Julkaistu: 03.07.2006

413 Nettiriippuvuus Suomessa

Ihminen voi tulla riippuvaiseksi erilaisista asioista. Riippuvuus sinänsä on tavallista ja osa elämää. Moni asia, vaikkapa aamuinen sanomalehti, saattaa luoda riippuvuutta. Yliopistolainen-lehti kuvaili joku vuosi sitten ilmiötä, jota ei voi lopettaa vaikka haluaisi, ärtyy jos joutuu keskeyttämään, jota ajattelee koko ajan, josta saa vierotusoireita jos ei pääse sen viereen, jonka vuoksi laiminlyö syömisen, juomisen ja nukkumisen. Lehti muistuttaa aivan oikein, että nämä ovat sekä rakastumiseen että nettiriippuvuuteen liitettyjä käyttäytymismuotoja. (Nörtin piirteitä 1998.)

Nettiriippuvuus-käsitteen jäsentämisen taustalla olevia peruspulmia voisi luetella vaikkapa näin:

Onko sitä olemassakaan?
Miten yhteiskunnallinen hyväksyntä vaikuttaa riippuvuuksiksi määrittelyyn?
Uuden teknologian pelko
Sukupolvien ja kulttuurien välinen kuilu
Harrastus vai riippuvuus?
Työtä vai riippuvuutta?
Riippuvuuden uudet muodot? (vrt. elämänmuodon muutos, esim. televisio)
Sairaus tai käyttäytymisongelma (vrt. päihteiden käytön sairausmalli) (Peltoniemi 2002a, 2003a.)

Yhteiskunta suhtautuu riippuvuuksiin eri tavalla. Rakastumista pidetään mukavana asiana ja koko elämänsä urheiluun tai musiikkiin sijoittava ihminen saa mainetta ja kunniaa. Heroinistin riippuvaisuutta ei taas pidetä kovinkaan myönteisenä asiana, ei ihmiselle itselleen eikä yhteiskunnalle.

Riippuvuudet ovat osa elämää

Joskus riippuvuudet voivat tulla niin vahvoiksi ja intensiivisiksi, että ne häiritsevät liikaa ihmisen muuta elämää, ottavat enemmän kuin antavat. Riippuvuus alkaa kontrolloida ihmistä eikä päinvastoin. Ihminen toistaa samaa asiaa pakonomaisesti, vaikka aikaisemmin nautintoa aiheuttanut toiminta synnyttää yhä enemmän ahdistusta ja ongelmia. Alkoholistakin on enemmistölle paljon iloa, mutta osa väestöstä kohtaa sen pikemminkin ongelmana kuin rentoutuksen tai seuranpidon lähteenä.

Jotkut riippuvuudet - aineriippuvuudet, alkoholi ja huumeet, ylensyöminen - voivat saada ihmisestä hyvin voimakkaan otteen. Myös rahapeleistä voi tulla ongelma, jos pelaa enemmän kuin mihin olisi varaa tai pelaaminen muuten hallitsee elämää ja ajatuksia. Asiariippuvuudet, pakonomainen pelaaminen tai liiallinen Internetin käyttö voivat saattaa ihmisen hankalaan tilanteeseen. Silti on selvää, että eri aine- tai toimintariippuvuuksien haittavaikutukset eroavat sekä riippuvuuksien todellisten voimakkuuserojen että yhteiskunnan suhtautumisen mukaan.

Eräs tietoyhteiskunnan peruspiirre on, että vaikka se on arkipäivää toisille, on myös ryhmiä, jotka eivät halua tai voi ottaa uusia välineitä käyttöön. Saattaa syntyä digitaalinen kuilu teknologiahyväosaisten ja muiden välillä, esimerkiksi ikäpolvien, sukupuolen, tuloluokkien tai eri kansakuntien välille. (Peltoniemi 2004.)

Uusimmat tietoteknologian muodot ovat tietysti myös aina sellaisia, joista ei vielä ole vielä sisäistettyjä normeja, joihin ihmiset voisivat vertailla itseään. Siksi uuteen tietoteknologiaan sisältyy myös uuden teknologian pelkoa, kuten aikoinaan television tullessa massakäyttöön. Teknologian käyttöön liittyy myös paljon tapanormeja, joita näkyy myös kulttuurien välillä. Suomessa kännykkään puhuminen julkisilla paikoilla on verraten hyväksyttävää, monissa muissa maissa, eritoten Japanissa sellaista pidetään hyvin epäsopivana käyttäytymisenä. (Peltoniemi 2003a.)

Nuoret ovat syntyneet aikana, jona kännykkä on aina ollut olemassa. Siksi heillä on Suomessa vähemmän rajoituksia sen käytössä eri sosiaalisissa tilanteissa kuin aikuisilla. Nuoret käyttävät alusta pitäen kännykkää näkyvissä, aikuiset piilossa ja varovaisesti. (Kasesniemi & Rautiainen 2001, Peltoniemi 2003b.)

Tietokone ja tietoverkot riippuvuuden välineenä

Tietokone saattaa muodostua ihmiselle riippuvuuden kohteeksi tai välineeksi. Tietokoneohjelmat tarjoavat ihmiselle apua ja iloa monilla elämänalueilla. Suurin osa Internetin käyttöä on hyödyllistä. Suurimmalle osalle käyttäjistä verkko on hyvä työväline, maailmankuvaa avartava media tai mukava vapaa-ajan harrastus.

Toisaalta monet tietokoneeseen liittyvät asiat saattavat olla voimakkaasti riippuvuutta aiheuttavia. Hallitsematonta tai pakonomaista Internetin käyttöä voidaan kutsua netti- tai verkkoriippuvuudeksi, -addiktioksi, tai -holismiksi. Samoin voidaan puhua virtuaali- tai lumeriippuvuudesta ja laajemmin tietokone- ja teknologiariippuvuudesta. (Hamrin 2001, Mustonen 2001, Mustonen & Pulkkinen 2003.)

Suurimpia nettiriippuvuuden aiheuttajia ovat Internetin erilaiset keskusteluryhmät (bulletin boards), chatit, (mm. IRC), roolipelit (MUD), sähköposti ja uutisryhmät. Ne ovat uutisia lukuun ottamatta interaktiivisia toimintoja, joissa ihminen kohtaa muita enemmän tai vähemmän anonyymisti.

