• Julkaistu
• 4.03.10

Heroiini » Keskeiset riskit

Riippuvuus ja sieto: Opiaatteihin, erityisesti heroiiniin, syntyy voimakas fyysinen ja psyykkinen riippuvuus erittäin nopeasti. Toleranssi kehittyy nopeasti ja annostus kasvaa moninkertaiseksi, jolloin yliannostuksen vaara on huomattava. (Dahl&Hirschovits 2005, 65, Seppälä 2001, 22.) Myös itse piikittämiseen voi syntyä riippuvuus, niin kutsuttu piikkikoukku (Harju 2004).

Riippuvuuden kehittyessä elimistö tottuu aineen läsnäoloon ja vieroitusoireet ilmestyvät jos käyttöä vähennetään (NIDA 2005, 3). Vieroitusoireet alkavat 8-12 tunnin kuluttua edellisestä annoksesta. Ensimmäisiä oireita ovat verestävät silmät, vuotava nenä ja hikoilu. 12-36 tunnin kuluttua oireet lisääntyvät ja esiintyy kiihtymystä, vapinaa, ruokahaluttomuutta ja masentuneisuutta. Mustuaiset ovat laajentuneet. Oireet ovat voimakkaimmillaan 30-70 tuntia viimeisestä annoksesta. Tällöin esiintyy vatsakipuja, ripulointia, pahoinvointia ja oksentelua. Ruumiinlämpö heittelee ja iho on kananlihalla. Pulssi kiihtyy ja verenpaine kohoaa. Lihas- ja nivelkivut, lihaskouristukset ja kontrolloimattomat liikkeet kuuluvat kuvaan. Heroiinin fyysinen vieroitusvaihe kestää n. 7-10 vuorokautta ja pitempiaikaisten opiaattien 3-4 viikkoa. Vieroitustilan jälkeisiä pitkäaikaisia oireita ovat masennus, unettomuus, ruokahaluttomuus ja aineen himo. (Dahl&Hirschovits 2005, 65-66, Holopainen ym. 2003, 472.)

Akuutit riskit: Heroiinimyrkytykset ja -kuolemat. Yliannoksesta seuraa elintoimintojen lamaantuminen ja syvä kooma, joka voi edetä kuolemaan asti. Annostelua vaikeuttaa riippuvuuteen liittyvä aineen himo, aineen vaihteleva koostumus ja voimakkuus sekä siedon väheneminen kuivien kausien aikana. Tästä syystä yliannostus uhkaa helposti vieroituksen läpikäynyttä käyttäjää tämän retkahtaessa uudelleen käyttämään: annokset, joihin hän oli tottunut, voivat nyt olla tappavia. Virusinfektiot (hepatiitit, HIV) ja bakteeri-infektiot leviävät pistämisvälineiden yhteiskäytössä, minkä vuoksi käyttäjille jaetaan puhtaita välineitä. (Dahl&Hirschovits 2005, 62-67.)

Runsaan käytön riskit, pitkäaikaishaitat: Yksi vahingollisimmista pitkäaikaishaitoista on itse riippuvuus. Koko elämäntapa keskittyy aineen hankinnan ja käytön ympärille. Heroinisti voi menettää todellisuudentajun yrittäessään hankkia ainetta keinolla millä hyvänsä. Usein käytön rahoittamiseen liittyy rikollisuutta aineen kalleuden vuoksi. Pitkäaikaiskäytön fyysisiä haittoja ovat vaurioituneet ja tukkeutuneet verisuonet, verisuonten ja sydämen tulehdukset, paiseet sekä ihon ja pehmytkudosten tulehdukset, maksa- ja munuaisvauriot. Keuhkosairaudet, kuten keuhkokuume ja tuberkuloosi, niveltulehdukset ja reuma. (Dahl&Hirschovits 2005, 63, NIDA 2005, 3-4.)

Opiaatteja käyttävien naisten ja miesten lisääntymiskyky ja aktiivisuus heikkenevät tai häiriintyvät (Dahl&Hirschovits 2005, 64).

Riippuvuus itse piikittämiseen on mahdollinen (Harju 2004). Nenän limakalvojen kautta käyttäminen on vähemmän vaarallista kuin suoniin pistäminen, mutta voi vaurioittaa limakalvoja. Buprenorfiinien käyttö pistämällä voi vaurioittaa verisuonia ja näköä lääkkeen sidosaineiden päästessä verenkiertoon. (Hietalahti.)

Riskit ja haitat sikiölle: Opiaattien käyttö raskausaikana on vakava riskitekijä, joka uhkaa sikiön kehitystä, mutta myös äidin ja sikiön henkeä. Keskenmenon, istukan ennenaikaisen irtoamisen ja ennenaikaisen synnytyksen riski. Kohonnut kätkytkuoleman riski. Virtsateiden ja aivojen kehityshäiriöt. Synnynnäiset sydänviat. Raskauden aikaiset verenvuodot ja kohonnut infektioiden riski. Sikiön hapenpuutteesta johtuvat kuolemat. Alatiesynnytys ei aina ole mahdollinen sikiön heikkouden takia. Vastasyntyneillä vieroitusoireita. Opiaattien käyttäjien lapsilla on henkistä ja fyysistä jälkeenjääneisyyttä, josta osa johtunee lapsuusajan oloista ja osa sikiöajasta. (Halmesmäki 2003, 528-529.)

Seka- ja yhteiskäytön riskit: Opiaattien kanssa käytettynä pienetkin annokset muita keskushermostoa lamaavia aineita, kuten alkoholia, bentsodiatsepiinejä tai barbituraatteja, voivat aiheuttaa hengenvaaran (Dahl&Hirschovits 2005, 66).

Päihdekäytössä buprenorfiinia käytetään usein erilaisten bentsodiatsepiinien tai kannabiksen kanssa. Buprenorfiini on yhteiskäytössä bentsodiatsepiinien kanssa hengenvaarallinen, varsinkin jos mukana on myös alkoholi. Kuolemantapaukset, jotka on raportoitu buprenorfiinin käytön yhteydessä, liittyvät buprenorfiinin, bentsodiatsepiinien ja alkoholin sekakäyttöön. (Hietalahti.)

Lääkkeitä käytetään keinona pitää vieroitusoireet loitolla. Kroonisista käyttäjistä huomattava osa on näin riippuvaisia myös bentsodiatsepiineista. (Holopainen yms. 2003, 470.)