheen ongelmana ja siksi koko perhe otetaan huomioon myös hoidossa. A-klinikoilla on tarjolla myös pari- ja perheterapiaa. Jos mahdolliset lapset ovat alkaneet oireilla tilannetta, on paikallinen perheneuvola paras apupaikka. A-klinikka ja perheneuvola tekevät tarvittaessa ja luvan kanssa myös yhteistyötä.

Millaista lääkehoitoa alkoholinkäytön hallintaan on olemassa?

Lääkkeet ovat osa päihdeongelmien hoitoa, mutta lääke auttaa yksistään vain harvoin. Lääkityksen aloittaminen tapahtuu ottamalla yhteys omaan lääkäriin tai A-klinikkaan. Lääkityksen tueksi on hyvä käydä myös jatkossa keskusteluja oman lääkärin kanssa. Kaikilla ei alkoholinkäytön vähentäminen tai hallinta onnistu, joten tällöin on syytä pyrkiä täysraittiuteen.

 

Alkoholinkäytön lopettamiseen ja hillintään käytetty lääke on Revia. Sen tarkoitus on poistaa nousuhumalan ja humaltumisen tuoma hyvän olon tunne. Reviaa voidaan käyttää kuurina, yleinen aloitusjakso on 3kk. Lääkettä voidaan myös ottaa ennen tilanteita, joissa houkutus juomiseen kasvaa.

 

Toinen alkoholinkäytön hallintaan käytetty lääke on Antabus. Se aiheuttaa alkoholin kanssa voimakkaan reaktion, joten lääke ei sovi hoitomuodoksi, jos aiot nauttia hiukankin alkoholia. Antabus on joko suun kautta otettava poretabletti tai nykyisin harvemmin käytetty ihon alle asetettava kapseli. Lääke on huomattavasti Reviaa käytetympi vaihtoehto.

 

Usein riippuvuus kehittyy hyvin huomaamattomasti sosiaalisissa tilanteissa, joihin alkoholi liittyy. Ongelmia voi siis syntyä myös ilman perintötekijöiden vaikutusta tai erityistä luonteen heikkoutta. Mahdollisen lääkityksen lisäksi täytyy miettiä muita keinoja juomisen hillitsemiseksi. Katso Päihdelinkin Verkkokurssit ja oppaat -osio.

Mistä tietää, että joku on saanut alkoholimyrkytyksen?

Alkoholimyrkytyksen tunnistaa siitä, että henkilöllä on myrkytyksen oireita (voimakas päihtymys, pahoinvointia, tajuttomuus), veressä on riittävästi alkoholia eikä tutkimuksissa löydy muita syitä oireille.

 

Alkoholin vaikutus ihmiselimistöön on luonteeltaan lamauttava. Pieni määrä alkoholia lamaa alkuun estoja, mikä usein koetaan rentouttavana ja sosiaalisuutta helpottavana vaikutuksena. Suurempi määrä johtaa suurempaan lamaantuneisuuteen, mikä voi näkyä ajattelun, puheen, tasapainon ja liikkeiden hallinnan heikkenemisenä. Pahoinvointi ja oksentelu saattavat merkitä uhkaavaa alkoholimyrkytystä ja elimistön yritystä poistaa vatsalaukussa oleva alkoholi. Alkoholimyrkytyksessä lamaavat vaikutukset ovat niin suuria, että henkilö ei enää kykene huolehtimaan itsestään ja saattaa olla tajuton. Saman kaltaisia oireita voi esiintyä myös muun myrkytyksen, pään vamman, sokeritaudin ja vaikean tulehdustaudin yhteydessä.

 

Mikäli epäilyn kohde on herätettävissä, kannattaa alkoholin käytöstä kysyä heti suoraan, mitä hän on nauttinut ja kuinka paljon. Joskus tiedot voi tarkistaa seuralaiselta tai läheiseltä. Pelkästään oireiden perusteella ei voi tietää, onko kyse ”vain” alkoholimyrkytyksestä. Koska alkoholimyrkytys on hengenvaarallinen tila, on hyvä ottaa herkästi yhteyttä terveyskeskuspäivystykseen tai hätänumeroon tarvittavien toimenpiteiden selvittämiseksi.

Miten auttaa alkoholisoitunutta ja väkivaltaista puolisoa?

Ihminen, jolla on alkoholiongelma, ei itse näe omaa tilaansa ja usein kieltää ongelmansa. Monesti hän myös syyttää läheisiään käyttäytymisestään ja näin syyllistää heitä. Läheiset saattavatkin kuvitella olevansa osasyyllisiä. Väkivaltainen teko toista ihmistä kohtaan on kuitenkin aina väärin. Koskaan ei tarvitse eikä pidä hyväksyä puolison väkivaltaista käyttäytymistä.

 

Ihmisen, joka on väkivaltainen ja/tai jolla on alkoholiongelma, on itse haettava itselleen apua. Puolison pitää itse löytää motivaatio muutokselle, sillä kukaan muu ihminen ei voi häntä muuttaa. Puolison ollessa alkoholisoitunut ja väkivaltainen voi apua hakea vain itselle ja lapsille. Kuvatussa tilanteessa tämä on myös tärkeintä. Puolisoa voi parhaiten auttaa kunnioittamalla hänen vastuutaan omista valinnoistaan ja ottamalla vastuun omasta ja lasten elämästä.

 

Asioihin puuttuminen sekä ulkopuolisen tuen hakeminen esimerkiksi A-klinikalta tai lastensuojelu- ja sosiaaliviranomaisilta ei aina ole helppoa. Ihminen saattaa miettiä pitkäänkin ennen kuin ottaa ratkaisevan askeleen. Kynnystä nostaa usein, jos on kotoisin pieneltä paikkakunnalta, jossa kaikki tuntevat toisensa. Vuorovaikutusmallien muuttaminen perheessä on kuitenkin useimmiten vaikeaa ilman ulkopuolista näkökulmaa ja tukea.

 

Moni vanhempi pelkää lastensuojeluviranomaisille kertomisen johtavan lasten huostaanottoon. Suomessa lastensuojelun johtavana periaatteena on kuitenkin lapsen etu ja lastensuojelun tehtävä on tukea perheitä. Tavoite on, että lapset voisivat kasvaa ja kehittyä omassa kodissaan. Suurin osa lastensuojelutyöstä tehdään avohuoltona eli sosiaalityöntekijä selvittää kunkin perheen tilanteen yksilöllisesti yhdessä vanhempien ja lasten kanssa. Keskusteluin autetaan perhettä löytämään ratkaisu usein vaikeaankin tilanteeseen. Lastensuojelu on luottamuksellista toimintaa ja aina yhteistyötä perheen kanssa. Ratkaisut ovat aina myös perhekohtaisia ja yksilöllisiä.

 

Perhetilanteen mukaan lastensuojeluasioissa on yhteistyökumppaneina esimerkiksi terveydenhuollon henkilöstöä. Lapsen koulunkäyntiin liittyvistä asioista kannattaa keskustella myös opettajan tai koulukuraattorin kanssa. Joskus voi olla paikallaan ottaa yhteyttä kasvatus- ja perheneuvolaan. Oman paikkakunnan A-klinikalta/Päihdeklinikalta saa myös tietoja eri tukivaihtoehdoista. Mikäli paikkakunnalla toimii nuorisoasema, voi sieltä hakea tukea ja apua lapsille. Eräät nuorisoasemat järjestävät esimerkiksi ryhmiä päihteiden läheisyydessä eläneille nuorille.

 

Useilla paikkakunnilla toimii myös itseapuryhmiä eli Al-Anon -ryhmiä alkoholiongelmaisten läheisille. Niissä keskustellaan niistä asioista ja tilanteista, joita päihdeongelmaisen lähellä elävät kokevat. Jakamalla kokemuksia ryhmäläiset saavat myös uusia ratkaisumalleja selviytymiseen. Myös 10-20 -vuotiaille lapsille toimii samankaltaisia itseapuryhmiä, Alateen ryhmiä. Tietoja ryhmistä saa Al-Anon verkkosivuilta.

 

Mikäli tilanne kotona alkaa olla uhkaava tai vaarallinen puolison väkivaltaisen käyttäytymisen takia, kannttaa välittömästi ottaa yhteyttä oman paikkakunnan sosiaalitoimistoon tai turvakotiin. Turvakodit on tarkoitettu fyysistä tai henkistä perheväkivaltaa kokeville perheenjäsenille ja ne päivystävät ympäri vuorokauden. Turvakotien paikkakohtaisia yhteystietoja löytyy Ensi- ja turvakotien liiton verkkosivuilta. Tilanteen ollessa rauhallisempi kannattaa myös soittaa Naisten linjan maksuttomaan ja anonyymiin puhelinpalveluun. Lisätietoja Naisten linjasta löytyy Naisten linjan verkkosivuilta.

Millä tavoin runsas alkoholinkäyttö vaikuttaa älykkyyteen?

Alkoholilla ei onneksi ole vaikutuksia älykkyyteen. Sen sijaan kyllä laajasti aivojen toimintaan, sillä alkoholi heikentää ns. kognitiivisia toimintoja: eli muistia, hahmottamista, päättelyä jne. Lisäksi alkoholi heikentää unen laatua. Ja jos alkoholia käyttää säännöllisesti pitkään aiheuttaa se enemmin tai myöhemmin myös ihan aivojen surkastumista ja sitä kautta vaikuttaa sitten laajasti toimintakykyyn.

Mitä hyötyä on tipattomasta kuukaudesta?

Tähän ei ole lyhyttä kaiken kattavaa vastausta. Lähdetään siitä, että alkoholilla on runsaasti vaikutuksia elimistön eritoimintoihin. Suurin osa haitallisista vaikutuksista väistyy kun alkoholin käytön lopettaa. Siihen saattaa kyllä joidenkin muutosten osalta mennä kuukausiakin. Osa on valitettavasti pysyviä, mutta juomattomuus estää niiden etenemisen, eli pahentumisen. Etenkin maksa ja hermosto ovat kovilla.

