• Julkaistu
• 17.02.06

Opas huumeista nuorten vanhemmille

Huolesta puheiksi, puheista teoiksi
Opas huumeista nuorten vanhemmille

Saatteeksi

1. Eka känni - viaton juttuko?
- 14-vuotias lapseni haluaa minun ostavan hänelle pullon viiniä perjantaiksi, koska kaikilla muillakin on. Ostanko?
- Lapseni tuli ensimmäistä kertaa umpihumalassa kotiin. Mitä nyt teen?

2. Miten elää huolen kanssa
- Mitä huumeita on olemassa?
- Mistä voin tietää, käyttääkö lapseni huumeita?
- Pitääkö huumeista puhua nuorille?
- Millä tavalla huumeista pitäisi keskustella?
- Miten voin pitää lapseni erossa huumeista? Jos teen kaikkeni, onko varma, että saan lapseni pidettyä irti huumeista?

3. Nyt tiedän - mitä teen
- Tiedän, että lapseni on kokeillut huumeita. Mitä nyt teen?
- Entä jos tuntuu, että minulla ei enää ole puheyhteyttä lapseeni?
- Mistä huumeiden kokeilu kertoo? Siitäkö, että lapsella on vaikeuksia?
- Onko lapsen huumeidenkäyttö merkki siitä, että vanhemmat ovat epäonnistuneet?
- Mistä tietää, kenellä huumekokeilut johtavat ongelmakäyttöön ja riippuvuuteen?
- Voiko huumeriippuvuudesta päästä eroon?

4. Kun puhut huumeidenkäytöstä, mistä puhut?

5. Mistä apua?
- Puhelinpäivystyksiä
- Linkkejä
- Kirjallisuutta

• Julkaistu
• 17.02.06

Saatteeksi

Huumeet ja minun lapseni? Ajatuskin kauhistuttaa. Huumeet herättävät vanhempien mielessä epämääräistä pelkoa ja avutonta ahdistusta. Huumeista puhutaan paljon, ja niitä tuntuu olevan tarjolla kaikkialla.

Vaikka isoin otsikoin ja huutomerkein puhutaan vain huumeista, huolestua pitäisi päihteiden käytöstä yleensä. Suomalaisten yleisimmin käyttämä päihde eivät ole huumeet vaan alkoholi ja alkoholi yhdistettynä psyykenlääkkeisiin. Kansanterveydellisesti eniten haittoja tuottaa tupakointi.

Tämä opas antaa vastauksia lasten ja nuorten vanhempien yleisimpiin päihteiden käyttöä koskeviin kysymyksiin. Huumekokeilu ei ole lopun alku, eikä huumeriippuvuus merkitse kuolemantuomiota. Mutta myös alaikäisen alkoholin käytöstä pitää olla huolissaan.

Opas on laadittu nuorisoasematoiminnan täyttäessä 30 vuotta. Nuorisoasemat ovat alle 25-vuotiaille tarkoitettuja asiakkaille ilmaisia avohoitopaikkoja, joista saa apua paitsi päihdeongelmissa myös muissa nuoruusiän kriiseissä. Työmuotoina käytetään mm. yksilö- ja perhekäyntejä, lääketieteellistä hoitoa, erilaisia vaihtoehtohoitoja, ryhmiin osallistumista sekä verkostokokouksia. Nuorisoasemille ei tarvita lähetettä. Ajanvaraus on suotavaa.

Asiantuntijat

psykiatrinen erikoissairaanhoitaja Taiju Eerikäinen ja kouluttaja Ari Terävä, Hietalinna-yhteisö
sosiaaliterapeutti Aki Luoma, Tampereen nuorisoasema
sosiaaliterapeutti Jussi Saarnio, Espoon nuorisoasema
vastaava sosiaaliterapeutti Esa Tolonen, Kymen nuorisoasema
vastaava sosiaaliterapeutti Virve Tuominen, Turun nuorisoasema
projektisuunnittelija Marja Warmemaa, A-klinikkasäätiön keskustoimisto
sosiaaliterapeutti Suvi Wikström, Helsingin nuorisoasema

Kiitos Klaari Helsingin toiminnassa mukana oleville vanhemmille käsikirjoituksesta saadusta palautteesta.

Teksti: Auli Mauriala

Opasta voi tilata painettuna A-klinikkasäätiön julkaisumyynnistä:
http://www.a-klinikka.fi/julkaisut/index.html#Esitteet

• Julkaistu
• 17.02.06

1. Eka känni - viaton juttuko?

14-vuotias lapseni haluaa minun ostavan hänelle pullon viiniä perjantaiksi, koska kaikilla muillakin on. Ostanko?

Asiassa ei pitäisi olla mitään miettimistä. Noudata lakia ja jätä pullo ostamatta. Voit perustella ratkaisuasi vetoamalla lakiin: alkoholia on laitonta myydä alle 18-vuotiaille.

Välitä lapsesi terveydestä. Alkoholi on nuoren elimistölle haitallisempaa kuin aikuiselle. Nuori ja tottumaton humaltuu alkoholista helpommin; kontrolli menee ja esim. alkoholimyrkytyksen ja tapaturmien vaara kasvaa. Ikäraja on 18 vuotta, koska silloin nuori alkaa olla fyysisesti niin kehittynyt, että hän voi alkaa harjoitella alkoholin kohtuullista käyttöä.

Alkoholin käyttö sisältää aina myös riskin riippuvuuden syntymiseen. Mitä aikaisemmin alkoholin käyttö aloitetaan, sitä todennäköisemmin kokeillaan muitakin päihdyttäviä aineita. Siksi ensimmäisen kännin ottamista kannattaa lykätä mahdollisimman pitkälle. Humalassa on myös helppo kokeilla muita päihteitä, kuten huumeita.

Joskus vanhemmat perustelevat pullonostoaan sillä, että sitten he ainakin tietävät, mitä nuoret juovat. Tämä ei välttämättä aina pidä paikkaansa. Nuoret juovat tavallisesti porukassa ja toistensa pulloista. Sinun ostamasi pullo on vain lisänä.

Mieti, minkä viestin annat nuorellesi pullon ostajana. Että perjantaina kuuluu ostaa perjantaipullo ja ottaa känni? Että hyväksyt alaikäisen lapsesi humaltumisen? On eri asia totutella alkoholiin maistamalla perhejuhlan yhteydessä viiniä kuin ryypiskellä kaveripiirissä iltamyöhään ostarin kulmilla jotain - ilman että edes tarkkaan tietää mitä.

Katso että linja pitää. Neuvottele puolisosi kanssa yhteinen suhtautuminen pullon ostamiseen ja päihteiden käyttöön yleensä. Jos vanhemmilla on erilaiset periaatteet, nuoret osaavat käyttää sitä hyväkseen.

Sinun vanhempana on hyvä tuntea myös lapsesi kaverien vanhempia ja käydä heidän kanssaan keskustelua suhtautumisesta nuortenne alkoholinkäyttökokeiluihin ja pullojen ostamiseen. On hyvä, jos pystytte yhdessä sopimaan, ettei kukaan osta alaikäiselle lapselleen alkoholia. Tällöin sinun ei tarvitse olla nuoresi silmissä "ainoa inhottava" vanhempi.

Lapseni tuli ensimmäistä kertaa umpihumalassa kotiin. Mitä nyt teen?

Tämä tilanne tulee todennäköisesti eteen useimmille vanhemmille. Kun se tapahtuu, viisainta on panna nuori nukkumaan ja varmistua sitä ennen, että humala ei ole muuttumassa myrkytystilaksi ja tajuttomuudeksi ja että vaaraa tukehtua oksennukseen ei ole. Yritä itse rauhoittua, laske sataan tai vaikka tuhanteen, pohdi omia ensimmäisiä kokeilujasi ja juttele vaikkapa puolisosi kanssa. Muista omat ensimmäiset alkoholinkäyttökokeilusi. Millaista suhtautumista olisit toivonut omilta vanhemmiltasi, kun ensi kertaa kärsit krapulasta ja morkkiksesta? Lapsesi ensikänni ei tarkoita että hän olisi alkoholisti.

On inhimillistä, jos reagoit moittimalla ja räyhäämällä. On sinänsä hyvä, että näytät tunteesi etkä jää välinpitämättömäksi. Mieti kuitenkin, mitä on suuttumuksesi takana. Jos oikeasti tunnetkin huolta, ilmaise huolesi. Se antaa rakentavamman lähtökohdan keskustelulle. "Paniikkireaktiolla" eli huutamalla reagoimisella on se huono puoli, että saat lapsesi rauhattomaksi ja annat hänelle kuvan, että hän on astunut tielle, josta ei enää selviä. Nuorelle ei myöskään saisi antaa vaikutelmaa, että häntä rangaistaan kotiin tulemisesta. Ensi kerralla hän jättää tulematta kotiin tai kertomatta asioistaan.

Muista ottaa asia - myös yöllinen räyhäämisesi - puheeksi lapsen kanssa seuraavana päivänä rauhallisesti ja rakentavassa hengessä. Kysele, miltä nyt tuntuu. Tuliko törttöiltyä myös muulla tavoin? Miten tapahtuneen voisi sovittaa? Kerro lapsellesi, ettet hyväksy hänen käyttäytymistään. Tee kuitenkin myös selväksi, että oli kunto mikä hyvänsä, on tärkeää, että hän tulee kotiin.

Suhtautumisen ensikänniin pitää riippua siitä missä iässä se hankitaan. 17-vuotiaalle voi ihmetellä, että et sitten jaksanut yhtä vuotta odottaa ja kysyä mitä opit tapahtuneesta. 13-vuotiaan kohdalla pitää ihmetellä, mistä on saanut alkoholia, kenen kanssa sitä on juotu ja mitä muuta alkoholin käyttöön liittyy. Mitä nuorempi ensihumalan ottaja on, sitä huolestuneempi pitää olla. Ala-asteikäisen kohdalla hälytyskellojen pitää kilistä jo kovalla äänellä.

Kodin sääntöjen rikkomisesta voi myös määrätä nuorelle seuraamuksia. Esimerkiksi kotiarestissa joutuu miettimään asioita. Aresti saattaa olla nuorelle myös helpotus: se on selvä syy pysyä poissa kaveripiiristä kasvojaan menettämättä. Vaikka lapsesi olisi jo täysi-ikäinen, voit siitä huolimatta kertoa hänelle, että kotona on olemassa säännöt, joiden mukaan eletään.

Lähde Huolesta puheiksi, puheista teoiksi - Opas huumeista nuorten vanhemmille. A-klinikkasäätiö 2002

» Klikkaa tästä seuraavaan osaan

• Julkaistu
• 17.02.06

2. Miten elää huolen kanssa?

Mitä huumeita on olemassa?

Päihteitä ovat kemialliset aineet, joita ihminen käyttää päihtymistarkoitukseen, muuttaakseen tai sekoittaakseen omaa oloaan. Päihteisiin kuuluvat

1. laittomat huumausaineet, esim. keskushermoston toimintaa kiihottavat piristeet (amfetamiini, ekstaasi, kokaiini), keskushermoston toimintaa lamaavat aineet (heroiini), aistiharhoja tuottavat hallusinogeenit (LSD) sekä kannabistuotteet (hasis, marihuana)
2. lailliset päihteet, alkoholi ja tupakka
3. impattavat aineet, kuten liuottimet, liimat, lakat
4. päihdetarkoituksessa käytettävät lääkkeet

Ihmiset reagoivat huumeeseen yksilöllisesti. Siihen, minkälainen vaikutus on, vaikuttavat aineen, sen käyttötavan ja annostuksen lisäksi käyttötilanne sekä käyttäjän mieliala, odotukset ja käyttöhistoria.

