300-H-linja / 350 Käytön ja haittojen ennaltaehkäisy

• Julkaistu
• 4.04.06

357 Huumeongelmien ehkäisyn periaatteita

Laittomia huumausaineita käytetään nykyisin hyvin eri tavoin, katsoipa käyttöä sen ongelmallisuuden, syiden tai käyttökulttuurien näkökulmasta. Paitsi käytön lisääntyminen myös käyttötapojen monipuolistuminen on kiistatonta. Tämän vuoksi myös huume-ehkäisyä pitää monipuolistaa nykyisestään. Huumetilanne ja -ongelmat ovat nykyään niin monimuotoisia, että yleisiä ja kaikille kohderyhmille sopivia standardiratkaisuja ei ole.

Nuorten huumeiden käyttöä selvittänyt toimikunta luovutti mietintönsä ministeri Osmo Soininvaaralle lokakuussa 2000 (komiteanmietintö 2000:3; sosiaali- ja terveysministeriö). Työmuotojen monipuolistamisen lisäksi avoin keskustelu, kansainvälisten mallien seuraaminen, ennakkoasenteiden kyseenalaistaminen ja uuden tiedon jatkuva hankinta ovat keskeinen osa ehkäisevää huume- ja muuta päihdetyötä. Tällaisen toiminnan edellytyksenä on hyväksyvä ja ymmärtämään pyrkivä yhteiskunnallinen ilmapiiri, joka sietää erilaisuutta ja moninaisuutta, kannustaa, kysyy, pohtii, keskustelee ja tukee, mutta ei moralisoi. On hyväksyttävä myös ristiriitoja ja erilaisia näkökantoja.

Huumausaineet ovat erilaisia vaarallisuuden, käyttötapojen, käytön yleisyyden ja käyttöön liittyvien riskien suhteen

Toimikunta katsoi, että ehkäisevä työ on eriytettävä entistä selvemmin kohderyhmän mukaan primaari-, sekundaari- ja tertiääriehkäisyksi. Primaariehkäisyn kohteina ovat suuret väestöryhmät, joilla ei juuri ole huumekokemuksia. Nuorten päihteiden käyttöä ehkäistään kokonaisvaltaisesti eikä huumeita käsitellä irrallaan muista päihteistä. Erityisen tärkeää on tukea lasten ja nuorten sosiaalisia taitoja, itsekontrollia ja mielihalujen hallintaa. Silloin kun huumetietoa annetaan, on hyvä antaa tietoa eri aineiden käyttöön liittyvistä erilaisista riskeistä, myös kokeiluun liittyvistä eri tasoisista riskeistä. Sekundaariehkäisy painottuu riskiryhmiin. Huumespesifisyys ehkäisyssä lisääntyy, kun kyseessä ovat syrjäytymisvaarassa olevat ja huumeita jo kokeilleet nuoret tai ongelmakäyttäjät, jolloin myös huumeiden käyttöön liittyvät riskit lisääntyvät. Huumeiden käyttäjille on tarjottava tietoa käytön laittomuudesta ja riskeistä sekä tavoista vähentää käytöstä aiheutuvia haittoja, jotta nuoret eivät siirtyisi kokeilusta pitkäkestoisempaan tai haitallisempaan huumeiden käyttöön. Tertiääriehkäisyllä tarkoitetaan lähinnä huumeongelmaisten hoitoa ja kuntoutusta.

Ei irrallisia tietoiskuja, yhteiskunnallinen näkökulma esiin

Ehkäisevässä työssä on tuettava lasten ja nuorten omaehtoista vertaistoimintaa ja omien voimavarojen hyödyntämistä. Työhön olisi kytkettävä myös yhteiskunnallinen näkökulma. Nuorille kerrottaisiin huumeista esimerkiksi globaalina ja yhteiskunnallisena kysymyksenä, jolloin huumeiden käytön kytkennät maailmanlaajuiseen rikollisuuteen, eriarvoisuuteen ja kaupalliseen, viihdesuuntautuneeseen vapaa-ajanviettoon tulisivat esille. Huomiota olisi kiinnitettävä tapoihin, joilla päihteiden käyttö saa merkitystä osana nuorten juhlimiskulttuureita. Irralliset ja moralisoivat "huumevalistusiskut" eivät ole suositeltavia. Myös yleisiin käyttäjien paljastamiseksi tehtävien huumetestien laillisuuteen ja vaikutuksiin liittyy ongelmia, jotka on perusteellisesti selvitettävä ennen asiaa koskevaa päätöksentekoa.

