Usein kysytyt kysymykset

Kirjoita kysymys

Hae vastaus

Emme lähetä vastauksia sähköpostiosoitteisiin.

Julkaistu: 03.02.2006

Kaverin huumeongelma

Kysymys:

Olen todella huolestunut lapsuudenystävästäni, joka on jo kauan käyttänyt huumeita. Viime aikoina hän on usein ollut siinä tilassa ettei huvita juuri liikkua yleisillä paikoilla. Haluaisin auttaa ja kärsin tilanteesta kovasti. En halua katsoa vain sivusta kun ystäväni 26 v. tuhoutuu. Tiedän, että hän on kärsinyt ainakin masennuksesta. Mitä minä voisin tehdä? Asumme stadissa.
Nimim. Lost but not found

Vastaus:

Hyvä kysyjä,

kuvaat viestissäsi huolta lapsuudenystäväsi huumeiden käytöstä ja kerrot haluavasi auttaa häntä. Huumeiden käyttö on johtanut ystäväsi eristäytymiseen ja mainitset myös, että hän on ollut masentunut.

On hyvä, että ystävyyssuhteenne on säilynyt, vaikka lapsuudenystäväsi elämä on muuttunut huumekeskeiseksi. Voi olla myös mahdollista, että hänen ihmissuhteensa ovat vähitellen rajoittuneet muihin huumeita käyttäviin. Hän saattaa olla itse yllättynyt siitä, että on ajautunut nykyiseen tilanteeseen.

Pitkäaikainen huumeiden käyttö - olipa se esim. amfetamiinin, kannabiksen tai heroiinin käyttöä - johtaa mm. mielialahäiriöihin, kuten masennukseen. Amfetamiini voi aiheuttaa masennuksen lisäksi esimerkiksi epäluuloisuutta ja hankalia pelko- ja paniikkitiloja. Monet käyttäjät haluavat päästä irti huumeista mutta kokevat, että omat voimavarat ja keinot eivät riitä irrottautumiseen. Huumeiden käyttäjä on voinut pitkään uskotella itselleen, että hän hallitsee huumeiden käyttöään, eivät huumeet häntä. Käytöstä tulee pakonomaista, kun hän pelkää vieroitusoireita.

Vaikea ja ahdistava olotila sekä häpeän tunne voivat tehdä avun hakemisen vaikeaksi, vaikka hän ehkä haluaisikin päästä irti. Avun hakeminen mahdollistaa kuitenkin tuen saamisen huumeiden käytöstä irrottautumiselle. Muutos on mahdollinen, vaikka se viekin usein pitkän ajan. Muutos etenee vaiheittain. Moni saattaa myös palata ajoittain vanhaan totuttuun käyttötapaansa ("retkahtaa"), vaikka muutos päihteettömyyteen tai päihteiden käytön vähentämiseen on jo alkanut. Muutos voi kuitenkin taas jatkua retkahduksen jälkeen.

Läheiset voivat olla hyvin monella tavalla päihdeongelmaisen tukena muutoksen eri vaiheissa. Voit tukea lapsuudenystävääsi ottamalla häneen yhteyttä ja keskustelemalla hänen tilanteestaan. Voit keskustella hänen kanssaan siitä, millaista apua hän itse toivoisi. Voit rohkaista häntä ottamaan yhteyttä lähimpään avohoitopaikkaan (esim. A-klinikka tai nuorisoasema), jossa hänen kanssaan voidaan yhdessä arvioida, mitä hänen kannattaa tehdä. Kukaan ei voi muuttua lapsuudenystäväsi puolesta, vaan hänen itsensä on tehtävä muutos - läheiset voivat olla kuitenkin arvokkaana tukena muutoksessa.

Joskus vieroitus voi onnistua vain sairaalatyyppisessä hoidossa tai päihdelaitoksessa, jossa on ympärivuorokautinen seuranta. Ystäväsi saattaisi tässä vaiheessa hyötyä esimerkiksi tällaisesta vieroitushoidosta. Voi kuitenkin olla, että hänen on vaikea lähteä omatoimisesti hakemaan sitä, jos hän on masentunut. Voit kannustaa häntä hakemaan tietoa saatavilla olevasta ammattiavusta tai myös auttaa tässä eri hoitovaihtoehtojen selville saamisessa.