Olet ehkä jossakin törmännyt jakoon, jossa huumeet jaetaan "koviin" huumeisiin ja "lievempiin" huumeisiin. Mielikuvan mukaan lievemmät huumeet olisivat jotenkin vaarattomampia kuin kovat huumeet. Kuitenkaan vaaratonta ja haitatonta päihdettä ei ole. Päihteiden riskeihin kuuluvat yleisesti ottaen tapaturmat, yliannostukset ja muut akuutit vaarat, psyykkiset oireet, pitkäaikaiset terveysvaikutukset sekä riski riippuvuuden syntyyn.

Mistä voin tietää, käyttääkö lapseni huumeita?

Olet saattanut nähdä listoja siitä, mikä kaikki lapsesi olemuksessa tai käyttäytymisessä voi viitata huumeiden käyttöön. Listaan on ehkä kirjattu muutokset nuoren ulkonäössä, pukeutumistyylissä ja käytöksessä sekä kaveripiirin tai harrastusten vaihtuminen. Monet näistä asioista ovat tavallisia murrosikäisen hyvinkin radikaaleja kokeiluja. Niistä ei voi päätellä, että nuoresta olisi tullut huumeiden käyttäjä.

Jos nuoresi mahdollinen huumeiden käyttö on satunnaista ja kokeiluluonteista, voi käydä niin, että et pysty sitä mitenkään huomaamaan. Jos löydät lapsesi hallusta pillereitä, joita hänellä ei pitäisi olla, tai piipun tai sätkäpaperia, vaikka hän ei tupakoi, tai nyssykän outoa ainetta, injektioruiskun tai -neulan, kannattaa heti ihmetellä ääneen, mitä ne ovat. Jos näet lapsesi sekavassa tilassa tai humalaisen oloisena, silmäluomet lurpahdellen, puhe sammaltaen, täysin "seisahtaneena" tai sitten äärimmäisen vauhdikkaana ja ylivilkkaana, eikä viina haise, tiedät, että hän todennäköisesti on huumeiden tai huumaavien lääkkeiden vaikutuksen alainen.

Älä silti tuijota yksisilmäisesti "ennusmerkkejä". Jos yrität pitää mielessäsi huumeidenkäytöstä kertovien tunnusmerkkien listoja, saattaa käydä niin, että ryhdyt kyttäämään yhtä osaa lapsestasi. Et ehkä enää näe metsää puilta.

Jos asia alkaa sinua epäilyttää, ota se reilusti puheeksi lapsesi kanssa. Voit kysyä lapseltasi esimerkiksi näin:

• Mistä minulle voi tulla sellainen tunne, että voisit käyttää tai olla kokeillut huumeita?
• Miten minulta voisi epäluulo hälvetä?
• Mistä huomaisin, jos käyttäisit huumeita?
• Mistä itse huomaisit, jos kaverisi käyttäisi?

Tällöin nuoren tehtäväksi jää vakuuttaa sinut, ettei hän ole kokeillut.

Milloin sitten kannattaa alkaa epäillä? Jos lapsellasi on esimerkiksi tapana jättää tulematta kotiin sovittuna aikana ja jos hän viettää aikaansa teillä tietymättömillä. Jos hän tulee kotiin päihtyneenä. Alkoholipäihtymyksestä pitää olla alaikäisen kohdalla yhtä huolestunut kuin huumekokeiluista, koska kumpikin niistä on merkki samasta asiasta: pää halutaan saada sekaisin. Jos löydät nuoreltasi huumevälineitä, kyse on usein siitä että huumeidenkäyttö ei enää ole kokeilua vaan esimerkiksi jo satunnaiskäyttöä.

Jos lapsesi kieltäytyy keskustelemasta kanssasi, ota asia uudelleen puheeksi muulla tavalla tai toisessa tilanteessa. Jos lapsesi kieltää käyttävänsä mutta et usko, voit ehdottaa, että hän kävisi huumetestissä, jonka voi teettää esimerkiksi terveysasemalla tai päihdehuollon palvelupisteessä. Mieti kuitenkin tarkkaan, ennen kuin ehdotat testausta. Vaikka reagoimalla osoitat välittämistä, lapsesi saattaa tulkita, että väliltänne on kadonnut luottamus. Jos epäilysi osoittautuu vääräksi, pyydä ainakin anteeksi.

Vanhemmat kieltäytyvät usein viimeiseen asti tunnustamasta tosiasioita ja hakevat tukea uskolleen, ettei lapseni käytä. Nuori on voinut käyttää esimerkiksi amfetamiinia parikin vuotta ilman että hänen vanhempansa ovat huomanneet mitään. Syynä ovat saattaneet olla vanhempien omat kiireet, vanhempien omat ongelmat tai torjunta. Myös nuoret itse haluavat suojella vanhempiaan huolestumiselta. Ei pidä unohtaa, että joskus huumeiden käyttöä on tosiasiassa vaikea huomata.

Luota vaistoihisi. Jos sinulla on hyvä kontakti nuoreesi, osaat erottaa normaalin käytöksen poikkeavasta. Tunnet itsekin, jos kaikki ei ole kohdallaan.

Pitääkö huumeista puhua nuorille?

Monessa perheessä ehkä ajatellaan, että huumeista ei pidä pukahtaa sanaakaan. Päätellään, että jos huumeista pysytään hiljaa, ne eivät ole myöskään mielessä. Ehkä ajatellaan, että huumeet ovat kaukainen asia eivätkä kosketa omaa perhettä lainkaan.

Jos lapsesta välittää, hänen kanssaan pitää keskustella niin tupakoinnista, alkoholista kuin huumeista luonnollisena osana kasvatusta, siinä kuin esimerkiksi kotiintuloajoista. Tartu aiheeseen kun se tulee luontevasti puheeksi. Tilaisuus saattaa koittaa, jos asiasta on vaikkapa aiemmin puhuttu koulussa. Voit itsekin tehdä aloitteen.

Vaikka päihteistä pitäisi kertoa asiallista tietoa jo peruskoulussa, puhumista ei saa jättää koulun, muiden ammattikasvattajien tai kaveripiirin asiaksi. Päihteistä juttelemisen tärkeyttä korostaa, että nuoret saavat tietyn kuvan huumeista jo elokuvien, musiikin ym. nuorisokulttuurin välityksellä. Tämä kuva on usein raflaava ja houkutteleva ja näyttää huumeiden käytön kovana juttuna. Tälle viestille on hyvä saada vastapainoa.

Ennemmin kuin puhumiseen pyri keskusteluun. Tärkeää on, että et vanhempana jämähdä kauhistelevaan ja tunteenomaiseen "ootko sä ottanu" -jankkaukseen. Pitäisi päästä kehittyneempään ja erittelevämpään keskusteluun, jossa voisitte jutella vaikkapa asenteistanne päihteiden käyttöön. Myönnä se mitä et tiedä. Kuuntele nuortasi. On todennäköistä, että hän tietää huumeista enemmän kuin sinä. Mikään ei kuitenkaan estä sinua ottamasta asioista selvää, vaikka kiihkotonta, puolueetonta ja kantaa ottamatonta kirjallisuutta huumeista on edelleen aika vähän. Huumeiden käytöstä voi keskustella, vaikka ei olisi koskaan huumeita nähnytkään. Eihän psykiatrinkaan tarvitse olla hullu, eikä opettajan tarvitse tietää kaikkia asioita.

Keskustelu ei altista kokeilemaan. Päinvastoin. Se antaa nuorelle mahdollisuuden etukäteen puntaroida, mitä tehdä, jos huumeita tarjotaan. Anna lapsellesi selvä viesti: huumeista on enemmän haittaa kuin "hyötyä". Varminta on jättää kokeilematta.

Millä tavalla huumeista pitäisi keskustella?

Huumeista pitäisi puhua rauhallisesti, neutraalisti, jopa pohdiskellen avoimessa ja luottamuksellisessa ilmapiirissä. Älä saarnaa vaan pyri keskusteluun ja vuoropuheluun.

Kysymykset, joihin voi vastata "kyllä" tai "ei", eivät synnytä keskustelua. Käytä kysymyksiä, jotka antavat tilaisuuden kehittää ajattelua, oppia perustelemaan ja argumentoimaan. Nosta nuori asiantuntijan asemaan, ota hänet konsultiksi ja kysy vaikka seuraavasti:

• Käyttävätkö nuoret viinaa/huumeita niin paljon kuin mitä väitetään?
• Mistä tietää, jos joku käyttää?
• Montako käyttäjää itse tiedät?
• Mitä mieltä itse olet siitä, että niitä käytetään?
• Millaista tietoa huumeista on liikkeellä?
• Mistä itse saat tietoa?

Muista myös kiittää lastasi hänen mielipiteistään ja ajatuksistaan. Silloin hän suostuu uudelleenkin vaihtamaan mielipiteitä.

Keskustelussa olennaista on keskustelukumppanin kunnioittaminen. Keskustelu on nuorelle tärkeää myös siksi, että keskustelun avulla hän samalla testaa rajojaan ja oppii erilaisia neuvottelutaitoja. Juorutkaa, lörpötelkää, höpötelkää. Älä rakenna erityistä tilannetta keskustelua varten, keskustella voi minkä tahansa lomassa. Tällöin keskustelu ei myöskään pääty, vaan sitä voidaan jatkaa milloin vain. Seuraa myös, mihin suuntaan nuori vie keskustelua. Suunta on todennäköisesti kohti asioita, jotka häntä eniten kiinnostavat.

Nuoren arvot, näkemykset ja mielipiteet ovat hyvä keskustelun lähtökohta. Punnitkaa päihteiden käytön hyviä ja huonoja puolia. Päihteiden käytössä on myös hyviä puolia, eihän niitä muuten käytettäisi.

Voit kysellä nuorelta, millaisia juttuja liikkuu kaveripiirissä. Nuorten päihteiden käyttöä koskeva puhetapa muistuttaa monta kertaa kalajuttuja. Kokemuksilla on taipumus paisua puheissa valtaviksi. Voit myös hivenen kertoa omista kokemuksistasi ja palauttaa ainakin omaan mieleesi, miltä tuntui kun ensimmäisiä kertoja kokeilit viinaa. Mitä odotit? Mitä pelkäsit? Vanhempana sinulla on elämänkokemuksia, joita lapsellasi ei ole. Näitä kokemuksiasi voit hyödyntää menestyksellä. Vaikka monet asiat ovat muuttuneet sitten oman nuoruutesi, peruskokemukset, tarpeet ja toiveet ovat samoja.

Voitte yhdessä myös miettiä, miksi on olemassa niin erilaista tietoa huumeista ja esimerkiksi niiden käytön yleisyydestä. Miksi asiat näyttävät erilaisilta riippuen siitä kuka ne esittää?

Huumeilla pelottelu on epäuskottavaa. Jos otat elämäntehtäväksesi lapsesi suojelun huumeilta ja näet peikkoja joka puolella, saatat samalla lisätä huumeiden kiinnostavuusarvoa hänen silmissään ja edesauttaa hänen joutumistaan riskiryhmään.

Miten voin pitää lapseni erossa huumeista? Jos teen kaikkeni, onko varma, että saan lapseni pidettyä irti huumeista?

Täysin et voi lastasi suojella, mutta luomalla hänelle perusturvallisuutta, kasvattamalla ja välittämällä voit lisätä todennäköisyyttä, että mahdolliset kokeilut jäävät kokeiluiksi ja riski ajautua säännöllisempään käyttöön vähenee. Jos tiedät nuoresi kavereista, harrastuksista ja elämästä, voit olla hänen suhteensa luottavaisin mielin. Olet jo tehnyt paljon. Hänellä todennäköisesti on riittävästi elämän eväitä kyetäkseen harkitsemaan asioita itse ja olemaan menemättä joukon mukana.

