Jouni Hynysen saatesanat

Olen pitänyt tipatonta tammikuuta aina amatöörien ja naisten vouhotuksena. Oma periaatteeni on se, että juon silloin kun huvittaa. Alkoholinkäyttöni liittyy lähinnä työhöni, kotona en tavallisesti juo. Voisi kiteyttää, että olen kännissä vain töissä.

Nyt ajattelin pyrkiä tipattoman tammikuun viettoon. Tiedän jo nyt, että se ei tule onnistumaan. Taakse jääneet railakkaat pari vuotta takaavat kuitenkin sen, että tällä hetkellä ei tee alkoholia mieli, eikä ryyppääminen missään muodossa kiinnosta pätkääkään. Näissä fiiliksissä lähden siis liikkeelle vuoteen 2010.

Pyrin kirjoittamaan tänne päivittäin jotain, tai ainakin muutaman kerran viikossa. Minulle nimittäin kerrottiin, että mitä useammin kirjoitan sitä suuremman liksan saan. Ensimmäinen kirjoitus on luettavissa heti tammikuun alussa ja viimeinen kuun lopussa tai helmikuun alkupuolella.

Tarkoitukseni on kertoa karua kertomaa oman tipattomani epäonnistumisesta. Toivottavasti se jollain kierolla tavalla kannustaa teitä pitämään korkin kiinni.

Hauskoja lukuhetkiä.

- Jouni Hynynen

• Julkaistu
• 8.01.10

4.1-7.1.10

MAANANTAI 4.1.2010
Ryyppääminen näkyy kropassa. Painoa on tullut viime viikon aikana kaksi kiloa lisää. Aamupaino on 90 kg. Aika neitimäistä mittailla painoa, mutta sitä olen jostain syystä viime aikoina tehnyt. Seuraavaksi alan kai tanssia balettia, saatana.

Käyn näyttämässä autoni kylkeä automaalaamossa. Sovimme, että auto otetaan käsittelyyn ensi viikon maanantaina.

Teen hieman kirjoitusduuneja, mutta ei oikein maistu. Jätän lojumaan ja teen 8 km hiihtolenkin. Vedän perinteisellä ja kulkee yllättävän hyvin talven ensimmäiseksi hiihtolenkiksi. Aikaa menee 43 minuuttia.

Illalla syntyy ihan vahingossa kaksi biisin runkoa. Tästä tämä lähtee.

Postia pappi Jaakobille on paras elokuva, jonka olen nähnyt pitkiin aikoihin. Jos ei molemmat pääosan esittäjät saa rooleistaan Jussia, niin menen ja revin kaikilta päät irti.

TIISTAI 5.1.2010
Normaali aamu: puran sähköposteja, yritän viimeistellä osuuksiani Liimatan Tommin kanssa tekemääni yhteiskirjaan. Ei maistu. Jätän lojumaan. Aikaa on vielä vajaa viikko, kerkeän kyllä.

Ajan musiikkikauppaan ja ostan itselleni koskettimet, koska tuntuu, että niitä tarvitsen. Vien omani ja tytön luistimet terotettavaksi ja ajan Huhtiniemeen pelaamaan sulkapalloa. Pelaamme tunnin. Matkalla mietin, että tänä iltana voisi maistaa pari lasia viiniä samalla kun tutustun uuteen soittimeen.

Illalla tytär ilmoittaa, että hän haluaa Hannu Mannisen meille asumaan. Kerron, että Hannu on toki kova jätkä, mutta ei niin kova kuin minä. Voisi käydä huonosti. Raukka on selvästi rakastunut ja isä tyrmää heti. Elämää isän varjon alla.

Illalla ja yöllä soittelen kosketinsoitinosuuksia yhdelle demobiisille. Koneella on kolme demoa, jotka pitäisi viimeistellä. Ja ne kaksi biisiä pitäisi nauhoittaa, jotka tein eilen. Päätän tarkistaa sanelukoneelta huomenna, että onko niistä edes mihinkään.

Puhuin paskaa. Tarkistan biisit yöllä. Tuntuvat toimivan. Teen saman tien niille jonkinlaiset rumpupohjat tietokoneelle.

En juo sitä viiniä. En kerkeä, enkä edes halua. Musiikki tempaisee mukaansa. Nukkumaan puoli kolmen aikaan. Luen hetken Barbaarien valloitusretket -kirjaa ja nukahdan.

KESKIVIIKKO 6.1.2010
Luen aamun lehdestä painajaismaisen uutisen: Paavo Väyrynen ilmoittaa olevansa käytettävissä Keskustan johtotehtäviin! Toki hän on käytettävissä, mutta kuka hänet sinne haluaa. Toistaalta: keskustalaisista ei ikinä tiedä.