Aihepiiri on paljon esillä. Heinäkuussa 2006 Google-hakupalvelu tuotti hakusanalla “net addiction” 15 600 000 ja ”nettiriippuvuus” 12 800 viittausta. Suomessa aiheesta on keskusteltu kesästä 2003 lähtien muun muassa Katiska-keskustelupalstalla.

Nettiriippuvuuden tutkimuksen ja hoidon pioneeri, psykologi Kimberly Young (1998) Pittsburghin yliopistosta käyttää Internet-riippuvuudesta termiä "Pathological Internet Use" (PIU). Amerikkalainen psykiatri Ivan Goldberg kutsuu ilmiötä nimellä "Internet Addiction Disorder", mutta ei ainakaan alun perin pitänyt sitä aitona psyykkisenä sairautena, vaan vaikkapa työholismiin verrattava tilana.

Youngin lisäksi Yhdysvalloissa on puolenkymmentä muuta psykologia, jotka ovat julkaisseet yleistajuisia kirjoja ja muuta materiaalia internet-riippuuvuudesta. Käytetyt termit vaihtelevat edelleen, mm. David Greenfield (1999) käyttää käsitettä virtuaaliriippuvuus. Toisaalta tunnettu nettiriippuvuustesti on nimeltään ”Internet Stress Survey” (www.stresscure.com/hrn/addiction.html).

Nettiriippuvuus on aluksi ollut harvinaisen kiistanalainen termi, kuten mm. Karlsson (1998) on kuvannut. Ristiriidat on usein yhdistetty Youngiin, joka pitää yllä aihepiiristä laajaa Center for Online Addiction –sivustoa (kuva, http://www.netaddiction.com/) ja tarjoaa hoito- ja konsultaatiopalveluita. Kiistat johtunevat paitsi asian uutuudesta, myös siitä, että nettiriippuvuudesta yritetään varsinkin Yhdysvalloissa helposti löytää yksiselitteisen sairauden olemusta ja kuvailla sitä perinteisillä sairaustermeillä.

Päihdetyössä puhdas sairausmalli on hylätty käytännössä kauan sitten, vaikka sitä historiallisista syistä, mielipiteenmuokkausmielessä ja yleisen medikalisoitumisen myötä yhä korostetaan eräissä hoitojärjestelmissä. Päihdeongelmien käsittäminen pelkästään alkoholismina on havaittu todellisuuden kannalta liian ohueksi ja on pikemminkin tuotu esiin erilaisia oireryhmiä, jotka yhdistyvät liialliseen alkoholinkäyttöön. Riippuvuudet ovat pikemminkin aste-erokysymyksiä kuin tiloja, jotka joko ovat tai ei. Kaikilla ihmisillä on riippuvuuksia ja tietynasteiset ja -tyyppiset riippuvuudet voivat olla ihmiselle hyväksi.

Nettiriippuvuuden määritteleminen ongelmaksi muistuttaa prosessia, jonka mukaisesti monet muutkin asiat muotoutuvat sosiaalisiksi ongelmiksi. Perheväkivalta, lasten seksuaalinen hyväksikäyttö, ja peliriippuvuus ovat käyneet hyvin samanlaisen tien. Tässä suhteessa kiistanalaisuus on prosessin luonnollinen vaihe (Peltoniemi 1999).

Nettiriippuvuuden alalajeja

Eri kirjoittajilla kriteerit ovat hyvin samoja osittain sen vuoksi, että ne heijastavat riippuvuuksien yleisiä ominaisuuksia. Nettiriippuvuus saattaa olla melko yksiselitteinen käyttäytymismalli vaikkapa päihdeongelmiin verrattuna. Nettiriippuvuus eli kontrolloimaton tai hallitsematon internetin käyttö muodostuu kuitenkin monesta osatekijästä, joista osa tarkoittaa muutenkin esiintyvän riippuvuuden toteuttamista verkon keinoin, osa taas onnistuu nimenomaan vain tietoverkoissa (Peltoniemi 2002a, 2003a.)

Keskusteluriippuvuus (chat, myös kännykällä)
Nettipeliriippuvuus
Nettirahapeliriippuvuus (myös day trade)
Nettiseksiriippuvuus (myös puhelimitse)
Nettiseurustelu (dating)
Verkkoyhteisöriippuvuus
Informaatioriippuvuus
Surffailuriippuvuus
Mobiiliriippuvuus
Yleinen tietokoneriippuvuus

Riippuvuuden kohde vai väline?

Tietokoneen sinänsä tarvitsee olla riippuvuuden kohde yhtä vähän kuin peliautomaatin peliriippuvaiselle. Se voi olla vain väline, jolloin ilmiössä ei ole sinänsä kysymys riippuvuudesta Internetiin, vaan riippuvuus voi kohdistua esim. ihmissuhteisiin, roolipelien kautta luotuun minäkuvaan tai virtuaalimaailmaan, joka vastaa nettiholistin emotionaalisiin tarpeisiin (jännitys, seksi, yhteisöllisyys jne.) (esim. Griffiths 1999, Hamrin 2001).

Pelaaminen riippuvuusongelmana

"Olen 17-vuotias opiskelija ja olen käyttänyt nettiä 'hyväkseni' yli kolme vuotta. Aloitin IRC:stä, mutta sitten aloin kavereideni kanssa pelata netissä MUD:eja. Se oli aluksi mielenkiintoista ja uutta, mutta vuoden päivittäisen pelaamisen jälkeen pelaamisesta tuli pakko. Oli pakko pärjätä paremmin kuin kaverit. Syntyi jatkuva kierre, eikä ulospääsystä ollut tietoakaan". Näin kirjoittaa Helsingin Sanomain nuortenpalstalla Prevnet-projektin kirjoituspyyntöön vastannut Asko. (Prevnet-palaute 1998.)

Tietokonepelit - niin kuin pelit yleensäkin - saattavat olla hyvin voimakkaasti riippuvuutta aiheuttavia (Mustonen & Pulkkinen 2003). Tietokonepelit muodostavat merkittävän osan tietokoneohjelmistoja ja tietokoneiden käyttöä. Windowsin pasianssipeliä pelataan innokkaasti myös työpaikoilla. Kodin Kuvalehdessä nimimerkki "Itku pitkästä ilosta" (1997) kuvailee, kuinka perheeseen seitsemän vuotta sitten tullut tietokone on muuttanut miehen harrastukset niin, että tämä on tietokonepeliriippuvainen: "Mies osallistuu kotitöihin ja kodinhoitoon singahtelemalla koneensa luota tekemään tehtävänsä. Sen jälkeen hän palaa bumerangina takaisin tukikohtaansa. Päivisin mieheni tekee tietokoneella töitä - ja illat hän kotona pelaa, pelaa, pelaa..."