 

Tipatonta kuukautta ajatellen hyötyä on ainakin seuraavasti: unen laatu paranee (kokonaan palautuminen saattaa kyllä kestää pidempään kuin 1kk), psyykkiset oireet (ärtyneisyys, alakuloisuus, muistiongelmat) alkavat ainakin helpottamaan, maksa saa aikaa toipua, vatsalaukku saa aikaa toipua (alkoholi ärsyttää vatsakalvoa ja aiheuttaa vähintäänkin närästystä), verenpaine voi lähteä laskuun, turhat kalorit jäävät pois, mikä vaikuttaa painonhallintaan Sen lisäksi säästyy rahaa ja saa mahdollisuuden miettiä selvistä päin omaa alkoholin käyttöään ja aloittaa tarvittaessa muutoksen.

 

Mutta kuten todettu, on mahdotonta käydä kaikkia positiivisia vaikutuksia läpi. Niitä on paljon.

Kuinka nopeasti serotoniiniaineenvaihdunta palautuu ennalleen juomisen jälkeen?

Jo parin päivän juominen vaikuttaa mielialaan. Palautuminen kestää yleensä muutaman päivän. Pidemmän säännöllisen juomisen jälkeen palautuminen saattaa kestää viikkoja tai kuukausia. Monilla masennuksen hoitoon tarvitaan myös lääkitystä, sillä noin 40-60% alkoholin suurkuluttajista sairastuu masennukseen.

Huumeet ja lääkkeet

Kuinka pitkään eri huumeet näkyvät virtsatesteissä?

Eri huumausaineiden näkyminen eri testeissä riippuu useista eri tekijöistä. Tuloksiin vaikuttavia tekijöitä ovat mm. analyysimenetelmä, käytetty aine, aineen puhtaus, käyttömäärä, käyttötiheys, aika viimeisestä käyttökerrasta, kuinka pitkään on kyseistä ainetta käyttänyt, käyttötapa sekä monet yksilölliset piirteet (esim. ruumiinrakenne). Eri mittausmenetelmillä saadaan myös eri tyyppisiä tuloksia. Tavallisimmin käytössä olevat ns. pikatestit kertovat vain sen, onko tutkittavaa ainetta elimistössä vai ei. Tarkemmilla analysaattorilaitteilla saadaan selville myös paljonko kyseistä ainetta on elimistössä. Eri tyyppisistä näytteistä yleensä varmimmat tulokset saadaan virtsanäytteestä, joskin myös veri- ja hiusnäytteitä käytetään.

 

Eri aineiden toteamisajat vaihtelevat voimakkaasti. Periaatteessa pisimpään näytteessä säilyvät kannabis ja tietyt lääkkeet (lähinnä bentsodiatsepiinit), nopeimmin taas katoavat opiaatit sekä sen johdannaiset. Suuntaa antavasti voidaan sanoa, että kannabiksen toteamisaika virtsasta vaihtelee satunnaiskäyttäjän 1-5 vuorokaudesta suurkäyttäjän jopa 14 vuorokauteen. Amfetamiinin toteamisaika on 2-6 vuorokautta, heroiinin ja morfiinin taas 1-2 vuorokautta. Buprenorfiini näkyy 0-1 vuorokautta ja esim. kokaiini 1-2 vuorokautta. Bentsodiatepiinien toteamisajat vaihtelevat lääkeaineesta riippuen melko paljon, esimerkiksi midatsolaami näkyy testeissä 1-2 vuorokautta ja oksatsepaami 5-7 vuorokautta, kun taas diatsepaami voi näkyä 21 vuorokaudenkin ajan.

 

Testit eivät myöskään kerro, onko kyseinen henkilö käyttänyt kyseistä ainetta päihtymistarkoituksessa. Lääkärin määräämien reseptilääkkeiden ohjeenmukainen käyttö ei ole päihdekäyttöä. Testiin mennessä kannattaa näin ollen ottaa mukaan lääkäriltä saadut reseptit, jotta voi tarvittaessa todistaa, että kyseinen lääke on määrätty hoitotarkoituksessa.

Mihin työhöntulotarkastuksen huumetestin tulokset päätyvät?

Huumetesteihin liittyvät asiat ovat salassapidettäviä, ja testejä tekevää henkilökuntaa koskevat samat salassapitomääräykset kuin muitakin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia. Työhöntulotarkastuksessa käytännöt varmaankin vaihtelevat, mutta periaatteessa lausunnossa ei tulisi eritellä terveydentilaa tai esim. testituloksia, vaan ainoastaan todeta, onko kyseinen henkilö sopiva työtehtävään vai ei.

 

Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilla on ilmoitusvelvollisuus poliisille tiettyihin raskaampiin rikoksiin liittyen eli kun teosta seuraa yli kuuden vuoden vankeusrangaistus. Huumausaineiden käyttö ei kuulu niihin. Kenenkään ei tietenkään ole pakko suostua huumetesteihin, mutta toisaalta työnantajalla ei myöskään ole velvollisuutta palkata ketään.

Onko kannabiksen käytöllä haittavaikutuksia?

Kannabiksen käytön terveyshaitoista on edelleen ristiriitaisia käsityksiä, joita ei ole riittävästi vielä tutkittu. Jokseenkin varmasti kuitenkin tiedetään, että kannabiksen käyttö voi aiheuttaa välittömiä terveyshaittoja ainetta kokeilevalle tai sitä satunnaisesti käyttävälle. Pitkäaikaiskäytön riskit on myös hyvä tiedostaa, jos harkitsee kannabiksen kokeilua tai käyttöä.

 

Kannabis on yleisimmin käytetty huumausaine. Kannabiksen päihdevaikutukset vaihtelevat aineen voimakkuuden, ainemäärän, käyttötavan, käyttöympäristön ja käyttäjän ominaisuuksien mukaan. Kannabis ei ole myrkyllistä. Tiedossa ei ole yhtään tapausta, jossa pelkän kannabiksen käyttö olisi aiheuttanut myrkytyskuoleman.

 

Kannabispäihtymys aiheuttaa käyttäytymiseen liittyviä tai psykologisia muutoksia kuten liiketoimintojen huononemista, mielihyvää, joskus ahdistuneisuutta, arvostelukyvyn heikkenemistä tai sosiaalista vetäytymistä. Keskittyneisyys, muistitoiminnot ja tarkkuutta vaativat toiminnat heikkenevät. Kannabis voimistaa muiden päihteiden vaikutuksia ja heikentää tarkkaavaisuutta ja reaktiokykyä. Onnettomuusriski saattaa lisääntyä, jos kannabista käyttänyt ajaa päihtyneenä ajoneuvoa. Myös vakavien mielenterveyshäiriöiden oireita voi ilmaantua herkästi niillä, joilla on perinnöllinen alttius mielisairauksiin.

 

Vaikutukset ilmenevät kannabiksen käytön aikana tai pian sen jälkeen. Tyypillisiä fyysisiä käyttöön liittyviä muutoksia ovat silmien sidekalvon verestys, ruokahalun lisääntyminen, suun kuivuminen ja sydämen sykkeen kiihtyminen. Poltettaessa kannabis alkaa vaikuttaa muutamassa minuutissa. Päihdevaikutus kestää joitakin tunteja.

 

Osalle pitkään säännöllisesti kannabista käyttävistä kehittyy riippuvuus, jolloin käyttäjä ei pysty olemaan ilman ainetta tai hallitsemaan sen käyttöä. Käyttö saattaa heikentää nuorten koulumenestystä ja aikuisten pärjäämistä sellaisissa työtehtävissä, jotka vaativat hyvää älyllistä suoritustasoa. Pitkäaikaiskäyttöön liittyy huomiokyvyn ja muistin heikkenemistä, jos aineen käyttö on niin runsasta, että käyttäjä on lähes koko ajan päihtyneenä. Pitkän raittiin jakson aikana huomiokyvyn ja muistin häiriöt saattavat korjautua.

 

Kannabiksen säännöllinen pitkäaikaiskäyttö polttamalla saattaa aiheuttaa hengitysteiden ärsytystä, tulehduksia ja pahanlaatuisia muutoksia kuten keuhkosyöpää. On myös viitteitä siitä, että kannabiksen käyttö lisäisi suun, nielun ja ruokatorven alueen syöpäriskiä. Kannabiksen käyttö voi pahentaa eräiden sairauksien oireita kuten astmaa, keuhkoputken tulehdusta, skitsofreniaa sekä alkoholiriippuvuutta tai muuta päihderiippuvuutta. Äidin raskauden aikainen kannabiksen käyttö saattaa lisätä ennenaikaisen synnytyksen todennäköisyyttä.

 

Vaikka yksilölliset erot ovat suuria, on todennäköistä, että eräillä ryhmillä haitat ovat odotettua yleisempiä. Lisääntynyt riski kannabisriippuvuuteen sekä muiden laittomien päihteiden käyttöön on niillä nuorilla, joiden koulumenestys on ollut heikkoa ja jotka ovat aloittaneet kannabiksen käytön nuorena.

Vahingoittaako ekstaasi aivoja pysyvästi?

Ekstaasi vähentää aivojen serotoniinireseptoreiden määrää. Serotoniini on puolestaan tärkeä välittäjäaine hermosolujen informaation prosessoinnissa, myös muisti- ja oppimistapahtumassa. Ekstaasi vaikuttaa siis muistiin ja uusimmissa tutkimuksissa on voitu osoittaa, että havaitut muisti- ja oppimisvaikeudet liittyvät nimenomaan ekstaasiin, ei sen kanssa käytettyihin muihin huumeisiin. On kuitenkin vielä epäselvää, kuinka suuri annos ekstaasia tarvitaan aiheuttamaan kognitiivisia puutosoireita.

 

Aivoissa on todettu rakenteellisia muutoksia ekstaasin käytön jäljiltä jopa useita vuosia käytön lopettamisen jälkeen. Rakenteelliset muutokset, joita on todettu mm. aivojen kuvantamistutkimuksissa, ovat olleet ennen kaikkea hermoratojen välisien yhteyksien katkeamista sekä aivokuorella että aivojen tyviosassa, mukaanlukien muistikeskuksen alue. Kognitiivisista toiminnoista reaktioaika ja -nopeus, muistisuoriutuminen sekä oppimiskyky ovat osa-alueita, joiden on todettu heikentyvän ekstaasin käyttöön liittyen. Ekstaasin käyttäjät muistavat vähemmän, oppivat hitaammin ja unohtavat herkemmin kuin ne, jotka eivät käytä huumeita. Tämä haitta näkyy jo kun käyttö on jatkunut parin viikon välein 1-2 vuoden ajan.