Parasta ennaltaehkäisevää työtä on viettää aikaa yhdessä lasten kanssa ja perheen kesken, sillä yhdessä vietetty aika antaa perustan luottamuksen synnylle. Yhdessäolon motiiviksi ei tarvita ohjelmaa tai harrastuksia. Päinvastoin. Lapsesi arvostaa, että oleilet hänen kanssaan ilman mitään erityistä syytä, hänen itsensä takia.

Anna lapsellesi mahdollisuus turvalliseen ketään nolaamattomaan keskusteluun. Sen avulla hän oppii muodostamaan omia näkemyksiään asioista ja perustelemaan niitä.

Kannusta ja kiitä lastasi. Kun haluat ohjata hänen käyttäytymistään, kieltämistä hyödyllisempää on kertoa, mitä lapsen toivoo tekevän. Sana "ei" synnyttää vain epävarmuutta: tuota minun ei toivota tekevän - mitä minulta sitten halutaan? Sana "ei" myös unohtuu helposti, paremmin jää mieleen asia, johon ei-sana liittyy.

Anna lapsesi olla arkisella tavalla tavallinen. Viestitä hänelle, että hän on arvokas sinänsä. Älä kohdista häneen liian suuria odotuksia tai suorittamis- tai saavuttamispaineita. Vaikka lapsesi olisi jollakin alalla erityisen lahjakas, älä korota häntä erityisasemaan, vaan anna hänen pikemminkin ymmärtää, että monessa muussa suhteessa hän on aivan tavallinen. Valmista häntä kohtaamaan tavallinen arkinen elämä, johon usein kuuluu vastoinkäymisiä, tylsiä rutiineja ja tavallista tasaista olemista. Moni huumekoukkuun jäänyt kokee ja haluaa kokea itsensä erilaiseksi. Riippuvuudesta toipumiseen kuuluu silloin, että hänen on opittava hyväksymään oma tavallisuutensa.

Ihmisenä olemisen peruskysymys on, miten olla onnellinen. Juttele lastesi kanssa siitä, mitä kaikkia haaveita teillä on. Ihmiset monesti käyttävät päihteitä hakeakseen niiden avulla elämyksiä ja sisältöä elämäänsä. Lasten pitäisi saada tuntuma omiin haaveisiinsa ja tajuta, ettei hyvä olo lähde aineista, vaan se lähtee itsestä.

Päihderiippuvuus on yksi vaara elämässä, vaikka itse asiassa todennäköisempää on joutua liikenneonnettomuuteen. Nuorten päätökset ovat heidän omiaan, etkä sinä voi päättää heidän puolestaan. Ei ole tarkoituskaan, että meri on tyyni vaan että purjehtijalla on taitoa. Silloin on todennäköistä, että miehistö selviää.

Olet vanhempana esimerkki lapsellesi. Sinulla on tarkastelun paikka myös suhteessa omaan päihteiden käyttöösi. Jos esimerkiksi alkoholin käyttösi on humalahakuista, annat sillä lapsellesi tietyn mallin siitä, mitä päihteistä haetaan ja mihin niitä käytetään.

Lähde Huolesta puheiksi, puheista teoiksi - Opas huumeista nuorten vanhemmille. A-klinikkasäätiö 2002

» Klikkaa tästä seuraavaan osaan

• Julkaistu
• 17.02.06

3. Nyt tiedän - mitä teen?

Tiedän, että lapseni on kokeillut huumeita. Mitä nyt teen?

Vaikka huumeista puhutaan paljon, niiden kokeileminen ja käyttö on harvinaista, mutta kylläkin yleistymään päin. Valtaosalle kokeilu jää kokeiluksi. Syynä on, että se ei täytä odotuksia.

Jos tiedät lapsesi kokeilleen huumeita puutu asiaan. Ilmaise lapsellesi huolesi ja se, ettet hyväksy huumeita. Voit vaikkapa kysyä häneltä: "No, vastasiko kokeilu odotuksiasi? Mitä siitä opit? Mitä muuta opit?" Tavoitteena on saada keskustelua aikaan ja nuori miettimään toimintaansa.

Suurin osa huumeiden kokeilijoista tunnustaa, että kokeilu ei ole tuntunut erityisemmin miltään. Silloin ei tarvitse erityisemmin edes korostaa, että huumeita ei kannata ryhtyä käyttämään. Jos lapsesi vakuuttaa, että kokeilu jää yhteen kertaan, sinun tehtäväsi on uskoa häntä ja luottaa häneen, jos sinulla ei ole erityistä syytä olla luottamatta.

On luonnollista, että ensireaktiosi lapsesi huumekokeiluihin on järkytys ja shokki, mutta sen päälle pitäisi malttaa pysähtyä ja miettiä. Tilanteeseen on reagoitava ja siihen on puututtava. Pidä kiinni aikuisen roolistasi, säilytä ja ylläpidä tässäkin tilanteessa puheyhteyttäsi nuoreen. Kerro, että olet hyvin huolissasi ja kysy ainakin seuraavia asioita:

• Missä ja kenen kanssa se olet käyttänyt?
• Montako kertaa? Onko kyse ollut kokeilusta vai pidemmälle menneestä käytöstä?
• Mitä aineita olet käyttänyt?
• Mikä sai sinut kokeilemaan?
• Mitä opit kokemuksestasi?

Se, että 16-17-vuotiaat polttavat keskenään kannabista on toki eri asia kuin että porukassa mukana on myös joku vanhempi kovempien aineiden käyttäjä.

Säilytä mielenmalttisi äläkä pahenna tilannetta harkitsemattomilla teoilla, esimerkiksi fyysisellä väkivallalla. Yliampuvat reaktiot saattavat herättää nuoressa vain tunteen epäoikeudenmukaisuudesta, uhmaa ja kostonhalua.

Jos asioita pyörittelee vain omassa päässään, juuttuu helposti samoihin ajatuskehiin eikä ajattelu etene. Hoitopaikkaan voi ottaa yhteyttä milloin vain, esimerkiksi kun haluat peilata, jäsentää tai täsmentää omia ajatuksiasi jonkun näitä asioita paljon ajatelleen ihmisen ajatuksia vasten. Yksi vaihtoehto on ottaa yhteyttä huumeita kokeilleen nuoren kaverien vanhempiin ja kysyä, onko tilanne heillä sama. Mahdollista on myös sopia yhteisistä menettelytavoista.

Jos tuntuu, että selvittely-yrityksistä seuraa vain riitaa ja varsinkin jos huumeiden käyttö on ollut pidempiaikaista, kannattaa ottaa yhteyttä ammatti-ihmiseen. Voit kertoa tilanteesta ja saada neuvoja, mitä olisi viisainta tehdä. Auttavia tahoja ovat esimerkiksi nuorisoasema, A-klinikka, auttavat puhelimet, terveyskeskus, mielenterveystoimisto sekä kasvatus- ja perheneuvola. Myös lastensuojeluviranomaisilta saa kasvatusasioissa apua ja neuvoja. Mitä aiemmin ryhdytään toimiin, sitä paremmin asioihin pystytään vaikuttamaan.

Entä jos tuntuu, että minulla ei enää ole puheyhteyttä lapseeni?

Puheyhteyden puute voi häiritä myös nuorta. Voit vaikkapa todeta hänelle, että nyt näyttää siltä, että keskusteluyhteytemme ei toimi. Miten voisimme parantaa tilannetta?

Keskusteluyhteyden rikkoutuminen ei ole huonon vanhemmuuden merkki. Joskus sukset vain menevät ristiin, ja silloin kannattaa tunnustaa itselleen, että väliaikaisesti puheyhteyttä ei nyt ole. Keskusteluyhteyden katkeaminen saattaa kuulua murrosikään. Puheyhteys saattaa myös olla näennäinen: toinen vastaa sitä mitä toinen haluaa kuulla. Nuori saattaa haluta suojella ja säästää vanhempaansa ja samalla myös itseään.

Yhteyden katkeamisen voi ymmärtää kummin päin vain. Myös lapsi saattaa ajatella, että hänellä ei ole keskusteluyhteyttä vanhempiinsa. He ovat esimerkiksi aina töissä, heillä on kiire hoitaa muita asioita tai he ovat liiaksi kiinni omissa ongelmissaan.

Tärkeintä on kuitenkin yrittää rakentaa keskusteluyhteys uudelleen. Keinot saattavat olla hyvin erilaisia perheistä riippuen. Voit etsiä sukulaisista tai ystäväpiiristä ihmistä, jonka avulla yhteyttä voisi palauttaa. Jokaisella nuorella pitäisi olla lähipiirissään vanhempien lisäksi muitakin aikuisia, joihin heillä olisi luottamukselliset välit. Joskus puheyhteys voi löytyä uudelleen ammattiauttajan luona, kun keittiön pöydän äärestä on siirrytty neutraalimpaan ympäristöön.

Aina on olemassa vaihtoehto, että aikuisena tuot nuoren hoitopaikkaan. Jos hän ei suostu tulemaan, toteat saaneesi häneltä avoimen valtakirjan mennä itse puhumaan ammattiauttajan kanssa hänen tilanteestaan. Lapsen kieltäytyminen kertoo, että hän luottaa vanhemman tietävän, mikä hänelle on parhaaksi. Helpotus on sekin, että saat edes itse mahdollisuuden puhua.

Nuoren sotkeentuminen päihteisiin aiheuttaa usein puheyhteyden katkeamisen. Liittyyhän siihen laittomalle toiminnalle ominaista salailua, esim. "vasikoimisen" pelkoa. Voi myös olla, että jokin vanhemman tai lapsen käytöksessä tai tavassa reagoida laukaisee puheyhteyden katkeamisen. Kaikki - vanhemmatkaan - eivät myöskään ole kovin hyviä ilmaisemaan asioita sanoin.

Mistä huumeiden kokeilu kertoo? Siitäkö, että lapsella on vaikeuksia?

Huumeet ovat yritys ratkaista ongelmia vain hyvin pienelle ryhmälle nuoria. Tärkein syy huumeiden kokeiluun on uteliaisuus tai halu hakea elämään jännitystä. Nuoruus on kokeilujen ja testaamisen aikaa. Halutaan tietää, miltä mikäkin asia tuntuu.

Kokeilussa voi olla kyse jopa sattumasta. Huumekokeilussa voi olla kyse yksinomaan siitä, että nuori on ollut väärässä paikassa ja väärässä porukassa väärään aikaan. Hän on saattanut joutua tilanteeseen, jossa on ollut pakko kokeilla ilman vapautta valita. Kokeileminen liittyy myös nuoren sosiaaliseen tilanteeseen, siihen, miten kaveripiiri mahdollistaa tai vaikeuttaa kokeilua.

Monelle nuorelle huumeiden kokeilu on myös tapa kapinoida, hätkähdyttää aikuisia ja hakea heidän huomiotaan. Huumeet ovat aihe, josta vanhemmat uskovat vähiten tietävänsä. Huumeiden kokeilu saa vanhemmat tyrmistyneiksi ja avuttomiksi, jolloin nuori voi tuntea olevansa perheessä vallan kahvassa kiinni.

Nuoren huumekokeilusta ei kannata tehdä suhteetonta numeroa. Siinä ei välttämättä ole kyse sen kummemmasta asiasta kuin hänen vanhempiensa ikäluokan tupakka- ja alkoholikokeiluista.