Julkisuudessa pelaamiseen on kiinnitetty enemmän huomiota kuin muihin nettiriippuvuuden muotoihin. Peliteollisuus onkin taloudellisesti erittäin suuri osa koko tietotekniikka-alaa. Sen laajenemiseen asetetaan edelleen paljon toiveita ja mm. Nokia ja Microsoft ovat pyrkinyt löytämään sieltä uusia markkinoita. Pelaaminen yhdistyy myös uusiin matkapuhelimiin, koska jo nyt noin 70 % nuorista käyttää kännykkää myös pelaamiseen (Mustonen & Pulkkinen 2003). Varsinkin konsolipelialalla liikkuvat suuret rahasummat.

Julkinen keskustelu liikkuu myös pelien sisällön ympärillä. Digitaalinen kuilu vallitsee näissä pelimuodoissa siten, että sanotaan miesten rakentavan pelejä miehille. Suurin käyttäjäryhmä muodostuukin nuorista miehistä. Pelit ovat usein antisosiaalisia, yhteistoimintaa karttavia ja yksilöllisyyttä korostavia sekä väkivaltaisia. Erään tutkimuksen mukaan 41 %:ssa peleistä ei esiintynyt yhtään naishahmoa, 21 % sisälsi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. 28 % peleistä kuvasi naiset seksuaaliobjekteina. (Mustonen & Pulkkinen 2003.)

Peleistä pyritään tietysti rakentamaan mahdollisimman intensiivisiä ja näyttäviä. Laajan tietokonepelaamisen ansiosta atk-laitteiden kuvan ja äänenkäsittely ovat parantuneet muutaman viime vuoden aikana huimasti.

Erityinen nettipelaamisen laji ovat yhteispelit, joita parhaimmillaan voi pelata miljoonia ihmisiä yhtä aikaa. Nämä ovat erityisesti muodissa Japanissa ja Etelä-Koreassa, mutta eräät MUD-pelit ovat aidosti kansainvälisiä.

Roskapostien kautta myös nettikasinot ovat tulleet tutuiksi monille. (kuvio) Suomessakin Ahvenanmaan peliyhdistys PAF on ryhtynyt markkinoimaan nettipelejä voimaperäisesti myös maakunnan ulkopuolelle Suomeen ja Veikkaus ja Raha-automaattiyhdistys joutuvat toisaalta ulkomaisten pelifirmojen puristuksessa ja toisaalta EU:n kiristyvässä monopoleja vastustavassa ilmapiirissä miettimään jatkossa suhtautumistaan nettipelaamiseen (Peltoniemi 2002b).

Nettikeskustelu sosiaalisena ympäristönä

"Yleensä kaikki alkaa, kun menee ’vain’ tarkistamaan sähköpostin. Sitten rupeaa saamaan viestejä icq:sta, ja kuinka ollakaan, sitä menee vain kurkkaamaan, keitä huoneessa on, ja huomaa henkilön, jonka kanssa on pakko vaihtaa pari sanaa. Kun on lopulta sanonut kaikille goodbye ja katkaissut yhteyden, minuutteja on kulunut parin tunnin edestä." (Sari, Prevnet-palaute 1998.)

Nettikeskustelukaan ei välttämättä häiritse elämää, vaan paikkaa päivän tyhjiä hetkiä. Monille Internet voi olla puuttuvien ihmissuhteiden korvike ja täydentäjä. Verkosta voi löytää itselleen ystäviä, joita tapaa todellisessakin elämässä ja jopa elämänkumppanin, mistä deittipalstojen suosio kertoo. Internetin kautta voi harrastaa estoitta myös flirttailua tai seksiä (Cybersex).

Netissä eroottisten sivustojen määrä on erittäin suuri. Sähköpostissa Viagran ja muiden potenssilääkkeiden mainokset muodostavat suuren osan roskapostista. Vastaavasti Amazon-verkkokirjakaupassa maaliskuussa 2004 myytävistä amerikkalaisista nettiriippuvuuskirjoista puolet käsitteli verkkoseksiä, joukossa Youngin teos Tangled in the web (2001).

"Perheen ja omien ongelmien takia minulla on erittäin raskas vuosi takana. Kun avasin koneen ja kohtasin ystäväni, he kuuntelivat ja tukivat. Koska heistä suurin osa on minua enemmän tai vähemmän vanhempia, he osasivat kertoa myös omia kokemuksiaan. Minun on vaikea kertoa tunteistani ääneen. Paljon helpompi on napittaa ruutuun…" (Sari, Prevnet-palaute 1998)

Ihmisten kanssa voi olla helpompi keskustella verkossa kuin kasvotusten (Peltoniemi 1986, 2001a,b). Kynnys keskustelun käynnistämiseen on alhaisempi. Internetin keskustelukanavilla voi luoda itselleen uuden persoonallisuuden. Peräkammarin poika voi esiintyä lipevänä Romeona tai vaikka Juliana. Keskustelulinjat ovat yhtä suosittuja Internetissä kuin puhelinverkoissakin. Suomessa myös seksipuhelimet ovat saaneet ihmisiä koukkuun.

Tuore ilmiö on televisioruudussa pyörivä tekstiviestichat, jota seuraavat erityisesti nuoret ja ihmiskontakteja hakevat yksinäiset. TV-chatit ovat onnistuneet yhdistämään sekä interaktiivisuuden, laajan levityksen ja ihmisten halun esiintyä julkisuudessa. Tekstiviestichattailystä ollaan siirtymässä multimediaviesteihin (Kasesniemi 2003). Nettikeskustelu on oikeastaan aivan uusi sosiaalinen ympäristö.

Ongelmana voi olla normaalien ihmissuhteiden lopahtaminen. Internet-asiantuntija Petteri Järvinen (1997) kertoo tavanneensa päivähoitotyöntekijöitä, jotka eivät tiedä, miten suhtautua "mikrobeibeihin", jotka osaavat käyttää taitavasti tietokoneita, mutta eivät osaa leikkiä muiden lasten kanssa. Lapsille saattaa jopa tulla vieroitusoireita, jos he eivät voi pelata tietokonepelejä. Iisalmen Sanomissa haastateltava toteaa, kuinka "mun ainoat tutut on nykyisin netissä" (1997).