Vanhemmat, opettajat ja nuorisotyöntekijät ovat lasten ja nuorten elämästä välittömämmin vastuussa olevia aikuisia. Heidän tehtävänään on luoda keskinäiseen luottamukseen ja tasavertaisuuteen perustuvat yhteistyökäytännöt lasten ja nuorten elämää koskevissa kysymyksissä. Lasten ja nuorten omaehtoista harrastustoimintaa olisi tuettava esimerkiksi antamalla tiloja, kuten kouluja ja oppilaitoksia nykyistä joustavammin vapaa-aikakäyttöön. Koulun yhteyteen olisi kytkettävä harrastustoimintaa suoraan koulupäivän jatkoksi. Erityisesti riskiryhmään kuuluvien nuorten harrastuksiin olisi saatava myös kasvatusalan ja nuorisotyön ammattilaisia.

Huumekysymyksen parissa työtä tekevien ammatillisuutta tulee kehittää. Huumekysymystä, huumausaineita ja muita päihteitä koskeva monipuolinen koulutus on saatava osaksi sosiaali- ja terveysviranomaisten, opetus- ja nuorisoviranomaisten, poliisin ja muiden kontrolliviranomaisten sekä muun päihdetyön kannalta keskeisen ammattihenkilöstön perus- ja täydennyskoulutusta.

Matalan kynnyksen hoitopalvelut ja viranomaisten yhteistyö

Ehkäisevän työn suurimmat haasteet liittyvät ongelmakäytön ehkäisyyn. Tämä tarkoittaa mm. matalan kynnyksen hoitopalveluja, kuten virka-ajan ulkopuolellakin toimivia, nimettömyyden sallivia neuvontapisteitä ym. etsivää työtä. Tartuntatautien ehkäisyä on edelleen tehostettava mm. neulanvaihto-ohjelmilla, terveysneuvonnalla ja opioidiriippuvaisten korvaushoidolla.

Syyttäjän ja tuomioistuimen toimenpiteistäluopumiskäytäntöä on syytä soveltaa nykyistä systemaattisemmin silloin, kun kohteena ovat käyttäjät, ja erityisesti silloin, jos toimenpiteestä luopuminen voi ehkäistä nuoren syrjäytymiskehitystä. Poliisitoimenpiteiden kohteiksi joutuneille päihdeongelmaisille nuorille on välittömästi tarjottava sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, jotta ongelmiin voidaan puuttua mahdollisimman varhain. Tätä varten on kehitettävä paikalliset yhteistoimintamallit. Nuorten kanssa on toimittava arvostavasti ja kannustavasti. Ongelmaiseksi leimautuminen kiihdyttää syrjäytymiskehitystä.

Kaksi väylää käyttöön: huono-osaisuuden kasautuminen ja nuorisokulttuurilähtöinen

Toimikunta toteaa, että nuorten huumeiden käyttäjiksi tulemisessa voidaan erottaa kaksi pääsuuntaa: huono-osaisuuden kasautumismalli ja nuorisokulttuurinen malli. Ensimmäisen mukaan huonoista sosiaalisista oloista tulevien nuorten kynnys siirtyä huumeiden käyttäjiksi on matala, koska päihteiden käyttö on vanhemmilta ja ympäristöltä opittua toimintakulttuuria. Huumeiden käyttö on yksi monista ongelmista.

Nuorisokulttuurinen malli viittaa taas tietoiseen, hyvän olon maksimoimiseen huumeiden avulla ja erityisesti bile-käytössä. Tällaiset käyttäjät ovat tyypillisesti verrattain hyvän sosiaalisen taustan omaavia nuoria, jotka seuraavat kansainvälisen nuorisokulttuurin virtauksia. Huumeiden kytkeytyminen kansainvälisiin nuorisokulttuureihin on tapahtunut paljolti musiikkielämän ja muun populaarikulttuurin kautta. Ajalle tyypillinen elämyshakuisuus ja ajatustapa, että huumeet ovat henkilökohtainen yksityisasia, tukevat osaltaan tällaisia huumekokeiluja.

Tuukka Tammi
Tutkimuspäällikkö
A-klinikkasäätiö

Nuorten huumeiden käytön ehkäisytoimikunnan sihteeri