Jouni Hynysen saatesanat

Olen pitänyt tipatonta tammikuuta aina amatöörien ja naisten vouhotuksena. Oma periaatteeni on se, että juon silloin kun huvittaa. Alkoholinkäyttöni liittyy lähinnä työhöni, kotona en tavallisesti juo. Voisi kiteyttää, että olen kännissä vain töissä.

Nyt ajattelin pyrkiä tipattoman tammikuun viettoon. Tiedän jo nyt, että se ei tule onnistumaan. Taakse jääneet railakkaat pari vuotta takaavat kuitenkin sen, että tällä hetkellä ei tee alkoholia mieli, eikä ryyppääminen missään muodossa kiinnosta pätkääkään. Näissä fiiliksissä lähden siis liikkeelle vuoteen 2010.

Pyrin kirjoittamaan tänne päivittäin jotain, tai ainakin muutaman kerran viikossa. Minulle nimittäin kerrottiin, että mitä useammin kirjoitan sitä suuremman liksan saan. Ensimmäinen kirjoitus on luettavissa heti tammikuun alussa ja viimeinen kuun lopussa tai helmikuun alkupuolella.

Tarkoitukseni on kertoa karua kertomaa oman tipattomani epäonnistumisesta. Toivottavasti se jollain kierolla tavalla kannustaa teitä pitämään korkin kiinni.

Hauskoja lukuhetkiä.

- Jouni Hynynen

• Julkaistu
• 1.02.10

31.1.10

SUNNUNTAI 31.1.2010
No niin. Tämä on nyt sitten tässä. Johan tämä alkoi vähän velvollisuudelta tuntuakin. Työltä. Ja sitähän olen yrittänyt vältellä koko ikäni.

Kuuntelen uusinta Slayeria ja lopettelen tätä tekstiä. Slayeriä ennen kuuntelin Kolmannen Naisen viimeisimmän. Maailmasta toiseen. Ulkona satelee lunta niin perkeleesti. Pakkanen on laskenut. Se tarkoittaa sitä, että huomenna uskaltaa lähteä taas hiihtämään pitkästä aikaa.

Toivottavasti tämä kuukausi on valottanut teille hieman sitä miten tylsä ja tavallinen jätkä olen. En mikään jumalolento. Ja toivottavasti tämä on selventänyt musiikin teon arkisuutta ja sitä miten paljon aikaa se vie minun ja bändin elämästä. Minulle se ainakin on juuri tällaista kuten olen kuvannut. Kun biisejä tulee, niitä tulee paljon. Ja paljon lentää myös roskiin. Parhaat palat valitaan, lisää kasataan treeneissä ja kaikesta tästä silpusta kasataan sitten biisejä. Biiseistä kasataan levy. Levyn jälkeen lähdetään kiertueille. Vuoden kiertämisen jälkeen kaikki tämä tehdään uudestaan. Ja jossain siellä välissä kirjoittelen muutaman kirjankin. Joten ei tämä mitään baareissa istumista ole tämä minun elämäni. Olen aina vihannut tyyppejä, jotka istuvat päivät pitkät baarissa ja suunnittelevat suunnittelemasta päästyäänkin. ”Pitäiskö perustaa bändi? Me oltais varmaan paljon kovempia kuin mikään muu porukka tässä maassa” -narisijoita on tämäkin maa puolillaan. Sitten ei kuitenkaan ikinä tehdä mitään, kaikki jää paskan jauhamisen tasolle. Itse olen enemmän tekijämiehiä. Vaikka kyllä minultakin humalainen sönkötys onnistuu, mutta silloinkin yleensä tarkoitan mitä sanon. Paitsi joskus saatan sanoa jotain naista kauniiksi, vaikka tämä näyttäisikin Esa Pakariselta. Mutta naisille nyt pitää vaan puhua kaikkea sellaista paskaa.

Ja sitten siitä juomisestani. Sekin on juuri tällaista kuin olen kuvannut. Ei minulle kotioloissa juurikaan viina maistu. Kerran kahdessa viikossa on mielestäni varsin kohtuullista alkoholinkäyttöä. Siinä mielessä tämä tammikuu ei ollut mitenkään poikkeuksellinen kuukausi. Kiertueilla ollessa on sitten eri asia. Silloin juon enemmän, koska en kestä ihmisiä enkä ulkomaailmaa selvinpäin. ”Humalassa maailma näyttää paremmalta ja asiat tuntuvat luistavan” sanottiin jossain Kaurismäen elokuvassa. Se on suuri viisaus.

Nyt kotiin asetuttuani, pirun raskaan vuoden jälkeen, huomaan, etten haluaisi täältä mihinkään poistuakaan. Nykyisin kaupungilla käyntikin on jo ponnistus. Toisaalta tiedän, että ehkä jo kuukauden päästä alkaa takaraivossa jyskyttää ajatus siitä, että pääsisipä taas kiertueelle. Viimeistään siinä vaiheessa, kun alan katsella kesän festivaalilistoja ja meidän nimeämme ei siellä näy.

On pirun hämmentävää rakastaa kotona oloa ja kiertueita samaan aikaan. Olen ristiriitojen mies.

Hullu sie olet, sanotaan lähipiiristä. Ehkä olenkin sekoamassa. Erakoitumassa nyt ainakin. Musaa tehdessä ei edes pillu kiinnosta. Viinasta puhumattakaan. Nämä kai ovat merkkejä siitä, että miehessä on jotain vialla.

Saan olla vielä ensi viikon himassa, sitten joudun pakenemaan putkiremonttia jonnekin etelän maille. Ensi viikon aikana viimeistelen viimeisimmät demobiisit (uusia on tullut viikonlopun aikana taas kolme) koneelle ja sitten suljen sen kannen yli kuukaudeksi. ”Lomalla” on tarkoitus kirjoittaa ensimmäiset järkevät biisitekstit perinteisellä kynä ja paperi -periaatteella. Kitaraan en koske. Enkä avaa yhtäkään kotimaista rocklehteä enkä kuuntele muuta kuin vanhoja 80-luvun suomirock -levyjä iPodiltani. No, uutta Staminaa tietysti, mutta se olkoon poikkeus.

Etelän mailta palatessani teemme kevään ainoat keikat (paitsi nyt suunnitellaan taas yhtä yllätysvetoa jonnekin keväälle). Niiden jälkeen olisi tarkoitus aloitella uusien biisien treenaamista ja levyn kasaamista niin, että jossain vaiheessa kesää olisimme siinä kunnossa, että voisimme käydä studiossa tekemässä demon. Sen jälkeen sitten sovitellaan, raakataan ja kehitellään lisää. Ja aloitetaan syksyn aikana levyn äänitykset.

Paavo Väyrysestä, Tartu mikkiin -ohjelmasta ja tipattomasta tammikuusta huolimatta elämä on hyvä. Yritän sinnitellä siinä mukana. Yrittäkää tekin.

Se on moro.

- hynynen