• Julkaistu
• 28.05.09

Suomalainen huumehistoria - tulemisia ja menemisiä

Iloisen 1920-luvun muotihuumeena oli kokaiini. Suomalaista huumehistoriaa tutkineen Mikko Ylikankaan mukaan kokaiinin satunnaiskäyttö oli eurooppalainen ilmiö ja aikakauden kirjailijoille piireissä pysymisen ehto. 1930-luvun lamasynkistely ja lainsäätäjän tiukempi ote lopettivat suomalaisen kokaiinivillityksen lyhyeen. Seuraavasta muotihuumeesta, heroiinista ei muodostunut samankaltaista lumoa. Huumeista oli tulossa ruma asia. Ajan henki tuotti lähinnä huumeidenkäytön häpeilyä. Huumeiden toistuva väärinkäyttö kriminalisoitiin meillä vuonna 1961. Samalla vuosikymmenellä huumeet tulivat näkyvämmin osaksi arkista elämää. - Mutta en silti sanoisi, että huumeista olisi tullut hyväksytty juttu, Ylikangas sanoo. Kiinnostus laantui taas, kun ensimmäiset käyttäjät jäivät kiinni. 1990-luvulla uutta oli, että esimerkiksi ravekokemus oli päämäärä sinänsä, ei väline ylevämpään päämäärään. Sen jälkeen huumeet ovat tulleet pysyvämmäksi osaksi suomalaista viihdekulttuuria. Mitään erityisen kapinallista leimaa kuitenkaan vaikkapa ekstaasilla ei enää ole. [Etelä-Suomen Sanomat 3.5.2009]

Kommentoi