Kysymys kuuluu, mitä tehdä, ettei kokeilusta tulisi säännöllisempää käyttöä. Kokeilujen jatkuminen saattaa kertoa, että nuorella on vaikeuksia tai että vaikeuksia ainakin alkaa syntyä käytön myötä. Huumeiden satunnaiskäyttö saattaa kertoa, että nuori käyttäytyy vastuuttomasti itseään kohtaan tai että nuorella on vaikeuksia, joita hän "lääkitsee" tai että hänelle ei ole asetettu riittävästi rajoja.

Onko lapsen huumeidenkäyttö merkki siitä, että vanhemmat ovat epäonnistuneet?

Lapsen huumeidenkäyttö ei ole merkki vanhempien epäonnistumisesta, sattuma vain on korjannut satoaan. Huumeiden kokeileminen ei ole merkki myöskään siitä, että nuori olisi epäonnistunut. Hänellä on aina myös mahdollisuus muuttaa käyttäytymistään.

Huumeidenkäyttäjän vanhempi saattaa jäädä piehtaroimaan omassa epäonnistumisen tunteessaan. Se syö hänen kaikki voimansa ja estää puuttumasta tilanteeseen. Tärkeämpää on katsoa eteenpäin kuin taaksepäin. Nuoren tilanne on asetettava etusijalle ja mietittävä, mikä hänelle olisi tässä tilanteessa paras mahdollinen hoito. Vanhemmilta kysytään jaksamista, sillä heidän mukanaolonsa ja tukensa on hoidossa tärkeää.

"Mitä olen tehnyt väärin?" on luonnollinen mutta hyödytön kysymys pohdittavaksi. Syitä huumeidenkäytölle löytää vaikka kuinka paljon. Sanotaan myös, että mitä etsii sitä löytää. Syiden pohtiminen on hukkaan heitettyä aikaa tilanteen ratkaisemisen kannalta. Jos tappiolle joutunut shakinpelaaja haluaa sinulta neuvoja tukalassa tilanteessaan, tuskin kysyt, miten hän on tilanteeseen joutunut, vaan neuvot, mikä siirto hänen ehkä kannattaisi seuraavaksi tehdä.

Vanhempien kasvatuksellakaan ei aina ole kovin keskeistä merkitystä. Nuoren elämässä tapahtuu paljon sellaista, mihin vanhempana ei voi vaikuttaa. Vanhempana tässä tilanteessa kannattaa kuitenkin kysyä itseltään, mihin vielä voi vaikuttaa. Mitä voisi tehdä enemmän? Ovatko rajat olleet liian väljät? Rajoja voi myös ryhtyä tiukentamaan, vaikkakin se vaatii tässä vaiheessa enemmän työtä.

Kuitenkin lähes kaikki vanhemmat, joiden lapsi on huumeongelmainen, kelaavat epäonnistumisen ja syyllisyyden tunnetta. Silti - jos vilpittömästi hyvää yrittää, ei voi olla epäonnistunut. Myös lapsi osaa halutessaan syyllistää vanhempaansa, syyttää esimerkiksi väärän mallin antamisesta tai yliholhoamisesta.

Aluksi vanhempi saattaa tuntea torjuntaa lapsensa huumeidenkäyttöä kohtaan. Kuitenkin varmasti on hyvä asia, jos vanhempi jossain vaiheessa selvittää itselleen oman suhteensa lapsensa huumeidenkäyttöön. Siihen ei edes välttämättä tarvita ulkopuolista apua, vaan asioita voi helposti selvitellä esimerkiksi ystävän kanssa tai vaikkapa vanhempainryhmässä, jollaisia toimii esimerkiksi joillakin nuorisoasemilla. Jos menneistä voi oppia jotakin, kokemukset voi kääntää hyödykseen ja voimavarakseen.

Mistä tietää, kenellä huumekokeilut johtavat ongelmakäyttöön ja riippuvuuteen?

Sitä ei tiedä mistään. Varmaa on vain, että jos ei koskaan kokeile, ei ikinä jää koukkuun. Kukaan ei ensimmäistä kertaa kokeillessaan ole suunnitellut tulevansa huumeriippuvaiseksi. Koukkuun on jouduttu, vaikka on ajateltu että kokeillaan vain.

Riippuvuuden syntyyn vaikuttavat geneettiset ja muut persoonallisuustekijät, ympäristötekijät ja käytetyn aineen ominaisuudet. Mikään niistä ei automaattisesti johda ongelmakäyttöön, mutta on tekijöitä, jotka lisäävät nuoren haavoittuvuutta ja alttiutta huumeiden käyttöön. Kokeilujen johtaminen ongelmakäyttöön ja riippuvuuteen on aina monen asian summa.

Koukkuun jäämisen riskiä lisää, että kodin säännöt eivät toimi, koulu ei suju, itsetunto ja sosiaaliset taidot ovat huonoja. Ei ole suunnitelmia tai toiveita tulevaisuuden varalle, kuva omasta tulevaisuudesta on pessimistinen. Ajaudutaan porukoihin, joissa saa hyväksyntää. Uusi kaveripiiri ja sen omaksumat elämänarvot saavat nuoren elämässä merkittävän sijan.

Ongelmakäytön syntyyn saattaa vaikuttaa esimerkiksi käytön aloittamisen syy. Huumeen käyttö kaveripiirissä hauskanpitoon johtaa ongelmakäyttöön pienemmällä todennäköisyydellä kuin aineen käyttö oman olon "korjaamiseksi" tai jonkin sellaisen tunteen saavuttamiseksi josta tuntee ettei sitä pysty muuten saavuttamaan. Jos kokeilija uskoo aineen todella auttavan pahaan oloon, hän on altis joutumaan psyykkiseen koukkuun.

Riippuvuuteen joutumista edesauttaa, että nuorella on myönteinen asenne huumeita kohtaan ja että hän uskoo voivansa käyttää huumeita hallitusti. Biologiset perintötekijät selittävät osaltaan alttiutta riippuvuuden kehittymiseen. Psyykkistä alttiutta voi tuottaa sokea usko perintötekijöiden voimaan: "jos kokeilen, jään varmasti koukkuun".

Sanotaan, että varmin tapa tehdä nuoresta narkomaani on kohdella häntä sellaisena. Vastaavasti - nuoren leimaamisesta "lapsijuopoksi" voi tulla itseään toteuttava ennuste.

Vaikutuksensa on myös käytettävällä aineella, jotkut aineet tuottavat riippuvuuden toisia nopeammin. Myös käytön tahti kokeiluvaiheessa vaikuttaa: jos kokeilut seuraavat toisiaan nopeassa tahdissa, ongelmakäyttöön ajautuminen on todennäköisempää. Käytön tahtiin saattaa vaikuttaa esimerkiksi aineen saatavuus.

Usein puhutaan porttiteoriasta: lievemmistä päihteistä siirrytään helposti yhä kovempiin ja vaarallisempiin aineisiin. Jotkut saattavat uskoa teoriaan, mutta yleisesti ottaen riippuvuus ei etene näin.

Oikeanlainen väliintulo ja apu olisi tärkeää jo siinä vaiheessa, kun riippuvuus on syntymässä. Ongelmana on, että nuori itse ei tässä vaiheessa välttämättä koe olevansa avun tarpeessa.

Voiko huumeriippuvuudesta päästä eroon?

Ehdottomasti voi. Suurin osa huumeiden kokeilijoista lopettaa ilman mitään ammattiapua. Hyvä huumehoito ei ole välttämättä pitkäaikaista eikä raskasta. Monta kertaa jo yksikin yhteydenotto hoitopaikkaan voi olla riittävä. Pääasia on, että käyttäjä itse saa oivalluksen mitä tehdä.

Huumeriippuvuus ei tarkoita kuolemantuomiota. Vaikeistakin kuvioista ja pitkästäkin käytöstä on mahdollisuus päästä eroon. Jos lyhytkin käyttö voi johtaa kuolemaan, myös pitkästäkin käytöstä voi päästä eroon.

Huumeista eroon pääsemiseksi ei ole hokkuspokkuskonstia. Huumeettomaan elämään palaaminen ei ole helppoa. Muutos ei tapahdu hetkessä, vaan joskus tarvitaan pitkäaikaista ponnistelua. Yritykset ja erehdykset kuuluvat "taudinkuvaan". Vaikeastakin riippuvuudesta pääsee eroon, jos oma motivaatio, hoitopaikka ja tavoitteessa tukeva verkosto osuvat yksiin.

Huumeriippuvuudesta eroon pääsemistä edeltää usein eri hoitopaikkojen kokeilua, retkahduksia ja epäonnistumisia. Onnistumisen tielle päästään, kun riippuvuudesta kärsivän omassa päässä asiat asettuvat kohdalleen. Usein ratkaisevaa on, että nuoren huume-elämää edeltäneeseen aikaan liittyneet unelmat on saatu herätettyä henkiin. Ongelmat ovat sammuneita unelmia. Unelmat on kaivettava esiin ongelmien alta.

Motivaation lähde, unelma, on aina yksilöllinen. Jollakin se saattaa olla lapsi, toisella parisuhde, kolmannella jokin tulevaisuuden haave. Se on kuin palkinto, jota kohti huumeriippuvuudesta irtautuminen vie. Eteenpäin vievät pienet mutta merkitykselliset askeleet.

Epäluottamus muihin ihmisiin kuuluu varsinkin huumeriippuvuuden "taudinkuvaan". Oikeanlaisessa hoitopaikassa on töissä ihmisiä, joiden huumeongelmainen voi uskoa ja luottaa ajavan hänen asiaansa. Hoitohenkilöstön tehtävänä on herätellä henkiin ongelmaisen toipumista motivoivaa omaa unelmaa, antaa vauhtia asioiden kehittymiselle hyvään suuntaan ja tukea hyviä juttuja, jotka jo sinänsä tukevat toisiaan. Myös huumeriippuvaisen lähipiiri on parhaassa tapauksessa valmis auttamaan ihmistä unelman tavoittamisessa.

"Epäonnistuneetkin" hoitoyritykset ja "takapakit" jättävät kuitenkin jotain hyvää jälkeensä. Pidemmät selvänäolojaksot ja vakavat yritykset päästä huumeista eroon voi nähdä toipumisen askelina. Vaikka takapakit kokisi tapahtuessaan silkkoina pettymyksinä, myöhemmin jaloilleen päästyään asioiden yhteyksiä alkaa tajuta uudella tavalla ja nähdä, että epäonnistumisillakin on ollut eteenpäin vievä merkityksensä.

Lähde Huolesta puheiksi, puheista teoiksi - Opas huumeista nuorten vanhemmille. A-klinikkasäätiö 2002

» Klikkaa tästä seuraavaan osaan

• Julkaistu
• 17.02.06

4. Kun puhut huumeidenkäytöstä, mistä puhut?

Kokeilukäyttö: huumetta käytetään noin l-6 kertaa. Kokeilijan uteliaisuus ja mahdollisuus kokeiluun löytävät toisensa. Tilaisuus tekee varkaan. Kokeilu voi olla rajuakin. Olennaista on, että kokeilija haluaa päästä selville, saako hän aineesta haluamaansa vaikutusta.

Satunnaiskäyttö: käyttäjä hyödyntää eteensä tulleita tilaisuuksia käyttää huumetta kokeilukäyttöä useammin.

Tapakäyttö: käyttöön liittyy toistuvuus, käyttö liittyy esimerkiksi tiettyihin tilanteisiin tai rituaaleihin. Alkoholin juomisessa tapakäyttöä on esimerkiksi perjantaipullo.