 

Joissain tutkimuksissa muistivaikeudet ovat tulleet esiin ainoastaan ekstaasin suurkuluttajilla, ei niinkään vähäisellä viikonloppuihin ajoittuvalla käytöllä. Toisissa tutkimuksissa ekstaasin käytön on todettu aiheuttavan kognitiivisia muutoksia jo pienilläkin annoksilla. Yli kymmenen käyttökerran on sanottu olevan kriittinen määrä muistivaikeuksien syntymiselle. Ekstaasin käyttäjien kognitiiviset suorituspuutokset eivät tutkimusten mukaan johdu huumeen akuutista vaikutuksesta eikä siihen liittyvästä välittömästä jälkitokkurasta.

 

Kaiken kaikkiaan ekstaasin harvajaksoistakaan käyttöä ei voi pitää vaarattomana muistin ja muiden kognitiivisten toimintojen kannalta. On todettu, että kuukausien ja vuosien ajan jatkunut ekstaasin käyttö pienilläkin annoksilla voi aiheuttaa pitkäaikaisia kognitiivisen suoriutumisen häiriöitä. Muistihäiriöitä on todettu kuusi kuukauttakin aineen käytön lopettamisen jälkeen. Osalla ekstaasin käyttäjistä muistivaikeudet kuitenkin lievenevät kuukausien kuluessa, mutta heidän suoriutumisensa muistitehtävissä pysyy heikompana, kuin huumeita käyttämättömillä.

 

Muistia ja oppimista lukuunottamatta haittavaikutuksia ei ole todettu muissa kognitiivisissa toiminnoissa. Tämän on arveltu johtuvan nuorten ihmisten aivojen plastisuudesta. Toisaalta uusien haittavaikutusten ilmaantuminen myöhemmin käyttäjien ikääntyessä saattaa olla mahdollista, sillä serotoniinin takaisinotto aivoissa vähenee normaalin ikääntymisen myötä. Niinpä ikääntyminen voi johtaa normaalia nopeampaan kognitiivisen tason laskuun ekstaasin käyttäjällä. Tämä nähdään vasta kun nykyiset käyttäjät ikääntyvät ja kun nykyisten käyttäjien seurantatutkimukset valmistuvat.

Mikä on amfetamiinipsykoosi?

Amfetamiinipsykoosi on psykoottinen mielenterveyden häiriö, joka on amfetamiinin käytön aiheuttama ja joka sen takia perinteisesti luokitellaan niin sanottuihin orgaanisiin eli elimellisten tekijöiden aiheuttamiin psykooseihin. Psykoosilla tarkoitetaan yleensä mielenterveyden häiriötä, jossa todellisuudentaju on häiriintynyt joko harhaluulojen tai erilaisten aistiharhojen (kuulo- näkö- tai hajuharhojen) ja mahdollisesti tajunnan tason vaihtelemisen myötä. Amfetamiini voi aiheuttaa psykoottisia oireita monella tavalla, mutta yleisimmin amfetamiinipsykoosilla tarkoitetaan amfetamiinin käytön aiheuttamaa harhaluuloisuustilaa, johon ei tyypillisesti kuulu avoimia aistiharhoja eikä yleensä tajunnan tason muutoksia. Se on seurausta amfetamiinin runsaasta ja pitkäaikaisesta käytöstä. Riskiä lisäävät ikääntyminen, päihteiden sekakäyttö sekä fyysiset sairaudet. Mikäli amfetamiinin käyttö jatkuu, voi psykoottiset oireet kroonistua ja vaikeutua oirekuvaltaan.

 

Tyypillisiä amfetamiinipsykoosin oireita ovat vainoamistyyppiset eli paranoidiset harhaluulot, joissa henkilö kuvittelee ympäristössään uhkia sekä itseensä kohdistunutta vainoa, joille ei ole todellisuudessa perusteita. Henkilö pälyilee ympäristöään ja on yliherkkä aistihavainnoilleen, vaikka aistiharhoja ei välttämättä esiinnykään. Amfetamiinipsykoosia voi olla vaikea erottaa skitsofrenialle tyypillisestä psykoosista, mutta seurannassa se hoituu yleensä nopeammin ja helpommin, kunhan amfetamiinin käyttö lopetetaan.

 

Oma ongelmansa ovat psykoottiset tilat sellaisilla skitsofreniaa sairastavilla henkilöillä, jotka käyttävät amfetamiinia. Tällaisessa tapauksessa voi olla vaikeaa arvioida, mikä oireissa on minkäkin aiheuttamaa. Amfetamiinipsykoosi hoidetaan muun psykoosin lailla tavallisesti antipsykoottisen lääkityksen ja muun psykiatrisen hoidon avulla. Hoito voi tapahtua psykiatrisessa sairaalassa, mutta lievempiä psykooseja hoidetaan käytännössä myös avohoidossa.

Voiko LSD laukaista psykoosin?

LSD kuuluu huumausaineiden joukossa hallusinogeenisiin aineisiin, mikä tarkoittaa, että sen käyttöön liittyy aistivääristymiä tai -harhoja eli hallusinaatioita. Mikäli varsinaisia harhoja esiintyy, voidaan tätä määritelmästä riippuen pitää psykoottisena tilana, jossa todellisuuden taju on häiriintynyt, vaikka henkilö itse tiedostaisikin aistiharhojensa aiheuttajan.

 

Toisinaan LSD:n käyttö aiheuttaa akuutin, vainoharhojen sävyttämän sekavuustilan, johon voi liittyä useita päiviä kestäviä mielialavaikutuksia. Yleensä kuitenkin ajatellaan, että LSD:n, toisin kuin esimerkiksi PCP:n, lyhytaikainen ja vähäinen käyttö ei yksinään aiheuta täysimittaisia psykooseja, ellei kyseessä ole psykoottista perussairautta sairastava henkilö. Onkin huomattava, että useat hallusinogeeniset huumausaineet voivat varsinaisen päihdevaikutuksen lisäksi laukaista psykoosille alttiissa henkilöissä psykoosioireita tai pahentaa jo olemassa olevaa psykoottisuutta. Ahdistuneisuuteen tai sitä vakavampiin mielenterveyden häiriöihin taipuvaiset henkilöt voivat LSD:n käytön yhteydessä herkästi kärsiä paniikkihäiriön tai lievän psykoosin kaltaisista tiloista.

 

LSD:n yhteydessä puhutaan myös niin sanotuista bad trip- ja flashback-kokemuksista, joista ensimmäinen on voimakkaan ahdistuneisuuden ja pelon sävyttämä päihtymiskokemus ja jälkimmäinen vaihtelevan pituisen ajan jälkeen LSD:n käyttökerrasta ilmaantuva päihtymyksen kaltainen tila.

 

Pitkäaikaisen LSD:n käytön tiedetään altistavan psykoosipiirteisille persoonallisuuden muutoksille ja jopa skitsofreenistyyppiselle psykoottiselle oireilulle. Tämäntyyppisten psykoottisten oireyhtymien erottaminen jo olemassa olevasta mielenterveyden häiriöstä on kuitenkin erotusdiagnostisessa mielessä erittäin vaikeaa.

 

LSD:n käyttöön liittyvien paniikinkaltaisten tilojen ja lyhytkestoisten psykoottisten oireiden hoidoksi riittää usein tilanteen rauhoittaminen ja vain toisinaan tarvitaan lievää rauhoittavaa lääkitystä tilannetta helpottamaan. Kroonisen käytön aiheuttamat ongelmat sen sijaan saattavat vaatia pitkäaikaista ja perusteellista hoitoa.

Miten vieroittautua Diapamista eli bentsodiatsepiineistä?

Bentsodiatsepiinilääkkeiden (esim. Diapam) käyttö voi aiheuttaa monenlaisia haittoja käyttäjälleen. Niitä ei ole tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön ja niihin voi syntyä riippuvuus lääkärin määräämillä annoksilla. Riippuvuuden muodostumisen lisäksi haittoja ovat ahdistuneisuus, uneliaisuus, välinpitämättömyys, muistin ja keskittymiskyvyn häiriöt, sukupuolinen haluttomuus ja masentuneisuus. Myös suunnittelu- ja arviointikyky sekä kyky ratkaista ongelmia heikkenevät.

 

Turvallinen vieroittautuminen bentsodiatsepiineistä pitkäaikaisen käytön jälkeen vaatii lääkärin laatimaa hoitosuunnitelmaa. Tukea vieroitukseen saa halutessaan myös paikalliselta päihdeklinikalta tai mielenterveystoimistosta.

 

Varsinkin työssä jaksamisen kannalta vieroitukseen kannattaa varata tarpeeksi aikaa. Joihinkin lieviin vieroitusoireisiin kannattaa varautua. Ahdistuneisuutta, jännittyneisyyttä, lihasjännitystä, unihäiriöitä, ruokahaluttomuutta tai vapinaa tulee todennäköisesti vastaan vieroituksen edetessä. Näissä tilanteissa on tärkeää, että vieroituksen etenemistä arvioidaan lääkärin kanssa. On hyvä kuitenkin muistaa, että vain osa käyttäjistä saa vaikeampia oireita, osa selviää lopettamisesta helpommin.

 

Pitkäaikaista suuriannoksista Diapamin käyttöä ei tule lopettaa kertaheitolla, koska vaarana on saada esimerkiksi tajuttomuus- tai kouristuskohtauksia. Myös muut vieroitusoireet tulevat tällöin voimakkaampina. Lääkitys tulee aina lopettaa vähitellen alenevin annoksin. Vähennykset suositellaan tehtäväksi siten, että lääkettä vähennetään esimerkiksi 2,5 mg–5 mg viikossa. Lääkettä otetaan vieroitusvaiheessa säännöllisesti ja tasaisin väliajoin, jolloin lääkkeen määrä pysyy elimistössä mahdollisimman tasaisena.

 

Vieroitusvaiheessa kannattaa käyttää seurantapäiväkirjaa, johon kirjataan käytetty lääkeannos, sen vaikutukset ja mahdolliset vieroitusoireet. Lisäksi päiväkirjaan voi kirjata esimerkiksi asioita, joiden on huomannut auttavan tai pahentavan vieroitusoireita. Tärkeintä on kuitenkin suunnitella vieroituksen toteutus tarkasti, jotta on turvallinen vieroituksen edetessä. Kannattaa myös harkita lyhyen loman pitämistä lääkärin suosittelemana ajankohtana.

