• Julkaistu
• 6.04.06

Huumetalous

Mistä on kyse huumetaloudessa

Huumeiden tuotanto ja välitys on mittava kansainvälinen laiton talous. Huumekauppa ei ole reilua kauppaa. Sen ikävät vaikutukset ulottuvat yllättävillekin alueille.

Maailmanlaajuista rikollisuutta Suomessa

Huumeiden tuotanto, salakuljetus ja kauppa ovat Suomessakin kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta, johon liittyy mm. rahanpesua, varastetun tavaran kauppaa ja väkivaltaa. Kannabiksen kotikasvatus edustaa vain murto-osaa Suomen huumemarkkinoista.

Ilmeisesti lähes kaikki meillä esiintyvä amfetamiini valmistetaan nykyisin tehotuotantona Virossa, samoin kuin hyvin suuri osa Suomeen tuotavasta ekstaasista. Kaikkia aineita, myös pääosin Venäjän kautta saapuvaa heroiinia, on runsaasti saatavilla ja katuhinnat ovat laskeneet tuntuvasti.

Tuotannosta ja välityksestä huolehtii järjestäytynyt rikollisuus, joka kerää toiminnasta huomattavat voitot. Rikollisryhmät toimivat tehokkaasti eri puolilla maailmaa, tekevät yhteistyötä keskenään ja kehittävät määrätietoisesti rikollista liiketoimintaansa.

Kehitysmaiden kehityksen jarru

Huumekasvien viljely pitää yllä yksipuolista tuotantoa ja heikentää kestävän kehityksen edellytyksiä. Suuri osa huumeiden raaka-aineista tulee alueilta, joiden asukkailla on niukasti toimeentulovaihtoehtoja. Keskenään kilpailevat eturyhmät käyttävät huumekaupasta saamiaan voittoja mm. lahjontaan.

Monilla sota-alueilla aseellista toimintaa rahoitetaan huumetuloilla. Kun huumeiden valmistus ja välitys osoittautuvat tuottoisiksi, ne irtoavat melko nopeasti aatteellisten ryhmittymien intresseistä ja siirtyvät pelkästään taloudellista etua tavoittelevien rikollisten yrittäjien käsiin. Nämä tahot jättävät suuren osan yhteiskunnallisista velvoitteistaan, kuten veroistaan, hoitamatta.

Tilanteeseen pyritään vaikuttamaan mm. YK:n kehitysohjelmilla, joiden tavoitteena on tarjota alueen viljelijöille ja maatyöläisille korvaavia viljelyvaihtoehtoja. Pelkkä huumeviljelmien tuhoaminen kärjistää alueilla vallitsevia toimeentulo-ongelmia.

Salakuljetuksessa hyväksikäyttöä

Pohjoismaissa käytetyistä huumeista heroiini, kokaiini ja suurin osa kannabistuotteista kulkee pitkän ja monivaiheisen matkan. Salakuljetus voi tapahtua suurina, satojen kilojen erinä rahtiliikenteen seassa tai pienempinä erinä kuriirien mukana. Niin sanotut ”muulit” voivat esimerkiksi niellä kondomeihin pakatut huumeet. Kesken lentomatkan hajonnut pakkaus aiheuttaa yleensä kuoleman.

Kuriirien hankinnassa käytetään usein hyväksi ihmisten hädänalaista tilannetta ja elintasoeroja. Heikon toimeentulon tarjoavilta alueilta värvätään viranomaisille vielä tuntemattomia henkilöitä salakuljettajiksi. Hädänalaiseen asemaan joutunut kantaa suuren riskin mitätöntä korvausta vastaan ja rikollisorganisaatio korjaa voiton.

Salakuljetus ja ihmiskauppa

Huumeiden kansainvälistä salakuljetusta harjoittavat rikollisryhmät ovat kiinteästi mukana myös ihmiskaupassa, joka liittyy tiukasti huumetalouden eri vaiheisiin. Rikollisorganisaatiot järjestävät laittomia maahantulokuljetuksia. Ne sitovat kuljettamansa ihmiset velkaantumisella mm. seksipalveluun tai pimeäksi, kaikkia oikeuksia vailla olevaksi työvoimaksi.

Ympäristön näkökohdat

Huumeiden valmistuksesta syntyvät myrkylliset jätteet jäävät useimmiten pilaamaan ympäristöä. Koska toiminta on laillisen valvonnan ulkopuolella, luonnolle aiheutuvaa kuormitusta ei valvota kuten muussa teollisessa tuotannossa. Valmistajien mielissä luonnonsuojelu ei ole etusijalla.

Huumerikollinen vaikea tunnistaa

Huumeiden jakelusta vastaavien rikollisryhmien kesken vallitsee tiukka työnjako tai aluejako. Ryhmät ovat usein hyvin hierarkkisia. Johtajat eivät yleensä ole tekemisissä aineiden valmistuksen, kuljetuksen tai jakelun kanssa. Käytännön toiminnasta huolehtivat tietävät ainoastaan lähimmät yhteistyökumppaninsa Siksi organisoijat ja rahoittajat voivat olla myös hyvämaineisina tunnettuja henkilöitä.