Sähköpostin käyttö on nopeaa ja vaivatonta ja se on yleisin Internetin käyttömuoto. Eräs syy sähköpostin käytön nopeaan kasvuun on sen ajansiirtomahdollisuus ja persoonallisen kosketuksen välttämismahdollisuus. Viestiä lähetettäessä ei tarvitse kokea vastaanottajan välitöntä reaktiota, kuten puhelimessa. Sähköpostiviesteissä ei tarvita yhtä paljon kommunikaatiofraaseja kuin puheessa. Tämä on myös ongelma, koska se saattaa houkutella liian suorasukaisiin viesteihin. Sähköpostin mahdollisuudet ovat viime vuosina avautuneet myös mainostajille, jopa siihen mittaan, että eräiden arvioiden mukaan yli puolet sähköpostiliikenteestä on jo roskapostia. Mainosviesteissä seksi, lääkkeet ja pelaaminen ovat tärkeitä osa-alueita. (Peltoniemi 2000a, Tammi & Peltoniemi 1999.)

Nettiriippuvuuden yleisyys Suomessa

Suomessa oli pitkään väkilukuun suhteutettuna enemmän Internet-liittymiä kuin missään muualla. Taloustutkimuksen syksyllä 2003 tehdyn Internet-tracking -tutkimuksen mukaan Internetin penetraatio on alle 25-vuotiaiden suomalaisten keskuudessa jo käytännössä täydellinen (99 %). 25-34 -vuotiailla penetraatioaste on 92 %, 35-45 -vuotiailla 83 % ja vähintään 50-vuotiailla 43 %. Reilut puolet (59 %) 15-74 -vuotiaista suomalaisista käyttää Internetiä vähintään kerran viikossa. Suomalainen saa keskimäärin 36 ja lähettää 22 sähköpostiviestiä viikossa. (Taloustutkimus 2003, kuvio.)

Tietoverkkojen infrastruktuuri on siis jo periaatteessa korkealla tasolla. Silti voidaan edelleenkin sanoa, että tietoyhteiskuntaan liitetty tavoite siitä, että nopea nettiyhteys olisi kaikkien käytettävissä kaiken aikaa kaikkialla, on vasta puolimatkassa.

Nettiriippuvuuden yleisyydestä ei ole vielä kovin hyviä tietoja mistään maasta. Tutkimukset pohjautuvat pääasiassa netissä kerättyihin aineistoihin. Järvinen (1998) on arvioinut, että 2-3 prosenttia netin käyttäjistä sotkeentuu verkkoon niin pahasti, että siitä tulee heille suoranainen ongelma. Suomessa kymmeniä tapauksia on tullut ilmi hoitopaikoissa, tiedotusvälineissä sekä Internetin keskustelufoorumeilla. Päihdelinkin nettiriippuvuustesti on ollut alkoholitestien jälkeen suosituin testi. Vuoden 2006 keväällä sen teki jopa 7 000 eri käyttäjää kuukaudessa. Osa ilmitulleista on riippuvaisia, osalle netti aiheuttaa lievempiä haittoja ja ongelmia. Kysymys ei siis ole siitä, onko nettiriippuvuutta olemassa, vaan minkä verran ja millaisia ilmenemismuotoja se saa.

Peltoniemi on kerännyt Suomessa aineistoja, joista ensimmäinen pohjautuu Päihdelinkissä neljän kuukauden ajan talvella 1998-1999 pidettyyn nettilomakkeeseen (N=1093) ja muut kahteen vuonna 1999 Suomen Gallupin avulla kerättyyn koko maan väestöä edustavaan otokseen (N=500, Internetiä käyttävät N=466).

Peltoniemen gallup-tutkimusten ennakkotietojen mukaan käsite nettiriippuvuus on mm. laajan mediakeskustelun avulla hyvin ihmisten mielessä. 87 % kaikista 15-79 -vuotiaista suomalaisista ja 93 % viimeisten kolmen kuukauden aikana nettiä käyttäneistä oli kuullut puhuttavan nettiriippuvuudesta. Noin 17 % väestöstä sanoi tietävänsä jonkun nettiriippuvaisen lähiympäristössään, itse nettiä käyttävistä lähes kolmasosa (Peltoniemi 2002a).

Nettiriippuvaisuuden oireita kartoitettiin Peltoniemen tutkimusaineistoissa parillakymmenellä eri kysymyksellä, jotka vastaavat mm. Youngin nettiriippuvuustestiä (ks. http://www.paihdelinkki.fi/testit/testi3.htm). Kysymyspatterin perusteella vain 15 % vastaajajoukosta selvisi saamatta yhtään nettiriippuvuuden oireita indikoivaa pistettä. Kysymyspatteri sisältää kuitenkin verraten yleisiä kysymyksiä, kuten ”oletko koskaan netissä pitempään kuin olit suunnitellut”. Sen vuoksi pistemäärien erilaisilla rajanvetoarvoilla saadaan tulokseksi varsin erilaisia tuloksia 20 %:sta alaspäin (kuvio). Ilman jatkotutkimuksia ja ottaen huomioon nettiriippuvuuskäsitteen diffuusin olemuksen lienee syytä käyttää verraten tiukkaa rajaa ja arvioida nettiriippuvaisia olevan muutama prosentti Suomen netinkäyttäjistä.

Nettiriippuvuuden oireisto yhdenmukainen

Netillä on selvä vaikutus ihmisten ajankäyttöön. Järvisen (1998a) selvityksen mukaan se näyttäisi vastaajien oman käsityksen mukaan korvaavan erityisesti television katselua (46 %). Seuraavaksi yleisintä oli kirjojen lukemisen väheneminen (22 %), lehtien lukeminen (17 %), liikunta (16 %) ja kavereiden kanssa olo (13 %).

Riippuvuus ei ole joko-tai -asia, vaan aste-erokysymys. Siksi ei ole helppo sanoa, mikä määrä kertoo riippuvuudesta. Amerikkalaisen tutkijan Kimberly Youngin (1998) mukaan nettiriippuvaiset käyttivät surffailuun keskimäärin 38,5 tuntia viikossa ja tavalliset netin käyttäjät alle viisi tuntia. Suomessa viikkokäyttäjät istuvat Internetin ääressä syksyllä 2003 keskimäärin 5,3 tuntia viikossa (Taloustutkimus 2003).