Ongelmakäyttö: käytöstä on jollakin elämänalueella - esimerkiksi terveydellisesti, taloudellisesti, ihmissuhteissa - selkeästi haittaa. Silti käyttäjä ei ole välttämättä koukussa. Hän saattaa vain esimerkiksi elää rankaksi kokemaansa elämänvaihetta, jossa hän käyttää huumetta "selviytymiskeinona" tai keinona paeta tilannettaan.

Riippuvuuskäyttö: käyttäjä ei pysty hallitsemaan käyttöään. Se esimerkiksi "menee pitkäksi" tai alkaa ennen suunniteltua. Riippuvuuskäyttö ei välttämättä näy ongelmina.

Mistä on kyse, kun joku on koukussa?

Päihteiden käytön riskeihin kuuluu, että päihteistä voi tulla riippuvaiseksi, ei enää osaakaan elää ilman. Psyykkinen ja sosiaalinen riippuvuus voi kehittyä kaikkiin huumeisiin - ja moniin muihinkin asioihin kuin huumeisiin. Sen sijaan fyysistä riippuvuutta ei synny kaikkiin huumeisiin.

Riippuvuuden lajit:

Fyysinen riippuvuus: elimistö reagoi vieroitusoireilla, ellei se saa huumetta. Tyypillisiä vieroitusoireita ovat pahoinvointi, kouristukset, vapina ja hermostuneisuus.

Psyykkinen riippuvuus: ihminen uskoo, ettei tule toimeen ilman ainetta. Riippuvuus on käyttäjän "korvien välissä".

Sosiaalinen riippuvuus: riippuvuus liittyy esim. aineen käyttötilanteeseen tai sen sosiaaliseen merkitykseen. Aineen käyttö on tärkeää vaikkapa yhteenkuuluvuuden tunteen tai ryhmän hyväksynnän takia.

Lähde Huolesta puheiksi, puheista teoiksi - Opas huumeista nuorten vanhemmille. A-klinikkasäätiö 2002

» Klikkaa tästä seuraavaan osaan

• Julkaistu
• 17.02.06

5. Mistä apua?

Puhelinpäivystyksiä

• Kurvin huumepoliklinikan puhelinpäivystys (09) 7750 500, 24 t/vrk
• Hietalinna-yhteisön puhelinpäivystys (09) 447 766
• Myrkytystietokeskus (09) 471 977, 24 t/vrk
• Irti huumeista -puhelin 010 80 4550, ark. klo 9-15 ja 18-21

Avohoitoa

Myös neuvontaa, hoidontarpeen arviointia, hoitoonohjausta.

Nuorisoasemat

• Espoon nuorisoasema, puh. (09) 5259 720
  Tulkinkuja 3, 8. krs., 02600 ESPOO
  Ylläpitäjä A-klinikkasäätiö.
• Helsingin nuorisoasema, puh. (09) 4056 240
  Siltasaarenkatu 4, 6. krs., 00530 HELSINKI
  Päivystysvastaanotto avoinna ilman ajanvarausta ma klo 14-16.30 ja to klo 9-11. Puhelinpäivystys joka arkipäivä klo 11-12.
  Ylläpitäjä A-klinikkasäätiö.
• Helsingin itäinen nuorisoasema, puh. (09) 3106 1202
  Tallinnanaukio 6 A, 2. krs., 00930 HELSINKI
  Ylläpitäjä Helsingin kaupunki.
• Helsingin pohjoinen nuorisoasema, puh. (09) 3105 8464
  Malminkaari 15 A, 4. krs., 00700 HELSINKI
  Ylläpitäjä Helsingin kaupunki.
• Porin nuorisoasema ja selviämisasema, puh. (02) 6216 260
  Isolinnankatu 16, 28100 PORI
  Ylläpitäjä Porin kaupunki.
• Tampereen nuorisoasema, puh. (03) 2539 650
  Sumeliuksenkatu 13 A 5, 33100 TAMPERE
  Ylläpitäjä A-klinikkasäätiö.
• Turun nuorisoasema, puh. (02) 2321 641
  Yliopistonkatu 34, 2. krs., 20100 TURKU
  Ylläpitäjä A-klinikkasäätiö.
• Vaasan nuorisoasema Klaara, puh. (06) 3252 850
  Ylläpitäjä Vaasan kaupunki.
• Vantaan nuorisoasema, puh. (09) 8392 6063
  Kielotie 7 A, 4. krs., 01300 VANTAA
  Ylläpitäjä Vantaan kaupunki.
• Vihdin nuorisoasema, puh. (09) 2242 2632
  Nummenselkä 2 (Nummelan terveysasema), 03100 NUMMELA
  Ylläpitäjä Vihdin kunta.

Muuta avohoitoa

• Kurvin huumepoliklinikka, puh. (09) 7750 7798
  Munkkisaarenkatu 16, 00150 HELSINKI
  Myös lyhytaikaista polikliinista seurantaa osastohoitona alle 18-vuotiaille ja aikuisille.
  Ylläpitäjä Helsingin Diakonissalaitos.
• Kettutien A-poliklinikka, puh. (09) 3105 6650
  Kettutie 8 L, 00800 HELSINKI
  Katkaisu- ja vieroitushoitoa avohoitona 18 vuotta täyttäneille helsinkiläisille (lähinnä kaakkoisen Helsingin asukkaille).
  Ylläpitäjä A-klinikkasäätiö.
• Espoon mielenterveys- ja päihdepalvelut, Nuorten Palveluohjaus, puh. 050 365 2367 ja 050 300 7949. Kamreerintie 2 A, 4 krs., 02070 Espoo. Ylläpitäjä Espoon kaupunki.
• Perhekeskus ja huumeklinikka, puh. (05) 2181 622
  Kirkkokatu 3 C, 48100 KOTKA
  Ylläpitäjä A-klinikkasäätiö.
• Nuorten päihde- ja huumepysäkki, puh. (017) 183 310
  Sairaalakatu 2, 70110 KUOPIO
  Ylläpitäjät Kuopion kaupunki ja Nuorten Palvelu ry.
• Nuorten päihde- ja huumepysäkki, p. (013) 523 044
  Kuhmonkatu 2, 81700 LIEKSA
  Ylläpitäjä Nuorten Palvelu ry.
• Nuorten päihde- ja huumepysäkki Stoppi, p. (017) 8303 406
  Pohjolankatu 12, 74100 IISALMI
• Ylläpitäjä Nuorten Palvelu ry.
  Nuorten päihde- ja huumepysäkki, p. (013) 2675 868
• Torikatu 19, 80100 JOENSUU
  Ylläpitäjä Nuorten Palvelu ry.
• Raahen Nuorten talo, p. (08) 2992 504
  Brahenkatu 23 A, 92100 RAAHE
  Ylläpitäjä Raahen kaupunki.
• Nuorten päihde- ja huumetyön tiimi, puh. (014) 625 952
  Puistokatu 2 C, 40100 JYVÄSKYLÄ
  Alle 21-vuotiaille.
  Ylläpitäjä Jyväskylän kaupunki.
• Nuorten päihde- ja huumeasema Redi64, puh. (08) 5584 6243
  Uusikatu 64 A, 2. krs., 90100 OULU
  Avohoitoa lääkkeettömänä.
  Ylläpitäjä Oulun kaupunki.
• Kalliolan klinikat/Avohoitoklinikka
  Topparikuja 2, 00520 HELSINKI
  Ylläpitäjä Kalliolan kannatusyhdistys ry.
  - Avokisko, puh. (09) 2789 630
  - Avomylly, puh. (09) 2787 271

Kasvatus- ja perheneuvolat

A-klinikat

Katso yhteystiedot alueesi puhelinluettelosta.

Ympärivuorokautista hoitoa

Terapeuttisia hoitoyhteisöjä

• Hietalinna-yhteisö, puh. (09) 447 766
  Mechelininkatu 46, 2. krs, 00250 HELSINKI
  Lääkkeetöntä katkaisu-, vieroitus- ja kuntoutushoitoa nuorille (myös alle 18-vuotiaille) ja nuorille aikuisille. Ylläpitäjä A-klinikkasäätiö.
• Nuorten hoitoyhteisö Stoppari-Hamina, puh. (05) 3445 350
  Reutsinkatu 9, 49400 HAMINA
  Lääkkeetön hoitoyhteisö 13-21-vuotiaille päihteidenkäytön pysäyttämiseen ja rikoskierteen katkaisuun sekä avo- tai muiden jatkohoitojen rakentamiseen. Ylläpitäjä A-klinikkasäätiö.
• Stoppari-Kiviniemi, puh. (05) 3431 152
  Päkintie 32, 49220 SILTAKYLÄ
  Stoppari-Miehikkälä, puh. (05) 3541 180
  Muurolantie 185 A, 49700 MIEHIKKÄLÄ
  Pitempiaikaista kuntouttavaa laitoshoitoa lääkkeettömästi, koulunkäynti tai työ-/palvelutehtävät osana hoitoa. Molempiin tullaan pääsääntöisesti Stoppari-Haminan kautta. Ylläpitäjä A-klinikkasäätiö.
• Nuorten hoitoyhteisö Nuoho, puh. (02) 4106 417
  Vähäheikkiläntie 3, 20700 TURKU
  Lääkkeetön katkaisuhoito- ja tilannekartoitusyksikkö 12-25-vuotiaille. Ylläpitäjä A-klinikkasäätiö.
• Pikku-Pellas, puh. (09) 7750 7926
  Ingaksentie 7, 02740 ESPOO
  Hoitoa päihteillä oirehtiville alle 18-vuotiaille tavoitteena päihteidenkäytön katkaiseminen. Lastensuojelupäätös tarvitaan. Ylläpitäjä Helsingin Diakonissalaitos.
• Nuorten päihdeyksikkö Breikki, puh. (09) 8503 0449
  Uudensillantie 65, 04110 SIPOO
  (1.5.2002 alkaen Sylvesterintie 10, 00370 HELSINKI)
  Katkaisu- ja vieroitushoitoa sekä jatkohoidon tarpeen arviointia alle 18-vuotiaille päihteidenkäyttäjille. Lastensuojelupäätös tarvitaan. Ylläpitäjä Helsingin Diakonissalaitos.
• Pellaksen huumehoitoyksikkö, puh. (09) 7750 7929
  Pellaksenmäki 12, 02940 ESPOO
  Katkaisu- ja vieroitushoitoa yli 18-vuotiaille huumeidenkäyttäjille. Ylläpitäjä Helsingin Diakonissalaitos.
• Koivulehdon hoitoyhteisö, puh. (013) 646 146
  Pitkälammentie 12, 83430 KÄSÄMÄ
  Kodinomainen lääkkeetön yhteisö huume-, lääke- ja sekariippuvuudesta kärsiville nuorille. Ylläpitäjä Koivulehto ry.
• Nousevan Auringon Talo. Kuntoutuskoti 17-25 -vuotiaille huumeista eroon haluaville nuorille, puh. 08-744 619. Paljakantie 61, 89400 Hyrynsalmi.
  Avokuntoutus, jälkihuolto kuntoutuksen läpikäyneille, puh. 03-2129486. Näsilinnankatu 22 A 36, 33210 Tampere.
  Ylläpitäjä Nousevan Auringon Talon huumekuntoutus ry.
• Kankaanpään A-koti, puh. (02) 572 820
  Hirvikankaantie 226, 38700 KANKAANPÄÄ
  Yhteisöhoitoon perustuva katkaisu- ja kuntoutusyksikkö yli 16-vuotiaille, yhteisöllistä kuntoutusta 3+3-yhteisössä. Ylläpitäjä Vapaan Alkoholistihuollon Kannatusyhdistys ry.
• Mikkeli-yhteisö, puh. (015) 321 280
  Norolantie 19, 50350 NOROLA
  Pitkäaikaiskuntoutumisyhteisö 18 vuotta täyttäneille huumeidenkäyttäjille. Ylläpitäjä Vapaan Alkoholistihuollon Kannatusyhdistys ry.
• Kalliolan klinikat
  Ylläpitäjä Kalliolan kannatusyhdistys ry.
  
