Julkaistu: 26.08.2005

613 Alkoholiongelmien käypä hoito

Käypä hoito -suositusten keskeinen sisältö perustuu tieteellisiin vaikuttavuustutkimuksiin. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim on yhdessä erikoislääkäriyhdistysten kanssa laatinut viime vuosien aikana yli 50 keskeisten sairauksien hoitosuositusta. Tavoitteena on hoidon laadun parantaminen.

Suositukset eivät ole yksioikoisia viranomaismääräyksiä, vaan niitä käytetään eräänä ohjenuorana, kun yksittäinen asiakas yhdessä hoitotyöntekijän kanssa miettii, mitkä toimintamuodot kenties sopisivat tähän hoitotapahtumaan ja tuottaisivat mahdollisimman hyvän tuloksen.

Alkoholiongelmien hoidon suositukset valmistuivat Päihdelääketieteen yhdistyksen työryhmän avustamana keväällä 2005. Suositusten laajimman osan muodostavat näytönastekatsaukset, jotka perustuvat tutkimustietoon, erityisesti satunnaistettuihin kontrolloituihin koeasetelmiin. Tiedon luotettavuutta kuvataan näytön asteilla A, B, C ja D, joista A edustaa vahvinta tutkimusnäyttöä ja taso D perustuu käytännön kokemuksiin. Aste D on tarpeen etenkin silloin, kun jonkun hoitomuodon tieteellisemmät arvioinnit toistaiseksi puuttuvat.

Suosituksissa pidetään tärkeänä hoidon jatkuvuutta, asiakkaan motivointia ja hoitoon sitouttamista. Asiakkaan kannalta tärkeitä ovat mm. seuraavat työntekijään ja työskentelysuhteeseen liittyvät tutkimushavainnot: Onnistunut työskentelysuhde on yhteydessä hyviin hoitotuloksiin. Jyrkkää konfrontointia välttävä empaattinen suhtautuminen auttaa saavuttamaan hyviä hoitotuloksia. Hoitojen tulokset vaihtelevat terapeutista riippuen; vaihtelu johtunee terapeuttien vuorovaikutustaitojen eroista.

Psykososiaaliset hoidot määritellään hoidon perustaksi, jonka tehoa voidaan toisinaan lääkehoidolla lisätä.

Psykososiaalinen hoito eri muodoissaan on tehokkaampaa kuin hoitamatta jättäminen. Motivoiva haastattelu lisää hoidon tuloksellisuutta ja parantaa hoidon jatkuvuutta. Itsehoitoaineistojen käyttö tuottaa lievissä tapauksissa samantasoisia tuloksia kuin terapiassa käyminen.

Hyviä tuloksia tuottavat sekä lievissä että vaikeammissa tilanteissa mm. kognitiivinen käyttäytymisterapia ja kahdentoista askeleen hoito. Ongelmaisen läheisten mukana olo hoidossa (pari- ja perheterapia, verkostoyhteistyö) tuottaa usein parempia tuloksia kuin pelkkä yksilöhoito. Avo- ja laitoshoitojen välillä ei ole todettu yksiselitteistä paremmuuseroa. Alkoholiongelmaa ja samanaikaista mielenterveysongelmaa tulisi hoitaa samanaikaisesti saman hoitopaikan toimesta.

Lääkkeistä bentsodiatsepiinit todetaan sopiviksi alkoholin vieroitusoireiden lyhytaikaiseen hoitoon, mutta ei sen pitempään, koska ne voivat aiheuttaa riippuvuutta ja muita sivuvaikutuksia. Ilokaasu on tutkimuksissa arvioitu tehottomaksi. Alkoholiriippuvuuden pitkäaikaishoidossa kannatetaan valvottua disulfiraamihoitoa, samoin naltreksonia ja akamprosaattia.

On siis hyvä olla tarjolla useanlaisia hoitomuotoja, joiden valinnassa hoitoon haluavan oma mieltymys on yhtä tärkeä peruste kuin ammattiauttajan ohjaus. Tuloksellisille hoitomuodoille näyttää olevan yhteistä se, että hoidettavalla henkilöllä on tai hänelle kehittyy hoidon aikana usko muutoksen mahdollisuuteen ja että hän osin omalla toiminnallaan, osin muiden ihmisten tuella voi vaikuttaa tavoitteensa toteutumiseen.

Tarkempia tietoja osoitteessa www.kaypahoito.fi.

Rauno Mäkelä
dosentti, psykiatrian erikoislääkäri