 

Lisätietoa Päihdelinkin tietopankin artikkelista Bentsodiatsepiinivieroitus.

Miten vieroittautua Zopinoxista viiden vuoden käytön jälkeen?

Periaatteessa Zopinox on tarkoitettu käytettäväksi vain tilapäiseen unettomuuteen. Lääkärin määräämää annosta ei saa koskaan ylittää. Tilanteessa, jossa nukkumisesta ei tule viiden vuoden käytön jälkeen mitään, lihaksia särkee, mieliala on matala ja ärtyisä, on välttämätöntä olla välittömästi yhteydessä lääkäriin ja kertoa tilanteesta. Lääkäri pystyy auttamaan vain rehellisen kuvauksen perusteella, joten lääkkeen käytöstä kannattaa kertoa tarkasti. Mahdollisuus on esimerkiksi kokeilla jotain muuta lääkevaihtoehtoa. Tärkeää on aina noudattaa lääkärin ohjeita, sillä annoksien ylittäminen johtaa vain entistä vaikeampaan tilanteeseen.

Mitä vaaditaan, että pääsee Subutex-korvaushoitoon?

Ensimmäinen edellytys korvaushoidolle on opioidiriippuvuus, joka yleensä arvioidaan siinä hoitopaikassa, josta pyydetään lähetettä korvaushoitoon. Riippuvuutta diagnostisoidaan haastatteluilla, joissa selvitetään esitiedot, päihteidenkäytön historia ja nykykäyttö sekä aikaisemmat hoitoyritykset. Opiaattien käyttö dokumentoidaan virtsaseuloilla.

 

Korvaushoito ei ole koskaan ensimmäinen hoitomuoto, ja siksi on hyvä, että ensin on arvioitu muiden hoitomuotojen soveltuvuus. Korvaushoidon kriteereihin kuuluukin, että asiakas on ensin yrittänyt vieroittautua opiaateista siinä onnistumatta. Pääkaupunkiseudulla vaaditaan ainakin kahta vieroitusyritystä opiaateista, ennen kuin pääsee korvaushoitoarvioon.

 

Kun lähete on kirjoitettu korvaushoitoarvioita tekevään yksikköön ja siellä on päätetty arvio aloittaa, lähetetään asiakkaalle ensimmäinen aika. Arvion aikana asiakas tapaa lääkäriä, sairaanhoitajaa ja sosiaalityöntekijää. Pääsääntöisesti arvio tehdään polikliinisesti avohoidossa mutta arvioon voi liittyä myös osastojakso, etenkin niissä tilanteissa, joissa päihteiden sekakäyttö on rajua tai asiakkaalla on vakava psykiatrinen sairaus.

 

Jos arviossa päädytään suosittelemaan asiakasta korvaushoitoon, laitetaan hänet jonottamaan korvaushoitopaikkaa. Pääkaupunkiseudulla korvaushoitopaikan on saanut noin puolen vuoden sisällä siitä kun asiakas on laitettu jonoon. Korvaushoitopaikkaa odottaessaankin kannattaa hoitaa itseään ja kokeilla muitakin hoitovaihtoehtoja.

 

Jos olet nyt hoidossa, juttele hoitavan lääkärisi kanssa myös korvaushoitomahdollisuudesta, täyttyvätkö kriteerit kohdallasi. Jos ne täyttyvät, voit pyytää häntä kirjoittamaan lähetteen arvioita tekevään yksikköön.

 

Katso myös Päihdelinkin tietopankista artikkeli Opioidiriippuvuuden korvaus- ja ylläpitohoito.

Miten puuttua alaikäisen lapsen kannabiksenkäyttöön?

Tärkeintä on pyrkiä luomaan rauhallinen ja rakentava keskusteluyhteys nuoren kanssa. On hyvä kertoa omasta huolesta ja siitä, kuinka paljon nuoresta välitetään. Useasti kannabista käyttävät nuoret eivät näe polttamisessa mitään vaarallista ja osaavat perustella sitä monella tapaa, uskovat jopa kannabiksen hyötyihin.

 

Alaikäistä lasta kannattaa rohkaista asioimaan lähimmällä nuorisoasemalla, jossa ammattilaisen avulla käydään läpi tilannetta. Siellä päihdekäyttöä voi myös seurata vaikka virtsaseulojen avulla. Ihanteellinen tilanne olisi tietenkin se, että nuori itse havahtuisi ongelmaansa ja näin motivoituisi päihdekäytön lopettamiseen, mutta usein tähän tarvitaan ulkopuolisen apua.

 

Mikäli hoitoon rohkaiseminen ja keskusteleminen eivät onnistu, kannattaa harkita yhteydenottamista lastensuojeluun. Tässä vaiheessa tilanteeseen voi vielä puuttua lastensuojelun avulla ja tuella. Hoidon suunnittelu tapahtuu aina vanhempien, nuoren ja nuoren verkoston kanssa yhteistyössä. Suomessa on monenlaisia nuorille tarkoitettuja hoitopaikkoja, joiden käyttö arvioidaan aina nuoren yksilöllisen tilanteen mukaan. Oman kaupungin sosiaalitoimeen tai nuorisoasemalle voi myös hakeutua ensin juttelemaan tilanteesta alustavasti sekä kartoittamaan vaihtoehtoja, vaikka yksin ilman lasta. Lapsen päihdekäyttö on aina raskas ja vaikea asia vanhemmille ja läheisille. Ikinä ei kuitenkaan ole liian myöhäistä hakea apua ja olla nuoren tukena. Lapsen täyttäessä 18 vuotta, tulee kyseeseen ainoastaan ns. vapaaehtoiset päihdehoidot, joten siltä kantilta ajateltuna nyt on oivallinen hetki tilanteen pysäytykseen.

Kuinka keskustella omien lasten kanssa huumeista?

Vanhemmat kokevat usein, että heidän on hankalaa keskustella lastensa kanssa. Erityisesti murrosikäiset ovat joskus vaikeita lähestyttäviä. Huumeista puhuminen voi olla lähes mahdotonta. Lasten ja nuorten näkemykset ja kokemukset ovat usein hyvin erilaisia kuin aikuisten.

 

Nuoret saattavat kuvitella, että aikuiset eivät tiedä huumeista yhtään mitään. Nuorten mielestä vanhemmat eivät haluakaan ymmärtää heitä, ja asiallinen keskustelu päättyy usein riitelyyn. Nuoret ovat usein oikeassa ajatellessaan niin. Siksi olisikin hyvä alkaa keskustella lasten kanssa päihteistä silloin, kun he ovat vielä melko pieniä, jolloin päihteistä tulee normaali keskusteltava asia.

 

Monien vanhempien mielestä huumeet ovat asia, josta ei pitäisi edes puhua perheessä. Kun asiasta ei puhuta, se ei ole myöskään mielessä. Jotkut vanhemmat pitävät huumeista keskustelemista tärkeänä, mutta keskustelu on käytännössä sitä, että vanhemmat saarnaavat ja lapset kuuntelevat vastentahtoisesti. Monien mielestä huumeista ei yksinkertaisesti tarvitse puhua, koska asia ei kosketa heitä eikä heidän perhettään.

 

Huumeista keskusteleminen on kuitenkin erittäin tärkeää. Puhumalla ja kuuntelemalla oppii paljon toisilta. On hyvä osoittaa nuorelle, että vanhemmat ymmärtävät häntä ja välittävät hänestä. Nuori oppii, että ongelmatilanteissa voi hakea apua ja tukea myös omilta vanhemmilta. Huumeista puhuttaessa asiaa ei kuitenkaan pidä suurennella, vaan asiasta kannattaa keskustella mahdollisimman rauhallisesti ja avoimesti. Toisen kuunteleminen on keskeistä; kommunikaation tulee olla kaksisuuntaista. Jos lapsen kanssa haluaa keskustella avoimesti, täytyy olla valmis ajattelemaan hänen tavallaan. Usein kannattaa muistella aikoja, jolloin itse on ensimmäisiä kertoja ollut tekemisissä päihteiden kanssa. Vanhempi voi yrittää palauttaa mieleen sen aikaisia omia ja omien vanhempien asenteita. Valokuvat ja vanhat päiväkirjat saattavat olla hyödyllisiä apuvälineitä. Paljon on tietenkin muuttunut omista nuoruusajoista. Yhteiskunnasta on tullut suvaitsevaisempi ja huumeita on tarjolla helposti. Lapset saavat olla avoimempia ja suorempia kuin omassa nuoruudessa. Niin tai näin, asettuminen lapsen kenkiin auttaa ymmärtämään lasta paremmin, jakamaan hänen tunteensa ja keskustelemaan aiheesta oikealla ymmärryksen tasolla.

 

On tärkeää, että lapsi voi luottaa vanhempaan. Luottamusta voi lisätä kertomalla avoimesti omista kokemuksistaan. Tällöin lapsi tajuaa, että perheessä vallitsee molemminpuolinen luottamus, mikä on välttämätöntä aiheesta käytävien keskustelujen kannalta. Samalla vanhempi voi itse paremmin havaita lapsen lähettämiä signaaleja ja tarjota apuaan tarvittaessa. Jotkut vanhemmat saattavat olla tarpeettomankin ankaria lapsilleen. He eivät luota lapsiin eivätkä anna heille riittävästi omaa itsenäistä tilaa. Toiset vanhemmat taas voivat olla niin rentoja, etteivät aseta lapsille lainkaan rajoja. Lapsi saattaa ajatella, etteivät vanhemmat välitä hänestä. Tasapainon saavuttaminen voi olla hyvinkin vaikeaa.

 

Vanhempien kannattaa tutustua huumeita käsittelevään materiaaliin, jotta he voivat keskustella aiheesta oikean tiedon varassa. Muiden vanhempien ja aikuisten kanssa keskustelu saattaa myös olla hyödyllistä: kaikki vanhemmat joutuvat jossain vaiheessa samojen kysymysten eteen, ja yhdessä asiasta keskusteleminen voi antaa hyviä keinoja omassa perheessä käytävien keskustelujen tueksi.

Miten auttaa huumeongelmasta kärsivää ystävää?