• Kiskon klinikka, puh. (02) 7392 200
  Kärkeläntie 258-1, 25470 KISKO
  Terapeuttinen yhteisö yli 18-vuotiaille huumeidenkäyttäjille tavoitteena päihteetön elämäntapa.
• Nurmijärven klinikka, puh. (09) 2507 688
  Vantalantie 86, 05450 NUKARI
  Arviointijakso, 4 viikon perushoitojakso ja 3-6 kuukauden pidennetty myllyhoito-ohjelma päihderiippuvaisille.

Muita laitoshoitopaikkoja

• HUS:n päihdepsykiatrian poliklinikka (ent. huumevieroitusyksikkö),
  puh. (09) 4717 5482, (09) 4717 5488 (klo 16-8)
  Tukholmankatu 8 F, 00290 HELSINKI
  Poliklinikka ja huumevieroitusosasto, myös mm. opiaattiriippuvaisten lääkkeellisten vieroitus- ja korvaushoitojen tarpeen arviointia ja hoidon aloittamista. 18 vuotta täyttäneille. Ylläpitäjä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri.
• HUS:n päihdepsykiatrian osasto (Hesperian sairaala), puh. (09) 4716 3647 (ympäri vuorokauden)
  Välskärinkatu 12, 00260 HELSINKI
  Sekä psykiatristen että huumeongelmien vuoksi hoitoa tarvitseville 18 vuotta täyttäneille. Ylläpitäjä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri.
• Järvenpään sosiaalisairaala, puh. (09) 29151
  04480 HAARAJOKI
  Katkaisu-, vieroitus- ja kuntouttavaa hoitoa 18 vuotta täyttäneille. Suomen ainoa päihdeongelmien (alkoholi, lääkkeet, huumeet) hoitoon erikoistunut sairaala. Ylläpitäjä A-klinikkasäätiö.
• Kouvolan A-klinikkatoimi/kuntoutuskeskus, puh. (05) 7433 400
  Kotiharjuntie 20, 45100 KOUVOLA
  Vieroitus- ja kuntouttavaa hoitoa päihde- ja peliriippuvaisille. Ylläpitäjä A-klinikkasäätiö.
• Espoon A-klinikka ja katkaisuhoito, puh. (09) 5123 760
  Leppävaarankatu 10, 02600 ESPOO
  Vieroitus- ja kuntoutushoitoa 18 vuotta täyttäneille riippuvuusongelmaisille. Ylläpitäjä A-klinikkasäätiö.
• Lahden A-klinikkatoimi/Pitkämäen kuntoutusyksikkö, puh. (03) 876 333
  Pitkämäenkatu 4, 15300 LAHTI
  Vieroitus- ja kuntoutushoitoa 18 vuotta täyttäneille päihdeongelmaisille, kuntoutusyksikössä myös asuntola. Ylläpitäjä A-klinikkasäätiö.
• Tampereen A-klinikkatoimi/kuntoutumiskeskus, puh (03) 3138 0200
  Vipusenkatu 6, 33530 TAMPERE
  Vieroitus- ja kuntoutushoitoa 18 vuotta täyttäneille päihdeongelmaisille. Ylläpitäjä A-klinikkasäätiö.
• Ridasjärven päihdehoitokeskus, puh. (019) 4267 700
  Kylä-Katilantie 181, 05950 HYVINKÄÄ
  Katkaisu- (ei huumekatkaisua), kuntoutus- ja avohoitoa tukevaa ryhmähoitoa alkoholi-, huume- ja lääkeriippuvaisille. Ylläpitäjä Uudenmaan päihdehuollon kuntayhtymä.

Lisää hoitopaikkatietoja Stakesin internet-tietokannassa.

Stakesin kouluterveyskyselyt

Kirjallisuutta

Kasvatuksesta

• Ben Furman: Myönteisen kasvatuksen kirja. Lyhytterapiainstituutti 1993.
• Lea Pulkkinen: Kotikasvatuksen psykologia. Gummerus 1997.
• Lea Pulkkinen: Nuoret ja kotikasvatus. Otava 1984.
• Lea Pulkkinen: Lapsesta aikuiseksi. Atena 1996.
• Jari Sinkkonen: Lapsen kanssa hyvinä ja pahoina päivinä. WSOY 1998.
• Jari Sinkkonen: Yhdessä isän kanssa. WSOY 1998.
• Keijo Tahkokallio: Myönteinen ajattelu lasten kasvatuksessa. WSOY 1998.

Huumeista (ja nuorista)

• Päivi Ahtiala & Kaisa Ruohonen: "Se oli sitä koko elämä" - kokemuksia ja näkemyksiä huumeriippuvuudesta. Kirjayhtymä 1998.
• Peter Paul Heinemann: Älä lintsaa elämästä. Puheenvuoro nuorten huumeiden käytöstä. WSOY 1988.
• Huumeet ja yhteiskunta. A-klinikkasäätiön raportti nro 27. Forssa 1998.

Kannabistietoa vanhemmille. Irti huumeista ry 1998.

• Anja Koski-Jännes: Miten riippuvuus voitetaan. Otava 1998.
• Maire Leskinen: Koukussa lapseen - irti koukusta. Riippuvuus perheen näkökulmasta. Kirjayhtymä 1999.
• Nuorten päihdeongelmien arviointi ja hoito. Sosiomedia 1994.
• Nuorten päihdeongelmien kohtaaminen. Sosiomedia 2000.
• Teuvo Peltoniemi & Timo Larmela: Kahta mieltä kannabiksesta. A-klinikkasäätiön raportti nro 25. Saarijärvi 1998.
• Kari Pylkkänen: Syy vai seuraus? Kysymyksiä ja vastauksia huumeista.
• Kansalaiskasvatuksen keskuksen julkaisuja 69. Helsinki 1986.
• Arja Rimpelä ym.: Nuorten terveystapatutkimus 1999. Tupakoinnin ja päihteiden käytön muutokset. Stakes, Aiheita 18/1999.
• Jaap van der Stel (toim.): Ehkäisevän päihdetyön käsikirja - Alkoholi, huumeet, tupakka. A-klinikkasäätiö & Stakes 1999.
• Tästä on kyse - tietoa päihteistä. YAD - Youth Against Drugs ry 1998.
• Suomi ja huumeet - tietopaketti huumeista. Opetushallitus, Irti Huumeista ry, Stakes & Vakuutusyhtiöiden keskusliitto 2001 (osia julkaisusta löytyy Irti huumeista -nettisivuilta www.irtihuumeista.fi).

• Julkaistu
• 17.02.06

Tavoite ja aloitteen ottaminen

Päihdeillat ovat luokan tai koko pienen koulun vanhemmille järjestettyjä yhteisiä tuumatalkoita. Erityisen mielellään iltaan osallistuvat 5-7-luokkalaisten vanhemmat. Tavoitteena on, että vanhempien oma rooli kodin päihdeasioissa selkeytyy. Tämä opas antaa yksityiskohtaiset ohjeet illan järjestämiseksi.

Kuka voi tehdä aloitteen?

Aloitteen päihdeillasta voi tehdä esimerkiksi joku oppilaiden vanhemmista. Kerro rehtorille, luokanvalvojalle tai koulun vanhempainyhdistykselle ideasta. Kuvaile, että olisi hyvä puhua yhdessä päihteisiin liittyvistä arvoista ja asenteista. Älä tyydy yleiseen paasaukseen vaan aseta tavoitteeksi a) näkökulmien rikkaus ja b) paikallisuus. Näin vanhemmatkin buukkaavat illan kalenteriinsa!

Kesto

on 1 h 15 min, korkeintaan 1,5 h. Jos ilta venähtää, asioilla on taipumus alkaa toistaa itseään.

Tilaisuuden työnjako

Opettaja avaa ja lopettaa tilaisuuden. Lisäksi on vetäjä, jolla on kyky johtaa runsaan tunnin ohjelma juohevasti. Ehkä olet itse tämä henkilö!

Vierailevat tähdet

2-3 asiantuntijaa avaa kiinnostavia näkökulmia, esim. koulun terveydenhoitaja, sosiaalityöntekijä ja kuraattori, päihdetyöntekijä (A-klinikka, nuorisoasema tai joku muu päihdehuollon toimipiste kunnassa), poliisi jne. Tilaisuuden järjestäminen on myös mukavampaa ja helpompaa, kun vastuuhenkilöitä on monta.

• Julkaistu
• 17.02.06

Valmistelut

Markkinointi

Ota selvää, miten tieto kulkee koulun ja vanhempien välillä. Kutsu on hyvä lähettää noin kaksi viikkoa ennen tilaisuutta. Ilmoittautumiset luokanvalvojalle.

Mitä kutsussa tulee olla?

• otsikko (esimerkiksi "Tervetuloa päihdeaiheiseen vanhempainiltaan", "Huolestuttavatko huumeet?" tms.)
• tilaisuuden tarkoitus (esimerkiksi "Tule kuulemaan tosiasioita nuorten päihteidenkäytöstä ja vaihtamaan mielipiteitä")
• aika ja paikka, kesto
• asiantuntijat, jotka ovat paikalla
• ilmoittautumistapa
• tarjoilu, jos sitä on

Muista rohkaiseva, asiallinen sävy!

Esiintyjien ennakkotapaaminen

Esiintyjäkaartin eli vetäjän, opettajan ja asiatuntijoiden on hyvä tavata kerran ennen tilaisuutta. Tällä kerätään luottamusta ja estetään se, että askelet sekoavat itse tilaisuudessa. On hyvä keskustella yhteisistä linjoista esimerkiksi huumekysymyksessä ja miettiä esitysten sisällöt niin, ettei synny päällekkäisyyksiä. Missä asioissa olemme erimielisiä ja miten käsittelemme sitä? Kuka puhuu mistäkin?

Pääasia on, ettei päihdeasioita eroteta ihmisten normaalista elämänmenosta. On hyvä kertoa esim. siitä, miten päihteistä voi kotona puhua. Vanhempien on hyvä saada kuulla paikkakunnan ja oman koulun päihdetilanteesta. Monelle saattaa olla arvoitus, miksi nuoret ylipäätään käyttävät ja kokeilevat päihteitä. Pyrkikää esittämään asioita neutraalisti. Tarkoitus on herättää ajatuksia, ei antaa niitä. Näin illasta tulee kiinnostava!

• Julkaistu
• 17.02.06

Ohjelma

Avaus

Opettaja, 5 min.