Eri hoitopaikoista voi hakea tietoa esim. seuraavilta www-sivuilta:

www.a-klinikka.fi/yhteystiedot (A- klinikat, nuorisoasemat, A-klinikkatoimen katkaisu- ja kuntoutusyksiköt)

http://neuvoa-antavat.stakes.fi/FI/index.htm (päihdehoitoa antavien hoitopaikkojen toiminnan kuvauksia)

Oman paikkakunnan muista palveluista, kuten mielenterveystoimistoista, voi saada tietoa esimerkiksi soittamalla terveyskeskukseen. Mikäli ystäväsi on opiskelijaterveydenhuollon tai työterveyshuollon piirissä, myös niiden kautta voi hakea apua päihdeongelmiin.

Jotkut voivat toivoa saavansa tukea toisilta samantyyppisessä tilanteessa olevilta. Tällöin eräs vaihtoehto lähteä hakemaan apua huumeista irrottautumiseen on ns. NA-toiminta (anonyymit narkomaanit). NA-ryhmät toimivat samanlaisella keskinäisen tuen periaatteella kuin AA-ryhmät, mutta NA-ryhmät on tarkoitettu erityisesti huumeiden käyttäjille. NA-ryhmistä saa lisää tietoa esimerkiksi www-sivulta http://www.nasuomi.org

Olipa kyseessä mikä tahansa hoitopaikka, läheinen voi joskus tarvita myös konkreettista rohkaisua ja tukea hoitoon hakeutumiselle, jopa saattamista hoitopaikkaan, jos hänen on vaikea mennä sinne ensimmäisen kerran.

On siis mahdollista, että lapsuudenystäväsi huumeiden käyttö on muuttunut pakonomaiseksi rituaaliksi, josta hän toivoo pääsevänsä irti. Puuttumalla tilanteeseen voit antaa hänelle toivoa muutoksesta. Hän voi kokea, että joku välittää hänestä ja se antaa hänelle voimia myös välittää itse itsestään ja hakea apua.

Muutosprosessissa oleva ihminen tarvitsee pitkään kannustusta ja tukea - esimerkiksi perheen, ystävien, työkavereiden, ammattiauttajien tai samanlaisessa elämäntilanteissa olleiden tukea - kunnes muutos on muuttunut osaksi häntä ja hänen arkipäiväänsä. Mitä enemmän läheiselläsi on sellaisia ihmisiä tukenaan, jotka avoimesti tietävät hänen ongelmistaan ja joihin hän luottaa, sen laajempi voi olla myös hänen tukiverkkonsa.

Päihteitä käyttävän läheisenä on tärkeä miettiä myös keinoja omalle jaksamiselle. Joskus toisten, samantyyppisissä elämäntilanteissa olevien kanssa keskustelu voi antaa uusia näkökulmia ja keinoja. Valtakunnallisesti toimivan Irti Huumeista ry:n toimintaan kuuluu mm. auttava puhelinpalvelu ja erilaista ryhmä- ja kurssitoimintaa päihdeongelmaisten läheisille. Yhdistyksellä on www-sivut osoitteessa www.irtihuumeista.fi

Päihdeongelmaisten läheisille tarkoitettua toimintaa on myös AA:n periaattein nimettömästi ja ryhmämuotoisena tapahtuva Al-Anon (aikuiset päihdeongelmaisten läheiset) -toiminta, jossa toisten, samantyyppisissä tilanteissa olevien kanssa voi löytää keinoja omassa elämäntilanteessa jaksamiseen. Toiminnasta voi kysyä numerosta 09-750 200 ja tietoa löytyy myös sivulta www.al-anon.fi

Apua voi saada myös kirjallisuudesta, jossa päihderiippuvuutta käsitellään päihteitä käyttävän tai läheisen näkökulmasta. Alla löytyy muutamia kirjallisuusvinkkejä:

Ahtiala Päivi, Ruohonen Kaisa. "Se oli sitä koko elämä". Kokemuksia ja näkemyksiä huumeriippuvuudesta. Kirjayhtymä, 1998.
Koski-Jännes Anja. Miten riippuvuus voitetaan. Otava, 1998.
Leskinen Maire. Koukussa lapseen - irti koukusta. Riippuvuus perheen näkökulmasta. Kirjayhtymä, 1999.
Taitto Annikka. Kuka minä olen? Riippuvuus ja siitä toipuminen. A-klinikkasäätiön raporttisarja nro 24, 1998.

Toivomme, että vastauksemme rohkaisee Sinua vielä keskustelemaan lapsuudenystäväsi kanssa hänen tilanteestaan ja että joku esittämämme ajatus rohkaisee myös häntä yrittämään. Tällä tavoin hän itse löytää aikanaan ratkaisun avaimet ja päättää lähteä toipumisen tielle. Kun hän on tehnyt tämän suuren päätöksen, kaverin tuki on myös tärkeä.