Shoppailu- eli ostoriippuvuus on yksi riippuvuuskäyttäytymisen muoto. Lievemmässä muodossaan ilmiö näyttäytyy ajoittaisena vastustamattomana haluna ostaa tavaroita, joita ei välttämättä tarvitse tai joiden ostamiseen ei itse asiassa olisi varaa. Vaikeammaksi tilanne muodostuu, jos ihmisen keskeisimmäksi ajatusten kohteeksi muodostuu tavan takaa toistuva pakkomielteen kaltainen ostamisen suunnittelu ja ostaminen, vaihtoehtoisesti toistuvat "heräteostokset", ja niiden jälkeen ostamisen seurausten selvittely (tavaroiden piilottelu tai selittelyt perheelle, tavaroiden palautus ja vioista valittaminen, ostovelkojen hoitaminen). Ostamisen yhteydessä ihminen kokee voimakasta mielihyvää, ostamisen huumaa ja jälkivaikutuksena ostokrapulaa, pettymystä ja masennusta. Kaikki tämä toistuu lähes saman kaavan mukaan kerrasta toiseen päivittäin, viikoittain tai kuukausittain.

Samalla ihmisellä voi ilmetä samanaikaisesti tai peräkkäin muitakin riippuvuuksia (päihteet, liikasyöminen, pelaaminen jne.) tai psyykkisen tilan epätasapainon merkkejä, kuten yksinäisyyttä, turhautuneisuutta, masennusta tai ahdistuneisuutta. Ostamisen huumassa ihminen voi hetken kokea itsetuntonsa kohoavan, kun hän ostaessaan "ei ole köyhä eikä kipeä" (samansuuntainen tunne kuin alkoholin aiheuttaman nousuhumalan aikana). Naisilla ostokiihko kohdistuu usein vaatteisiin ja kosmetiikkaan, miehillä taas elektroniikkaan ja harrastusvälineisiin.

Nyky-yhteiskunnassa ei ostoriippuvuutta kovin helposti nimitetä ongelmaksi, kun ostaminen, kuluttaminen ja yleinen hyvinvointi rinnastetaan toisiinsa. Siksi kynnys ulkopuolisen avun etsintään on korkea, ja sopivaa hoitopaikkaa ei ole helppo löytää. Useimmiten hoito tapahtuu muiden riippuvuuksien tai mielenterveyspulmien käsittelyn yhteydessä. Yksilöllisesti suunniteltuun hoito-ohjelmaan voi kuulua mielialan tai itsetunnon kohottamiseen tähtäävää keskusteluterapiaa, joko yksilö-, ryhmä- tai perheterapian muodossa. Tarjolla olevista terapiasuuntauksista erilaiset kognitiivisen käyttäytymisterapian muodot, joita käytetään muidenkin riippuvuuksien hoidossa, saattavat olla tuloksellisimpia. Mielialaa säätelevät tai muut psyykenlääkkeet voivat toisinaan olla hyödyllisiä.

Jos siis shoppailuhalu ei pysy kohtuuden rajoissa omilla säätelykeinoilla, pulma kannattaa ottaa puheeksi esim. yleislääkärin vastaanotolla, perheneuvolassa, A-klinikalla, nuorisoasemalla tai mielenterveystoimistossa. Pulma ei ole mitenkään harvinainen, pikemminkin yleistymään päin.

Rauno Mäkelä
dosentti, psykiatrian erikoislääkäri