Alustukset

• 3 kpl, 5-10 min. kukin
• Asiantuntijat, esim. kouluterveydenhoitaja, sosiaalityöntekijä, kuraattori, päihdetyöntekijä, poliisi

Asennebic

• Vetäjä esittelee ja kysyy, kesto 10-15 min.
• Mielipidetestaus, jossa jokainen saa ottaa kantaa päihteidenkäyttöä koskeviin kysymyksiin. Oikeita tai vääriä vastauksia ei ole, ja on siedettävä myös se, että vieressä istuja ei välttämättä olekaan samaa mieltä.
• Kantaa otetaan seisomalla tai istumalla. Samaa mieltä olevat seisovat ja eri mieltä olevat istuvat.
• Esimerkkejä
• Päihdekokeilut kuuluvat nuoruuteen. Nuorten päihteiden käyttö on niin yleistä, että sitä katsotaan läpi sormien, kaikkihan joskus kokeilevat.
• Tiukat rajat ja lait tekevät päihdekokeiluista entistä houkuttelevampia.
• 15-vuotiaan humalaan ei tarvitse yleensä vanhempien puuttua.
• Alaikäisten tupakointiin ja alkoholin juomiseen tulisi puuttua samoin kuin muihinkin lainrikkomuksiin eli sanktioilla.
• Jos nuori juo itsensä humalaan lähes joka viikonloppu, hänelle on kehittymässä päihdeongelma, johon tarvitsee aikuisten apua.
• Nuorten päihteidenkäyttöön ei tarvitse puuttua. Se on ohimenevä ilmiö, joka korjaantuu itsestään.
• Alkoholinkäyttö voi olla hyvää ja hallittua nuorellakin.
• Vanhempien tulisi tarjoilla nuorille kotona mietoja alkoholijuomia, jotta nämä oppisivat hyvää päihteidenkäyttökulttuuria.
• Vanhempien tulisi hankkia nuorilleen alkoholijuomia, jotta voisivat olla tietoisia siitä, mitä nuoret juovat jos juovat.
• Tupakoinnin aloittaminen lisää riskiä kokeilla myös muita päihteitä, mm. madaltaa kynnystä kokeilla hasista.
• Nuoret ovat omaksuneet päihdetapansa ja asenteensa vanhemmiltaan, joten aikuiset voivat katsoa vain peiliin.
• Huumeisiin sortunut nuori on pilannut elämänsä.
• Nuori elää muutoksen ja kasvun aikaa. Vaikeaankin päihdetilanteeseen ajautunut nuori voi selvitä aikuisten tuen ja avun turvin.
• Vastuu päihdekasvatuksesta kuuluu terveydenhoitajille, opettajille ja muille asiantuntijoille, koska heillä on enemmän tietoa päihteistä kuin vanhemmilla.
• Vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten ja ovat heidän parhaita kasvattajiaan myös päihdeasioissa.
• Aikuisten tulee voida puuttua nuorten tupakointiin ja muuhun päihteidenkäyttöön yhteisvastuullisesti.
• Puuttuisin tilanteeseen ilmoittamalla vanhemmille, jos tapaisin naapurin 15-vuotiaan ympäripäissään kaupungilla.
• Päihteidenkäyttö on jokaisen yksilön oma asia, johon ei tarvitse muiden puuttua.
• Nuoren vastuut ja velvollisuudet kasvavat myös päihdeasioissa iän myötä, joten 14- vuotiaan humala on eri asia kuin 17-vuotiaan humala.
• Tämän päivän nuoret tietävät huumeista huomattavasti enemmän kuin vanhempansa. Näin ollen on lähes turha yrittää kehittää aiheesta keskustelua.
• Aikuisten kielteiset päihdeasenteet voivat yllyttää nuoren rajuunkin päihdekokeiluun.
• Huumeiden satunnaiskäyttö on nuoren tapa erottua keskikaljaa lipittävistä humalahakuisista keski-ikäisistä.
• Huumeiden käyttö on nykyajan trendi-ilmiö, samoin kuin tatuoinnit ja lävistykset, jotka menevät aikanaan ohi, puututtiin niihin tai ei.

Pulinaryhmät

• 5-7 min.
• Vetäjä pyytää osallistujia jakautumaan pieniin ryhmiin. Ryhmissä keskustellaan asioista ja ristiriidoista, joita asennebic herätti itse kussakin. Pulinan aikana voidaan tarjota kahvit, mehua tms.

Yhteinen keskustelu

• 15-20 min.
• Ryhmien tuotos kootaan yhteiseksi keskusteluksi. Esim. vetäjä kysyy ryhmiltä: Mistä te juttelitte? Mikä teidän ryhmässänne nousi pinnalle?
• * Lopuksi vetäjä voi tehdä pienen yhteenvedon asioista. Vielä tässäkin on hyvä todeta, että näin monimuotoisesta asiasta ei koskaan tule valmista. Päihteet ovat jokaisen perheen sisäinen asia, mutta on hyvä etsiä yhdessä rajoja.

Lopetus

Opettaja päättää tilaisuuden muutamalla sanalla: Toivottavasti kokonaiskuva illasta jää myönteiseksi. Olipa kiinnostava, hyvä ilta!

Terveydenhoitaja Hannele Vesterbacka, A-klinikkasäätiö

• Julkaistu
• 17.02.06

1. Kasvaminen ja rajojen kokeileminen

Kokeilemalla oppii

Nuoret kokeilevat kaikkea. He tulevat myöhään kotiin, juovat liikaa, haastavat vanhempansa jättämällä noudattamatta sääntöjä ja yleensäkin väheksyvät hyvää tarkoittavaa opastusta. Joskus nuoret eivät lainkaan kaipaa perheen tarjoamaa tukea, toisinaan he taas kärttävät sitä. Joskus he saattavat haluta olla yksin, toisinaan taas vaatia lämpöä ja hellyyttä.

Kaikki vanhemmat ovat havainneet tällaista kokeilevaa käyttäytymistä. Sillä on oma tarkoituksensa. Nuorten täytyy kokeilla erilaisia asioita kyetäkseen määrittämään oman asemansa ja käyttäytymisensä. Jotta rajansa voi löytää, ne täytyy ensin ylittää. Siksi ei ole syytä suurempaan huoleen: rajojen kokeileminen kuuluu nuoren itsenäistymiskehitykseen.

Kaikkein eniten nuorten käyttäytymiseen vaikuttavat heidän vertaisryhmänsä tavat ja normit, esimerkiksi pukeutumismuoti. Joukkoon kuuluminen on lapselle tai nuorelle äärimmäisen tärkeää.

Ensimmäiset päihdekokeilut

Tupakka, alkoholi, huumeet ja tietyt lääkkeet voivat vaarantaa terveyttä. Silti niitä käytetään, koska ne tuottavat uhkapelaamisen tavoin tiettyä tyydytystä ja mielihyvää.

Päihteitä on hyvin helppo hankkia. Useimmat lapset haluavat jossakin vaiheessa kokeilla itselleen tuntemattomia asioita. Siksi on todennäköistä, että sinunkin lapsesi joutuu joskus päättämään, kokeileeko aineita vai ei.

Lapsi kykenee tekemään vastuullisen päätöksen.

Tärkeää on, miten kaveriporukan muut jäsenet suhtautuvat asiaan. Jos päätös istuu hyvin porukan sisäisiin normeihin, ei asiaa tarvitse murehtia. Ongelmia syntyy silloin, kun päätös ei sovikaan ryhmän totuttuihin toimintatapoihin. Jos esimerkiksi useimmat ryhmän jäsenet juovat yleensä paljon alkoholia, siitä kieltäytyminen saattaa olla hankalaa. Vain harvoin nuoret kykenevät vastustamaan ryhmän painetta ja samalla välttämään joutumisen porukan ulkopuolelle.

Valinnan vapaus

Kaikilla on oikeus tehdä omia valintoja. Nuorten täytyy oppia käyttämään tuota oikeuttaan, koska heidän vanhempansa eivät aina ole päättämässä asioista heidän puolestaan. Vanhemmat voivat toki antaa neuvoja, mutta nuorella on aina lopullinen vastuu käyttäytymisestään. Siksi heidän täytyy kokeilla vapautensa rajoja, joskus myös päihteitä käyttämällä.

Asialla on kuitenkin myös toinen puoli. Monet päihteet aiheuttavat voimakasta riippuvuutta (ks. luku 4). Silloin valinnan vapaus katoaa. Tällaisia päihteitä ei saisi koskaan tarjota nuorille kokeiltavaksi. Myös peliautomaatit saattavat aiheuttaa riippuvuutta.

Riskien vähentäminen

Päihteiden kokeiluun liittyy aina tiettyjä vaaroja. Päihteiden käyttämistä ei kuitenkaan välttämättä kannata vain tiukasti kieltää. Silloin lapsi luultavasti kokeilee niitä tilaisuuden tullen, jolloin hänen asenteisiinsa on jo paljon vaikeampaa yrittää vaikuttaa. Huomattavasti parempi keino yrittää vähentää riskejä on tarkkailla ja opastaa lasta hänen kokeiluissaan niin paljon kuin mahdollista. - Aiheesta kerrotaan enemmän luvussa 3.

Copyright: NIAD/Trimbos, Hollanti, suomenkielisen käännöksen A-klinikkasäätiö/Prevnet, kiitos Lauri Savisaarelle ja Anna Mäkelälle käännöksestä ja tekstin toimittamisesta.

• Julkaistu
• 17.02.06

2. Asiaa nuorten päihteidenkäytöstä

Useimmat vanhemmat ovat vakuuttuneita siitä, että heidän lapsensa eivät käytä tupakkaa, alkoholia tai kannabista (marijuana tai hasis) ja ettei heillä myöskään ole kokemusta uhkapeleistä. Tilastot kertovat kuitenkin toista. Niiden mukaan suurin osa nuorista kokeilee päihteitä vähintään kerran tai kaksi. Seuraavat tiedot perustuvat STAKESin kouluterveyskyselyihin peruskoulun 8. ja 9. luokan, lukion 2. luokan ja ammatillisten oppilaitosten oppilaille vuosina 1998, 1999 ja 2000. Täältä löydät myös lisätietoja nuorten päihteidenkäytöstä: http://www.stakes.fi/kouluterveys/

Tupakka

Peruskoulun kahdeksasluokkalaisista yli 60% on kokeillut tupakkaa. Päivittäin tupakoi joka viides.

Alkoholi

Peruskoulun 8-luokkalaisista yli puolet on ollut joskus tosi humalassa. Noin viideosa juo itsensä humalaan kerran tai kahdesti kuussa.

Huumeet

Peruskoulun 8-luokkalaisista 7%, 9-luokkalaisista 9%, lukiolaisista 14% ja ammattikoululaisista 20% on kokeillut huumeita. Suurin osa näistä oli kannabiskokeiluja, jotka ovat suositumpia poikien kuin tyttöjen keskuudessa ja suurissa kunnissa kuin pienissä kunnissa. Kannabista oli kokeillut vuonna 2000 joka kymmenes kaikista vastaajista, ja muita huumeita, kuten heroiinia, kokaiinia ja amfetamiinia 2,4%. Ne yläasteiden oppilaat, jotka eivät olleet kokeilleet kannabista, eivät ilmoittaneet kokeilleensa myöskään muita laittomia huumeita. Viisi kertaa tai useammin marijuanaa tai hasista kokeilleista 43% oli kokeillut myös muita huumeita.

Imppaaminen

Yläasteella ja ammattikouluissa 6% vastaajista ilmoitti haistelleensa esim. tinneriä tai liimaa, lukiolaisista vain 2%. Puolet kokeilleista oli impannut vain kerran.

Lääkkeet

Lääkkeiden päihdekäyttö ilman alkoholia on harvinaista. Alkoholin kanssa niitä oli ottanut vähintään kerran 16% 8-luokkalaisista ja 20% 9-luokkalaisista tytöistä mutta vain 7-8% samanikäisistä pojista.

Copyright: NIAD/Trimbos, Hollanti, suomenkielisen käännöksen A-klinikkasäätiö/Prevnet, kiitos Lauri Savisaarelle ja Anna Mäkelälle käännöksestä ja tekstin toimittamisesta.