Internetissä käytetty aika ei kuitenkaan ole sinänsä pätevä nettiriippuvuuden mittari, sillä netin käyttö kuuluu usein olennaisena osana ihmisten työhön tai opiskeluun. Ermin (1998) tutkimuksessa vastaajat arvioivat käyttävänsä Internetiä keskimäärin 3,1 tuntia päivässä eli 22 tuntia viikossa. Alan kirjallisuudessa nettiriippuvuuden oireita kuvataan melko samankaltaisesti (Peltoniemi 2000a, Rantanen & Lehtinen 1998, Young 1998, Järvinen 1998). Ongelmia syntyy kun netin käyttäjä:

Ei pysty kontrolloimaan Internetin käyttöään
Tulee levottomaksi, ellei pääse lukemaan sähköpostia vähintään kerran päivässä
Jää yhteyteen pitemmäksi aikaa kuin oli tarkoitus ja menettää ajantajunsa
Ei pidä taukoja nettiä käyttäessään
Tuntee tarvetta käyttää Internetiä yhä enemmän saadakseen tyydytystä
Tuntuu siltä, että verkossa on liian monta kiinnostavaa www-sivustoa, jotta malttaisi lopettaa niiden selaamista
Tuntee vieroitusoireita, kun ei ole verkossa
Ärtyy, jos joutuu lopettamaan Internetin käytön
Tuntee syyllisyyttä, eikä siedä arvostelua omasta Internetin käytöstään
Laiminlyö liikunnan
Laiminlyö ruokailun tai siirtyy syömään monitorin edessä
Laiminlyö ihmissuhteet, työn tai opiskelun Internetin käytön vuoksi
Käyttää Internetiä yli varojensa
Käyttää Internetiä paetakseen ongelmia tai kohentaakseen mielialaansa
Valehtelee perheensä jäsenille ja ystäville peittääkseen käytön laajuuden

Nettiriippuvuudessa pitkälle ennättäneen ihmisen arki voisi kuulostaa seuraavanlaiselta: "Internetin liikakäyttäjä on netissä pakonomaisesti enemmän kuin haluaisikaan. Rannetta ja niskaa jäykistää. Läheiset valittavat sosiaalisen vuorovaikutuksen puutteesta tai kotitöiden laiminlyönnistä. Ateria jää voileipien varaan. Hygieniakin on niin ja näin. Jotkut siirtyvät kokonaan yöeläjiksi, ja koulussa tai töissä on päivällä vaikeaa."

"Samaan aikaan kaverit, jotka eivät pelanneet MUD:eja, alkoivat hävitä. Mutta mitäs siitä, ainahan oli kavereita, jotka ajattelivat samalla tavalla ja joiden kanssa saattoi jutella Internetin kautta." (Asko, Prevnet-palaute 1998.)

Lopettaminen ei onnistu, koska kontrollikyky on mennyt. Joillekin muodostuu myös toleranssin kasvu eli saman tyytyväisyyden saavuttamiseksi nettiannosta pitää kasvattaa. "Nyt en ole päässyt pitkään aikaan irccaileen. Ensin oli mielettömät vierotusoireet", kirjoitettiin Hesarin nuortenpalstalla. Nettiriippuvainen päättää rajoittaa käyttöä, mutta päätökset eivät juurikaan pidä. Alkaa salailu ja peittely, kun mukava asia muuttuu hävettäväksi. Työpaikallakin ajatukset pyörivät tulevan netti-istunnon ympärillä. "Iltaisin oli vaikeuksia nukahtaa, koska erilaiset webbisivut vain pyörivät mielessäni." (Anu, Prevnet-palaute 1998.) Irkkaus tai pelaaminen saattaa siirtyä työpaikalle tai kouluun ja aiheuttaa siellä ristiriitoja.

"Lopulta kaikki oikeat ystäväni olivat kadonneet, eikä heihin saanut enää minkäänlaista yhteyttä. Syöminen unohtui useita kertoja, eikä tullut kysymykseenkään lähteä sukulaisille kylään. Unikaan ei enää maittanut. Nukkumaan mentiin viikolla joskus yömyöhään, ja koulussa olin sitten kuoleman väsynyt. Jos koetti mennä ajoissa nukkumaan, ajatukset vaan hyppivät ympäriinsä. Mietti mitä olisi voinut tehdä paremmin tai mitä kannattaa ensi kerralla tehdä. Harrastuksetkin tietty olivat jääneet taakse kauan sitten, mutta sillä ei ollut niin hirveesti väliä." (Asko, Prevnet-palaute 1998.)

Tulee syyllinen olo. Huono omatunto ja syyllisyys omatunto unohtuvat vain Internetissä, joka toimii jo pakopaikkana. Oireet katoavat välittömästi, kun henkilö pääsee takaisin verkkoon. Kierre on valmis.

"Olen 17-vuotias poika ja musta tuntuu siltä, että olen niin paljon riippuvainen netistä, kuin vain voi olla. Jos en ole netissä, mulla ei ole mitään muuta tekemistä, ja niinpä on pakko mennä takaisin nettiin. Uloskaan en voi mennä, koska pelkään ihmisiä (social phobia!). Mulla ei enää ole kavereita. Kaikki ovat jostain ihmeen syystä kadonneet ympäriltäni, kun olen viettänyt viimeiset 7½ vuotta keskimäärin 10 h/day tietokonetta rämpyttämässä. Koulunkin lopetin kesken, ja siihen oli osittain syynä nettiaddiktioni. En siis käytännössä pysty elämään ilman nettiä. Netti on mun elämä." (Tero, Prevnet-palaute 1998.)

Tietokoneenkäytön fyysiset haitat

Tietokoneen käytöstä voi seurata myös fyysisiä oireita niska-, selkä-, ranne- ja päänsärkyä. Samoin mahdollisia oireita ovat pahoinvointi, sekä silmien valo- ja säteilyärsytys. Virtuaalikypärän käytöstä on havaittu pahoinvointia, päänsärkyä ja pyörtyilyä.

Lihasjännityksiin liittyvien haittojen lisäksi oleellisimpia ovat näköaistin ongelmat. Niihin kuuluvat silmistä johtuva pahoinvointi, silmien ärsytysoireet, cyberdisease, joka on näköaistin kautta välittyvä matkapahoinvointia muistuttava tila. Uppoamisoireessa käyttäjä ikään kuin uppoaa virtuaaliympäristöön, eikä ota huomioon todellisen ympäristön realiteetteja. (Rantanen & Lehtinen 1998.) "Koneen ääressä voi unohtaa kaiken muun." (HS 8.11.97.)

