Tietoiskut
100-linja: yleistä tietoa
200-linja: alkoholi
300-linja: huumeet ja lääkkeet
310 Huumausaineiden ominaisuuksia
320 Lääkkeet
330 Muut päihdeaineet
340 Käytön riskejä ja haittoja
- 341 Huumeiden yliannostus ja sen ehkäisy
- 342 Amfetamiinipsykoosi
- 343 Kannabiksen käytön haittavaikutuksia
- 344 Ekstaasin ja mielialalääkkeiden yhteiskäytön riskejä
- 345 Ekstaasin vaikutuksia aivoissa
- 346 Huumeriippuvuus
- 347 Testosteronin ja anabolisten steroidien haitat väärinkäytössä
- 348 Lääkkeiden väärinkäyttö
350 Suonensisäisen käytön riskejä ja haittoja
360 Käytön ja haittojen ennaltaehkäisy
370 Apua huume- ja lääkeongelmaan
380 Politiikka ja markkinat
390 Huumeiden käytön merkityksiä
400-linja: toiminnalliset riippuvuudet
500-linja: tupakka
600-linja: päihdehuolto ja -koulutus
Pikatieto
Animaatiot
Tietovisa
Julkaistu: 12.12.2005
211 Alkoholijuomien sivuaineet
Usein väitetään, että eri alkoholijuomatyypit aiheuttavat erilaisen humalan, krapulan tai jonkin muun vaikutuksen. Lähes yhtä usein vakuutetaan, että erot johtuvat alkoholijuomien sadoista sivuaineista. Kansanomaisia käsityksiä on kuitenkaan harvoin pystytty toistamaan valvotuissa koeolosuhteissa. Englannissa julkaistussa tutkimuksessa tosin todennettiin käsitys, että punaviini voi aiheuttaa migreeniä.
Krapulan voimakkuus riippuu nautitusta alkoholimäärästä. Nautitun alkoholijuoman tyypillä ja sitä kautta sivuaineilla ei ole merkitystä. Sivuaineet on silti usein nähty syyllisiksi krapulaan. Kaikissa alkoholijuomissa on tietysti "tavallisen alkoholin" eli etanolin lisäksi metanolia sekä sikunoita eli korkeampia alkoholeja, kuten propanolia, butanolia ja amyylialkoholia. Suurina annoksina ne vaikuttavat humalluttavasti kuten etanolikin. Sivuainealkoholien pitoisuudet alkoholijuomissa ovat kuitenkin erittäin alhaisia, vain noin yhden tuhannesosan etanolin pitoisuudesta. Siksi on epätodennäköistä, että korkeammat alkoholit tai edes niiden myrkylliset aineenvaihduntatuotteet olisivat syypäitä krapulaan.
Joistakin väkevistä viineistä, kuten sherryistä, on eristetty laktoneja, joilla voi olla sellaisenaan lamaannuttava vaikutus, koska ne estävät aivojen tiettyjen hermosolujen toimintaa. Sherryjen laktoniuutteiden on todettu melko suurina annoksina vaikuttavan koe-eläinten käyttäytymiseen. Mutta kun niitä nautitaan suun kautta, mitään vaikutusta ei enää voida todeta. Aineet ilmeisesti tuhoutuvat ruoansulatuksessa.
Monesti väitetään, että eri alkoholijuomista saa erilaisen humalan. Vastakkain on asetettu toisaalta miedot ja väkevät sekä toisaalta kirkkaat ja "värilliset" juomat. Käsitystä tukevat Suomessa tehdyn tutkimuksen havainnot. Olutta nauttineet eivät saaneet aggressiivisia tuntemuksia samassa määrin kuin väkeviä nauttineet. Tutkimuksen havainnot on kuitenkin helpompi selittää juomien alkoholipitoisuuksien erolla kuin muun koostumuksen erolla. Oluen alkoholi imeytyy juoman suuren nestetilavuuden vuoksi verrattain hitaasti. Humaltuminen kestää kauan. Veren alkoholipitoisuus saattaa myös jäädä alhaisemmaksi, kuin jos sama alkoholimäärä nautittaisiin väkevinä juomina. Väkevien juomien pienen tilavuuden vuoksi alkoholi imeytyy nopeasti, veren alkoholipitoisuus kehittyy nopeasti ja humaltuminen on rajumpaa. Siksi on helpompi ymmärtää, että nopeasti nouseva päihtymys vaikuttaa eri tavalla ja herättää erilaisia tuntemuksia kuin hiljalleen kehittyvä humala.
Votkan ja viskin humalavaikutuksissa ei ole todettu eroja. Väkevien sivuaineilla ei liene vaikutusta humalaan, mutta kenties sillä, nautitaanko juoma lyhyenä, pitkänä ja minkä sekoitusaineen kanssa.
Kalervo Kiianmaa
tutkimusprofessori, THL
Copyright © Päihdelinkki 2011