• Julkaistu
• 17.02.06

3. Mitä vanhemmat voivat tehdä?

Tapoja ja keinoja vähentää riskejä

Vanhempien ensisijaisena tehtävänä ja huolenaiheena on vähentää haittoja, joita päihteiden kokeilu voi aiheuttaa lapselle. Vanhemmat haluavat, että lapsi pysyy terveenä eikä tule riippuvaiseksi. Siksi on tärkeää seurata lapsen elämää tarkasti ja tarjota apua tarvittaessa. Tässä luvussa kerrotaan, mitä sinä vanhempana voit tehdä. Luvussa käsitellään vanhempien uskottavuutta ja lasten haavoittuvuutta. Mukana on esimerkkikeskusteluita ja vinkkejä.

Lapsen tarkkaileminen

Jos lasta halutaan tarkkailla oikein, täytyy olla valmis ajattelemaan hänen tavallaan. Usein kannattaa muistella aikoja, jolloin itse on ensimmäisiä kertoja ollut tekemisissä päihteiden kanssa. Voit yrittää palauttaa mieleen sen aikaisia omia ja omien vanhempiesi asenteita. Valokuvat ja vanhat päiväkirjat saattavat olla hyödyllisiä apuvälineitä. Paljon on tietenkin muuttunut niistä ajoista. Yhteiskunnasta on tullut suvaitsevaisempi. Lapset saavat olla avoimempia ja suorempia kuin sinun nuoruudessasi. Niin tai näin, asettuminen lapsen kenkiin auttaa ymmärtämään lasta paremmin, jakamaan hänen tunteensa ja keskustelemaan aiheesta oikealla ymmärryksen tasolla.

On tärkeää, että lapsesi voi luottaa sinuun. Luottamusta voi lisätä kertomalla avoimesti omista kokemuksistaan. Tällöin lapsi tajuaa, että perheessä vallitsee molemminpuolinen luottamus, mikä on välttämätöntä aiheesta käytävien keskustelujen kannalta. Samalla voit itse paremmin havaita lapsen lähettämiä signaaleja ja tarjota tarvittaessa apuasi.

Keskustelu

Vinkkejä

• Kun keskustelet lapsen kanssa päihteistä, älä vältä puhumista niiden miellyttävistä puolista.
• Ei ole ainoaa oikeaa tapaa keskustella päihteistä. Valitse tapa, joka tuntuu mukavimmalta.
• Puhu itsestäsi, niin lapsenkin on helpompi kertoa itsestään.
• Älä kiellä tai neuvo, vaan kysele. Jollet tiedä jotain asiaa, kysy rohkeasti. Lapsi voi tietää vastauksen.
• Mitä enemmän kuuntelet, sitä paremmin ymmärrät lapsesi tunteita ja tekoja.
• Näennäisen tyhjänpäiväiset huomautukset ja äänenpainot ovat usein kaikkein tärkeimpiä.

Lapsen auttaminen

Lapsen auttaminen merkitsee ongelmien jakamista ja tuen tarjoamista. Se merkitsee myös, että määritellään rajat ja autetaan lasta tekemään valintoja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että valinnat tehdään lapsen puolesta. Voit auttaa lastasi tehokkaasti vain, jos olet valmis jakamaan hänen ajatuksensa. Sinun täytyy myös hyväksyä se, että lapsella itsellään on vastuu päihteiden kokeilusta.

Kun lapselle asetetaan rajat, on tärkeää selittää, miksi rajat ovat ne mitkä ovat. Silloin lapsi tuntee olevansa osallinen ja ymmärtää paremmin, miksi päihteiden käytölle asetetaan rajat. Tehtävä ei ole helppo. Nuorilla ei ole tarpeeksi tietoa tai kokemusta, jotta he voisivat turvallisesti kokeilla päihteitä. Vanhempien ja koulun tulee opettaa nuorille, miten he voivat käyttää vapauttaan. Koulun pitää tarjota tietoa ja kykyä ymmärtää asia. Tämä on perusta kotona annettavalle kasvatukselle, sillä viime kädessä sinä itse tunnet lapsesi parhaiten.

Keskustelu

• Pyydä lasta kertomaan, mikä on vialla ja mikä häntä mietityttää. Älä hoputa, vaan anna lapsen ajatella rauhassa.
• Älä tyrkytä omia näkemyksiäsi lapselle äläkä tuomitse häntä.
• Kerro lapselle, kun olet eri mieltä hänen kanssaan. Kun sinun on vaikea hyväksyä lapsen poikkeavaa mielipidettä, kerro se hänelle avoimesti.
• Luo ympärille kevyt ilmapiiri. Tällaisista asioista voi hyvin puhua vaikka tiskatessa.
• Älä päästä tunteitasi valloilleen. On parempi odottaa seuraavaan päivään.

Uskottavuus

Auttaminen edellyttää yhteispeliä. Lapsen tulee olla avoin tarjoamallesi avulle, mikä ei ole itsestään selvää. Tässä kehitysvaiheessa lapsi etsii itsenäisyyttä. Ongelmatilanteissa hän ei välttämättä enää käänny ensimmäiseksi vanhempiensa puoleen, joista hän nimenomaan yrittää irtautua. Lasten kriittisyys vanhempiaan kohtaan kasvaa iän myötä. Apua kannattaa tarjota mieluiten silloin, kun lapsi itse sitä pyytää.

Usein kuultu neuvo on: "Varo päihteitä, ne vaarantavat terveytesi". Tarkoitus on hyvä, keino ei. Päihteiden vaarojen korostaminen tekee niistä vain kiehtovampia lasten silmissä. Pelottelu ei toimi. Yksipuolinen ja oppikirjamainen neuvominen ei ole uskottavaa, varsinkin kun vanhemmat itse elävät toisin kuin kehottavat lasta tekemään. Lapsen on helppo kysyä : "Entäs sinä sitten?", kun vanhemmat itse käyttävät päihteitä.

Nuorten auttaminen merkitsee sitä, että autetaan heitä tekemään valintoja: valitsemaan päihteiden myönteisten (kivaa, tulee hyvä olo) ja kielteisten (epäterveellistä, riippuvuusvaara) puolien välillä. Päihteettömyyden tulisi olla yksi mahdollinen vaihtoehto. Mahdollisista haitoista kertomisella ei ole nuoriin kovinkaan suurta vaikutusta, koska ne ilmenevät vasta useiden vuosien kuluttua. Siksi alkoholin ja maksasairauksien tai tupakan ja keuhkosyövän välisistä yhteyksistä on hyödytöntä varoitella. Välittömien haittojen korostaminen on tehokkaampaa: esimerkiksi tupakoinnista tulee pahanhajuinen hengitys.

Keskustelu

• Sanat eivät yksin riitä. Älä polta suljetuissa tiloissa (esim. autossa), kun lapsi on läsnä. Tilaa välillä alkoholittomia juomia.
• Huolehdi siitä, että kodissa on päihdevalistusmateriaalia. Pidä materiaali lasten nähtävillä.

Vastustuksen kehittäminen

Lapsen, joka haluaa elää tervettä elämää, täytyy voida vastustaa vertaisryhmän mahdollisesti luomaa painetta. Vanhemmat voivat auttaa tässä asiassa. He tietävät parhaiten, miten heidän lapsensa käyttäytyy kaveriporukan ulkopuolella. Vanhemmat voivat keskustella lapsen kanssa porukan painostuksesta ja opettaa lapselle, miten sanoa "ei". Tällöin lapsen on helpompi puolustaa omia valintojaan.

Keskustelu

• Lapsen täytyy voida sanoa "ei" kotona. Se parantaa itseluottamusta. Voidakseen vastustaa kaveriporukan painostusta lapsella on oltava itseluottamusta.
• On tärkeää keskustella siitä, miksi lapsi sanoo "ei".
• Vertaisryhmän vastustamisesta puhutaan myös koulussa. Yritä saada selville, mitä koulussa on asiasta puhuttu.

Joissain tilanteissa kysymyksiin ei vain löydy oikeita vastauksia. Silloin kannattaa puhua toisten vanhempien kanssa; hekin saattavat olla törmänneet samoihin kysymyksiin. Luvussa 5 kerrotaan muista mahdollisista tietolähteistä. Lapsen päihteidenkäyttöön kohdistuvista epäilyistä on hyvä keskustella myös opettajan ja kouluterveydenhoitajan kanssa.

Copyright: NIAD/Trimbos, Hollanti, suomenkielisen käännöksen A-klinikkasäätiö/Prevnet, kiitos Lauri Savisaarelle ja Anna Mäkelälle käännöksestä ja tekstin toimittamisesta.

• Julkaistu
• 17.02.06

4. Päihteet

Tieto on tärkeää

Kun päihteistä haluaa puhua tehokkaasti ja järkevästi, niistä pitää olla riittävästi perustietoa. Tieto voi poistaa perusteetonta pelkoa. Monet kuvittelevat, että hasiksen polttaminen johtaa automaattisesti kovempien huumeiden käyttöön. Niin ei missään tapauksessa ole. Yleisessä merkityksessään sana "addiktio" aiheuttaa kaikenlaisia väärinkäsityksiä. Ihmisillä voi olla addiktio myös syömiseen tai työhön. Siksi tässä käytetään termiä "riippuvuus". Riippuvuus voi olla sekä fyysistä että henkistä. Fyysisellä riippuvuudella tarkoitetaan sitä, että ihmisen elimistö sopeutuu säännöllisesti käytettyyn päihteeseen. Ilman päihdettä elimistö ei enää toimi kunnolla. Kun päihteestä pidättäydytään, alkaa ilmetä erilaisia vieroitusoireita (esim. pahoinvointi).

Saman vaikutuksen saamiseksi tiettyjä päihteitä täytyy käyttää aina suurempia ja suurempia määriä, eli niiden sietokyky kasvaa. Päihde, ei sen käyttäjä, määrittää fyysisen riippuvuuden ja sietokyvyn.

Henkinen riippuvuus on toisenlaista. Se on kiinni pikemminkin aineen käyttäjästä kuin itse aineesta. Henkisessä riippuvuudessa on kyse "hyvästä olosta": joku maistuu tai tuntuu niin hyvältä, ettei sitä ilman voi elää. Päihteeseen tulee voimakas himo, ja se hallitsee käyttäjän koko ajattelua.

Copyright: NIAD/Trimbos, Hollanti, suomenkielisen käännöksen A-klinikkasäätiö/Prevnet, kiitos Lauri Savisaarelle ja Anna Mäkelälle käännöksestä ja tekstin toimittamisesta.

Ainetietoa?

• Pikatieto, tietoa päihteistä tiiviissä paketissa
• Tietoiskut ,Yli 140 asiantuntijoiden laatimaa tietoiskua

• Julkaistu
• 17.02.06

Kymmenen kysymystä murrosikäisen vanhemmalle

Oletko valmis, jos murkkusi alkaa esittää sinulle päihteisiin ja niiden saatavuuteen liittyviä kysymyksiä? Mitä tehdä, kun hän alkaa kokeilla rajojaan? Murkkutestin avulla voit miettiä tilanteita etukäteen, miten toimia kiperissä tilanteissa. Testin voi tehdä myös yhdessä lapsen kanssa tai katsoa, miten paljon vanhemmilla on yhteisiä periaatteita. Testistä saa myös palautteen.

Klikkaa kussakin kysymyksessä omaa valintaasi lähinnä vastaava vaihtoehto. Täytä jokainen kohta.

Testiin

• Julkaistu
• 25.04.06

Puheeksi

Puheeksi tarjoaa tietoa ja keinoja päihdeasioiden käsittelyyn kotona ja koulussa.

Huolesta puheiksi, puheista teoiksi ja Kun kotona puhutaan päihteistä -oppaat tarjoavat kättä pidempää lasten päihteidenkäyttöä pohtiville vanhemmille.

Oletko harkinnut päihdeaiheisen vanhempainillan järjestämistä? Toimivia neuvoja löydät Koulun vanhempainilta päihteistä -osiosta.