Nettiriippuvuuden psykologisia ja muita selityksiä

Nettiriippuvuus on todennäköisesti yhtä monimuotoinen kokoelma eri syistä aiheutuvia ongelmia, kuin muutkin riippuvuudet. Toistaiseksi siitä ovat olleet kiinnostuneita lähinnä psykologit ja taustatekijätkin kumpuavat psykologisista selitysteorioista, vaikka, kuten Ermi (1998) toteaa omassa tutkimuksessaan, persoonallisuuserot nettiriippuvaisten ja muiden Internetin käyttäjien välillä eivät voimakkuudeltaan ole kovin suuria.

Masennus on yhdysvaltalaisen psykologin Kimberly Youngin (1998) mukaan yksi nettiriippuvuuteen altistavista tekijöistä. Youngin mukaan nettiriippuvuudessa on kyse persoonallisuushäiriöstä; addiktoitunut ihminen ei kykene kontrolloimaan käyttäytymistään, hänellä voi olla alhainen itsetunto, masentuneisuutta tai pelko hylätyksi tulemisesta.

"Pari kuukautta sitten tajusin miten tyhmä olin ollut. Eihän tuosta ole ollut minkäänlaista hyötyä, ajan olisi voinut viettää vaikka kavereiden kanssa kahvilla. Vähensin netin käyttöä, yritin tutustua uusiin ihmisiin, mutta turhaan: torjumisen pelko oli liian suuri ja koska netissä sillä ei ole niin hirveästi väliä, niin menin takaisin sinne piiloon, pakoon todellisuutta. Vaikka kuinka haluisinkin, niin en pääse tästä 'helvetistä' eroon mitenkään. Säälittävä elämä tosiaankin, mutta minkäs sille voi. Olen heikko ihminen, joka on antanut netin ottaa vallan itsestään samalla tuhoten elämäni." (Asko, Prevnet-palaute 1998.)

Nettiriippuvaiset suosivat enemmän sellaisia Internetin käyttömuotoja, joissa on mahdollista tavata uusia ihmisiä. Verkko on siis heille hyvin sosiaalinen ympäristö. Ei-addiktit taas käyttävät Internetiä eniten tiedonhakuun ja olemassaolevien sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen. Youngin (1998) mukaan Internetissä on ainakin kolme piirrettä, jotka edesauttavat nettiriippuvuuden syntymistä: sosiaalinen tuki, seksuaalinen tyydytys ja roolin muutosmahdollisuus. Hyvin oleellista oli myös netin anonyymisyys. Bromberg (1996) kuvaa samankaltaisia taustaselityksiä. Hän erottelee neljä sosiaalista funktiota: roolileikin, eroottisen latauksen, hallinnan tunteen sekä seuran.

Psykologi Lauri Ermi (1998) on havainnut nettiaddiktien käyttävän Internetiä paitsi yleensä enemmän, myös runsaammin sosiaalisiin tarkoituksiin. Addiktit kokivat elämänhallintansa, itseluottamuksensa ja sosiaalisen rohkeutensa heikommaksi kuin ei-addiktit. He olivat myös elämänasenteeltaan pessimistisempiä. Yhteenvetona voisi sanoa, että (vahvasti) riippuvaisen netin käyttöön ja nettivuorovaikutukseen liittyviä tavoitteita ja dimensioita ovat mm. seuraavat:

Virtuaalisen yhteisön muodostuminen
Yhteisöllisyyden ja sosiaalinen tuen hakeminen
Vuorovaikutteiset aktiviteetit
Sosiaalinen käyttö vs. välineellinen käyttö
Hallinnan ja kontrollin tunne
Psykologisen etäisyyden sääteleminen (anonymiteetti)
Mahdollisuus pakoon ja uppoutumiseen (eskapismi)
Nopean mielihyvän saaminen (seksi, jännitys, pelaaminen)
Roolinsäätelyn mahdollisuus

Tulevaisuuden ongelma: virtuaaliriippuvuus

Laura Ermi (1998) arvioi, että Internet-addiktiossa saattaa olla kyse oikeastaan virtuaalitodellisuusaddiktiosta. Tekstipohjaiset keskusteluryhmät ja chatit ovat jo nykyhetken cyberspacea. Sama ajattelu on monissa tulevaisuudenennusteissa. Internet tarjoaa nimenomaan virtuaaliverkon. Sanaa käytetään tietysti kovin löysästi kuvaamaan vaikkapa etäopetusta. Todellinen virtuaalitodellisuus vaatisi sitä, että ihminen voitaisiin yhdistää tietokoneeseen tai verkkoon kaikkien aistien kautta. (kuvio)

Datakypärä, -silmälasit tai -käsineet tuovat kömpelössä esiasteessakin jo tuntuman siihen, millainen virtuaalitodellisuus voi olla silloin, kun aivoja voidaan manipuloida suoraan pääkuoren lävitse niin, että ihminen oikeasti kokee olevansa jossakin muualla kuin normaalitodellisuudessa (kuvio).

On todennäköistä, että kauempana tulevaisuudessa, virtuaalitekniikan kehittyessä reaalimaailma ja virtuaalimaailma voidaan yhdistää kokonaan. Virtuaalitodellisuudesta tulee olotila, jossa ihminen pystyy saamaan kaikkien aistiensa kautta hyvää oloa ja elämyksiä. Virtuaalitodellisuudesta voi kehittyä viihdemaailman seuraava "killer application" television, videot ja pelikoneet korvaava tai niiden rinnalle nouseva multimedialaite.

Virtuaalitodellisuus on myös erinomainen pedagoginen apuväline simuloimaan erilaisia ääritilanteita. Esimerkiksi lentokonesimulaattoreita on jo käytetty vuosikausia. Siitä tulee epäilemättä myös hyvä hoidon apuväline (Peltoniemi 2001a,b,c,), jota on jo jonkin verran kokeiltu mm. pelkojen ja fobioiden hoidossa mm. Yhdysvalloissa ja Japanissa (Mustonen & Pulkkinen 2003).

Ei ole kuitenkaan vaikea kuvitella, että totaalinen mielihyvätila ei juuri houkuttele palaamaan vajavaiseen reaalimaailmaan. Virtuaaliriippuvuudesta saattaa kehittyä pahempi riippuvuus kuin nykyisistä aine-, peli- tai nettiriippuvuuksista (Peltoniemi 2002a, 2003a). Virtuaalimaailma nousee kuitenkin myös normaalien internetpalveluiden ja mobiilitekniikan osaksi. Konkreettisia alkuvaiheen esimerkkejä ovat tamagotchien lisäksi autojen navigaatiolaitteet, jotka yhdistävät GSP-paikannuslaitteen ja virtuaalikartan täydennettynä päivän sää- ja liikennetiedotuksilla. Hankalan osoitejärjestelmän Tokiossa laitteet ovatkin yleistyneet nopeasti.

