Julkaistu: 29.01.2010
26.1-28.1.10
TIISTAI 26.1.2010
Mike Monroe on perustanut uuden bändin. Mies antaa Hesariin lausunnon aiheesta jostain Hollywoodista. Aika asiallista meininkiä, kumihousu on taas maailmalla levittämässä positiivista Suomi-kuvaa. Miksi Ollilan Suomi-brändi -työryhmä ei ole ottanut Monroeen yhteyttä? Mike olisi oiva apu levittämään suomalaisuuden ilosanomaa ympäri maailmaa! Tällainen on suomalainen mies!
Toivottavasti miehen bändi pysyy kasassa hieman pitempään kuin Andyn bändi kesti.
Hesarissa on myös mielenkiintoinen juttu netissä vellovista salaliittoteorioista. Erään tällaisen mukaan prinsessa Diana oli Jeesuksen jälkeläinen! Ziisus! Eikö ihmisillä ole oikeaa elämää? Ketkä perkeleet jaksavat pyöriä netissä ja vatvoa tällaista paskaa, edes huumorimielessä? Tai ketkä yleensäkään pyörivät siellä kirjoittelemassa paskaa erilaisiin keskustelufoorumeihin? Otetaan muka kantaa joka vitun asiaan. Miksi? Miksi he luulevat, että heidän mielipiteillään olisi jotain merkitystä? Miten ihmisillä riittää aika? Eikö kukaan tee enää oikeita töitä? Kaikki vain keskustelevat netissä. Miksi vitussa pitää yleensä muka keskustella? Ja vielä aiheista, joilla ei ole mitään merkitystä.
Miksi minä teen tätä blogia? Kävijöitä on kuulemma tähän mennessä ollut yli 13 000. Miksi?
Teen kopioita Pandemoniumista ja laittelen niitä postiin. Käyn pelaamassa tunnin sulkapalloa. Illalla teen uuden biisin, jonka kertosäkeen hyräilin puhelimeen ajaessani Staminan videokuvauksista kotiin. Vaikuttaa siltä, että ässä on tulossa. Pitäisi keksiä vielä intro, sitten olisi valmista.
Illalla saan muistutuksen siitä, että minun pitäisi käydä torstaina Helsingissä jossain Ylen Teeman haastattelussa. Asiasta on sovittu jo joskus loppuvuodesta ja minä olin tietenkin unohtanut sen. Vituttaa, ei kiinnostaisi ollenkaan. Mutta sovittu mikä sovittu.
Yöllä kirjoitan päiväkirjan Pandemoniumin äänityssessioista valmiiksi (no, kesken se jää, mutta en jaksa nyt panostaa) ja valitsen siihen kuvat. Laitan koko paketin Webmestarille. Luen Huovista ja nukahdan.
KESKIVIIKKO 27.1.2010
Aaaargh, paino on pudonnut 87 kiloon! Nyt äkkiä läskiä kroppaan, ennen kuin näytän balettitanssijalta. Hyi helvetti.
Teen heti aamusta Sinkkoselle menevään demoon merkinnät niistä asioista, jotka mielestäni ovat näissä biiseissä päin persettä. Listasta tulee valtava, kuten aikaisemmin on ilmi tullut. Sen jälkeen suuntaan kuntosalille ja poljen kuntopyörää 45 minuuttia. Ajan Astia-studiolle moikkaamaan Aaltosen Miitriä, joka miksaa siellä Mokoman tulevaa levyä. Vien miehelle kopion Pandemoniumista. Ukko kuuntelee sen tyynenä ja vaikuttaa tyytyväiseltä. Odotan, että hän soittaisi minulle maistiaisia Mokomasta, mutta ammattimiehenä hän ei sitä tee. Turha soittaa keskeneräisiä töitä miehelle, joka ei niistä kuitenkaan mitään ymmärrä. Myös Sinkkonen käy paikalla uudessa, hienossa SaiPa-toppatakissaan. Annan demoni (heh, hieno taivutus demo-sanasta) miehelle ja kehoitan joskus kuuntelemaankin sen. Mies lupaa tehdä niin.
Illalla laiskotellessani teen yhden uuden biisin. Intro jää vajaaksi, mutta muuten tulee hyvä. Ja taas: pirun rauhallinen biisi. Piinaavan rauhallinen.
Kuuntelussa on viimeisin Metallica sekä viimeisin Mastodon. Uusinta Slayeria yritän myös, mutta se mikkihiireily ei nyt iske. Jää kesken.
TORSTAI 28.1.2010
Hyppään aamupäivällä junaan ja suuntaan Pasilaan. Harri Hakanen tekee siellä syväluotaavan haastattelun suomirockista. Istun Pate Mustajärven lämmittämällä penkillä. Mies on istunut samassa tuolissa maanantaina ja se on kuuma vieläkin. Haastattelu kestää noin tunnin. Kävelen takaisin rautatieasemalle ja tilaan lasillisen punaviiniä. Joudun odottamaan junaa takaisin Karjalaan noin tunnin.
Lääkäri soittaa minulle ja kertoo, että sisuskalut on kunnossa. Ei kuulemma pitäisi koskea. Ja jos koskee, niin Nexium auttaa. Ihan kiva diagnoosi muuten, mutta minua koskee, eikä kohtauksen iskiessä Nexiumkaan auta. En jaksa välittää. Tilaan junassa lisää viiniä. Kolme lasillista tuota ihanaa elämän nektaria (vaikkakin italialaista) saa maailman näyttämään siedettävältä paikalta. Päätän lopettaa siihen, ettei tule liian hyvä fiilis. Aina pitää vituttaa vähän.
Illalla seuraan hetken Tila-ohjelmaa. Juontaja kertoo miten näytteillä olevaan asuntoon on saatu toteutettua illan sinisen hetken taianomainen heijastus. Siellä esitellään myös uusi sisustuselementti: käpy! Pöydällä on, saatana, käpy. Se on nykyaikaista sisustamista.
Mihin tämä maailma on menossa? Tai paremminkin: millaisessa maailmassa me oikein elämme?
Minulta on kysytty haastattelua huomiseen aamuun. Asialla on Voicen Heräämö. Laitan viestin, etten jaksa. Muuten ehkä jaksaisinkin, mutta aiheena on tipaton tammikuu. Aihetta ja minun naamaani on tänään taas kulutettu Iltalehden sivuilla. Olen täynnä koko aihetta sekä oman naamani näkemistä. Oksettaa. Nyt saa riittää.
Muutama homma pitää vielä tehdä. Tämän blogin hoidan vielä jaloista, teen Rillipää ja Läski-kirjan promot viikolla kuusi Liimatan Tommin kanssa, saman miehen kanssa spedeilen Tampereen kirjamessuilla ja sitten pakenen kukkuloille ihan vitun pitkäksi aikaa.
Hongisto kiusaa alkuyöstä tekstiviesteillä Kerubin Kuppilan hautajaisista. Sinne pitäisi kuulemma mennä huomenna juomaan brändy-lonkeroa (joka on muuten pirun hyvää). En jaksa vastata. En aio mennä.
Copyright © Päihdelinkki 2011