Pitkäaikainen huumeiden käyttö – olipa se esim. amfetamiinin, kannabiksen tai heroiinin käyttöä – johtaa mm. mielialahäiriöihin, kuten masennukseen. Amfetamiini voi aiheuttaa masennuksen lisäksi esimerkiksi epäluuloisuutta ja hankalia pelko- ja paniikkitiloja. Monet käyttäjät haluavat päästä irti huumeista mutta kokevat, että omat voimavarat ja keinot eivät riitä irrottautumiseen. Huumeiden käyttäjä on voinut pitkään uskotella itselleen, että hän hallitsee huumeiden käyttöään, eivät huumeet häntä. Käytöstä tulee pakonomaista, kun hän pelkää vieroitusoireita.

 

Vaikea ja ahdistava olotila sekä häpeän tunne voivat tehdä avun hakemisen vaikeaksi. Avun hakeminen mahdollistaa kuitenkin tuen saamisen huumeiden käytöstä irrottautumiselle. Muutos on mahdollinen, vaikka se viekin usein pitkän ajan. Muutos myös etenee vaiheittain. Moni saattaa palata ajoittain vanhaan totuttuun käyttötapaansa (”retkahtaa”), vaikka muutos päihteettömyyteen tai päihteiden käytön vähentämiseen on jo alkanut. Muutos voi kuitenkin taas jatkua retkahduksen jälkeen.

 

Läheiset voivat olla hyvin monella tavalla päihdeongelmaisen tukena muutoksen eri vaiheissa. Ystävää voi tukea ottamalla häneen yhteyttä ja keskustelemalla hänen tilanteestaan. Hänen kanssaan voi keskustella siitä, millaista apua hän itse toivoisi. Kannattaa myös rohkaista ystävää ottamaan yhteyttä lähimpään avohoitopaikkaan (esim. päihdeklinikka tai nuorisoasema), jossa yhdessä arvioidaan, mitä hänen kannattaa tehdä. Kukaan ei voi muuttua ystävän puolesta, sillä hänen itsensä on tehtävä muutos – läheiset voivat olla kuitenkin arvokkaana tukena muutoksessa.

 

Joskus vieroitus voi onnistua vain sairaalatyyppisessä hoidossa tai päihdelaitoksessa, jossa on ympärivuorokautinen seuranta. Ystävä saattaa hyötyä esimerkiksi tällaisesta vieroitushoidosta. Voi kuitenkin olla, että hänen on vaikea lähteä omatoimisesti hakemaan sitä, jos hän on masentunut. Ystävää voi kannustaa hakemaan tietoa saatavilla olevasta ammattiavusta tai myös auttaa eri hoitovaihtoehtojen selville saamisessa. Olipa kyseessä mikä tahansa hoitopaikka, läheinen voi joskus tarvita myös konkreettista rohkaisua ja tukea hoitoon hakeutumiselle, jopa saattamista hoitopaikkaan, jos hänen on vaikea mennä sinne ensimmäisen kerran.

 

Hoitopaikoista voi hakea tietoa esimerkiksi A-klinikka Oy:n nettisivulta, joilta löytyy tietoa A-klinikoista, nuorisoasemista sekä A-klinikka Oy:n katkaisu- ja kuntoutusyksiköistä. Oman paikkakunnan muista palveluista, kuten mielenterveystoimistoista, saa tietoa esimerkiksi soittamalla terveyskeskukseen. Mikäli ystävä on opiskelijaterveydenhuollon tai työterveyshuollon piirissä, myös niiden kautta voi hakea apua päihdeongelmiin.

 

Jotkut toivovat myös saavansa tukea toisilta samantyyppisessä tilanteessa olevilta, jolloin eräs vaihtoehto on ns. NA-toiminta (anonyymit narkomaanit). NA-ryhmät toimivat samanlaisella keskinäisen tuen periaatteella kuin AA-ryhmät, mutta NA-ryhmät on tarkoitettu erityisesti huumeiden käyttäjille.

 

Muutosprosessissa oleva ihminen tarvitsee pitkään kannustusta ja tukea – esimerkiksi perheen, ystävien, työkavereiden, ammattiauttajien tai samanlaisessa elämäntilanteissa olleiden tukea – kunnes muutos on muuttunut osaksi häntä ja hänen arkipäiväänsä. Mitä enemmän läheisellä on sellaisia ihmisiä tukenaan, jotka avoimesti tietävät hänen ongelmistaan ja joihin hän luottaa, sen laajempi voi olla myös hänen tukiverkkonsa. Puuttumalla tilanteeseen voi myös antaa toivoa muutoksesta. Ystävä voi kokea, että joku välittää hänestä ja se antaa hänelle voimia myös välittää itse itsestään ja hakea apua.

 

Päihteitä käyttävän läheisen on tärkeä miettiä keinoja myös omalle jaksamiselle. Joskus toisten, samantyyppisissä elämäntilanteissa olevien kanssa keskustelu voi antaa uusia näkökulmia ja keinoja. Valtakunnallisesti toimivan Irti Huumeista ry:n toimintaan kuuluu muun muassa auttava puhelinpalvelu ja erilaista ryhmä- ja kurssitoimintaa päihdeongelmaisten läheisille. Päihdeongelmaisten läheisille tarkoitettua toimintaa on myös Al-Anon (aikuiset päihdeongelmaisten läheiset) -toiminta, jossa toisten, samantyyppisissä tilanteissa olevien kanssa voi löytää keinoja omassa elämäntilanteessa jaksamiseen. Vertaistukea on tarjolla myös Päihdelinkin vertaistukifoorumilla.

Toiminnalliset riippuvuudet

Miten päästä irti ongelmapelaamisesta?

Riippuvuus voi syntyä päihteisiin, pelaamiseen tai vaikkapa ruokaan. Riippuvuus voi siis syntyä ilman kemiallista riippuvuutta. Toiminta on pakonomaista ja lopettaminen tuntuu mahdottomalta. Tässä tapauksessa on hyvä tunnistaa pelaamisen ongelmat ja pyytää apua.

 

Hallitsematon pelaaminen voi aiheuttaa hyvinkin voimakkaita ahdistuksen, häpeän ja syyllisyyden tunteita. Lisäksi pelaamalla saatetaan pyrkiä välttämään vaikeita olo- tai tunnetiloja, kuten masennusta. Olisi hyvä pohtia, millaisissa tilanteissa pelaaminen ottaa vallan sekä pyrkiä varautumaan niihin etukäteen miettimällä, mitä muuta voisi tehdä silloin. Oma päättäväisyys on tärkeää lopettamisen polulla, mutta tilanteeseen ei kannata jäädä yksin. Ulkopuolisen avun ja tuen merkitys on usein suuri.

 

Yksi hyvä keino on kirjoittaa pelaamispäiväkirjaa, johon kirjaa milloin pelasi, paljonko meni aikaa ja rahaa sekä miltä silloin tuntui. Samaan päiväkirjaan on syytä kirjata myös tilanteet, jolloin teki mieli pelata ja keinot, joiden avulla pääsi sen yli. Päiväkirjan avulla ammattiauttaja voi auttaa löytämään hyviä ratkaisumalleja ongelmiin. Pelaamisen vähentämisen sijaan suosittellaan rahapelaamisen lopettamista kokonaan. Pelaamisen hallinta onnistuu nimittäin harvoin.

 

Ongelmallisesti pelaaville ja heidän läheisilleen tarkoitettu auttava puhelin Peluuri toimii numerossa 0800 100 101 arkipäivisin kello 12-18. Puhelimeen voi soittaa maksutta ja nimettömästi kaikkialta Suomesta. Vertaistukea löytyy puolestaan Nimettömien pelureiden kokoontumisista. Lähimmät tapaamispaikat ja -ajat on listattu GA:n nettisivuille. Myös Päihdelinkin vertaistukifoorumista voi olla apua. Peliongelmiin saa apua kunnasta riippuen joko mielenterveystoimistossa tai A-klinikalla.

Tietoa peliriippuvuudesta ja hoitomahdollisuuksista löytyy myös Päihdelinkin artikkeleista: Peliriippuvuus ja Peliriippuvuuden hoito.

Mistä apua videopelaamisen kontrollointiin?

Kerrot pelanneesi koko ikäsi ja havahtuneesi ongelmaan. Kerrot, että olet jo yrittänyt rajoittaa pelaamistasi siinä onnistumatta. Pelaaminen vaikuttaa negatiivisesti myös parisuhteeseesi ja kuvaat pelaamistasi riippuvuudeksi. Tämä on tarpeellinen oivallus, sillä ongelman olemassaolon myöntäminen on ensimmäinen askel liiallisesta pelaamisesta irrottautumiseksi.

 

Vaikka Peluurissa keskitytäänkin rahapelaamisen aiheuttamiin ongelmiin, voi neuvoja soveltaa myös digipelaamisesta aiheutuviin ongelmiin ja niiden ratkaisemiseen. Esimerkiksi pelipäiväkirjan pitäminen auttaa tunnistamaan pelitapoja ja saamaan pelaamista hallintaan. Lisätietoa digipelaamisesta saa esimerkiksi pelitaito.fi -sivustolla, jossa on myös digipelipäiväkirja, jota voi käyttää hyödyksi.

 

Lisätietoa digipelaamisesta ja siihen liittyvää tietoa löytyy Peluurin nettisivuilta. Kasvokkaista apua digipeliongelmiin voi myös hakea eri ammattilaisilta: työterveyshuollosta, peliriippuvuudessa auttavilta A-klinikoilta tai nuorisoasemilta, terveyskeskuksista tai soittamalla Peluurin maksuttomaan auttavaan puhelimeen 0800 100 101 (mape klo 1218) tai chattaamalla ti ja to klo 1215.

Kuinka puuttua nuoren runsaaseen netinkäyttöön?

Nuoren mahdollinen nettiriippuvuus ja tietokonepelien runsas pelaaminen huolestuttavat useita vanhempia. Netinkäyttöä on hyvä rajoittaa, jos se näyttää menevän liiallisuuksiin. Jos netinkäyttö aiheuttaa syyllisyyttä tai vaikuttaa kielteisesti opiskeluun, harrastuksiin tai ystävyyssuhteisiin, voi kyse olla nettiriippuvuudesta. Taustalla voi joissain tapauksissa olla myös nuoren masennus. Viihtyminen netissä tai useiden tuntien pelaaminen ei kuitenkaan välttämättä ole merkki riippuvuudesta. Netti on hyödyllinen väline ja tietokonepelit ovat ajanvietettä television ohella. Chat-ystävät voivat olla hyvinkin tärkeitä nuorelle ja toisten nettipelaajien arvostus voi nostaa nuoren itsetuntoa.