Monet suurista talousrikoksista kiinni jääneet ovat jatkaneet rikollista toimintaansa huumebisneksen organisoijina ja rahoittajina. Tekijöiden värvääminen toiminnan eri tasoille ja tehtäviin tapahtuu mm. vankilassa syntyvien tuttavuuksien pohjalta.

Huumetalous elää eri vaiheissaan kuitenkin myös laillisen toiminnan suojissa. Ammattimaiset rikollisryhmät hankkivat toiminnallaan huikeat tulot, joita sijoitetaan edelleen rikolliseen toiminnan ohella myös ylelliseen elämiseen. Rahan rikollista alkuperää pyritään häivyttämään erilaisilla taloudellisilla peiteoperaatioilla. Tätä kutsutaan rahanpesuksi.

Huumerikollisuus ja väkivalta

Ryhmien väliseen alue- ja työnjakoon liittyy tiukka kurinalaisuus, lojaalisuus ja vaitipysymisen vaatimus. Kilpailutilanteiden syntyminen merkitsee väkivaltaisia yhteenottoja, pitkittynyt velkaantuminen väkivallan kohteeksi joutumista ja usein myös väkivaltaista kuolemaa.

Suomen huumemarkkinoilla väkivaltaa on nähty entistä enemmän parin viime vuoden aikana, kun entisen Neuvostoliiton alueen järjestäytynyt rikollisuus on saanut jalansijan. Täälläkään huumeiden hankinta ei ole enää yksityisyritteliäisyyttä vaan osa kovaa kansainvälistä rikollisuutta. Henkilö tulee sidotuksi huumetalouteen sekä taloudellisin että sosiaalisin sitein. Ne edellyttävät luottamusta ja vaitipysymistä, joiden säilyminen varmistetaan äärimmäisellä väkivallan uhalla.

Varastetun tavaran kauppa

Varsinkin kovien huumeiden käyttäjät ja välittäjät joutuvat rahoittamaan hankintojaan tekemällä rikoksia. Heidät sidotaan huumetalouteen yleensä omaisuusrikoksia tarkoittavilla toimeksiannoilla. Käyttäjä saa vaihdossa aineita vain vähän varastetun tavaran arvoon nähden. Näin välittäjä voittaa.

Varastetun tavaran kauppa on huumekaupan tapaan kansainvälistä. Sen vetovoima perustuu mahdollisuuteen tarjota arvotavaraa käypää hintaa hieman edullisemmin. Tietyissä maissa elintaso on verraten alhainen, tavaraa niukasti saatavilla ja liiketoiminnan valvonta heikkoa.

Yhteiskunnalliset ongelmat

Huumausaineet aiheuttavat terveydellisten riskien lisäksi sosiaalisia ongelmia, jotka koskettavat käyttäjiä, heidän ympäristöään ja koko yhteiskuntaa. Esimerkiksi huumeiden esiintyminen liikenneonnettomuustapauksissa on viime vuosina kohonnut tuntuvasti.

Huumekaupan kytkeytyminen omaisuusrikollisuuteen merkitsee elinympäristön turvattomuutta ja uhkaa jokaisen omaisuudelle. Vakavien rikostapausten käsittely julkisuudessa synnyttää pelkoa ja kaupunkitilat tyhjenevät etenkin iltaisin ja öisin jääden pelkästään rikollisten toiminta-alueiksi.

Varakkaat sosiaaliryhmät suojautuvat yleensä valvonnan ja linnoittautumisen sekä vakuuttamisen keinoin. Asuma-alueet eriytyvät ja pääsyä vartioiduille ”paremmille” alueille voidaan rajoittaa. Vähävaraisten alueilla omaisuuden suoja heikkenee. Rikollinen toiminta voi synnyttää alueiden luonteeseen ja elämänlaatuun hyvinkin voimakkaasti vaikuttavia toimintakulttuureja, kuten suojelurahojen perimistä.

Poliisin mahdollisuudet torjua asuma-alueiden yhteisöjen elämäntapaan tiukasti juurtunutta rikollista toimintaa ovat varsin vähäiset suurillakin resursseilla. Urbaani turvallisuuskäsitys ei myöskään välttämättä koe valvontaa turvallisuutta lisäävänä vaan pikemminkin uhkana, joka rajoittaa kaupungissa elävien yksityisyyttä.

Jos haluamme säilyttää avoimen ja samalla turvallisen elinympäristön, ratkaisu ei ole löydettävissä ensi sijassa valvonnasta eikä suojautumisesta vaan ennaltaehkäisystä ja hyvästä yhteiskuntapolitiikasta. Kysynnän vähentäminen eri muodoissaan on erittäin tärkeää.

Tuija Hietaniemi
Tutkija, Keskusrikospoliisi

Lisää aiheesta:
Suomen Elämäntapaliitto ry:n Huumeet ja kehitys -toiminnan sivut.