• Julkaistu
• 1.12.09

Varhainen puuttuminen lisää optimismia vankien elämään

Rikosseuraamusviraston ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksessa lyhytaikaisvankien huono-osaisuus oli alkanut jo varhain elämässä. He tulivat keskimääräistä useammin hajonneista perheistä kuin vapaudessa elävät miehet. He kokivat myös saaneensa vähemmän tukea ja rohkaisua vanhemmiltaan kuin vertailuryhmän miehet. Vangit viihtyivät koulussa keskimäärin huonommin ja siirtyivät peruskoulun jälkeen useammin suoraan työelämään. He aloittivat seurustelun aiemmin ja tulivat isäksi aiemmin kuin vertailuryhmän miehet. Vangeilla oli enemmän vaikeuksia aikuisuuteen siirtymisessä, kuten työpaikan ja asunnon saamisessa.
 
Mitä todennäköisemmin vangilla oli kielteisiä käännekohtia elämässään, sitä todennäköisemmin hän arveli jatkavansa rikoksia vankeuden jälkeen. Suurehko osa vangeista koki, että vankeudella oli myönteisiä vaikutuksia vapautumisen jälkeiseen elämään. Mitä kauemmin vanki oli lapsuuden aikana elänyt ydinperheessä, sitä optimistisemmin hän arvioi rikoksista luopumisen mahdollisuutta vankeuden jälkeen. Myös sisarusten olemassaolo ja lapsuuden kodissa koettu vanhempien valvonta olivat yhteydessä optimismiin vankilasta vapautumisen yhteydessä. Vankien kielteiset elämänurat olivat usein käynnistyneet jo lapsuuden ja nuoruuden aikana, mikä viittaisi varhaisen puuttumisen tärkeyteen. [Rikosseuraamusvirasto 5.11.2009]

Kommentoi