 

Murrosiän kynnyksellä nuori alkaa tekemään entistä enemmän omaa elämäänsä koskevia päätöksiä. Siksi on tärkeää saada nuori tunnistamaan itse niitä haittoja, joita aiheutuu liiallisesta tietokoneen äärellä istumisesta.

 

Nuoren kanssa kannataa myös keskustella yhdessä siitä, mitä nuori netissä tekee. Sen perusteella netinkäytölle voi sopia sopivat käyttöajat. Yhdessä on hyvä miettiä esimerkiksi liiallisen netinkäytön haittoja ja vaihtoehtoja netissä surffailulle tai pelaamiselle. Yhteinen sopimus auttaa rajojen pitämisessä, mutta on hyvä muistaa, että aikuinen päättää viimekädessä nuoren ajankäytöstä.

 

Tavoitteena on siis oppia käyttämään nettiä kohtuudella. Apuna voi myös käyttää netinkäyttösopimusta. Siinä kirjataan paperille paljonko netissä saa viettää aikaa ja monelta netinkäyttö tai pelaaminen tulee viimeistään lopettaa. Tietoa nettiriippuvuudesta ja hoitomahdollisuuksista löytyy myös Päihdelinkin artikkeleista Nettiriippuvuus ja Nettiriippuvuuden hoito.

Mitä seksiriippuvuus on?

Seksiriippuvuus eli seksiaddiktio on yksi toiminnallisten riippuvuuksien muoto, joka voi näyttäytyä monin tavoin. Jotkut ihmiset viettävät tuntikausia etsimällä seksuaalisen kiihotuksen lähteitä internetin pornosivustoilta tai chateista. Toiset kuluttavat omaisuuksia soittelemalla seksipuhelimiin, ostamalla videoita tai muuta eroottista materiaalia, tai seksipalveluja ammattilaisilta. Jatkuva seksipartnereiden etsiminen ja vaihtaminen muotoutuu joillekin ihmisille addiktioksi, minkä lisäksi ihmiset voivat olla riippuvaisia jostakin itselle vahingollisesta ihmissuhteesta. Myös tirkistely, vaarallisen seksin harrastaminen, itsensä paljastelu ja seksuaalisen väkivallan käyttö voivat olla pakkokäyttäytymisen muotoja.

 

On tärkeää huomata, että hyvin erilaiset käyttäytymismallit voivat olla osa hyvää ja nautintoa tuottavaa seksielämää. Seksiriippuvuuskäyttäytymiselle on ominaista toiminnan pakonomaisuus. Riippuvuustoimintaa jatketaan, vaikka se vie aikaa ja huomiota muilta elämän alueilta, esimerkiksi perheeltä, työltä, ystävyyssuhteilta tai harrastuksilta.

 

Tyypillistä riippuvuuskäyttäytymiselle on, että ihminen itse tiedostaa vaikeutensa hallita kyseistä toimintaa. Hänen ajatuksensa askartelevat jatkuvasti seksiin liittyvissä asioissa. Monet kokevat häpeää ja syyllisyyttä ja pyrkivät salaamaan riippuvuutensa. Seksiriippuvuudesta aiheutuu pahimmillaan vakavia ongelmia, esimerkiksi eroja parisuhteista, hankaluuksia työ- tai opiskeluelämässä, tartuntatauteja ja muita terveydellisiä haittoja sekä väkivallan uhriksi joutumista.

 

Riippuvaiset ihmiset tekevät yleensä päätöksiä lopettaa addiktiokäyttäytyminen, mutta lipsahtavat aika-ajoin takaisin käyttäytymismalliinsa. Stressi, ahdistuneisuus, jännittäminen ja masentuneisuus saattavat lisätä tarvetta etsiä tyydytystä. Seksikäyttäytymistä voidaan myös perustella itselle palkintona jostakin hyvästä suorituksesta. Pakonomaisen seksikokemuksen jälkeinen mielihyvän ja tyydyttyneisyyden tunne kestää vain vähän aikaa, ja pian tulee tarve aloittaa toiminta uudelleen.

 

Toipuminen riippuvuudesta alkaa, kun ihminen tiedostaa käyttäytymisen aiheuttamat haittat ja haluaa muutosta tilanteeseen. Seksiriippuvuutta hoidetaan terapian, vertaistuen ja joskus lääkityksenkin avulla. Terapia voi olla yksilö-, pari- tai ryhmäterapiaa. Toiminnallisten riippuvuuksien hoitoon ja seksuaaliterapiaan perehtyneitä työntekijöitä on A-klinikoilla ja yksityissektorilla. Seksiriippuvaisten ihmisten vertaistukea on saatavissa internetin välityksellä ja seksiriippuvuuksien käsittelemiseen keskittyvissä ryhmissä.

 

Tietoa seksiriippuvuudesta ja hoitomahdollisuuksista löytyy myös Päihdelinkin artikkelista Addiktoitunut seksikäyttäytyminen.

Tupakka

Miten päästä irti tupakasta?

Oma vakaa päätös on tärkeä lähtökohta lopettamiselle. Silloin päätöksessä voi pysyä niinäkin hetkinä, kun tupakkaa alkaa tehdä mieli.

 

Useimmiten mielihalut menevät kuitenkin yhtä nopeasti ohi kuin ovat mieleen putkahtaneetkin. Niissä tilanteissa kannattaa tehdä jotain muuta, vaikka kuunnella musiikkia, lähteä ulos lenkille tai soittaa kaverille.

 

Tupakoinnin lopettaminen kannattaa siis suunnitella huolella etukäteen. Kannattaa tehdä selkeitä rajauksia, joita pyrkii noudattamaan mahdollisimman hyvin. On hyvä esimerkiksi miettiä ennakolta mahdolliset paikat tai tilanteet, joissa tupakointi lopettamisen jälkeen yleensä alkaa uudelleen. Tärkeää on opetella sanomaan ”kiitos, ei” kavereille, jotka mahdollisesti polttavat ja tarjoavat sinulle, vaikka olet kertonut heille lopettaneesi. Näitä paikkoja kannattaa välttää ensimmäisten viikkojen aikana.

 

Tupakoinnin lopettaminen kannattaa ajoittaa ajankohtaan, jossa oma elämä on mahdollisimman normaalia eikä yllättäviä tilanteita ole odotettavissa. Fyysiset vieroitusoireet menevät yleensä ohi ensimmäisten viikkojen aikana, sosiaalisen sekä psyykkisen riippuvuuden hoitaminen kestää yleensä kauemmin. Tutkimusten mukaan riski tupakoinnin uudelleen aloittamiseen pienenee merkittävästi kolmen kuukauden jälkeen tupakoinnin lopettamisesta.

 

Kaikista tupakointiin ja sen lopettamiseen liittyvistä asioista saat tietoa osoitteesta stumppi.fi. Joissakin tilanteissa tupakoinnin lopettamisessa kannattaa käyttää tukena ammatillista apua, jota on mahdollista saada esimerkiksi oman kotikunnan A-klinikalta tai terveyskeskuksesta. Useilla paikkakunnilla järjestetään myös ryhmiä tupakoinnin lopettamisen tueksi. Lisätietoa saa myös Päihdelinkin artikkelista Tupakoinnin lopettaminen.

Milloin vieroitusoireet poistuvat?

Voi olla, että vieroitusoireet kestävät useita kuukausia. Jos on polttanut vuosia, on esimerkiksi kuukausi ilman tupakkaa vielä lyhyt aika. Se, miten vahvasti ihminen on koukussa ja miten paljon tai kauan tupakkaa tekee vielä mieli, on yksilöllistä. Tarkkaa aikaa ei näin ollen pysty määritellä. Tärkeintä on muistaa, että jokainen päivä ilman tupakkaa vie prosessia eteenpäin.

 

Vierotusoireiden helpottamiseen voi saada apua erilaisista korvaushoitotuotteista, joita saa apteekista nykyisin ilman reseptiä. Tarjolla on muun muassa laastareita, purukumia, inhalaattoreita ja tabletteja. Vaikka onkin parempi, jos pärjää ilman (koska nämäkin sisältävät nikotiinia ja siitä on kuitenkin joskus luovuttava), on parempi tupakanhimon käydessä ylivoimaiseksi ottaa purukumi tms. kuin sytyttää savuke. Lisäksi näistä korvaushoitotuotteista voi luopua asteittain vähentämällä, mikä taas ei välttämättä onnistu tupakan kohdalla.

Onko vähäinen tupakointi vaarallista?

Mitään suurta haittaa esimerkiksi yhden tupakan polttamisesta viikossa ei ole. Vaarana kuitenkin on, että polttamisesta tulee tapa ja riippuvuus, minkä jälkeen haitat ovat ilmeiset. Jos polttaa savukkeen viikossa, kannattaa harkita mitä se palvelee. Toki yhdenkin savukkeen vaikutus elimistössä kestää useita tunteja ja sillä on vaikutusta elimistön toimintoihin. Lisää tupakoinnista stumppi.fi.

Onko järkevää vaihtaa tupakka nuuskaan?

Nuuska on lähes yhtä haitallista kuin tupakka. Nuuska aiheuttaa riippuvuuden kuten tupakkakin, sisältäen nikotiinia jopa 20 kertaa enemmän kuin tupakka. Jotkut pitävät nuuskaa ”terveellisempänä” sen takia, että sen käytössä ei synny savua eikä savun sisältämiä haitallisia ainesosia. Nuuskan käyttäjille tyypillisimmät sairaudet ovat suusyöpä ja muut suun sairaudet.

 

Nuuskan avulla ei pääse eroon nikotiiniriippuvuudesta, eikä nuuskaa ole tarkoitettu tupakasta vieroittautumiseen. Nuuskatessa hankala tupakointirituaali jää pois, mutta tilalle tulee toinen yhtä paljon nikotiiniriippuvuutta ylläpitävä rituaali. Savuttomuus on tietysti aina hyvä asia, sillä muiden ihmisten ei tarvitse kärsiä savuhaitoista. Kuntokin paranee ainakin jonkin verran ja hengityselimet kiittävät. Tämä on hyvä asia, koska pitkään jatkunut tupakointi aiheuttaa lopulta ikävän keuhkolaajentuman. Rahallinen hyöty jää kysymysmerkiksi, koska nuuska on hankittava mustan pörssin kautta.