Viime aikoina kolmiulotteinen tekniikka on ulottunut jo näyttöruutuihin ja kännyköihin. Hiiri ja näppäimistö voi antaa tuntoaistille enemmän vastinetta tärinällä tai liikevastuksella. Mobiiliteknologian avulla voidaan rakentaa ympäristöä, jossa tekoäly on lähellä ja tietokone ja verkko aina ympärillä valmiina antamaan palautetta. Tämä tekee silmien ja korvien kautta aukeavan liittyvän virtuaalitodellisuuteen tehokkaammaksi, mutta edelleenkään mukana eivät ole kaikki aistit. Yleisesti internet-palveluiden kehitystä tarkastelemalla voi nähdä, että on siirrytty tiedon jakamisesta interaktiivisiin palveluihin ja viime aikoina myös kokemukset, tunteet ja elämykset ovat alkaneet olla edistyneiden internetsivujen osia. Nämä sivustot ovatkin niitä, joissa addiktion mahdollisuus on suurin ja jotka suoraan pyrkivätkin saamaan ihmisen koukkuun selvemmin kuin vaikkapa verkkopankin ylläpitäjä.

Oma-apu- ja tukipalvelut

Kaikessa riippuvuuksien hoidossa perusasia on ihmisen oma halu ja pyrkimys muuttua. Siksi ensisijaisia ovat ennaltaehkäisyn keinot ja erilaiset oma-apu- ja tukimuodot. Nettiriippuvuudestakin voi päästä irti omin voimin samalla tavalla kuin päihteistä tai muista riippuvuuksista. Useimmissa tapauksissa ongelma on lievä tai tilapäinen, eikä vaadi varsinaista hoitoa.

Yhdysvalloissa on muutamia oma-apupalveluita, jotka on muodostettu AA:ta mukaillen. Suomessa A-klinikkasäätiöllä on tarjolla Päihdelinkissä itsearviointitesti sekä saman testin versiot myös lasten vanhemmille ja nettiriippuvaisten kumppaneille, keskustelufoorumi, anonyymi neuvontapalvelu sekä oma-apuvälineinä netinkäyttöpäiväkirja ja netinkäyttösopimus. Niiden avulla voi tarkistaa oman tilanteensa ja aloittaa muutoksen, jos sellaista tarvitaan.

Ajatus tukipalveluista nettiaddikteille netissä saattaa aluksi kuulostaa paradoksilta, yhtä nurinkuriselta kuin AA-kerhon kaljaillat. Verkkokeskustelu on kuitenkin nettiriippuvaisille luontevin tapa toimia, ja kuinka muuten siellä täällä asuvia ongelmaisia saataisiin kokoon. Internetin avulla on helppo muodostaa keskustelupiirejä, ja aloittaa ennaltaehkäisy varhaisessa vaiheessa. Internetin kautta aloituskynnys on matala, ja tarvittaessa voidaan säilyttää vahva anonymiteetti. Verkkotukeen osallistuminen on myös netin instrumentaalista käyttöä, vaikka siinä samalla oltaisiinkin vertaisryhmässä.

Oleellista on kodin ja läheisten ihmisten tuki. Vanhemmat eivät useinkaan seuraa lastensa verkkoelämää ja ovat pelkästään tyytyväisiä, kun jälkikasvu istuu kiltisti mikron ääressä opiskelemassa tarpeellisia tietoyhteiskunnan taitoja. Vanhempien tuki ja valvonta on netin osalta yhtä tärkeää kuin perhe-elämässä muutenkin. Aikuisille tämä tarkoittaa oman puolison ja ystävän tukea. Asioista kannattaa keskustella ennen kuin niistä tulee ylipääsemätön ongelma.

Nettiriippuvuuden hoito

Aineriippuvuuksissa pyritään usein luopumaan kokonaan alkoholin tai huumeiden käytöstä. Nettiriippuvuuden hoidossa se ei ole mielekäs tavoite, vaan kyse on pikemminkin netin käytön rajoittamisesta järkevään mittaan ja oleellisiin asioihin.

"Aloin yksinkertaisesti kyllästyä. Tajusin, kuinka turhaa Ircissä olo oikeastaan on. Mielenkiintoni siirtyi uutisiin ja muihin yleishyödyllisiin sivuihin. Loppukesästä lähdin kouluun ja jouduin sanomaan hyvästit verkossa oleilulle. Aluksi tuntui pahalta, mutta lopulta huomasin, elämää voi todella elää verkon ulkopuolellakin." (Anu, Prevnet-palaute 1998.)

Mm. amerikkalainen Kimberly Young on kehittänyt kahdeksan kohtaa sisältävän hoito-ohjelman nettinriippuvaisille. Samantyyppisiä listoja on tarjolla Internetissä useita. Ne pohjautuvat useimmiten kognitiivisen terapian malleihin. Niitä voisi tiivistää vaikkapa näin:

Inventaario. Pohdintaa siitä, mistä on joutunut luopumaan tai vähentämään ajankäyttöä riippuvuuden vuoksi sekä niiden merkityksestä.
Tavoitteiden asettaminen. Sessiot lyhyitä, aikataulutettuja, mutta toistuvia.
Käytön rajoittaminen. Apuna voi käyttää esim. herätyskelloa tai nettiyhteyden aloittamista vain tuntia ennen pakollista menoa.
Internet-riippuvuuden aiheuttamien ongelmien listaaminen. Käytön lopettamisesta seuraavien etujen listaaminen.
Eniten riippuvuutta aiheuttavan palvelun tai ohjelman totaalinen välttäminen.
Rutiinien purkaminen. Nettiin käytetty aika pyritään tietoisesti korvaamaan muilla toiminnoilla.
Tukiverkosto. Oman sosiaalisen verkoston luominen, harrastustoimintaan osallistuminen.
Hoitokäynnit yksilö-, perhe- ja ryhmäterapiassa.

Kaikissa riippuvuuksissa on samoja peruspiirteitä, ja siksi myös niiden ennaltaehkäisyssä ja hoidossa voidaan käyttää samankaltaisia keinoja. Nettiriippuvuus on sukua varsinkin peliriippuvuudelle, jolle Suomessa on jo kehitetty hoitokeinoja, jotka taas ovat lähteneet päihdeongelmaisten hoidosta.

