Julkaistu: 12.12.2005

113 Päihteiden sekakäyttö

Ihmiset ja eläimet ovat kaikkina aikoina löytäneet luonnosta aineita, jotka piristävät, rentouttavat, saavat aikaan tehostuneita mielihyväkokemuksia ja saattavat muuttaa myös tietoisuutta. Osan näistä aineista, kuten alkoholin ja kahvin, kulttuurimme on hyväksynyt sallituiksi nautintoaineiksi.

Riippumatta aineiden laillisuudesta tai laittomuudesta osa ihmisistä ryhtyy käyttämään niitä haitallisesti. Päihdehakuisella käyttäytymisellä on tapana kroonistua ja monimutkaistua. Psykoaktiiviset aineet muuttavat toistuvasti tai jatkuvasti käytettynä hermoston tilaa. Muutoksille on ominaista päihdehakuisen käyttäytymisen voimistuminen ja laaja-alaistuminen. Myös sekä ainespesifit että yleiset riippuvuusilmiöt voimistuvat. Kroonistuneessa sekakäyttötyyppisessä päihderiippuvuudessa on tavallista, että aineesta toiseen on helppo siirtyä, ja aikaisemmin kehittynyt pakonomainen käyttäytyminen aktivoituu myös uuden aineen kanssa.

Miltei kaikkiin päihderiippuvuuden muotoihin liittyy päihteiden sekakäyttöä. Suuri enemmistö alkoholin suurkuluttajista tupakoi, ja myös kofeiinin yliannostelutyyppinen käyttö on yleistä. Rauhoittavien ja unilääkkeiden tarve kasvaa alkoholiongelman hankaloituessa. Yliannostelutyyppinen rauhoittavien lääkkeiden käyttö kehittyy helposti johtuen alkoholin ja rauhoittavien lääkkeiden farmakologisen vaikutuksen samankaltaisuudesta ja aineiden ristitoleranssista. Lääkeongelma kehittyy pahimmillaan hankalaksi lääkeriippuvuudeksi, jossa hengenvaarallisetkin annostelut usein yhdessä alkoholin kanssa ovat erittäin tavallisia. Yritykset vähentää lääkkeiden käyttöä tai lopettaa se kerralla johtavat vieroitustiloihin, jotka saattavat yllättää odottamattomalla tajuttomuus-kouristuskohtauksella tai muulla vakavalla oireella.

Lääkärit tuntevat tämän potilasryhmän hankalina lääkkeiden kerjääjinä päivystys- tai yksityisvastaanotoilla. Melko laajalle levinnyt hoitopalvelujen ulkopuolella oleva "lääkityksen" tarve on synnyttänyt lääkkeiden katukaupan, jota niin huume- kuin alkoholiongelmaisetkin varsin usein käyttävät hyväkseen. Heidän kykynsä hallita rauhoittavien lääkkeiden käyttöä on kuitenkin usein heikentynyt. Tapaturmaiset myrkytykset pahimmillaan kuolemaan johtavina ovat yleistyneet viimeisten vuosikymmenien aikana huolestuttavasti kyseisessä heikossa hoidossa tai hoitopalvelujen ulkopuolella olevien ryhmissä.

Huumeiden käytön yleistyminen on tuonut suomalaiseen alkoholi-lääke-sekakäyttöjoukkoon kaikki muutkin psykoaktiiviset aineet. Kannabiksen, amfetamiinin ja opiaattien käyttö on lisääntynyt myös alkoholi- ja lääkeongelmaisilla.

Erityisesti opiaattiriippuvaiset ajautuvat varsin nopeasti sekakäyttäjiksi, kun pakonomainen opiaattien tarve on kehittynyt. Sekakäyttö alkaa, kun opiaatteja ei käytännössä aina ole saatavilla. Silloin ne korvataan stimulanteilla, bentsodiatsepiineilla, kannabiksella tai alkoholilla. Erityisesti Suomessa sekakäyttötyyppinen huumeongelma näyttää olevan vallitseva huumeongelman muoto.

Sekakäyttötyyppistä huumeongelmaa pidetään kansainvälisesti kaikkein vaikeimpana huumeongelman muotona. Yliannostelukuolleisuus tässä ryhmässä on "puhtaiden" aineiden käyttäjäryhmiin verrattuna suurempaa. Vieroitus on yleensä vaikeampaa, kun huomioon on otettava useita riippuvuuksia. Myös sekakäyttäjien kiinnittäminen korvaushoito-ohjelmiin on vaikeampaa kuin puhtaasti opiaattiriippuvaisten, joskaan ei yleensä mahdotonta. Sekakäyttäjä-huumeongelmaiset ovat myös yleensä muita syrjäytyneempiä huumeongelmaisia. Heillä esiintyy muita enemmän vakavia mielenterveyden häiriöitä.

Sekakäytölle ovat siis tyypillisiä komplisoituneet psykiatriset ongelmat, sosiaalinen syrjäytyminen ja pitkälle kehittyneenä myös fyysisen terveyden heikkeneminen. Suonensisäisen käytön seurauksena tapahtuva tarttuvien tautien leviäminen, bakteeritulehdusten ja muiden tulehdustautien sekä tuberkuloosin uudelleen ilmaantuminen ovat ilmiöitä, joita esiintyy syrjäytyneiden päihdeongelmaisten keskuudessa.

Antti Holopainen
ylilääkäri, Järvenpään sosiaalisairaala