 

Selvää on joka tapauksessa, että nuuskan käytöllä on paljon terveyttä heikentäviä vaikutuksia. Syöpien lisäksi muun muassa riski sairastua sydän- ja verissuonitauteihin on suuri. Tupakointia paljon terveellisempää nuuskan käyttö ei voi olla. Lisätietoa Päihdelinkin artikkelissa Nuuska ja osoitteessa stumppi.fi.

Vaikuttaako masennus siihen, että tupakoinnista on vaikea luopua raskaudesta huolimatta?

Masennus luultavasti vaikuttaa tilanteeseen ainakin sitä kautta, että tupakoinnin lopettaminen masentuneena saattaa olla vaikeampaa. Joillekin ihmisille tupakointi tuottaa mielihyvää, joka osaltaan helpottaa masennusta. Myös vierotusoireet voi kokea voimakkaampana. Toisaalta, jos onnistuu lopettamaan, se saattaa tuoda mukanaan sellaisia onnistumisen kokemuksia, joilla on masennusta lievittävä vaikutus. Tärkeintä olisi saada masennukseen apua. Kun lääkkeet eivät raskauden aikana tule kyseeseen, kannattaa harkita terapiaa. Asiasta voi puhua oman lääkärin kanssa.

 

Pahin haitta, joka tupakoinnista raskauden aikana voi seurata, on ilmeisesti sikiön kasvun hidastuminen. Raskaudenaikaisen tupakoinnin on osoitettu hidastavan sikiön kasvua niin, että tupakoivan äidin lapsi painaa syntyessään noin 200 grammaa vähemmän, kuin tupakoimattoman äidin lapsi. Painoero säilyy tiettävästi useita vuosia, mutta toistaiseksi ei tiedetä onko kasvun hidastumisella merkitystä lapsen myöhemmälle kehitykselle.

 

Nikotiinikorvaushoidon suositeltavuus riippuu siitä, miten paljon polttaa tupakkaa. Periaatteessa nikotiinilaastareita tms. ei suositella raskauden ja imetyksen aikana. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että korvaustuotteista on vähemmän haittaa, kuin runsaasta tupakoinnista. Suomen Lääkärilehdessä 1-2/2000 julkaistun artikkelin mukaan nikotiinikorvaushoito on aiheellista, jos polttaa 10-15 savuketta päivässä eikä lopettaminen muuten onnistu. Tosin tällöinkin korvaushoitoa suositellaan raskauden alkuvaiheeseen, jolloin sikiön kasvu hidastuu vähemmän.

 

Tupakoinnista, sen lopettamisesta ja raskaudesta löytyy lisätietoa osoitteesta stumppi.fi

Sekakäyttö

Voiko masennuslääkkeiden kanssa käyttää alkoholia?

Masennuksen hoitoon on Suomessa käytettävissä useita eri lääkeaineita ja lääkeaineryhmiä. Osa näistä ei lainkaan sovi alkoholin kanssa. Toisia taas on jopa tutkittu alkoholiriippuvuuden hoidossa. Näiden tutkimusten perusteella alkoholia voi käyttää sellaisten masennuslääkkeiden kanssa, joiden sisältämä lääkeaine on fluoksetiini tai sitalopraami. Masennuksen hoidon yhteydessä alkoholia ei voi kuitenkaan varsinaisesti suositella, koska alkoholin käyttö saattaa johtaa masennusoireiden ja paniikkioireiden pahentumiseen sekä itsemurhariskin kasvuun.

Mitä riskejä on ekstaasin ja masennuslääkkeiden yhteiskäytössä?

Käyttäjäpiireissä liikkuu erilaisia käsityksiä siitä, miten huumausaineiden tehoa voitaisiin lisätä. Yksi tällainen käsitys on ollut, että boosterit eli mielialalääkkeet (etenkin MAO-entsyymiä l. monoamino-oksidaasia salpaava Aurorix) tehostavat ekstaasin vaikutusta. Yhdistelmä on kuitenkin osoittautunut hengenvaaralliseksi, sillä se aiheuttaa helposti serotoniinisyndroomana tunnetun myrkytystilan ja sitä kautta kuoleman.

 

Suomessa ekstaasin käytöstä johtuneet kuolemat ovat liittyneet nimenomaan ekstaasin ja masennuslääkkeiden yhteiskäyttöön. Boosterien käyttö ekstaasin ja muiden amfetamiinijohdannaisten rinnalla on siis hengenvaarallinen yhdistelmä, joka kannattaa jättää suosiolla kokeilematta.

 

Ekstaasin vaikutus syntyy elimistön omien keskushermoston välittäjäaineiden kautta. Ekstaasi vapauttaa aivojen hermopäätteistä monoamiineja ja estää niiden takaisinottoa. Vapautuneiden välittäjäaineiden, erityisesti serotoniinin, suuri määrä aiheuttaa käyttäjän keskushermostossa halutut tuntemukset. Samalla elimistön monoamiinivarastot tyhjenevät.

 

Mitä tapahtuu kun amfetamiinijohdannainen ekstaasi yhdistetään mielialalääke Aurorixiin? Synapsirako on paikka kahden solun välissä, jossa hermoimpulssi siirtyy solusta toiseen välittäjäaineen avulla. Ekstaasi tuo siihen yhtä kanavaa pitkin aivojen hermopäätteistä vapauttamaansa dopamiinia ja serotoniinia tukkien samalla synapsiraossa olevan ulosmenoreiän. Samalla MAO-salpaaja Aurorix estää sekä serotoniinia että amfetamiineja hajottavien entsyymien toimintaa poistaen elimistöltä viimeisenkin mahdollisuuden eliminoida tulvivaa serotoniinia.

 

Yhtä aikaa käytettynä otetaan siis hengenmenon riski, kun amfetamiinimäärä nousee korkealle (”hanat synapsirakoon aukeaa”) ja samalla Aurorix estää serotoniinia ja amfetamiineja hajottavan MAO-entsyymin toimintaa tukkien synapsiraosta ulos menevän tien (”tulpat kiinni”). Kannattaa siis olla varovainen kaikenlaisten boostereiden suhteen.

 

Ekstaasin toistuva käyttö johtaa myös siihen, että aivojen välittäjäainevarastot eivät ehdi täyttyä. Tällöin seurauksena voi olla masennus. Siitä, että serotoniinipitoisuutta kohottavat masennuslääkkeet suojaisivat ekstaasin serotoniinihermoja tuhoavalta vaikutukselta, ei ole löydetty tutkimuksellista näyttöä.

 

Ilman sekäskäyttöäkin ekstaasiin liittyy sivuvaikutuksia ja riskejä, kuten paniikkia, pahoinvointia tai sekavuutta. Jo 20 käyttökerran on huomattu aiheuttaneen muistamisen, oppimisen, loogisen ajattelun ja päättelykyvyn heikkenemistä. Mitä useamman kerran, mitä tiheämmin ja mitä suurempia annoksia käyttää ekstaasia, sitä enemmän aivoissa voi tapahtua pitkäaikaisia tai jopa palautumattomia muutoksia.

Miten päästä irti alkoholin ja ahdistuslääkkeiden sekakäytöstä?

Mainitut lääkkeet (Oxepam ja Diapam) kuuluvat bentsodiatsepiineihin, joiden yhteisvaikutukset alkoholin kanssa ovat arvaamattomia, jopa hengenvaarallisia. Näiden yhteiskäyttö on siis ehdottomasti kielletty. Bentsodiatsepiineihin voi myös muodostua fyysinen riippuvuus. Psykologinen riippuvuus taas syntyy uskomuksesta, ettei enää siedä oireita ilman lääkettä. Pikkuhiljaa lääkkeet alkavat kuitenkin tuottaa niitä samoja oireita, joihin lääkitys alun perin aloitettiin. Nämä lääkkeet ovat siis tarkoitettuja ainoastaan tilapäiskäyttöön.

 

Ahdistuneisuus ja unihäiriöt ovat myös usein juomisen seurausta, eli tavallaan alkoholinkäyttö aiheuttaa myös näiden rauhoittavien ja unilääkkeiden tarpeen. Suositeltavaa olisi pidättäytyä alkoholin käytöstä vaikkapa kuukauden ajaksi. Tänä aikana kaikki alkoholista aiheutuvat vieroitusoireet poistuvat ja mahdollisten oireiden perusteella voidaan arvioida lääkityksen tarve.

 

Keinoja juomisen hallintaan on olemassa runsaastikin, mutta mitään patenttilääkettä ei ole olemassa. Ensimmäiseksi tulee selvittää itselle, millaista muutosta haluaa ja mitä toivoo tässä tilanteessa. On esimerkiksi hyvä selvittää mahdollisen puolison kanssa, miten tämä kokee juomisen ja toivoo tilanteen muuttuvan. Samoin on syytä pohtia esimerkiksi muita keinoja, joiden avulla purkaa työpaineita. Entä onko tavoitteena täysraittius vai kohtuukäyttö?

 

Kohtuukäytön tavoittelussa on tärkeää seurata kulutettua alkoholimäärää esimerkiksi kirjaamalla päivittäin nautittujen annosten määrä juomapäiväkirjaan. Kohtuukäyttöön pyrkiessäkin kannattaa asettaa selkeitä, määrällisiä tavoitteita tai jokin raja, jota ei pidä ylittää. Hyvä mittari on ns. suurkulutusraja, joka keskipainoisella aikuisella miehellä on korkeintaan 23-24 annosta viikossa ja korkeintaan 7 annosta kerralla. Jos nämä rajat ylittyvät säännöllisesti, kasvaa alkoholihaittojen todennäköisyys huomattavasti. Jos juomapäiväkirja näyttää, että käyttö ei pysy ollenkaan suunnitelluissa rajoissa, pitää tavoitetta tarkistaa.

 

Etukäteissuunnittelu on sekä kohtuuteen että täysraittiuteen pyrittäessä olennaista. Jos tietää joutuvansa tilanteeseen, jossa tarjotaan alkoholia, kannattaa etukäteen miettiä miten kieltäytyy tarjotusta alkoholista tai jos aikoo käyttää alkoholia, miten paljon ja missä tahdissa tulee juomaan. Muuten päätöksestä on helppo livetä. Entä mitä voi tehdä alkoholinkäytön sijaan sellaisissa tilanteissa, joissa on tottunut juomaan?

