Julkaistu: 01.03.2010
Amfetamiini » Keskeiset riskit
Riippuvuus ja sieto: Erityisesti suonensisäisesti käytettynä toleranssi eli sietokyky aineen vaikutuksille ja kerta-annokset kasvavat nopeasti. Muutaman vuorokauden yhtäjaksoisen käytön jälkeen annokset voivat nousta kymmenkertaisiksi. Käyttöön liittyy voimakkaan riippuvuuden riski. Vieroitusoireita ovat vapina, hikoilu, kouristukset, ahdistuneisuus, pelko- ja tuskatilat, apaattisuus ja masennus. (Dahl&Hirschovits 2005, 34-35.)
Akuutit riskit ja haitat: Onnettomuus- ja väkivalta-alttius. Aineenvaihduntahäiriöt ja kuumeilu. Aggressiivisuus, sekavuus ja paniikkitilat. Vainoharhaisuus ja harha-aistimukset. Lämpöhalvauksen, keskushermostovaurioiden, kouristusten ja sydämen rytmihäiriöiden riski. Lämpöhalvauksesta, sydämenpysähdyksestä ja aivoverenvuodosta johtuneita kuolemia, yliannostuskuolemia. (Dahl&Hirschovits 2005, 33,36, Fabritius&Salaspuro 2003, 459.)
Nestetasapainon häiriöt ja ylilämpöisyys voivat seurata, kun amfetamiinia käytetään kestävyyden lisäämiseksi pitkäaikaisessa aktiviteetissa (EMCDDA 1997, 26). Äkillisesti saatu suuri annos voi aiheuttaa myös vainoharhaisuutta ja harha-aistimuksia. (Seppälä 2001, 15.)
Yliannostuksen yhteydessä lämmön, verenpaineen nousua ja pulssin kiihtymistä. Vakavassa yliannostuksessa esiintyy lisäksi kouristuksia, rintakipua ja tajuttomuutta. Tällöin aivoverenvuodon riski on lisääntynyt ja seurauksena voi olla kuolema. Suonensisäinen käyttö altistaa HIV- ja hepatiittiviruksille sekä verenmyrkytyksille. (Dahl&Hirschovits 2005, 36, Fabritius&Salaspuro 2003, 459.) Myös ”piikkikoukku”, riippuvuus itse piikittämiseen, on mahdollinen. Nuuskaaminen voi aiheuttaa nuhaa, puhkaista nenän väliseinämän tai vahingoittaa hajuaistia. Suuret annokset ja erityisesti metamfetamiini ovat neurotoksisia eli vahingoittavat hermostoa. (EMCDDA 1997, 26-27.)
Runsaan käytön riskit, pitkäaikaishaitat: Pitkäaikainen amfetamiinin käytön seurauksia ovat persoonallisuuden muutokset, kuten sekavuus, paniikki- ja vainoharhatilat, aistiharhat sekä joskus skitsofrenia. Voi johtaa myös ohimeneviin tai toisinaan pysyviin amfetamiinipsykooseihin, jotka voivat vaihdella lievistä vaikeisiin. Ruokahaluttomuutta ja masennusta, joka voi olla vaikea-asteinen mutta useimmiten lyhytkestoinen. (Dahl&Hirschovits 2005, 32-33, Fabritius&Salaspuro 2003, 459.) Metamfetamiinin pitkäaikaiskäyttäjillä on todettu aivotoiminnan häiriöitä vielä lähes vuosi vieroituksen jälkeen (Seppälä 2001, 16).
Amfetamiinin suonensisäiseen käyttöön liittyy likaisten käyttövälineiden vuoksi infektioita ja paikallisia tulehduksia, joskus verenmyrkytyksiä. Veren välityksellä leviävät virusinfektiot (B- ja C-hepatiitit, HIV) uhkaavat niitä, jotka käyttävät pistämisvälineitä epähygieenisesti. (Dahl&Hirschovits 2005, 36.)
Riskit ja haitat sikiölle: Sikiöaikaisen amfetamiinialtistuksen on kuvattu aiheuttavan voimakasta sikiön kehityksen häiriöitä, sydänvikoja, pienipäisyyttä ja henkistä jälkeenjääneisyyttä. Koska käyttäjältä häviää nälän tunne, sikiö altistuu aliravitsemukselle, josta seuraa kasvun hidastuminen. Ennenaikaisen lapsiveden menettämisen ja synnytyksen sekä tulehdusten riski. Vieroitusoireet ovat tavallisia vastasyntyneillä. (Dahl&Hirschovits 2005, 34.)
Seka- ja yhteiskäytön riskit: Sekakäyttö muiden aineiden kuten alkoholin, kannabiksen, opiaattien tai bentsodiatsepiinien kanssa korostaa aineiden haitallisia vaikutuksia, mm. hallitsematonta aggressiivisuutta ja käytön pitkittymistä. Yhteiskäytön masennuslääkkeiden kanssa on todettu aiheuttavan pienemmilläkin annoksilla yliannostusoireiden ilmenemistä, pitkittymistä ja kuolemanriskiä. (Dahl&Hirschovits 2005, 36.)
Copyright © Päihdelinkki 2011