Usein kysytyt kysymykset

Kirjoita kysymys

Hae vastaus

Emme lähetä vastauksia sähköpostiosoitteisiin.

Julkaistu: 03.02.2006

Alkuraskaus ja päihteet

Kysymys:

Sain juuri tietää olevani raskaana. Nyt minua pelottaa olenko aiheuttanut lapselleni jotakin vahinkoa? Join ennen kun sain tietää raskaudesta parina iltana aika kunnolla, siis humalaan saakka. Olen myös joskus aikaisemmin, noin vuosi sitten, polttanut pari kertaa marihuanaa. Voiko siitä vielä olla jotakin haittaa tulevalle lapselleni? Olen kuullut, että kannabis poistuu elimistöstä tosi hitaasti. Olen todella huolissani.

Vastaus:

Kiitos kysymyksestäsi. Tuntuu hyvältä, että suhtaudut raskauteen ja lapsen saamiseen näin vastuullisesti. Raskaus ja äidiksi tuleminen tuo paljon uudenlaista vastuuta naisen elämään. Äitiys on kasvuprosessi, joka alkaa heti kun on saanut tietää olevansa raskaana. Parhaimmillaan siihen kuuluu niin iloa ja onnea kuin huolta ja murhettakin. Huoli oman käytöksen aiheuttamista seurauksista lapselle on terve ja elämää säilyttävä ominaisuus. On hyvä, että pohdit oman juomisesi vaikutuksia jo tässä vaiheessa.

Olen iloinen voidessani hieman huojentaa pelkoasi, sillä tilapäinen alkoholinkäyttö ennen kuin äiti on tietoinen raskaudestaan, ei todennäköisesti aiheuta ongelmia. Normaaliinkin raskauteen - ilman sen kummempia altistavia tekijöitä - liittyy 2-3 %:n riski siitä, että sikiöllä on jotain poikkeavuuksia. Satunnainen alkoholinkäyttö, kun äiti ei vielä tiedä olevansa raskaana, ei oleellisesti lisää tätä riskiä. Myöskään aikaisemmasta, ennen raskauden alkua tapahtuneesta hasiksen tai marihuanan käytöstä ei aiheudu ongelmia. Sinun ei siis tarvitse olla asiasta enää huolissasi, vaan voit keskittyä nyt odotukseen. Ota yhteyttä neuvolaan, josta saat myös tietoa odotusajan ravinnosta.

On kuitenkin tärkeää tiedostaa ne vakavat riskit, joita sikiölle voi koitua, jos alkoholin tai huumeiden käyttö jatkuu. Sikiön elimistö alkaa erilaistua ja kehittyä heti kuukautisten jäätyä pois, joten alkoholin käyttö on hyvä lopettaa viimeistään silloin kun epäilee raskautta.

Koska turvallista rajaa alkoholin käytön suhteen ei tunneta, tulisi alkoholin käyttöä mieluiten välttää kokonaan raskauden aikana. Yleisesti ottaen alkoholin käyttöä olisi hyvä välttää jo raskauden suunnitteluvaiheessa, koska usein äiti ei vielä tiedä raskaudestaan ensimmäisten viikkojen aikana. Kohtuullinenkin alkoholinkäyttö voi vaikuttaa hedelmällisyyteen ja vaikeuttaa raskaaksi tuloa.

Alkoholi läpäisee helposti istukan ja siirtyy sikiöön. Sikiö ei kykene hajottamaan alkoholia samaa tahtia kuin aikuinen, ja siten alkoholipitoisuus sikiössä voi olla jopa korkeampi kuin äidissä. Runsas, toistuva alkoholin käyttö alkuraskaudessa lisää sikiön epämuodostuma- ja keskenmenoriskiä. Toistuva tai runsas ajoittainen alkoholinkäyttö raskauden aikana voi aiheuttaa sikiön alkoholisyndrooman, johon kuuluu poikkeavien ulkonäköpiirteiden, pienikasvuisuuden ja pienipäisyyden lisäksi keskushermoston kehityshäiriö. Keskushermostovaurion vaikeusasteesta riippuen ongelmat voivat lapsuusiässä tulla esiin oppimisvaikeuksina, käytöshäiriöinä tai kehitysvammaisuutena.

Aikaisemmin tapahtuneella marihuanan käytöllä ei ole vaikutusta myöhemmin alkaneeseen raskauteen. Raskauden aikainen marihuanan tai hasiksen poltto sen sijaan vähentää istukan verenvirtausta ja voi vähentää sikiön ravinnonsaantia johtaen kasvun hidastumiseen. Pitkäaikaisvaikutukset (myöhemmällä iällä esiin tulevat mahdolliset vaikutukset esim. käyttäytymiseen) ovat mahdollisia, jos äiti käyttää näitä aineita raskauden aikana.

Äidiksi tuleminen panee meidät pohtimaan suhtautumistamme moniin asioihin, muun muassa päihteisiin. Kehittyvä elämä tekee meistä uudella tavalla vastuullisia. Toivon sinulle rikasta ja eheyttävää raskausaikaa.

Kirjallisuutta:

Halmesmäki Erja: Päihteidenkäyttäjän raskaus. Duodecim 2000; 116(14):1513-9

Autti-Rämö Ilona: Twelve-year follow-up of children exposed to alcohol in utero. Developmental Medicine & Child Neurology 2000; 42: 406-11.

Schneiderman J: Nonmedical drug and chemical ise in pregnancy. Kirjassa Maternal-Fetal Toxicology 1994 (Marcel Dekker); ss 301-319.