A-klinikkasäätiön toimintaan on perinteisesti kuulunut alkoholi- ja huumeriippuvuuksien hoito ja lisäksi säätiö auttaa nykyään myös peliaddiktiosta kärsiviä. Siksi nettiriippuvaisen kannattaa hakea apua riippuvuuksien hoitoon perehtyneiltä ammattilaisilta nuorisoasemilta tai A-klinikoilta. Riippuvuuksilla on tietysti myös oma erityisluonteensa, ja siksi päihdehuollossa on kehitteillä palveluita, joissa netin erityispiirteet otetaan huomioon.

IAT

VTL Teuvo Peltoniemi
Päätoimittaja, A-klinikkasäätiö

ALAVIITE:
Artikkelin aikaisempi versio on ilmestynyt Hyvinvointikatsaus-lehdessä 2/1999 nimellä "Nettiriippuvuus sosiaalisena ongelmana". Kiitän Aino Majavaa hyvistä kommenteista artikkelin päivittämisessä.

Lähteet:

Bromberg, Heather: Are MUDs communities?Identity, belonging andconsciousness in virtual worlds. In: Shields, R. (ed.): Cultures ofInternet. SAGE 1996.

Ermi, Laura: Verkkoon tarttuneet, Internet-addiktion yhteys persoonallisuuteen. Tutkimusseminaarityö. Psykologian laitos. Tampereen yliopisto. Toukokuu 1998.

Greenfield, David N.: Virtual addiction: Help for netheads, cyberfreaks, and those who love them. New Harbinger Publications 1999.

Griffiths, M: Internet addiction: fact or fiction. Psychologist 12/5, 246-250.

Hamrin, Ulf: Nätchocken. En angelängen bok om nätberoende. Projectgruppen ”Nätchocken” 2001.

"Itku pitkästä ilosta". Kodin Kuvalehti 10/1997.

Järvinen, Petteri: Tietoyhteiskunnan ongelmia ei ole tutkittu tarpeeksi. Helsingin Sanomat 22.7.1997.

Järvinen, Petteri: www.pjoy.fi/tutkimus/kt98/kt98-toc.htm. 1998.

Karlsson, Michael: Internet addiction - truth or myth? http://sockom.helsinki.fi/~mjkarlss/research/ netadd.htm

"Koneen ääressä voi unohtaa kaiken muun." HS 8.11.1997.

"Mun ainoat tutut on nykyisin netissä". Iisalmen Sanomat 5.8.1997.

Mustonen, Anu: Mediapsykologia. WSOY. Porvoo 2001.

Mustonen, Anu & Pulkkinen, Lea: Sosiaalinen alkupääoma ja tietotekniikka. Tulevaisuusvaliokunta. Teknologian arviointeja 14. Eduskunnan kanslian julkaisu 11/2003.

Nörtin piirteitä. Yliopistolainen 10/1998.

Peltoniemi, Teuvo: New Technology in Alcohol Education. The Helsinki AlcoPhone. 32nd International Institute on the Prevention and Treatment of Alcoholism, Budapest, June 1 6, 1986.

Peltoniemi, Teuvo: Nettiriippuvuus sosiaalisena ongelmana. Hyvinvointikatsaus 2/1999.

Peltoniemi, Teuvo: Miksi telematia auttaa päihdetyössä? Tiimi 6/2000a.

Peltoniemi, Teuvo: Telematia: kokeiluista osaksi arkityötä. Tiimi 6/2000b.

Peltoniemi, Teuvo: AddictionLink anonymous web counselling and self-assessment tests. Going for the Gold. International Conference. Vancouver, Canada, 6-9 March 2001a.

Peltoniemi, Teuvo: Kanadalaista nettiterapiaa. Tiimi 2/2001b.

Peltoniemi, Teuvo: Prevention and care on the net: Virtual services on drugs and alcohol in Finland. 6th International Conference on the Medical Aspects of Telemedicine, Uppsala, Sweden, June 18-21, 2001c.

Peltoniemi, Teuvo: Computer addictions. 1 congresso nazionale a partecipazione internazale FeDerSerD & European seminar: New forms of work, new forms of pathological dependencies, Cernobbio – Como, Italy 17-19 Oct. 2002a.

Peltoniemi, Teuvo: Rahapelaamisen yhteiskunnalliset hyödyt ja haitat. Tiimi 1/2002b.

Peltoniemi, Teuvo: Internet addiction as an example of the new stress factors. Japanese Psychological Association 67th Annual meeting, Symposium on Stress and Culture, University of Tokyo, 13 Sept. 2003a.

Peltoniemi, Teuvo: Young people and the new technologies: Internet and mobile services in drug and alcohol prevention. Stay in touch, 3rd European conference on youth work, youth care, and drug prevention. Lucerne, Switzerland. March 13-15, 2003. Published in: Stay in Touch. Bundesamt fur Gesundheit BAG. Bern 2003b.

Peltoniemi, Teuvo: Experiences and perspectives in using telematic prevention on sensitive health issues. In: Latifi, Rifat (ed.): Establishing Telemedicine in Developing Countries: From Inception to Implementation. Amsterdam 2004. In press.

Taloustutkimus. Internet Tracking syksy 2003. Helsinki 5.12.2003.

Tammi, Tuukka & Peltoniemi, Teuvo (eds.): Telematic drug & alcohol prevention: guidelines and experiences from Prevnet Euro. European Commission & A-Clinic Foundation. ACF Report Series nr 33. Helsinki 1999.

Kasesniemi, Eija-Liisa & Rautiainen, Pirjo: Kännyssä piilevät sanomat. Tampere University Press. Vammala 2001.

Kasesniemi, Eija-Liisa & Ahonen, Ari & Kymäläinen, Tiina & Virtanen, Tytti: Moving pictures. User experiences about video messaging. VTT Tietotekniikka, Espoo. 2003.

Rantanen, Jorma & Lehtinen, Suvi: Tietoyhteiskunta, terveys ja työ. SITRA 164, Helsinki 1998.

Young, Kimberly: Caught in the Net. How to recognize the signs of Internet Addiction and a winning strategy for recovery. John Wiley & Sons 1998.

Young, Kimberly: Tangled in the Web: Understanding cybersex from fantasy to addiction. 1st Books Library 2001.