 

Nykyisin on tarjolla myös lääkkeitä juomisen ja juomishalun hillintään. Täysraittiuden tavoittelijalle on Antabus, joka on ns. inhotuslääke eli aiheuttaa yhdessä alkoholin kanssa ikäviä reaktioita (sydämentykytys, kasvojen punotus, pahoinvointi jne.). Antabuksen kanssa alkoholin nauttiminen on ehdottomasti kielletty, koska yhteisreaktiot voivat olla jopa hengenvaarallisia.

 

Juomisen hallintaan taas sopii naltreksoni, apteekissa kauppanimellä ReVia. ReVia vähentää juomisesta tulevaa mielihyvän ja nousuhumalan tunnetta. ReVia ei aiheuta yhdessä alkoholin kanssa käytettynä mitään ikäviä reaktioita, sen sijaan opiaattien ja tioridatsiinipohjaisten mielialalääkkeiden käyttö lääkityksen yhteydessä on kielletty. ReVia on yleensä hyvin siedetty lääke. Tavallisimpia sivuvaikutuksia ovat lievä pahoinvointi ja väsymys, mutta nämä lievenevät yleensä viikon sisällä. Parhaita hoitotuloksia on saatu, kun lääkitys on yhdistetty kognitiiviseen terapiaan.

 

Joskus ongelmat saattavat kehittyä niin pitkälle, ettei niistä enää omin ja läheisten voimin selviä. Suomessa päihdekysymysten avohoitopaikkoina ovat lähinnä A-klinikat, joita on useilla paikkakunnilla ympäri Suomea. A-klinikoiden palvelut ovat paitsi luottamuksellisia, myös maksuttomia. A-klinikalle voi myös soittaa (vaikka nimettömänä) ja keskustella ammattilaisen kanssa. Asian voi tietenkin ottaa puheeksi myös kenen tahansa terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. On hyvä muistaa, että juomisongelmia on sitä helpompi ratkaista, mitä aikaisemmin niihin tarttuu.

Heikkeneekö miehen hedelmällisyys huumeiden sekakäytön seurauksena?

Mainituista huumausaineista (amfetamiini, ekstaasi, hasis, lääkkeiden sekakäyttö) mikään ei vaikuta miehen hedelmällisyyteen heikentävästi. Sen sijaan alkoholin suurkulutus heikentää joko suoraan toiminnallisesti normaalien siittiösolujen muodostumista, tai välillisesti monien eri hormonivaikutusten kautta. Tupakointi puolestaan aiheuttaa kaikista päihteistä yleisimmin miesten hedelmällisyyden laskua.

Voiko amfetamiinin ja rauhoittavien lääkkeiden sekakäyttö aiheuttaa epilepsiakohtauksia?

Epileptisiä kohtauksia voi esiintyä myös ilman varsinaista epilepsiaa. Tajuttomuus-kouristuskohtauksille provosoivia tekijöitä voivat olla esimerkiksi pitkäaikainen ja runsas alkoholinkäyttö, kuume, stressi sekä runsaan, pitkäaikaisen bentsodiatsepiinien käytön lopettaminen kerralla. Myös rankka sekakäyttö ja valvominen voivat olla taustatekijöinä epileptisille kohtauksille.

 

Epileptinen kohtaus on seuraus poikkeavasta aivojen sähköisen toiminnan purkauksesta. Tavallisimpia kohtausoireita ovat tajuttomuus tai tajunnan hämärtyminen sekä kouristelu. Myös virtsa saattaa karata tahattomasti. Kouristelevalle henkilölle ei saa antaa mitään suun kautta tukehtumisvaaran vuoksi. Kouristuksia ei tarvitse yrittää estää, vaan sen sijaan suojata kouristelevaa loukkaamasta kouristusten aikana itseään esimerkiksi teräviin kulmiin. Kouristelevalle on syytä soittaa ambulanssi hätäkeskuksen kautta (112).

Ammattilaisille

Voiko potilaan lähettää pakkohoitoon liiallisen juomisen vuoksi?

Tahdonvastainen hoito on Suomessa mahdollista joko päihdehuoltolain tai mielenterveyslain nojalla, mutta kriteerit hoidon toteuttamiseen ovat hyvin tiukat. Yleensä hoito ole pelkän päihteiden käytön perusteella mahdollista, koska Suomessa ei muun muassa ole sellaista päihdehoitoyksikköä, jossa tahdon vastaisen hoidon toteuttaminen olisi mahdollista.

 

Päihteiden käyttäjä voidaan lain mukaan määrätä tahdonvastaiseen hoitoon joko aiheuttamansa terveysvaaran tai väkivaltaisuuden perusteella. Terveysvaaralla tarkoitetaan sitä, että henkilö on ilman päihteidenkäytön keskeyttämistä ja asianmukaista hoitoa välittömässä hengenvaarassa päihteiden käyttönsä vuoksi tai vaarassa saada kiireellistä hoitoa vaativan terveydellisen vaurion. Tämän arvioi aina lääkäri.

 

Väkivaltaisuus merkitsee, että henkilö päihteiden käytön vuoksi väkivaltaisella tavalla vaarantaa perheensä jäsenen tai muun henkilön terveyttä, turvallisuutta tai kehitystä. Hoitomääritys voidaan näiden syiden vuoksi tehdä korkeintaan 5 vuorokaudeksi ja väkivaltaisuuden perusteella päätöksen tekee sosiaalityöntekijän esityksestä sosiaalihuollon johtava viranhaltija tai tällaisen puuttuessa sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen puheenjohtaja. Väkivaltaisuuden vuoksi tehty päätös on alistettava heti lääninoikeuden vahvistettavaksi, joka voi sosiaalilautakunnan esityksestä jatkaa tahdosta riippumatonta hoitoa enintään 30 vuorokaudeksi.

 

Päihdehuoltolain mukaisia päätöksiä on Suomessa tehty vain muutamia, koska yleensä vakavassa terveysvaarassa oleva henkilö suostuu esim. sairaalahoitoon vapaaehtoisestikin. Väkivaltaisuuden perusteella pakkohoitoon määrääminen ei todennäköisesti toisi minkäänlaista ratkaisua henkilön päihdeongelmaan – toki läheiset saisivat hengähdystauon ja miettimisaikaa omia ratkaisujaan ajatellen.

 

Mielenterveyslain mukaan päihdeongelmainen voidaan määrätä tahdosta riippumattomaan hoitoon psykiatriseen sairaalaan, jos hänen todetaan olevan mielisairas ja jos hän sairautensa vuoksi on hoidon tarpeessa siten, että hoitoon toimittamatta jättäminen olennaisesti pahentaisi hänen mielisairauttaan tai vakavasti vaarantaisi hänen terveyttään.

 

Mielisairaudella tarkoitetaan psykoottista todellisuudentajun häiriytymistä, josta merkkejä voivat olla esim. erilaiset aistiharhat. Näitä aistiharhoja ja todellisuuden tajun hämärtymistä voi esiintyä myös alkoholisteilla, etenkin vieroitustilan aikana. Mielenterveyslain perusteella henkilö voidaan ottaa enintään 3 päiväksi tarkkailuun, jonka jälkeen tehdään päätös joko tahdon vastaisen hoidon jatkamisesta tai sen purkamisesta.

 

Pääasiassa täysi-ikäinen katsotaan juridisesti kykeneväksi päättämään elämästään eli hänellä on vapaus käyttää halutessaan päihteitä tai kieltäytyä hoidosta. Tahdonvastaisen hoidon kriteerit täyttyvät myös harvoin muutamaa päivää pidemmäksi aikaa. Jos henkilö on selväpäinen eli aikaan ja paikkaan orientoitunut ja selvillä tilanteestaan, on hänellä vapaus päättää omasta hoidostaan tai hoitamatta jättämisestään. Usein vapaaehtoisestikin aloitetut hoidot keskeytyvät, kun vointi kohenee ja henkilö kokee pystyvänsä jälleen selviytymään omin voimin. Usein tämä tarkoittaa juomisen jatkamista.

 

Tahdonvastainen hoito on siis aina viimesijainen toimenpide, jos mikään muu hoito ei tule kysymykseen. Päihdehoidon tulosten kannalta oma motivaatio ja vapaaehtoisuus ovat aina ensiarvoisen tärkeitä asioita, joten ongelmaisen kanssa kannattaa aina yrittää löytää ratkaisuja, jotka hänkin voi hyväksyä.

 

Lisätietoa Päihdelinkin artikkelissa Tahdosta riippumaton hoito.

Miten saada potilas ymmärtämään maksakirroosin vakavuus?

45-vuotias asiakas on saanut maksakirroosidiagnoosin. Asiakas ei näytä välittävän siitä, että hänen tilanteessaan ei ole viisasta käyttää alkoholia. Hän haluaa käydä vastaanotolla joka viikko, mutta hän tulee paikalle päihtyneenä eikä motivaatiota juomisen lopettamiseen näytä olevan.

 

Riippuvuuteen sairastuneen kanssa järkipuhe, tunteisiin tai sosiaalisiin suhteisiin vetoaminen voi toimia jopa häntä karkoittavana tekijänä. Joskus toimivaa voi olla, että jättää omista puheista pois vaatimuksen raitistumisesta ja keskittyy ihmisen kohtaamiseen. Varsinkin, jos asiakas kuitenkin käy säännöllisesti vastaanotolla. Jossain on siis onnistuttu, jos asiakas palaa vastaanotolle omasta halustaan. Usein kuuntelemisen ja ymmärtämisen tie onkin tuloksekkaampi kuin vaatimusten ja syyllistämisen tie. Tärkeää on katsoa edessä istuvaa ihmisä kokonaisena, eikä vain tarkastella hänen riippuvuuttaan tai sairauttaan.

 

Hankalaa tällaisessa tilanteessa on se, että muutos riippuvuuden hoitomotivaatiossa ei välttämättä tapahdu kovin nopeasti ja asiakkaan tilanne voi huonontua juomisen takia merkittävästi ja nopeastikin. Työntekijänä voi tehdä ainoastaan parhaansa. Kohdata asiakkaan ihmisenä, kuulla hänen ilonsa ja murheensa, nähdä onnistumiset ja haasteenpaikat, tarjota apua ja tukea. Loppujen lopuksi ihminen kuitenkin itse tekee päätöksensä, miten hän elää elämäänsä. Toivoa on kuitenkin aina ja aina kannattaa yrittää, vaikka ennuste ei näyttäisikään hyvältä.