Ajankohtaista

Mediassa

ARKISTO


10 VIIMEISINTÄ
10 VIIMEISINTÄ KOMMENTTIA

Julkaistu: 26.02.2009

Sairaaloista päättäminen: idealistista vai inhimillistä?

"Lakkautuspäätös voi syntyä vahingossa liian ideologisten esitysten paineessa", kirjoittaa mielisairaalassa, A-klinikalla, vankiloissa, Vankimielisairaalassa ja terveysneuvonnan kotikäyntityössä lääkärinä toiminut Mika Rautanen sosiaali- ja terveysministeriön alkuperäisestä Mielenterveys- ja päihdesuunnitelmasta 2009 ja Helsingin Sanomien uutisesta 10.2.: "Työryhmä lakkauttaisi erilliset psykiatriset sairaalat". Rautanen yhtyy avohoidon kehittämisen tarpeisiin, mutta kysyy: "millä inhimillisellä perusteella pitäisi edes harkita sairaaloiden sulkemista?" Rautanen muistuttaa, että on ihmisiä, jotka "eivät pääse matalankaan kynnyksen yli omin avuin". "Ehdotus numero 16 tiivistää idealistisen linjan: 'Kaikkien hallinnon alojen kuntatasolta valtakunnan tasolle saakka on otettava huomioon toimintansa ja päätöstensä vaikutus mielenterveyteen ja päihteiden käyttöön.' Konkreettisia ehdotuksia on vähän. Niistä pelottavan tarkka on laitospaikkojen vähennys 4 600:sta 3 000:een." " Kokemukseni mukaan tämä on heitteillejättö." [Helsingin Sanomat 18.2.2009]

Kommentit

  1. Sairaalapaikkojen vähentäminen on ainut konkreettinen keino toteuttaa ihmisoikeuksia, jotka potilaalla pitäisi olla vaikka hän olisikin sairas.

    Uskaltaisin väittää, että alle viisi prosenttia potilaista on sairaalassa perustellusta syystä. Valtaosaa suljetuista hoidoista ei kyetä perustelemaan millään hyväksyttävällä tavalla. Monia muutoin terveitä makuutetaan lukittujen ovien sisäpuolella ja käytännössä estetään pienimmätkin aktiviteetit jottei ei edes pääsisi kuntoutumaan. Näihinkin on jouduttu puuttumaan mielenterveyden keskusliiton ja kidutuksen vastaisen komission julkilausumilla.

    En pysty käsittämään tilannetta, jossa likiman sokea ja kuuro syöpäsairas taikka diabeetikko lähetetään jalan amputoinnin jälkeen kotiin, jonnekka kaupunki vie soppaa kattilassa ja imuroi nurkat ja lääkitsee potilaan. Samalla täysin terveet nuoret aikuiset suljetaan sairaalaan, eikä heille anneta mahdollisuutta edes ulkoiluun.

    Käsitykseni mukaan suljetulla hoidolla ei pääsääntöisesti tehdä muuta kuin työllistetä hoitohenkilökuntaa. Näiltä osin ihmettelenkin, että hoitohenkilökunnallakin on perustuslaillinen oikeus valita työ, ammatti ja elinkeino. Sen sijaan, että he tekisivät mitä tahansa ammatiksen, niin he riistävät ihmisoikeuksia ja vapauksia.

    — Mikko Kantonen · 11.03.2009 - 06:03 · #

Kirjoita kommenttisi
 
  • Tulosta tämä sivu
  • Lähetä tämä sivu sähköpostitse
  • Päihdelinkin RSS
  • Del.ici.ous
  • Digg
  • Jaa Facebookissa
  • Jaa StumbleUponissa