Julkaistu: 11.09.2009

122 Päihteidenkäyttö ja yhteiskunnallisen osallisuuden ongelmat

Osallisuuden käsite kuvaa kuulumista yhteiskuntaan tai yhteisöön. Osallisuus liittyy yhteisöön ja yhteiskuntaan kuulumisen tunteeseen esimerkiksi työn, harrastusten tai vaikuttamisen kautta. Viirkorven (1993, 22) mukaan osallisuus merkitsee omakohtaisesta sitoutumisesta nousevaa vaikuttamista asioiden kulkuun ja vastuun ottamista seurauksista. Osallisuus on kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristön kehittämiseen sekä päätöksentekoon. Osallistuminen on aktiivista toimintaa. Siihen liittyvät omakohtainen kiinnostus ja sitoutuminen, halu vaikuttaa omaa elämää, yhteisöä ja yhteiskuntaa koskeviin toimiin ja päätöksiin sekä vastuunotto.

Osallistuminen liittyy osallisuutta konkreettisemmin kansalaisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin itseään ja lähipiiriään koskevassa päätöksenteossa. Osallistumiselle on ominaista vapaaehtoisuus ja omakohtainen halu osallistua. Osallistumiseen vaikuttaa omakohtaisen kiinnostuksen lisäksi tarjolla olevat osallistumismahdollisuudet ja niiden tavoitettavuus.

Päihteiden ongelmakäyttö, varsinkin pitkälle edennyt käyttö, vaikeuttaa yksilön ja ryhmien osallisuutta ja osallisuuden kokemuksia. Päihteidenkäyttäjillä on usein yhteiskuntaan ja yhteisöihin kuulumattomuuden tunteita ja heidän sosiaaliset verkostonsa ovat kaventuneet. Käyttäjät ovat saattaneet menettää perheensä, ystävänsä ja muita tärkeitä arkielämän ihmissuhteitaan. Päihteiden ongelmakäyttäjien osallisuuden ongelmat ja puutteet nousevat esille jokapäiväisessä arkielämässä – ongelmina palvelujärjestelmässä, arjen asioinnissa sekä huonona tai piittaamattomana kohteluna arjen kanssakäymisessä.

Suomalainen yhteiskunta sietää huonosti erilaisuutta, joka osaltaan vaikeuttaa päihteiden ongelmakäyttäjien osallisuuden kokemusten syntymistä ja laajemmin osallistumista. Syrjintä, syrjäytyminen tai sen uhka ja toiseuden kokemukset johtavat usein siihen, että käyttäjän yhteiskunnallinen osallisuus heikkenee. Suomalaisen kansalaisen stereotypia on terve, työssäkäyvä, lakia noudattava, heteroseksuaalinen ja suomalaisen identiteetin omaava kansalainen. Stereotypian takaa jää usein huomaamatta rajapinnalla elävät. Heidän kansalaisuutensa suhtaudutaan ennemminkin aktivointina ja tarpeena aktivoida kuin yhteiskunnallisena tasavertaisena kansalaisuutena.

Päihteiden ongelmakäyttäjien osallisuus nähdään useimmiten mahdollisena tulevana osallisuutena, joka mahdollistuu siinä vaiheessa kun päihteiden ongelmakäyttäjä on kuivilla. Päihteidenkäytön aikaista osallisuutta ja osallistumismahdollisuuksia ei tunnisteta tai tunnusteta tarpeeksi hyvin. On hyvä kuitenkin muistaa, että vaikka päihteiden ongelmakäyttö asettaakin omat vaikeutensa osallisuudelle, osallistumiselle ja aktiiviselle kansalaisuudelle, päihteiden ongelmakäyttäjillä tulisi olla, ja todennäköisesti myös on, osallisuutta ja aktiivista kansalaisuutta käytöstään huolimatta.

Päihteiden ongelmakäytön aikainen osallisuus voi pitää sisällään ”normaaleja” yhteiskunnallisen osallisuuden muotoja, kuten yhteiskunnallista ja poliittista osallistumista, opiskelua, työssäkäyntiä, harrastustoimintaa sekä laajoja sosiaalisia verkostoja. Päihteiden ongelmakäyttäjän osallisuus linkittyy käytön myötä vahvasti alakulttuuriin tai alakulttuureihin ja lähtee näin helposti eriytymään valtavirran osallisuudesta ja osallistumismuodoista. Tämä johtaa myös osallisuuden arkitodellisuuden eriytymiseen. Päihteiden ongelmakäyttäjien osallisuutta tulisi tukea ja valtavirran mukaista osallisuutta ja osallistumistapojen käyttöä tulisi kannustaa jo päihteiden käytön aikana. Jokaisella on oikeus tuntea olevansa osallinen ja osallistua yhteiskunnan ja yhteisöjen toimintaan haluamallaan tavalla ja valitsemallaan panostuksella.

YTM Mona Särkelä
Kehittämissuunnittelija, A-klinikkasäätiö

Lähteet:

Bäcklund P., Häkli J. & Schulman H. (toim.) (2002) Osalliset ja osaajat. Kansalaiset kaupungin suunnittelussa. Gaudeamus, Helsinki.

Sassi S. (2002) Kultuurinen identiteetti ja osallisuus. Teoksessa Bäcklund P, Häkli J. & Schulman H. (toim.) Osalliset ja osaajat. Kansalaiset kaupungin suunnittelussa. Gaudeamus, Helsinki. s. 58-74

Siltaniemi A., Perälahti A. ym. (2008) Hyvinvointi ja osallisuus Itä-Suomessa. Kansalaiskyselyn tuloksia. Sosiaali ja terveysturvan keskusliitto, Helsinki. s.43

Viirkorpi P. (1993) Osallisuus, yhteistyö, valta ja muutos. Suomen kuntaliito, Helsinki. s. 22