Aamupalan yhteydessä laitan Kotiteollisuuden fanipalstaa nippuun ja vastailen kysymyksiin. Jotenkin väsyttää koko homma. Pitää ehkä hetkeksi delegoida homma vaikka Sinkkoselle. Vuodeksi tai jotain.

Tänään on kai joku perkeleen loppiainen. Joulukuusi pitäisi kantaa pihalle. En jaksa. Odotellessani tyttöjen valmistautumista uloslähtöön äänitän yhteen demobiisiin kosketinsoitinosuudet. Sen jälkeen käyn luistelemassa. Vedän pari kilometriä Lappeenrannan satamassa. Sen verran, että selkä kastuu. Jalat ovat pirun kipeänä toissapäivän hiihtämisestä.

Illalla syntyy vahingossa uusi biisi. Yöllä äänitän siihen pelkät kosketinsoitinpohjat. Muuta se ei ehkä tarvitsekaan, sovittakoon joku muu sen. Viimeistelen kirjaa. Saan osuuteni valmiiksi, mutta päätän jättää sen lepäämään vielä aamuksi. Teen Kotiteollisuuden keikkapäiväkirjat ja valitsen siihen valokuvat ja laitan ne eteenpäin Webmestarille.

Kahden jälkeen nukkumaan.

TORSTAI 7.1.2010
Taivaalta sataa paskaa. Vituttaa. Tekisi mieli käydä hiihtämässä tai juoksemassa, mutta ei tuollaiseen keliin kehtaa lähteä. Minusta on tullut kermaperse.

Mikäköhän siinä on, että viime aikoina on tehnyt pirusti mieli juosta taas pitkästä aikaa? Minullahan on kestävyysjuoksumenneisyys, mutta kunnon lenkkejä en ole tehnyt oikeastaan 80-luvun lopun jälkeen. Viime keväästä on taas maistunut. Ja puolen vuoden jolkuttelun jälkeen juoksu on alkanut jotenkin jo kulkeakin.

Tää on varmaan sitä paskaa, että kun ukko täyttää neljäkymmentä, niin aletaan käydä lenkillä, laihdutaan ja hankitaan kaiken maailman vitun kokemuksia. Juostaan maratonia ja muuta paskaa. Hypätään benji-hyppy. Todistellaan jotain niin perkeleesti. Hyi helvetti, kun on laimeeta. Pakko keksiä tälle joku parempi syy. Yhtä kaikki: olen harkinnut jopa uusien verkkareiden ja lenkkikenkien ostoa. Viimeiset kymmenen vuotta on menty samoilla räteillä. Olen sitä mieltä, että silloin kun urheillaan ei olla muotinäytöksessä.

Näiden mietteiden jälkeen viimeistelen osuuteni kirjaan ja laitan sen Tommille sähköpostilla. Viimeistelen myös fanien kysymyspalstan kotisivuille ja laitan sen Webmestarille. Nyt ei sekään homma syletä enää yhtään, naurattaa vaan kaikki narinatkin. Olenko saamassa huumorintajuni takaisin? En kai sentään. Haluan kiemurrella taiteilijan tuskassa ja ahdingossa. Minä vastaan muu maailma!

Kuuntelen viime yönä äänittämäni biisin. Se on väärässä tempossa ja joku on soittanut sen päin persettä. Äänitän sen siis uudestaan. Nyt pitäisi keksiä siihen ja viiteen muuhun biisiin jotain laulettavaa. Sylettää. Se on aina vaikein homma. Säveltää osaa lapsikin, mutta teepä sävellykseen sanat, joita kehtaat kuunnella vielä viikonkin päästä.

Nyt tuo vitun kuusi lentää pihalle!

Poljen salilla 40 minuuttia kuntopyörää. Pulssi enimmillään 116, löysä lenkki siis. Teen perään vielä 240 vatsalihasliikettä vatsapenkillä (niistä 100 viiden kilon lisäpainoilla), olen lankussa niin kauan kuin jaksan (se ei ole paljon, vajaat pari minuuttia) ja 110 selkälihasliikettä. Saunan ja kaupan kautta himaan. En puhu kenellekään sanaakaan. Tarkoitus oli tehdä vähän rintalihaksiakin, mutta en jaksa. Taidan tehdä ne kunnolla vasta huomenna.

Illan painin tytön kanssa. Alkuyöstä soitan peruskitarat kahteen demobiisiin, kolme raitaa kumpaankin. Ja mikä parasta: yöllä teen kahteen biisiin sanat. Tosin raakileitahan ne vielä ovat, mutta välttävät demoiksi. Ja molemmissa on hyvä idea. Toisessa jopa niin hyvä, että kirjoittaessa meinaa silmät kastua ja karvat nousta pystyyn. Hyvä merkki.

Kiva olla elossa. Eikä viinaa tee mieli ollenkaan! Haluan lisää hyvää mieltä ja huumoria. Yöllä luen vielä muutaman luvun Veikko Huovisen kokoelmaa.

« Edellinen

Seuraava »